Maailman lapset ovat hyvin rohkeat purjehtimaan synnin ja maailman lainehtivalla merellä. Vaikka olisi kuinka kova ilma, vaikka kuinka suuret aallot kävisivät koko laivan ylitse, ja vaikka näkyväiset vaarat olisivat edessä, niin eivät he sittenkään pelkää haaksirikkoa, vaan leivttävät kaikki lihan himojen ja halujen purjeet, ja kun maailman kova tuuli puhaltaa niihin, menee heidän laivansa aika vauhtia palavain himojen ja halujen aalloissa pohjattomuuteen. Eivät he koskaan yritä vastatuulta soutamaan, vaan mihinkä ikänänsä maailman tuuli kääntyy, sinne he myös kääntävät kaulansa, jos se puhaltaisi vaikka helvetin luolasta.
Mutta Jeesuksen opetuslapset eivät tohdi niin rohkeasti purjehtia maailman lainehtivalla merellä, erinomaitten, kun näkevät, kuinka maailman lasten laivat molemmin puolin särkyvät ja aaltojen alle uppoavat ja viimein pohjattomuuteen vajoavat yhtenä lastin kanssa. Sentähden täytyy Vapahtajan opetuslasten soutaa vastatuulta. Heillä ei ole paljon koskaan myötätuulta tässä maailmassa. Ja vaikka heidän kulkunsa on hidas, koska heidän aivan vastatuulta pitää soutaman, on kuitenkin mahdollista, että he viimein päivän koittaessa saapuvat Punaisen meren yli, jossa on vienompi tuuli.
Mutta nyt nousee kova tuuli ja rajuilma juuri keskellä merta. Maailman tuuli puhaltaa niin kovasti, että meri seisoo yhtenä vesituiskuna. Epäilyksen aallot nousevat niin korkealle, että heikkouskoinen ei näe taivasta eikä maata, kun haaksi joutuu niiden keskelle, ja meripedot eli valaskala, joka nieli profeetta Joonan vatsaansa, aukaisevat kitansa ja odottavat kunnes epäilyksen aallot täyttävät haahden, niin että ne pääsisivät nielemään epäileväisen ja heikkouskoisen sielun.
Ja se on vielä pahempi, että kun Jeesuksen opetuslapset näin soutavat maailman tuulta vastaan lihallisten himojen ja halujen lainehtivalla merellä ja epäilyksen aalloissa, vie tuuli ja aalto heidän laivansa takaperin, vaikka he rientävät eteenpäin.
Ei ole siis ihme, että he viimein rupeavat pelkäämään, että heidän heikon uskonsa laiva jyskähtää johonkin kallioon ja haaksirikko tapahtuu.
Mutta soutakaa, rakkaat Jeesuksen opetuslapset, ettei maailman kova tuuli ja rajuilma veisi teidän laivaanne johonkuhun palavaan koskeen, johonka maailman lapset purjehtivat täydellä vauhdilla.
Mutta miksi Jeesuksen opetuslapsille tulee semmoinen pelko ja hengenhätä, vaikka itse Herra Jeesus on matkassa?
On Hän kyllä, mutta Hän nukkuu, ja Jeesuksen opetuslapset eivät raski Häntä herättää. Ensiksi he kokevat omin voimin mennä eteenpäin, jos mahdollista olisi, että he pääsisivät meren poikki. Kuinka he pääsevät ilman Jeesuksen apua, kun niin kova tuuli rupeaa viemään koko laivaa takaperin?
(….tässä kohti tekstiä välissä…)
Soukakaa, soutakaa, hyvät opetuslapset, vastatuulessa, rajuilmassa ja epäilyksen aalloissa. Kyllä näette, että teidän täytyy viimein herättää Vapahtaja rukouksilla, huutamisella, huokauksilla ja parkumisella: ”Herra Jeesus, auta meitä, me hukumme!”
Ei Vapahtajalla ole niin raskas uni, ettei Hän kuule, kun opetuslapset parkuvat.
Hän nousee ylös ja asettaa tuulen ja meren.
Antakoon armollinen Herra Jeesus armonsa, että kaikki ne opetuslapset, jotka kovassa tuulessa ja rajuilmassa purjehtivat heikkouskoisuuden haahdessa, saapuisivat terveenä rantaan, ennen kuin epäilyksen aallot täyttävät heidän laivansa!
(Maailman merellä, Laestadiuksen saarnoista katkelmia koonnut: Pekka Lappalainen. Kirjassa: L.L. Laestadius, Katso Jumalan Karitsa)
Mutta Jeesuksen opetuslapset eivät tohdi niin rohkeasti purjehtia maailman lainehtivalla merellä, erinomaitten, kun näkevät, kuinka maailman lasten laivat molemmin puolin särkyvät ja aaltojen alle uppoavat ja viimein pohjattomuuteen vajoavat yhtenä lastin kanssa. Sentähden täytyy Vapahtajan opetuslasten soutaa vastatuulta. Heillä ei ole paljon koskaan myötätuulta tässä maailmassa. Ja vaikka heidän kulkunsa on hidas, koska heidän aivan vastatuulta pitää soutaman, on kuitenkin mahdollista, että he viimein päivän koittaessa saapuvat Punaisen meren yli, jossa on vienompi tuuli.
Mutta nyt nousee kova tuuli ja rajuilma juuri keskellä merta. Maailman tuuli puhaltaa niin kovasti, että meri seisoo yhtenä vesituiskuna. Epäilyksen aallot nousevat niin korkealle, että heikkouskoinen ei näe taivasta eikä maata, kun haaksi joutuu niiden keskelle, ja meripedot eli valaskala, joka nieli profeetta Joonan vatsaansa, aukaisevat kitansa ja odottavat kunnes epäilyksen aallot täyttävät haahden, niin että ne pääsisivät nielemään epäileväisen ja heikkouskoisen sielun.
Ja se on vielä pahempi, että kun Jeesuksen opetuslapset näin soutavat maailman tuulta vastaan lihallisten himojen ja halujen lainehtivalla merellä ja epäilyksen aalloissa, vie tuuli ja aalto heidän laivansa takaperin, vaikka he rientävät eteenpäin.
Ei ole siis ihme, että he viimein rupeavat pelkäämään, että heidän heikon uskonsa laiva jyskähtää johonkin kallioon ja haaksirikko tapahtuu.
Mutta soutakaa, rakkaat Jeesuksen opetuslapset, ettei maailman kova tuuli ja rajuilma veisi teidän laivaanne johonkuhun palavaan koskeen, johonka maailman lapset purjehtivat täydellä vauhdilla.
Mutta miksi Jeesuksen opetuslapsille tulee semmoinen pelko ja hengenhätä, vaikka itse Herra Jeesus on matkassa?
On Hän kyllä, mutta Hän nukkuu, ja Jeesuksen opetuslapset eivät raski Häntä herättää. Ensiksi he kokevat omin voimin mennä eteenpäin, jos mahdollista olisi, että he pääsisivät meren poikki. Kuinka he pääsevät ilman Jeesuksen apua, kun niin kova tuuli rupeaa viemään koko laivaa takaperin?
(….tässä kohti tekstiä välissä…)
Soukakaa, soutakaa, hyvät opetuslapset, vastatuulessa, rajuilmassa ja epäilyksen aalloissa. Kyllä näette, että teidän täytyy viimein herättää Vapahtaja rukouksilla, huutamisella, huokauksilla ja parkumisella: ”Herra Jeesus, auta meitä, me hukumme!”
Ei Vapahtajalla ole niin raskas uni, ettei Hän kuule, kun opetuslapset parkuvat.
Hän nousee ylös ja asettaa tuulen ja meren.
Antakoon armollinen Herra Jeesus armonsa, että kaikki ne opetuslapset, jotka kovassa tuulessa ja rajuilmassa purjehtivat heikkouskoisuuden haahdessa, saapuisivat terveenä rantaan, ennen kuin epäilyksen aallot täyttävät heidän laivansa!
(Maailman merellä, Laestadiuksen saarnoista katkelmia koonnut: Pekka Lappalainen. Kirjassa: L.L. Laestadius, Katso Jumalan Karitsa)
Vastaukset 3
Vanhimmat
up
... Ja myrskyävällä merellä,kovassa tuulessa ja rajuilmassa, Jeesuksen opetuslapset voivat ojentaa kätensä toisiaan kohti, kulkea yhtämatkaa, "samassa veneessä", kun epäilykset ja heikko usko valtaa sydämen, lohduttaen rauhan evnkeliumilla. Sillä Rakkaus on niistä suurin. kts.Matt:24. Sitten kerran päästään perille, Punaisen meren yli Rauhan Satamaan.
uppia