Ennen Suomessa, ihmismielen asiantuntijoita olivat shamaanit, jotka olivat käyneet läpi erilaisia henkisiä "kiirastulia" ja "helvettejä" ja tietysti ennen shamaaniksi tuloaan oli tunnistettu sopiviksi shamaani-kokelaiksi sairastuttuaan "shamaani-tautiin", tämä "sairastuminen" oli merkkinä ihmisen yliherkkyydestä asioille joita muut ihmiset eivät aistineet ja siitä että valmis shamaani voi ottaa tämän "shamaanitautiin" sairastuneen oppipojakseen ja auttaa tämän läpi tuosta henkisen metamorfoosin ja ihmisenä jalostumisen alkuvaiheesta, jotta hänestäkin voisi tulla shamaani.....
shamaanit olivat siis erityisen herkkiä ja vastaanottavaisia (kokemaan jopa muiden ihmisten tuskia ahdinkoa) koska he olivat ylittäneet tämän maailman näennäiset rajat ja tulleet yhdeksi tämän yhden (ykseyden) kanssa...siksi heitä myös jumaliksi sanottiin
mutta mitä ovat nämä nykypäivän "shamaanit" ?..psykiatrit sun muut....ovatko he herkkiä ihmistuntijoita, vai kirjaviisaita dogmaatikkoja joiden raamattu on DSM....
mikä on heidän henkilökohtainen kokemuksensa: masennuksesta, psykoottisesta ajattelusta, harhoista, peloista, neurooseista ym. jne. you got my point ?
miten heiltä voi odottaa saavansa apua, herkkä/herkässä tilassa oleva ihminen joka on tämän herkkyytensä ja vastaanottavaisuutensa takia usein myös tarkka havaitsemaan asioita joita tavallisesti ihmiset eivät huomioi, intuitiivinen ja hyvä ihmistuntija, jos vastassa on (vain) psykologiaa ja lääketiedettä lukenut ihminen joka ei ole itse tutkinut itseään syvällisesti ja kokenut nahoissaan yliherkkyyden altistamana asioita joita tämä autettavana oleva kokee
potilas kokee vähän liikaakin...ja "auttaja" on kuin koulutettu automaatti jolla ei juurikaan ole omia ajatuksia, kaikenlisäksi hän ei ole läheskään yhtä empaattinen kuin useimmat hänen potilaistaan (jotka empaattisuutensa takia kärsivätkin) joten tässä ei voi todellista ymmärtävää kommunikaatiota näiden kahden välillä tapahtua
tilanne on täysin nurinkurinen, järjetön ja sairas
shamaanit olivat siis erityisen herkkiä ja vastaanottavaisia (kokemaan jopa muiden ihmisten tuskia ahdinkoa) koska he olivat ylittäneet tämän maailman näennäiset rajat ja tulleet yhdeksi tämän yhden (ykseyden) kanssa...siksi heitä myös jumaliksi sanottiin
mutta mitä ovat nämä nykypäivän "shamaanit" ?..psykiatrit sun muut....ovatko he herkkiä ihmistuntijoita, vai kirjaviisaita dogmaatikkoja joiden raamattu on DSM....
mikä on heidän henkilökohtainen kokemuksensa: masennuksesta, psykoottisesta ajattelusta, harhoista, peloista, neurooseista ym. jne. you got my point ?
miten heiltä voi odottaa saavansa apua, herkkä/herkässä tilassa oleva ihminen joka on tämän herkkyytensä ja vastaanottavaisuutensa takia usein myös tarkka havaitsemaan asioita joita tavallisesti ihmiset eivät huomioi, intuitiivinen ja hyvä ihmistuntija, jos vastassa on (vain) psykologiaa ja lääketiedettä lukenut ihminen joka ei ole itse tutkinut itseään syvällisesti ja kokenut nahoissaan yliherkkyyden altistamana asioita joita tämä autettavana oleva kokee
potilas kokee vähän liikaakin...ja "auttaja" on kuin koulutettu automaatti jolla ei juurikaan ole omia ajatuksia, kaikenlisäksi hän ei ole läheskään yhtä empaattinen kuin useimmat hänen potilaistaan (jotka empaattisuutensa takia kärsivätkin) joten tässä ei voi todellista ymmärtävää kommunikaatiota näiden kahden välillä tapahtua
tilanne on täysin nurinkurinen, järjetön ja sairas
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei psykiatrian tarkoitus ole ketään auttaa, jos sitä odotat. Psykiatria on valtiovallan jatke, sosiaalikontrollin väline, mitä se on ollut jo lähes 200 vuoden ajan. Älkää kuvitelkokaan, että psykiatria asemaansa tai toimintatapojaan muuttaisi. Jos psykiatrian tarkoitus olisi auttaa ihmisiä olisi järjestelmä aivan erinäköinen kuin mitä se nyt on.
"Although we may not know it, we have, in our day,
witnessed the birth of the Therapeutic State. This is perhaps the major
implication of psychiatry as an institution of social control."
--Thomas S. Szasz, Professor Emeritus of Psychiatry
Law, Liberty, and Psychiatry:
An Inquiry Into the Social Uses of Mental Health Practices,
The Macmillan Company, New York, 1963, p. 212.
En mä psykiatrian odotakkaan ketään auttavan, mutta se väittää niin silti tekevänsä...sitä lähinnä mietin..niinku oon miettiny jo kauan.
Bisnestähän se on ennenkaikkea ja tuo mainitsemasi sosiaalisen kontrollin väline...
vai toisinpäin?
Mihin on Jungin ajatukset unohtuneet?
Psykiatriassa ei tunneta Jungin, Eriksonin ym. psykologian filosofien teorioita. Freud on psykiatrian ylijumala, muilla teorioilla ei ole mitään merkitystä heidän mielestä.
Lastensuojelu, psykiatria.. kaikkinainen pakkoon perustuva "hoito" ja "huolenpito" on suurimmalta osaltaan vain rahastusautomaatti melkoiselle ammattikunnalle. On olemassa tapauksia, joissa tahdonvastaiset toimenpiteet ovat perusteltuja, mutta tyypillisesti massojen paranoidisia pelkoja hyödynnetään rahoituspropagandassa erittäin taitavasti ja lopputulos on se, että koneisto nielee toisen puolen niitäkin, jotka eivät sinne kuuluisi ja ei koskaan päästä otteestaan niitä, jotka ovat saaneet kynsiinsä. Pakkoon perustuvat "hoito" harvoin tuottaa mitään pysyvää tulosta, oli se sitten lasten"suojelua" tai psykiatriaa. Sille ei löydy tieteellisiä eikä yksikäsitteisen kiistattomia tilastollisia perusteita. Sen laajamittainen käyttö perustuu vain harhaiseen pelkoon, pelkoon, joka lainehtii kaikkialla lättäjalkojen kaduntallaajien matalaotsaisissa päissä. Kansakoulupohjalta AMK-insinööriksi päässeet ovat tietenkin tälläkin alalla asiantuntijoita ja kommentoivat netin täyteen, omaa harhaista, vääristynyttä ja pelkojen täyttämää soopaansa.
"Hoidon" tehottomuus on osa paradigmaa. Jos "hoito" tehoaisi, suunnaton koneisto tulisi tarpeettomaksi ja mihin se kaikki raha sitten pantaisiin? Maahan alkaisi tulvia rahaa, herra paratkoon, kaikkeen hyödylliseenkin!