Kysytääs uudestaan

Jos tuo pitäisi paikkansa vain transmiesten kohdalla se olisi uskottavaa. Silloin olisi samalla tullut todistettua se, että transsukupuolisuus voi syntyä siitä, kun yksilö ei tunne voivansa mitenkään sopia kulttuurinsa odottamiin normeihin, eikä mitään metafyysisiä selityksiä tarvita. Mutta jos myös transnaisissa on enemmän asseja kuin cisnaisissa, silloin jää kokonaan selitystä vaille mekanismi joka aiheuttaa suunnasta riippumattoman transsukupuolisuuden ja aspergerin välille korrelaation. Se on huono juttu se.

Hyviä huomioita. Itseäni on aina suorastaan ILJETTÄNYT ihmiset jotka kokevat vahvasti olevansa Miehiä ja Naisia. Aina lapsena kaikissa tv-ohjelmissa pidin vain hahmoista jotka eivät osoittaneet kokevansa olevansa erityisesti mitään sukupuolta, ja heti jos joku rupesi saarnaamaan jostain "miehisestä kunniasta" tai sekoilemaan jostain "naisen vaistoista" niin toivoin että se tyyppi saisi turpaansa tai kuolisi vaikka olisikin ollut ns. "hyvis". Teini-iässä kun kiinnostuin yhteiskunnallisista asioista minua alkoi samasta syystä kuvottaa feministit, jotka tuntuivat kohtelevan kaikkia ihmisiä ensisijaisesti sukupuolen edustajina...

Kun ei anna sukupuolen määrittää itseään, niin silloin näkee maailman sellaisena kuin se on. Silloin voi myöntää että nainenkin voi osoittaa taipumusta väkivaltaisuuteen koska se nyt vaan on fucking rationaalista puolustaa itseään ja kunniaansa. Ja samoin on rationaalista näin kaoottisessa maailmassa varautua kaikkeen, siispä nainen joka synkistelee ja puhuu ydinsodasta ei ole mitenkään "miesten maailmaan hurahtanut" vaan ainoastaan realisti ja rationalisti. Ihan käsittämätön näkemys että naisen pitäisi elää jossain kuplassa jossa tosiasioita ei tunnusteta tai edes ajatella. Edes silloin kun ne iskevät vasten kasvoja teräsmoukarin tavoin.

Täytyy muistaa että poikkeuksiakin on. Misaki on assi mutta myös naisellisuuden ylikorostaja sekä feministi.

"Liittyneekö siihen, että asseilla on useimmiten lopulta aika voimakas oikeudentaju (vaikkei se ole aina täysin linjassa muiden ihmisten kanssa) ja tarve korjata asiat, jotka vain ovat väärin?"

Tuota olenkin aina muuten ihmetellyt, että miten suurin osa niistä ihmisistä, jotka tiedostavat yhteiskuntamme mädännäisyyden (olivat sitten asseja tai ei), kuitenkin kykenevät tulemaan toimeen ympäristönsä kanssa. Miksi se ei aja heitä haaveilemaan ydinsodasta, kuten minut on ajanut? Joku syy sille on oltava. Joku muu syy kuin "alieni on syntyjään häiriintynyt ja haaveili ydinsodasta jo ennen synnytyslaitokselta poispääsyään".

Ja jos oletetaan että väite "asseilla on keskimääräistä vahvempi oikeudentaju" pitää paikkansa... miten on mahdollista että assit eivät sitten tule keskenään toimeeen yhtään paremmin uin ihmiset yleensä? Millä tavalla tämän väitteen paikkansapitävyys vaikuttaa siihen, millä todennäköisyydellä oikeassa on yksittäinen toisinajattelija tai ihmisten enemmistö? Minulle esim. misaki näyttäytyy aivan yhtä tunnevammaisena ja jälkeenjääneenä kuin ihmisten enemmistö, jos ei jopa pahemmin. Minulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä ettenkö olisi oikeassa lähes kaikessa sanomassani. Pystyn lyttäämään ihan kaikki vastaväitteet loogisella analyysillä ja vastaansanomattomilla empiirisillä faktoilla. Miksi sitten juuri kukaan ei seiso kanssani yhteisen asian puolesta? Tarkoittaako tämä sitä että suurin osa asseistakaan ei ole mitenkään erityisen rationaalisia, että se että minä olen päätynyt tiedostamaan maailman näin hyvin liittyy johonkin ihan muuhun ominaisuuteen kuin aspergeriin? Onko syy sille sitten sama kuin sille että liika tiedostaminen ja liiat vastoinkäymiset ovat saaneet minut kannattamaan ydinsotaa? Mikä voisi olla sellainen syy? Ylikehittynyt empatia?

AlienIndie kirjoitti:

Hyviä huomioita. Itseäni on aina suorastaan ILJETTÄNYT ihmiset jotka kokevat vahvasti olevansa Miehiä ja Naisia. Aina lapsena kaikissa tv-ohjelmissa pidin vain hahmoista jotka eivät osoittaneet kokevansa olevansa erityisesti mitään sukupuolta, ja heti jos joku rupesi saarnaamaan jostain "miehisestä kunniasta" tai sekoilemaan jostain "naisen vaistoista" niin toivoin että se tyyppi saisi turpaansa tai kuolisi vaikka olisikin ollut ns. "hyvis". Teini-iässä kun kiinnostuin yhteiskunnallisista asioista minua alkoi samasta syystä kuvottaa feministit, jotka tuntuivat kohtelevan kaikkia ihmisiä ensisijaisesti sukupuolen edustajina...

Kun ei anna sukupuolen määrittää itseään, niin silloin näkee maailman sellaisena kuin se on. Silloin voi myöntää että nainenkin voi osoittaa taipumusta väkivaltaisuuteen koska se nyt vaan on fucking rationaalista puolustaa itseään ja kunniaansa. Ja samoin on rationaalista näin kaoottisessa maailmassa varautua kaikkeen, siispä nainen joka synkistelee ja puhuu ydinsodasta ei ole mitenkään "miesten maailmaan hurahtanut" vaan ainoastaan realisti ja rationalisti. Ihan käsittämätön näkemys että naisen pitäisi elää jossain kuplassa jossa tosiasioita ei tunnusteta tai edes ajatella. Edes silloin kun ne iskevät vasten kasvoja teräsmoukarin tavoin.

Täytyy muistaa että poikkeuksiakin on. Misaki on assi mutta myös naisellisuuden ylikorostaja sekä feministi.

Perustelut 3 miinukselle? Misakiako ei saa kritsoida? Käykääpä itse lukemassa sen feminismisaarnoja, ehkä tulette toisiin aatoksiin...

AlienIndie kirjoitti:

"Liittyneekö siihen, että asseilla on useimmiten lopulta aika voimakas oikeudentaju (vaikkei se ole aina täysin linjassa muiden ihmisten kanssa) ja tarve korjata asiat, jotka vain ovat väärin?"

Tuota olenkin aina muuten ihmetellyt, että miten suurin osa niistä ihmisistä, jotka tiedostavat yhteiskuntamme mädännäisyyden (olivat sitten asseja tai ei), kuitenkin kykenevät tulemaan toimeen ympäristönsä kanssa. Miksi se ei aja heitä haaveilemaan ydinsodasta, kuten minut on ajanut? Joku syy sille on oltava. Joku muu syy kuin "alieni on syntyjään häiriintynyt ja haaveili ydinsodasta jo ennen synnytyslaitokselta poispääsyään".

Ja jos oletetaan että väite "asseilla on keskimääräistä vahvempi oikeudentaju" pitää paikkansa... miten on mahdollista että assit eivät sitten tule keskenään toimeeen yhtään paremmin uin ihmiset yleensä? Millä tavalla tämän väitteen paikkansapitävyys vaikuttaa siihen, millä todennäköisyydellä oikeassa on yksittäinen toisinajattelija tai ihmisten enemmistö? Minulle esim. misaki näyttäytyy aivan yhtä tunnevammaisena ja jälkeenjääneenä kuin ihmisten enemmistö, jos ei jopa pahemmin. Minulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä ettenkö olisi oikeassa lähes kaikessa sanomassani. Pystyn lyttäämään ihan kaikki vastaväitteet loogisella analyysillä ja vastaansanomattomilla empiirisillä faktoilla. Miksi sitten juuri kukaan ei seiso kanssani yhteisen asian puolesta? Tarkoittaako tämä sitä että suurin osa asseistakaan ei ole mitenkään erityisen rationaalisia, että se että minä olen päätynyt tiedostamaan maailman näin hyvin liittyy johonkin ihan muuhun ominaisuuteen kuin aspergeriin? Onko syy sille sitten sama kuin sille että liika tiedostaminen ja liiat vastoinkäymiset ovat saaneet minut kannattamaan ydinsotaa? Mikä voisi olla sellainen syy? Ylikehittynyt empatia?

"Ja jos oletetaan että väite "asseilla on keskimääräistä vahvempi oikeudentaju" pitää paikkansa... miten on mahdollista että assit eivät sitten tule keskenään toimeeen yhtään paremmin uin ihmiset yleensä? Millä tavalla tämän väitteen paikkansapitävyys vaikuttaa siihen, millä todennäköisyydellä oikeassa on yksittäinen toisinajattelija tai ihmisten enemmistö?"

Eihän se siihen otakaan kantaa, kuka on todellisuudessa oikeassa, vaan kuka varmimmin uskoo olevansa oikeassa. Kyse on ihan yksilön omasta oikeudentajun tunteesta, joka voi osua yksiin muiden ihmisten kanssa tai sitten ei. Useimmiten ei osu. Sinun perustelusi ovat sinun perustelujasi, joku muu on voinut jopa samoja lähteitä käyttäen voinut tulla aivan toisiin johtopäätöksiin. Asseilla tosiaan on useimmin paremmat perustelut olemassa, mutta eivät ne koskaan ole täysin aukottomia. Tarkkaan valikoituja, omia tarkoitusperiä tukevia tutkimuksia käyttäen voi todistaa vaikka mustan valkoiseksi, empiiristen faktojen käyttäminen on vielä helpompaa koska kukaan muu ei ole elänyt juuri sinun elämääsi. Mikä on yhdelle totta on toiselle ennenkuulumatonta.

Kaikki tämä on sen taustalla miksi asseja pidetään empaattisesti vajavaisina. Tuntemani assit ovat hyvinkin empaattisia, mutta asettavat itsensä aivan liian kirjaimellisesti toisten saappaisiin. Eivät kaikki ihmiset reagoi samoin vaikka tilanne olisikin sama. Mikä murtaa yhden ihmisen on toiselle yhdentekevää ja päinvastoin. Tosin tämän tajuaminen tuntuu olevan ylivoimaista useimmille ei-asseillekin jonka tunnen.

Oikeastaan käsittämätöntä sinänsä, että assit on määritelty kaikinpuolin epäkelvoiksi ihmisiksi mm. vajavaisten empatiataitojen perusteella. Samaan aikaan tässä maailmassa parhaiten pärjäävät todelliset psykopaatit, jotka eivät kykene tuntemaan empatiaa yhtään ketään kohtaan...

... kirjoitti:

"Ja jos oletetaan että väite "asseilla on keskimääräistä vahvempi oikeudentaju" pitää paikkansa... miten on mahdollista että assit eivät sitten tule keskenään toimeeen yhtään paremmin uin ihmiset yleensä? Millä tavalla tämän väitteen paikkansapitävyys vaikuttaa siihen, millä todennäköisyydellä oikeassa on yksittäinen toisinajattelija tai ihmisten enemmistö?"

Eihän se siihen otakaan kantaa, kuka on todellisuudessa oikeassa, vaan kuka varmimmin uskoo olevansa oikeassa. Kyse on ihan yksilön omasta oikeudentajun tunteesta, joka voi osua yksiin muiden ihmisten kanssa tai sitten ei. Useimmiten ei osu. Sinun perustelusi ovat sinun perustelujasi, joku muu on voinut jopa samoja lähteitä käyttäen voinut tulla aivan toisiin johtopäätöksiin. Asseilla tosiaan on useimmin paremmat perustelut olemassa, mutta eivät ne koskaan ole täysin aukottomia. Tarkkaan valikoituja, omia tarkoitusperiä tukevia tutkimuksia käyttäen voi todistaa vaikka mustan valkoiseksi, empiiristen faktojen käyttäminen on vielä helpompaa koska kukaan muu ei ole elänyt juuri sinun elämääsi. Mikä on yhdelle totta on toiselle ennenkuulumatonta.

Kaikki tämä on sen taustalla miksi asseja pidetään empaattisesti vajavaisina. Tuntemani assit ovat hyvinkin empaattisia, mutta asettavat itsensä aivan liian kirjaimellisesti toisten saappaisiin. Eivät kaikki ihmiset reagoi samoin vaikka tilanne olisikin sama. Mikä murtaa yhden ihmisen on toiselle yhdentekevää ja päinvastoin. Tosin tämän tajuaminen tuntuu olevan ylivoimaista useimmille ei-asseillekin jonka tunnen.

Oikeastaan käsittämätöntä sinänsä, että assit on määritelty kaikinpuolin epäkelvoiksi ihmisiksi mm. vajavaisten empatiataitojen perusteella. Samaan aikaan tässä maailmassa parhaiten pärjäävät todelliset psykopaatit, jotka eivät kykene tuntemaan empatiaa yhtään ketään kohtaan...

Maailmassa ei ole yhtään kulttuuria joka pitäisi mustaa ja valkoista samana värinä. Muistaakseni yleisin jaottelu oli musta - vakoinen - lämpimät värit - kylmät värit. Joiltakin kulttuureilta puuttui mustan tai valkoisen käsite ja se laitettiin yhteen läpimien tai kylmien värien kanssa. Keltaisen siis voi todistaa punaiseksi jos haluaa, tai sinisen vihreäksi, mutta ei mustaa valkoiseksi!

... kirjoitti:

"Ja jos oletetaan että väite "asseilla on keskimääräistä vahvempi oikeudentaju" pitää paikkansa... miten on mahdollista että assit eivät sitten tule keskenään toimeeen yhtään paremmin uin ihmiset yleensä? Millä tavalla tämän väitteen paikkansapitävyys vaikuttaa siihen, millä todennäköisyydellä oikeassa on yksittäinen toisinajattelija tai ihmisten enemmistö?"

Eihän se siihen otakaan kantaa, kuka on todellisuudessa oikeassa, vaan kuka varmimmin uskoo olevansa oikeassa. Kyse on ihan yksilön omasta oikeudentajun tunteesta, joka voi osua yksiin muiden ihmisten kanssa tai sitten ei. Useimmiten ei osu. Sinun perustelusi ovat sinun perustelujasi, joku muu on voinut jopa samoja lähteitä käyttäen voinut tulla aivan toisiin johtopäätöksiin. Asseilla tosiaan on useimmin paremmat perustelut olemassa, mutta eivät ne koskaan ole täysin aukottomia. Tarkkaan valikoituja, omia tarkoitusperiä tukevia tutkimuksia käyttäen voi todistaa vaikka mustan valkoiseksi, empiiristen faktojen käyttäminen on vielä helpompaa koska kukaan muu ei ole elänyt juuri sinun elämääsi. Mikä on yhdelle totta on toiselle ennenkuulumatonta.

Kaikki tämä on sen taustalla miksi asseja pidetään empaattisesti vajavaisina. Tuntemani assit ovat hyvinkin empaattisia, mutta asettavat itsensä aivan liian kirjaimellisesti toisten saappaisiin. Eivät kaikki ihmiset reagoi samoin vaikka tilanne olisikin sama. Mikä murtaa yhden ihmisen on toiselle yhdentekevää ja päinvastoin. Tosin tämän tajuaminen tuntuu olevan ylivoimaista useimmille ei-asseillekin jonka tunnen.

Oikeastaan käsittämätöntä sinänsä, että assit on määritelty kaikinpuolin epäkelvoiksi ihmisiksi mm. vajavaisten empatiataitojen perusteella. Samaan aikaan tässä maailmassa parhaiten pärjäävät todelliset psykopaatit, jotka eivät kykene tuntemaan empatiaa yhtään ketään kohtaan...

"Eivät kaikki ihmiset reagoi samoin vaikka tilanne olisikin sama. Mikä murtaa yhden ihmisen on toiselle yhdentekevää ja päinvastoin. Tosin tämän tajuaminen tuntuu olevan ylivoimaista useimmille ei-asseillekin jonka tunnen."

Joo, sen olen itsekin havainnut että useimmat ihmiset eivät todellakaan kykene käsittämään mitään oman mielensä ulkopuolista. Sehän on normatiivisen moraalin perusidea, että kaikki ovat samanlaisia, ja yksi voi omasta kokemusmaailmastaan "päätellä" että on aina ihmisen oma vika jos hän päätyy "huonoille teille". Ja henkisen väkivallan dekriminalisoinnin puolustus on "minuun ei haukku haavaa tee, joten ei se saa tehdä muihinkaan". Nemmy väitti itseään empaattiseksi ihmiseksi vaikka totesi puuterilla "jos minä olisin käyttäytynyt niin kuin alieni niin en valittaisi, jos saisin paskaa niskaani." Misaki kritisoi jotain sarjoja "psykologisesti epärealistisiksi" siksi että hahmot eivät reagoineet kuten hän itse olisi samassa tilanteessa reagoinut. Ääriliberaalit ignoroivat sen tosiasian että jotkut ihmiset kaipaavat vakautta enemmän kuin vapautta eivätkä tunne oloaan mukavaksi kaoottisessa "kaikki käy" maailmassa.

Mutta sitten pitää osata erottaa se että väittää muiden olevan samanlaisia kuin itse ja se että väittää että muiden TULISI olla samanlaisia kuin itse. Minä en kaipaa henkilökohtaista kunniaa saati mammonaa, mutta jos on olemassa ihmisiä jotka eivät suostu tekemään asioita toisten hyväksi ilman että saavat näitä, niin enkö saisi olla sitä mieltä että heidän PITÄISI olla samanlaisia kuin minä. Ei heidän taipumuksensa voi olla SYNNYNNÄINEN. Siispä se että heille on annettu päätäntävalta yhteiskuntasuunnittelussa johtaa kärsimykseen niillä jotka eivät ole heidän kaltaisiaan, mutta se että yhteiskuntasuunnittelu hoidettasiin minunlaisteni ehdoilla johtaisi kärsimyksen vähenemiseen, kun he tajuaisivat etteivät itsekään oikeasti kaipaa olla parempia kuin muut, heidät vain oli opetettu ajattelemaan niin.