En minä sinulle enää kiinnostuksen merkkejäni osoita. Ei tarvitse pelätä. Rauhoita jo sydämesi. Annan sinun olla. Tee mitä haluat. Olet minusta vapaa. Mutta et voi kieltää, sytyit minusta ja näin sinun sieluun. Älä huoli. Olet juuri noin hyvä.
Kummallista..
Kulutan aikaani.
27217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
vaan kuluteta täälä aikaa? muualla pitää puhuu jos jolleki oikeesti haluu puhuu.
Ei haittaa! Tuskin edes huomaan mitään eroa aikaisemman ja nykyisen välillä!
Kirjoitat noin ja olet ikävä-palstalla. Melko ristiriitaista.
Vastasin vain ilmoitusluontoiseen asiaan, eikö? Ei tämä ap:n aloituskaan sen enempää ollut ikävän kanssa tekemisissä kuin vastaukseni?
Syty kuule ite. Oot niin itsees täynnä ja saamaton.
jolle eilen sanoit et miks varattua pitäisi nähdä?
vaan edelleen minä sen eilen kirjoitin!ja edelleen kysyn;niin,miks mun pitäisi varattua nähdä???ei vastaavaa hyötyä! ja tää ainoo kirjoitus tälle päivälle multa.adios
kiinnostuksen osoitukset tähänkin asti menny kaikille muille ku sille?
miten???
tiko tiko tiko
Osoita, oi osoita!! Sitähän mä kaipaankin, vahvistusta sun tunteista!! Kimuranttia aikaa eletään, mut jos todella näit mun sieluun, tiedät että jotain on tehtävä ja pian
"Mutta et voi kieltää, sytyit minusta ja näin sinun sieluun." - Palsta taas täynnä itserakkaita olettamuksia
eikös ennemmin siun pitäisi rauhoittaa itsesi palstojen suhteen ja hänethän sie oot jättänyt ikirauhaan aina. sikäli outo viesti.
Jospa se olikin jollekin toiselle muikille?
sä oot niitä kiinnostuksen merkkejä osottanu aiemmin?
Ihan kummallinen viesti, täyttä shittiä.
aiemmin antamasi kinnostuksen merkit hälle on olleet? suora puhe, txt, puh.???
Koostumme kolmenlaisista ihmisistä: ihmisistä, jotka pelkäävät rakastaa, ihmisistä, jotka rakastavat rakkautta ja ihmisistä, jotka uskaltavat ja rakastavat. Ensimmäinen on hän, minä viimeinen.
Ehkä hän uskaltaakin ja rakastaakin? Ja saa jopa vastarakkautta rakastamaltaan? Ken onni on, se onnen kätkeköön...
kuulostanu kivalle, kai ne asiat nyt sentään yhdessä voidaan puhua ja sopia eikä
näin.
Ootko koskaan oikeesti sanonu sille mitään?
No, et sitten ap ollut tarpeeksi "sytyttävä" kun olet täällä yksin.
En ole yksin. Joskus elämä on vaikeaa ja valintoja. En selittele. Ei hän minua välttelekään. Joskus rakastamamme ihminen ei vain uskalla rohkaistua ja syöksyä rakkauteen, tuntemattomaan avaruuteen. Kauneuteen.
det nut?
Ai hur är det nu? Hyvin. Ei täysin avaruudellista, vaan taivaallista, silti jalat maassa ja maalaisjärki siellä missä pitää.
Ei haittaa.
Miksi et näytä hänelle
enää kiinnostuksen merkkejä ?
Mistä päättelet, että hän pelkää ?
Aloitus herättää minussa kysymyksiä.
En osaa ottaa kantaa ennenkuin tiedän paremmin asiasta