Muita usein juovia äitejä? Itselläni on 2 lasta ja, nuorempi vasta 4kk ikäinen. Nyt on mennyt kuukauden verran niin, että olen juonut joka viikonloppu. Asia ahdistaa minua, eikä minulla selkeästikään ole normaalia suhtautumista alkoholiin. Ennen lapsia join paljon, oikeastaan aina juonut paljon. Käynyt myös keskustelemassa päihdepalvelussa asiasta. Nyt asia kuitenkin ahdistaa minua liikaa. Mikään ei ole minulle tärkeämpää kuin omat lapseni, jotenkin viikonlopun tullessa vain rupeaa tekemään mieli sitä juotavaa. Lapsilla ei ole hätää tuolloin, isänsä heidän kanssaan on. Kai tässä pitää taas ottaa yhtetyttä johonkin ylempään tasoon, ennenkuin lähtee pahasti käsistä. En kaipaa saarnoja, miksi tehdä lapsia, jos alkoholi on tärkeämpää, MIKÄÄN EI OLE TÄRKEÄMPÄÄ KUIN LAPSENI. Masennustakin on ollut, en tiedä paikkaanko alkoholilla ehkä mieltänikin. Lapsuudenkodissa alkoholilla oli suuri rooli, suvussa enempi ja vähempi alkoholisteja. Kait se seuraa geeneissä mukana ettei osaa järkevästi ottaa :/ Muilla kokemuksia omalta kohdalta asiasta? Kuinka olette pistäneet itsenne ruotuun jne?
Minä äiti ja liika alkoholi.
EikaiVieläAlkoholist
9270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hieno juttu, että olet havainnut asian itse ja ymmärrät tarvitsevasi siihen apua. Tuo osoittaa, että laitat lapsiesi hyvinvoinnin ykköseksi. Ja lapsillehan on tärkeää jo se, että äiti voi hyvin. Nyt selvästi niin ei ole. Ota yhteyttä mahdollisimman pian jonnekin, vaikka lääkäriin, jotta osaavat ohjata sinut keskustelemaan asiasta ammattilaisten kanssa ja saat avun. Kuulostaisi siltä, että homman saa vielä suhteellisen helposti haltuun, mutta älä odota liian pitkään.
Kirjoitat, ettei mikään ole tärkeämpää kuin lapset. Valehtelet itsellesi. Sinulle on alkoholi tärkeämpää. Hakeudu hoitoon, kohta on lastenvalvoja koputtamassa ovellesi. Miehesi ei ole aina paikalla, kun sinulle iskee ryyppy päälle ja lapset ovat vaarassa.
Lapset vai alkoholi ?
Mummo 2, Ei minulle koskaan ryyppy päälle ole jäänyt, eikä jääkään. Yks päivä juomista ja siinä se sitten, seuraavaa viikko ahdistelua ja taas sama oravanpyörä käyntiin. Enkä koskaan ole pulloa avannut jos ei lapsilla ole ollut tuttua ja turvallista hoitajaa tai se isä kotona, joten kai joku järki vielä päässä liikkuu. Kiitoksia ensimmäiselle vastaajalle. Otinkin eilen jo yhteyttä paikalliseen päihdetyöntekijään, ihan vaikka ennaltaehkäisevästi ettei mene pahemmaksi ja tästäkin päästäisiin eroon :)
Minusta on hienoa, että olet itse kuitenkin tiedostanut ongelman ja haluat tehdä ja olet tehnytkin jo asialle jotain. Oma puolisoni juo 3-4 krt viikko ja hänen mielestään se ei ole mikään ongelma (tai niin ainakin sanoo). Olen vain nipottaja.
Miten puolisosi suhtautuu asiaan? Ja missä juot, kotona vai lähdetkö baariin vai mihin? Jos juot kotona niin onko lapset paikalla isänsä kanssa? Mun mielestä ei ole hyvä, että lapset näkee vanhempansa juovuksissa.
Mielestäni olet alkoholisti, jos et pysty olemaan juomatta yli viikkoa edes lasten takia. Vaikka et juokaan monta krt viikossa tai jää "ryyppy päälle". Oletko yrittänyt olla juomatta kuinka pitkiä aikoja?
Itse join ennen raskaaksi tulemista aika paljon, mutta mulla oli helppo lopettaa juominen kun tulin raskaaksi ja ei ole tehnyt sen jälkeen oikeastaan edes mieli. En muista koska olen viimeksi juonut. Humalassa en ole ollut kun viimeksi ennen raskautta. Mitä pidempään olen juomatta, niin sitä vähemmän sitä kaipaa. En edes juuri pidä alkoholijuomien mausta.
Voisitte tehdä perheenä jotain mukavaa yhdessä joka saisi sut ajattelemaan jotain muuta. Juomisesi on myös pois yhteisestä ajastanne, varsinkin jos miehesi on viikolla töissä.
Ja jos tuntuu, että et pysty itse saamaan juomista aisoihin niin ilman muuta käänny ammattiauttajan puoleen. Ja se miksi juot, kaipaa myös selvittämistä.
Kuinka paljon juot, juotko siis aina ihan "kännit"? Itse olen myös kahden lapsen äiti ja miettinyt alkoholinkäyttöäni, itselläni on tapana juoda joka viikko 6-7 alkoholiannosta, en kuitenkaan kerralla, vaan usein juon 2 kertaa viikossa sen 3-4 alkoholiannosta kotona kun katson telkkaria ja lapset nukkumassa. Pystyn lopettamaan tuohon määrään enkä halua "känniin" tai rapulaa, mutta silti itseäni ärsyttää, että joka viikko on juotava tuo määrä, se on kai tapa, keino rentoutua esim. pe-iltana. Olin pari viikkoa ilman ja korvasin punaviinit karkilla, mutta ei se ole musta yhteen sen parempi tapa kuin juoda nuo pari-muutama lasia viiniä. Jos juon enemmän (muutaman kerran vuodessa), niin lapset ovat hoidossa ja minä muualla (esim. häät tms. juhlat). Kysyin kerran päihdelinkistä, että mikä on normaalia alkoholinkäyttöä ja vastasivat, että tuo on vielä kohtuukäyttöä/normaalia ja aika moni muu äiti tekee samaa, mutta silti asia aina välillä häiritsee. Toisaalta, pystyin olemaan helposti juomatta raskaus- ja imetysajat.
"Kait se seuraa geeneissä mukana ettei osaa järkevästi ottaa."
Mieheni vanhemmat olivat aikoinaan alkoholisteja.
Alkoholismi on siitä mukava "sairaus", että sen voi lopettaa itse. Moni oikeasti sairas vaihtaisi varmasti sairautensa alkoholismiin. No btw, anoppi otti itseään niskasta kiinni ja raitistui, mutta mieheni oli jo tuolloin aikuinen eikä asunut enää lapsuudenkodissaan.
Mieheni käyttää alkoa kohtuudella. Voisi kuvitella, että jos se ryyppääminen on vain geeneistä kiinni niin hänkin olisi alkoholisti. Eli kyllä se on oma valinta juoko vai ei.
Geeneistä löytyy kyllä vastaus lähes kaikkeen (esim.sokeririippuvuuskin ;oD !!), mutta kyllä meidän itsemme täytyy oikeasti ottaa vastuu tekemisistämme.
Tokikaan en geenien syyksi asiaa laita, minustahan se juomattomuus tai juominen johtuu tietysti. Jotenkin sitä vain ajattelee, että jollaintapaa lapsuudella tai niillä geeneillä on asiaan vaikutusta, siksi ajattelen niin koska en ole ainoa lähisuvussa jolle se alko maistuu. Eikös sitä ole tutkittukin, jos lapsuudessa joutuu katsomaan kännäilyö, helpommin tulee itsekin alkoholistiksi tai vastavuoroiseti absolutistiksi. Toki on se välimuotokin toisilla sitten. Silloin kun juon, juon kännit. En osaa ottaa sitä yhtä tai kahta, enkä otakaan kun ei se siihen jäisi. Enkä juo lasten kanssa tai kotona, menen kavereiden luokse. Baareissa käyn ehkä kerta vuoteen, eli harvoin. Tiedän, että minusta kohtuukäyttäjää saa, siis että ottaisin viikossa yhden kaks. Se on jokotai ja mielummin ei siispä ollenkaan. Raskauksissa en ole juonut tippakaan, eikä ole mieli tehnytkään silloin. Mies ei oikein sano mitään, sille asia on ihan ok. Usein sanonut hänellekin, että elä mahdollista juomista, elä vahdi lapsis ja sano minulle ei. Ei sillä, että mies aikuista ihmistä kieltää pystyisi, mutta en minä halua vasten häneb tahtoakaan aina tehdä. Eteenpäin olen kuitenkin nyt mennyt ja ottanut yhteyttä sinne päihdetyöntekijään ja ensi viikolla menen siellä käymään.
Vaikka miehesi ei sano sulle mitään, se ei tarkoita, että asia olisi sille ihan ok. Harvalle oikeasti on ok, että mies tai vaimo lähtee joka viikonloppu kavereiden kanssa ryyppään ja kun on pieniä lapsiakin? Varmasti miehesi tykkäisi enemmän, että olisit kotona perheesi kanssa. Se tietysti on hyvä, että et juo kotona. Mutta parempi olisi olla siellä kotona ja juomatta ne viikonloput. Itse joskus mainitsin miehelle juomisesta, nyt en enää. Toivon vaan, että mies itse tajuais vähentää. Nyt pieniä merkkejä on ilmassa, että mies on itse kiinnittänyt huomiota juomiseensa. Mutta en nyt vielä uskalla kovin paljon asiasta riemuita.
On totta, että lapsuuden kokemukset ja geenit voi vaikuttaa. Toisaalta ne usein vaikuttaa toisinkin päin. Kun omat vanhemmat on alkoholisteja, voi itse olla absolutisti tai kohtuukäyttäjä. Koska ei halua samanlaiseksi kuin omat vanhemmat.
Jos et pysty ottamaan vain yhtä tai kahta, sekin jo kertoo, että sinulla on alkoholin kanssa ongelmia. Ja et menisi päidetyöntekijän luoksi, jos et itsekin sen tietäisi, että ongelmia on. Oletko tosissasi yrittänyt, että teet vaan päätöksen, että otat esim. max. 3. Itse tein sellaisen päätöksen ja olen onnistunut siinä. Viime vuoden aikana taisin ottaa kerran sen 3, muutoin 0,5-1 annosta. Ja hyvin harvoin. Joskus aikanaan se tuntui kyllä mahdottomalta. Ehkä ikä, lapset tms. vaikutti, en tiedä. Itse päätin tuon kolmen rajan siksi, että mulla oli semmoinen ongelma, että kun menen jonkun rajan yli niin en enää pysty kontrolloimaan juomistani. Ja menee överiksi. En pidä itsestäni humalassa. Jos taas tuntuu mahdottomalta olla kohtuukäyttäjä, niin mikset voisi lopettaa kokonaan? Ihan hyvin voit olla ilman sitä yhtä, kahta tai kolmea. Itselläkin alkaa päiväykset meneen siideristä, kun pikkuhiljaa oon näemmä siirtymässä absolutistiksi. En ole tehnyt sellaista päätöstä, näin vaan on käynyt.
Mutta tsemppiä!
Hienoa, että olet tiedostanut asian ja ottanut ammattiavun käyttöön! Omasta puolestani toivotan jaksamista vaikean asia äärellä. Ihmisillä on helppo huudella, mutta täydellinen rehellisyys itselleen ja omien valintojen kritisoiminen ei ole itsestäänselvyys eikä todellakaan aina helppoa.