Eli varaton vainaja = äiti, leski = isä, joka omistaa talon ym., kaikki lesken nimissä. Eihän nyt ole mitään ositettavaa, kun kerta äiti ei omistanut mitään. Toiset (sisarukset) siis höpäjää osituksesta, mutta en ymmärrä mitä ne sillä tahtovat saada aikaan. Minun mielestä me jaetaan osamme vasta isämme kuoltua. Ja mielestäni isähän saa tehdä omaisuudelleen mitä tahtoo, hänen omaisuutta se on, ei meidän lasten.
Varaton vainaja / ositus ?
Höperökö oon ?
11859
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sisarukset ovat oikeassa. Ositus on tehtävä paitsi, jos puolisoilla oli avio-oikeuden poissulkeva avioehto, jolloin tehdään osituksen sijasta omaisuuden erottelu.
Se, mikä merkitys osituksella on perillisten asemaan, riippuu siitä, käyttääkö puolisoista varakkaampi leski oikeuttaan olla luovuttamatta tasinkoa kuolinpesälle. Jos hän vetoaa tuohon oikeuteensa, perillisille ei tule varattoman vainajan kuolinpesään jaettavaa. Jos ei, puolet lesken netto-omaisuudesta tulee kuolinpesälle ja edelleen perillisille jaettavaksi.
***Eihän nyt ole mitään ositettavaa, kun kerta äiti ei omistanut mitään. ***
Onhan toki ositettavaa, kun isällä on omaisuutta. Eri asia olisi, jos isäkin olisi tyhjätasku. Silloin ei tosiaankaan olisi mitään ositettavaa.
Ositusta (ja perinnönjakoa) ei ole pakko tehdä, jos kaikki pesän osakkaat suostuvat pitämään pesän jakamattomana, mutta se on tehtävä, jos yksikin osakkaista ositusta/jakoa vaatii.
Sinulta vain unohtui aivan oleellinen asia eli lesken tasinkoprivilegi, jonka edellinen vastaaja kertoi.
Se ositusvaade tarkoittaa sitten käräjäoikeuden määräämää pesänselvittäjää, sillä osakkaiden keskenään ei ole pakko suostua mihinkään. Pesänselvittäjän ja -jakajan kulut maksetaan kuolinpesän varoista päältä ja kun tässä kuolinpesä voi jäädä varattomaksi, niin hakija vastaa viimekädessä kuluista
Ositusvaade ei tarkoita pesänselvittäjää, vaan pesänjakajaa. Ne ovat eri asioita.
Sanoisin, että jotenkin jää siihen väliin.
http://www.oikeus.fi/tulostus/31480.htm
"Omaisuus jaetaan osituksessa tasan kuitenkin vain silloin, jos eloonjääneelle puolisolla on vähemmän omaisuutta kuin kuolleelle puolisolle. Jos sen sijaan eloonjääneelle puolisolla on enemmän omaisuutta kuin kuolleelle puolisolla, eloonjääneellä puolisolla on aina oikeus pitää kaikki oma omaisuutensa itsellään."
Tätä juurikin mietin, eli isä saa pitää kaiken itsellään kuolemaansa saakka.
Tottahan se on, että eloonjäänyt äveriäämpi puoliso saa pitää omaisuutensa itsellään, jos niin haluaa. Mutta ositus on silti syytä tehdä, jotta vältytään lesken kuoleman jälkeisiltä epäselvyyksiltä ja erimielisyyksiltä.
Jos ositusta lesken eläessä ei ole toimitettu (perukirjan ilmoitus ei ole ositus), lesken perilliset eivät lesken kuoltua toimitettavassa osituksessa voi vedota lesken tasinkoprivilegiin. Tällä on merkitystä etenkin, jos puolisoilla on eri perilliset.
Jos varakkaampi leski siis haluaa turvata omille perillisilleen suuremman perinnön, hänen tulee toimittaa omaisuuden ositus eläessään. Muussa tapauksessa lesken kuoltua toimitettavassa kuolinpesien välisessä osituksessa pesien varat lähtökohtaisesti tasingolla tasataan.
Vielä toinen asia mielessä: vainajan kuolinvuosi 2006. Jos perintövero määräytyy kuolinvuoden mukaan, taitaisi olla edukkaampaa tehdä lopulliset jaot leskenkin kuoltua. Eli jos nyt tulisi perintöä, tulisiko se vuoden 2006 taulukon mukaan ?
Äidillähän ei ollut mitään, joten ei hänen jälkeen verojakaan tule! (Itse asiassa, vaikka perintöä olisi ollutkin verotettavaksi saakka ja omaisuus jäänyt isän hallintaan,verot olisi tullut maksettavaksi jo silloin 2006). Isän kuoleman jälkeen hänen perintönsä verotus menee ihan sen isän kuolinvuoden mukaan.