Menestyvän tarina

Selviä loppuunpalamisen oireita. Jos et muuta työnkuvaasi niin jossainvaiheessa naksahtaa ja sitten toipumisessa menee pitkään. Koeta löytää vähemmän kuormittavaa työtä itsellesi.

Kertomuksesi on kuin omasta elämästäni samassa iässä. Tuohon lisättynä vielä että heräsin aamuisin neljältä miettimään työasioita. Minulla kesti kaksi vuotta tuota Sinun mainitsemaa olotilaa ja sitten naksahti. Burn out ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Menetin johtajan tehtäväni ja minut siirrettiin vähemmän vaativin tehtäviin. Palkka laski roimasti. Kolme kuukautta sairauslomaa, jossa jouduin kelaamaan koko elämääni miten olin siihen tilaan joutunut. Terapiassa sanottiin, että minulla oli vaativuuden tunnelukko, joka toimintamallina uuvutti. Nyt olen 44 ja pari vuotta mennyt parempaan suuntaan. Uusiin paremmin palkattuihin tehtäviin olen juuri tehnyt sopimuksen, mutta ei kuitenkaan enää ikinä niin vaativia kuin johtajana oli.
Voimia Sinulle ja koita löytää nykyisessä työssäsi vähemmän kuluttava tapa tehdä työtä. Jos ei onnistu, niin sitten suosittelen vähemmän vaativia tehtäviä.

Kiitos teille kommenteista! Ylikuormitus on tuttua ja unettomuus; v. 2008-2009 olin pari vuotta nukkumatta, heräsin klo kolmen aikaan viimeistään. Sitten hain apua ja sain lääkitystä, sain unen kohdalleen. Vuodessa saimme muutoksia, selvisin jo pois lääkkeestä. 2012 rumba alkoi taas, aloitin unilääkkeen uudestaan, kävin myös työterveyspsykologilla ja sain työkaluja ja apua asiaan. Kaikki meni jo parempaan suuntaan kunnes 2013 keväällä tuli suuria organisaatiomuutoksia ja jouduin hyvänä työntekijänä entistä vastuullisempaan tehtävään. Otin tehtävän vastaan koska tunsin vastuuta organisaatiosta enkä halunnut jättää työkavereita pulaan. Tilanne firmassa on nyt parempi, olen saanut homman toimimaan ja ihmiset ovat tyytyväisiä. Nyt alkaa vaan oma takki olla aika tyhjä...

Kiitos kommentista! Täytyypä miettiä. Jään kohta mukavalle parin viikon talvilomalle ja matkustan perheen kanssa kauas. Täytyy tutkia miten se vaikuttaa; siellähän sitä on aikaa miettiäkin.

Hei Johtaja7401!

Se, että kirjoitit tänne palstalle väsymyksestäsi, on minusta jo ensimmäinen merkki siitä, että olet kääntymässä etsimään hyvää muutosta elämääsi.
Kertomasi perusteella ymmärrän, että olet venynyt jo pitkään ja elämäsi on muodostunut perättäisistä suoriutumisista selviämiseen.
Jonkin täytyy muuttua, muuten kaikki pysyy samanlaisena - ehkä itsestäänselvä klisee, mutta silti totta. Kerroit, että voisit hakea kevyempää työtä. Kannustan sinua siihen! Mutta vaikka et saisikaan kevyempää työtä, onko sinun mahdollista jollain lailla muuttaa asennoitumistasi työhön vähemmän kokonaisvaltaiseksi? Johtajana tiedät, mitä priorisoiminen tarkoittaa. Mitä se tarkoittaa omalla kohdallasi? Mitä voisit ihan oikeasti jättää pois tai ainakin tehdä merkittävästi kevyemmällä panostuksella? Voisitko opetella että asiat tehdään riittävän hyvin, eikä priimatasolla? Ainakin joitain asioita. Ja jos perhe on sinulle tärkeä, miten voisit lisätä sen osuutta elämässäsi?

Lisäksi noin 40-v ikään kuuluu muutenkin hyvänä ikäkausiteemana elämän merkityksellisyyden ja suunnan pohdiskelu. Olet tavoittanut paljon. Mutta ehkä juossut jonkin herkkyyden, sisäisen äänen kuuntelemisen ohi? Milloin viimeksi olit leppoisa ja koit elämän virran virkistävänä tuulena? Miten voisit saada kontaktin tuohon puoleen itsessäsi uudelleen? Mistä tarvitsisi luopua?

Voimia ja viisautta elämäsi kysymysten äärellä!

T Meiju, diakoni

P.S. Monilla työpaikoilla toimii myös työpaikkapappi, jonka puoleen voi kääntyä jutellakseen kuulumisistaan.

vastaus johtaja 7401 . avaa raamattu . vaikka jostain keskeltä sieltä sitten kaikki lähtee valkenemaan että elävä elämä löytyykin hylkäämisen kautta . jeesus sanoi minä olen tie totuus ja elämä joka hylkää elämänsä löytää sen . jokaisessa ihmisessä on sisällä se pieni minä se aito sellainen joka tarvii hoivaa ja tukea jokaisena elämän päivänä . ruokailu tapahtuu samassa pöydässä ihan pelkästään lapsenkaltaisena .

Kiitos Meiju! Hyviä ajatuksia. Ammatti-ihmisenä osuit oikeaan monessa kohtaa. Muutoksia on ryhdyttävä nyt ajamaan, tavalla tai toisella. Muuten hajoaa pää ja loppuu muukin terveys.

Minulla kokemusta myös narsistisesta työpaikasta, jossa oireilin samoin kuin sinä. Meni koko ilta toipuessa päivästä ja viikonloppu ei riittänyt, maanantaisin olin vielä tosi loppu. Yritin vain pärjätä, kunnes omat voimat olivat loppu, mun eläkevakuutusyhtiö ohjasi minut katjanoposelle ammatilliseen kuntoutukseen ja siellä sellaisen oman valmentajan kanssa kaiken muun ohessa yhdessä järkkäiltiin mulle oppisopimuskoulutus uuteen työhön. (Ihan eri alalle kuin missä olin!! Olin ennen akateemisessa vastuullisessa työssä, nyt taas työssä josta todella nautin ja saan paljon) Mä koin, että se oli mulle parempi ratkaisu kuin yksikään psykoterapeutti missä oon käyny, vaikka se ei siis ollu mitään terapiaa. Toki paljon juteltiin asioista ja tää valmentaja tuki mua ja sain purkaa siellä pahaa oloani ja pelkojani työelämää ja esimiestäni kohtaan. Luotin tähän jotenkin enemmän kuin terapeuttiin tai ystäviin.

Oon tosi tyytyväinen siihen, että sain ihan oikeaa apua, minulle se toimi terapiaa paremmin ja bonuksena tuli uusi duunipaikka, sillä yksin en olisi varmaan uutta työtä löytänyt tai edes jaksanut sitä etsiä. Nyt vasta pitkän ajan päästä tajuan, että on olemassa mukavia työpaikkoja ja minä olen oikeasti ihan hyvä työntekijä. Näin jälkikäteen ajateltuna työpaikan vaihto oli kaikkein tärkeintä toipumisessani.

Jos tämä voisi auttaaa sinua, niin ammatillisen kuntoutukseen täytyy tehdä hakemus saada siihen lääkäriltä b-lausunto.

http://www.ilmarinen.fi/Production/fi/x_pdf_liitteet/x_pdf_kuntoutus/ETK2125.pdf

Minä laitoin siihen hakemukseen rastin kohtaan " Suunnitelmaa ei vielä ole" ja sitten sinne toiveen, että pääsisin noposen valmennukseen. Kaverini oli ollut siellä, niin tiesin heistä sitä kautta. Toki suunnitelmia voi muuttaa yksinkin, mutta minusta ei olisi ollut silloin siihen. Toivotaan, että pääset pian elämässäsi uuteen vaiheeseen.

Olet vain normaali työssäkäyvä ihminen. Onnea.

Miten sinulla menee? Kiinnostaa sillä olen samassa tilanteessa, ikäisesi nainen tosin mutta muutoin samanlaisia tuntemuksia.

Uupuneelle:

Kiitos kyselystä! Olin tosiaan perheen kanssa pitkällä lomalla ja siellä tulin asian kanssa sinuiksi, että jotain todella täytyy tehdä ja päätin pyrkiä tästä tilanteesta pois. Olen päättänyt hakea uutta työtä. Hoidan nykyistä työtäni edelleen, mutta katselen uusia sopivia työpaikkoja ja hieman erilaisia tehtäviä. Yhden hakemuksen olen jo laittanut menemään, katsotaan poikiiko se mitään. Pidän kuitenkin silmäni auki ja katselen uusia mahdollisuuksia. Tuntuu auttavan tämä asia, tuntuu helpommalta kun päätös on tehty ja jonkinlainen ulospääsytie näkyvissä, ainakin toiveissa.

Tsemppiä sinnekin! Laita joskus kuulumisia miten menee.

Kuulumisesi kuulostaa tosi hyvälle ja antaa toivoa minullekin. Itse olen ajatellut pyytää eläkeyhtiön ammatillista kuntoutusta ja tuota omaa valmentajaa avuksi, sillä luulen että tarvitsen koulutusta uudelle alalle. Nykyinen ammattini on niin kapea-alainen, etten pysty tekemään oikeastaan mitään muuta työtä kuin tätä ja tätä en pysty pitkään tekemään. Tosi hienoa, että sinulla näkyy jo valoa tunnelin päässä, kirjoittamasi oli kuin omasta elämästäni. Minullakin on siis toivoa vielä! Kaikkea hyvää sinulle!

Nyt vain lepoa vaan rauhassa. Muutamakin viikko tekee jo todella hyvää ja toivottavasti selkeyttää ajatuksia. Hieno juttu sekin että perheesi tukee sinua, siitä on varmasti paljon apua. Kaikkea hyvää!

Aattelin laittaa vähän kuulumisia:

Olin 4,5 kk sairauslomalla. Nyt olen palannut töihin entisiin asiantuntijatehtäviin, en enää tee esimiestehtäviä. Työaika on aluksi lyhyempi, 6 h päivässä.

Ihan hyvin on mennyt, paitsi huomaan kyllä että kognitiiviset kyvyt ovat heikentyneet; muisti, keskittyminen, prosessoinnin nopeus... Vuorokausirytmi heittelee, välillä tulee näitä aamuneljän heräämisiä kuten tänäänkin. Kai tämä tästä pikkuhilljaa, mutta aikaa tuntuu ottavan...

Kaikki hyvin. Takaisin johtotehtävässä. Töissä on mukavaa ja hermot lepää. Papin ja oma rukoilu on vienyt eteenpäin. Entistä vahvempana kohti loppuelämää. Oppinut nauttimaan elämän pienistä asioista. Loppujen lopuksi kaikki aika hyvin. Johtaja olen ja perhekin on olemassa. Perheenkin pää olen, kyläpäällikkö. Pikkujohtajien kasvua on mukava seurata, vaikka kasvattaminen on vastuullista puuhaa. Onneksi vastuu ei ole vain minulla. Näinä päivinä alamme töissä ja perheen keskuudessa hiljentyä joulun viettoon. Kyllä taas kinkku maistuu vuoden tauon jälkeen. Raketit paukkuvatkin taas silloin, kun pamahtaa. Ehkä otan lasin shamppanjaa, ehkä en. Nyt on taas aikaa miettiä ja kelailla, mikä on.