Kaksikielisyydestä

Tämä on tarkoitettu eestiläis-suomalaisten perheiden lapsille ja heitä läheltä seuranneille.

Onko tavallista, että suomalaisen ja eestiläisen lapset puhuvat pienestä pitäen kumpaakin kieltä? Miten ympäristö suhtautui, jos kielet menivät teillä sekaisin? Kerroitteko koulussa ja kaveripiirissä, että olitte puolieestiläisiä, vai oliko parempi olla mainitsematta asiasta? Oletteko joskus huomanneet, että nimenomaan eestin ja suomen sekaisin tai vuorotellen puhumiseen suhtauduttaisiin eri tavalla kuin siihen, että toinen kieli on englanti, saksa tai ranska? Minun sukulaisistani muutama puhuu toisena kielenään ruotsia, mutta en ole juuri huomannut heillä kielten sekoittumista.

Kyselen, koska mieheni on eestiläinen ja haluamme keväällä syntyvän lapsemme oppivan myös hänen kielensä. Minua kuitenkin mietityttää se, onko monilla puoliksi eestiläisillä ikäviä kokemuksia viron puhumiseen puuttumisesta. Ääriesimerkkejä kaksikielisyyden suoranaisesta kieltämisestä on Sofi Oksasen romaanissa "Stalinin lehmät", joka ilmeisesti perustuu osittain kirjailijan omiin kokemuksiin.

Käytättekö aktiivisesti kumpaakin kieltä? Ovatko monet viettäneet osan lapsuudestaan Virossa tai lähteneet aikuisina sinne töihin? Onko kaksikielisyys vaikuttanut opintoihinne? Ovatko jotkut teistä toivoneet, että kahden kielen puhumistanne olisi rohkaistu enemmän?