rakastan aina. Ja toisen oma olet ja minulle mahdoton, mutta silti...itken sitä (kin) usein. En mä koskaan ole tarkoittanut häiritä, en kai vaan pärjää ilman sinua tämän kanssa. Tai se tuntuu niin vaikealta yksin.
En mä sille mitään voi
että sinua
11375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Et ole mua häirinnyt koskaan.Tiedä se!
Halit*
voi pyhä sylvi sentään!! Raukat nyt liikkelle! :)
Mihin tässä nyt pitäis liikkua ? ;)
Eijakos se siellä huutelloo..
Eija täällä hyvinkin;) voi kun ei ei pärjää....
Jippii
Mulla tapahtui vastaavasti, seurustelin kunnes ihastuin ja aika nopeasti aloin tuntea rakkauden tuntemuksia, se oli ensinäkemältä, mitä sitä toittamaan. Teki minusta taivaanrannan maalarin ja epätoivoiseti koitin jotain runnoillakkin, vaikka runoilija en ole, en todellakaan.. Jos tytön (naisen) takia alkaa palstoilla runoilla on kertoo jotain, johonkin se oli "runoiltava".
Erohan sitten viimein tuli ja tunne tuntui kun se olis todellakin molemminpuolista. Aika karullakin tavalla.
Uskon rakkauden löytyvän jos kumpikin tarpeeksi uskaltaa. Ylilyönneistä, mitä nyt pientä... oli tiukat pakit pitkien flirttailujaksojen jälkeen ja jokseenkin väärinymmärrysten sarja. Tämä yön hämärästä.
Mielenkiinnolla yötä kohti
Antaa olla mitä.
Miks antaisin
Rauha
Seurustelit, ihastuit johonkuhun toiseen ja sait häneltä pakit.
Eli hän ei halua sinua, ei ole kyse uskalluksesta. Siinä sitä väärinymmärrystä oikeammin ymmärrettäväksi.
Sun pitää vain malttaa.Jos ihastuksesi tunteet ovat samanlaiset kuin sinulla,niin ero voi olla hänellä edessä.Sitten voitte aloittaa puhtaalta pöydältä.Itsellä se tilanne,että olen varattu mies samojen ajatusten kanssa painiskelen.