En tullut keräämään haukkuja mutta en myöskään sympatiaa vaan järkevää keskustelua ja tukea.. jotain?
Petin miestäni ja tunnustin sen heti aamulla. Petin myös vuosi sitten, sitä en ole kertonut. Se ensimmäinen kerta tapahtui pari viikkoa ennen, kuin ystäväni soitti minulle lääkäriajan ja myös vei sinne. Koska en itse olisi mennyt/tajunnut. Ystävä katseli sekoiluani ja halusi, että saan hoitoa. Oma mies ei kokenut ilmeisesti että olisin jotenkin avun tarpeessa. Myös paljon muuta rankkaa tapahtui samaan ajanjaksoon (mm ystävän äkillinen kuolema).
Aloin tämän tapahtuneen (pettämisen) jälkeen tarkastella elämääni taaksepäin. Nyt olen aivan sekaisin tajuttuani, että olen pettänyt ennenkin (kieltänyt vain kaiken, en ole jäänyt kiinni, en ole myöntänyt asiaa edes itselleni??!!!). Myös eksääni siis. Mutta tämäkään ei ainut asia, jonka takia tänne kirjoitan.
Vuosi sitten lääkäri diagnosoi minulla keskivaikean masennuksen (ystäväni vietyä minut lääkäriin). Sain lääkkeet ja sairaslomaa kuukauden. Lopetin kuitenkin lääkkeet 4,5kk käyttämisen jälkeen, koska koin olevani kunnossa, etten tarvitse niitä enää. NYt alkaa ilmeisesti taas mennä päin vittua kun ei ole lääkitystä, enkä myöskään käy missään juttelemassa koska itse ilmoitin etten koe siihen tarvetta enää. Kun sain masennuksendiagnoosin, olin aivan turta ja vain makasin kaikki päivät enkä uskaltanut mennä minnekään. Sitä ennen oli jo ollut tällaista, että jaksoin tehdä pakolliset asiat (mitä nyt lapsiperheessä on tehtävä), mutta mieskin teki PALJON, ettei minun tarvitsisi. Muuten makasin sohvalla ja vain olin, en pystynyt menemään ulos (halusin mennä, mutta "jokin" sanoi etten voi/pysty mennä??!!).
kun mietin asiaa tarkemmin tajusin, että näitä masennus (? jaksoja on ollu jo nuoresta asti!! Jo yläasteiässä oli sellaista, että nukuin lähes kaiken muun ajan paitsi kun olin koulussa. Menin nukkumaan heti koulun jälkeen ja heti kun olin syönyt päivällisen. Ei vanhemmat huomanneet mitään, varmaan siitä syystä että ovat molemmat alkoholisteja. Ei silloin huomaa tällaisia asioita.
Tätä on jatkunut siis aina, olen pettänyt, milloin mitenkin, kännissä, sitten olen lamaantunut enkä jaksa muuta kun nukkua. En osaa juoda viinaa normaalisti, vain harvoin osaan ottaa niin etten sekoile mitään. Usein juon aivan liian paljon. Sitten petän, olen agressiivinen tai loukkaan jotenkin muuten jotain ihmistä, tai uhoan itsemurhalla?!! Vuosikausia on päässäni "puhunut" ajatukset, että teen itsemurhan, että ajappa autoa päin, tai kiihdytä ja aja metsään, tai että mitä jos ottaisit tuon höylän ja vetäisit sillä ranteesi auki. Viime aikoina (noin vuoden ajan tätäkin..) olen nähnhyt paljon painajaisia ja aistiharhoja (tai en tiedä miksi niitä sanotaan..). Sellaista, että herään kiihtyneenä ja esim eräänä yönä näin edessäni mustan luikertelevan otuksen, joka ei heti kadonnut vaikka yritin lyödä sen pois.. olin aivan shokissa sen jälkeen, laitoin äkkiä valon päälle koska pelkäsin niin paljon... Taannoin oloni oli todella epätodellinen, tuntui että käteni meni sängyn patjasta jotenkin läpi, että käteni oli siellä patjan sisässä.. kuulen "kolinaa" ja muita ääniä, no niitä on aina omakotitalossa, mutta usein kääntyilen nopeasti koska luulen kuulevani tai kuulenkin jotain, vai kuulenko??!!!
Olen todella sekaisin kaikesta, minulla on aika hoitajalle ensi viikolle, se varattiin jo kaksi viikkoa sitten kun he sieltä itse soittivat. Mutta pitäisikö soittaa jonnekin jo aiemmin ja yrittää saada apua.. Tämän pettämisen takia emme miehen kanssa puhu, normaaleista asioista olemme vaihtaneet pari sanaa muutaman päivän aikana, ei muuta. Lapsien takia on oltava kuitenkin "normaalisti", sen minkä pystyy..
Sen tiedän nyt vain, että minua vaivaa jokin, mutta mikä??!! Olen niin rikki tästä että aina mokaan ja sekoilen, vihaan itseäni, välillä en vihaa, en tunne mitään, sitten taas tunnen ja rakastan koko maailmaa, kunnes en taas välitä mistään.. Mikä minua vaivaa?????!!!!
Petin miestäni ja tunnustin sen heti aamulla. Petin myös vuosi sitten, sitä en ole kertonut. Se ensimmäinen kerta tapahtui pari viikkoa ennen, kuin ystäväni soitti minulle lääkäriajan ja myös vei sinne. Koska en itse olisi mennyt/tajunnut. Ystävä katseli sekoiluani ja halusi, että saan hoitoa. Oma mies ei kokenut ilmeisesti että olisin jotenkin avun tarpeessa. Myös paljon muuta rankkaa tapahtui samaan ajanjaksoon (mm ystävän äkillinen kuolema).
Aloin tämän tapahtuneen (pettämisen) jälkeen tarkastella elämääni taaksepäin. Nyt olen aivan sekaisin tajuttuani, että olen pettänyt ennenkin (kieltänyt vain kaiken, en ole jäänyt kiinni, en ole myöntänyt asiaa edes itselleni??!!!). Myös eksääni siis. Mutta tämäkään ei ainut asia, jonka takia tänne kirjoitan.
Vuosi sitten lääkäri diagnosoi minulla keskivaikean masennuksen (ystäväni vietyä minut lääkäriin). Sain lääkkeet ja sairaslomaa kuukauden. Lopetin kuitenkin lääkkeet 4,5kk käyttämisen jälkeen, koska koin olevani kunnossa, etten tarvitse niitä enää. NYt alkaa ilmeisesti taas mennä päin vittua kun ei ole lääkitystä, enkä myöskään käy missään juttelemassa koska itse ilmoitin etten koe siihen tarvetta enää. Kun sain masennuksendiagnoosin, olin aivan turta ja vain makasin kaikki päivät enkä uskaltanut mennä minnekään. Sitä ennen oli jo ollut tällaista, että jaksoin tehdä pakolliset asiat (mitä nyt lapsiperheessä on tehtävä), mutta mieskin teki PALJON, ettei minun tarvitsisi. Muuten makasin sohvalla ja vain olin, en pystynyt menemään ulos (halusin mennä, mutta "jokin" sanoi etten voi/pysty mennä??!!).
kun mietin asiaa tarkemmin tajusin, että näitä masennus (? jaksoja on ollu jo nuoresta asti!! Jo yläasteiässä oli sellaista, että nukuin lähes kaiken muun ajan paitsi kun olin koulussa. Menin nukkumaan heti koulun jälkeen ja heti kun olin syönyt päivällisen. Ei vanhemmat huomanneet mitään, varmaan siitä syystä että ovat molemmat alkoholisteja. Ei silloin huomaa tällaisia asioita.
Tätä on jatkunut siis aina, olen pettänyt, milloin mitenkin, kännissä, sitten olen lamaantunut enkä jaksa muuta kun nukkua. En osaa juoda viinaa normaalisti, vain harvoin osaan ottaa niin etten sekoile mitään. Usein juon aivan liian paljon. Sitten petän, olen agressiivinen tai loukkaan jotenkin muuten jotain ihmistä, tai uhoan itsemurhalla?!! Vuosikausia on päässäni "puhunut" ajatukset, että teen itsemurhan, että ajappa autoa päin, tai kiihdytä ja aja metsään, tai että mitä jos ottaisit tuon höylän ja vetäisit sillä ranteesi auki. Viime aikoina (noin vuoden ajan tätäkin..) olen nähnhyt paljon painajaisia ja aistiharhoja (tai en tiedä miksi niitä sanotaan..). Sellaista, että herään kiihtyneenä ja esim eräänä yönä näin edessäni mustan luikertelevan otuksen, joka ei heti kadonnut vaikka yritin lyödä sen pois.. olin aivan shokissa sen jälkeen, laitoin äkkiä valon päälle koska pelkäsin niin paljon... Taannoin oloni oli todella epätodellinen, tuntui että käteni meni sängyn patjasta jotenkin läpi, että käteni oli siellä patjan sisässä.. kuulen "kolinaa" ja muita ääniä, no niitä on aina omakotitalossa, mutta usein kääntyilen nopeasti koska luulen kuulevani tai kuulenkin jotain, vai kuulenko??!!!
Olen todella sekaisin kaikesta, minulla on aika hoitajalle ensi viikolle, se varattiin jo kaksi viikkoa sitten kun he sieltä itse soittivat. Mutta pitäisikö soittaa jonnekin jo aiemmin ja yrittää saada apua.. Tämän pettämisen takia emme miehen kanssa puhu, normaaleista asioista olemme vaihtaneet pari sanaa muutaman päivän aikana, ei muuta. Lapsien takia on oltava kuitenkin "normaalisti", sen minkä pystyy..
Sen tiedän nyt vain, että minua vaivaa jokin, mutta mikä??!! Olen niin rikki tästä että aina mokaan ja sekoilen, vihaan itseäni, välillä en vihaa, en tunne mitään, sitten taas tunnen ja rakastan koko maailmaa, kunnes en taas välitä mistään.. Mikä minua vaivaa?????!!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sanotaan, että niin makaa kuin petaa.
En tosin tiedä asiasta mitään, mutta netissä on ainakin keskusteltu aiemminkin samantyyppisestä aiheesta.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/833465
Usko Herran Jeesukseen, niin pelastut. Raskaatkin synnit saa Hänen nimessään ja veressään anteeksi. Kun olet pyytänyt mieheltäsi anteeksi ja pyrkinyt hyvittämään ja antamaan vastauksia parhaasi mukaan, niin enempää et voi tehdä, vaan anteeksiantamisen asia jää hänen käsiteltäväkseen.
Tuossa jo joku ohjaa turvautumaan Jeesukseen: sitä sama itsekkin sinulle ehdotan. Vaikuttaa että elämäsi on monella tavoin kaaoksessa ja koet, että erikosesti nuo pettämiset seurauksena, että pallo on hukassa. Alkoholi pitää jättää kokonaan pois, koska silloin kontrollisi hajoaa kokonaan. Sinun pitää pytää mieheltäsi anteeksi ja aloittaa elämä kokonaan uudesta lahtokohdasta.
Jos et jaksa niin hae apua jo ennen tuota sovittua aikaa.
Tavitse ihan ammattilaisen apua.
Itselläni vaikea masennus ollut jo 3 vuotta. Holtitonta käyttäytymistä ja runsasta juomista oli alkuvaiheessa, petin silloista poikaystävääni, sain anteeksi, mutta lopulta hän jätti minut masennukseni takia. Kaikki vain paheni sen jälkeen ja aloin juoda enemmän ja hyppäsin sänkyyn kenen kanssa huvitti ilman minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Lopulta aloin tuntemaan niin suurta häpeää kaikista hölmöilyistäni, että luisuin todella syvälle masennuksen kuiluun. Itsemurhaa yritettyäni sain kunnon lääkkeet ja keskusteluapua toiselta terapeutilta kuin kellä olin aikaisemmin käynyt. Olin noin viikon sairaalassa ja lääkkeiden myötä ajatukset vähän kirkastuivat. Siinä meni joku puoli vuotta - vuosi ja masennus iski taas jostakin mielen syövereistä, siinä mentiinkin jo sen verran lujaa että yritin heti ensimmäiseksi riistää itseltäni hengen ja taas sairaalahoitoon, siitäkin selvisin. Masennukseni hävisi tyystin kun tapasin nykyisen avomieheni, mutta nyt 1,5 vuoden jälkeen tuntuu että masennus nostaa taas päätään ja mukana nyt todella hirveitä ahdistuskohtauksia.
Välillä oli siis hyviäkin jaksoja, pitkiäkin. Nyt kävin puoli vuotta koulussa, mutta en pysty enää ja lopetin sen eilen. Tuntuu, että tämä olo pilaa aivan kaiken... parisuhteen,työt jne. Avomieheni ei ymmärrä pahaa oloani ja se vain pahentaa asiaa. Hän hermostui kun kerroin että lopetin koulun, ei se ollut helppo päätös minullekkaan koska rahaongelmat seuraavat automaattisesti perässä.
Sanon vain neuvon, että alkoholi on tosi pahaksi tuollaisessa mielentilassa. Äläkä koskaan lopeta mielialalääkkeiden syömistä seinään siitä voi tulla vain pahempi olo.
Olen 22vuotias btw.
Hei Enjaksaenää.
Kerrot, että sinulle on varattu aika hoitajalle, mutta se tuntuu kaukaiselta. Jos olosi on kovin huono, kannustan sinua varaamaan ajan jo aikaisemmin, vaikka nyt heti sinua hoitaneeseen tahoon (josta sait lähetteen hoitajan vastaanottoon). Joskus paha olo voi olla niin tukala, että sitä on vaikea sietää. Harhat voivat olla niin voimakkaita, ettei oikein erota niitä todellisuudesta. Päihteet lisäävät kuvaamiasi oireita.
Toivon sinulle selkiintymistä ja tervehtymistä ja ennen kaikkea kykyä sitoutua hoitamaan itseäsi. Tie voi olla pitkä ja rankka hoitaa itseään kuntoon, mutta sitten kun jollain lailla saat elämäsi haltuun eikä se enää kaaostu, voit kokea vapauden ja elämänvoiman tunnetta, joka sinulta nyt puuttuu.
Meiju, diakoni
Kiitos lohduttavista ja viisaista sanoista.. Ensimmäinen viesti on niin lyhyt katsaus elämääni, ettei siitä saa todellakaan sitä kuvaa, mitä kaikkea olen kokenut, nähnyt ja mitä tämä elämä on ollut..
Mieheni tietää että petin koska kerroin siitä heti. Alkushokin jälkeen (muutama päivä) hän otti minut syleilyynsä ja siitä lähtien olemme hellineet toisiamme enemmän kuin koko suhteemme aikana. Anteeksi hän ei varmastikaan pysty antamaan pitkään aikaan, pyysin tietenkin kasvotusten, mutta se ei nyt haittaa, koska tärkeintä on, että avioliittomme jatkuu emmekä menetä tätä kaikkea ihanaa mitä meillä on..
Tänään oli taas huono päivä ja mieskin sen huomasi ja kysyi mikä on, mutta en saanut sanottua vaan vakuutin että kaikki on hyvin. Vaikka ei ole, mutta en halua nyt miestä tällä rasittaa, yritän kamppailla yksin ajatuksieni kanssa kunnes pääsen juttelemaan taas.. Ehkä tein sen virheen että lopetin lääkkeet ja keskustelukäynnit kesken.. Todella kesken koska olen edelleen rikki.. Enkä tiedä pääseekö tästä ehjäksi milloinkaan.
Olen rukoillut itselleni voimia, mutta en tiedä onko siinä järkeä koska en tiedä kuuleeko sitä "kukaan". Viinan haluan jättää kokonaan koska molemmat vanhemmat on alkoholisteja ja olen nähnyt, kuinka paljon viina tuhoaa ihmisiä ja elämiä.. Se tekee sairaaksi niin juovan osapuolen kuin myös muun perheen.. Mieheni ei juo, ja haluan olla yhtä vahva ja itsevarma kuin hän. Saada itseni tajuamaan että minullakin on oltava joku merkitys tässä maailmassa ja että joku voi rakastaa ehdoitta, juuri tätä ihmistä joka olen.. Koska en sitä usko.. Se tässä varmaan onkin ongelma..