Juuri meneillään olevassa A-Studiossa käytettiin saattohoidosta erittäin osuvaa termiä: saattohoitoarpajaiset.
Olipa tuttu termi ja kyllä kolahti!
Aivan keskenään verrannollista kuntien tunarointia niin saattohoidossa kuin lastensuojelussakin.
A-Studiossa kerrottiin saattohoidon järjestämisen olevan kuntien vastuulla ja ainoastaan 10 % sen tarpeessa olevista ihmisistä pääsee sen piiriin, muut jäävät pahimmassa tapauksessa kuolemaan yksin.
Niinhän lastenkin elämässä on, erityislapsia ajatellen jo kaiken neurologisen avun saaminen on kiinni siitä, miten pitkän tikun satut arvonnassa vetämään.
Jos olet ennen syntymääsi vetänyt pitemmän tikun, synnyt kuntaan, jossa neurologinen hoito ja kuntoutus on paremmin järjestetty kuin monissa muissa kunnissa.
Seuraavaksi on käytävä tuuri vielä siinä ajankohdassa, jolloin lähdet erityisavustajaa, terapiaa tai kuntoutusta hakemaan, etukäteen ei tilannetta voi tietää mistään vihjeistä, joten arvonta ratkaisee. Arpajaishengen mukaista on osata hakea juuri sillä hetkellä, kun esim. joltain terapeutilta sattuu vapautumaan asiakkuus eli hän voi ottaa listoilleen uuden asiakkaan. Arpajaisvoitto voi olla hyvinkin pienestä kiinni tai koko yritys on tulokseltaan täysi fiasko.
Mitä huonommin kunta on lakisääteiset palvelunsa järjestänyt, sitä useampi lapsi jää TÄYSIN ilman neurologista hoitoa ja apua.
Enemmän kuin järkyttävän lyhytnäköistä politiikkaa kunnilta!
Sitten odotellaankin lapsen elämän ensimmäistä kriisiä tai ehkä se tapahtuu vasta koulun päätyttyä kun huomataan lapsen olevan syrjäytymisvaarassa. Viimeistään silloin, mutta monen kohdalla jo paljon aikaisemmin lapsi sysätään lastensuojelun harteille, sieltä pitäisi löytyä "apua", koska kellään muulla ei ole resursseja sitä tarjota.
Sitten alkavat varsinaiset ls:n arpajaiset:
Miten lakia noudattavan sossun satut saamaan.
Onko ls:n määrärahoissa ja valikoimissa mitään avohuollontukea tarjolla.
Jos ls:n resursseistakaan ei löydy mitään oikeasti lasta auttavaa, on paljon sossusta kiinni, mikä on lapsen kohtalo.
Ls-arpa määrää, joudutko huostaanotetuksi vai et.
Millaiseen paikkaan satut joutumaan.
Miten sinua huostassa kohdellaan.
Noudatetaanko huostan aikana lakia vai ei.
Saatko pitää yhteyttä läheisiisi vai et.
Saatko tavata kahden kesken asiaasi hoitavaa viranomaista vai et.
Pääsetkö kotiin ennen täysi-ikäisyyttä vai et.
A-Studiossa esitettiin myös täällä jo ilmaan heitetty kysymys eli
suomalaisten pitäisi vakavasti keskustella siitä, halutaanko meillä hyvinvointivaltion rakenteissa säilyttää tietyt palvelut (terveydenhoito, koulu) kaikille vai tuleeko näiden saaminen olemaan tulevaisuudessa yhä enemmän hyväntekeväisyyden varassa.
Olipa tuttu termi ja kyllä kolahti!
Aivan keskenään verrannollista kuntien tunarointia niin saattohoidossa kuin lastensuojelussakin.
A-Studiossa kerrottiin saattohoidon järjestämisen olevan kuntien vastuulla ja ainoastaan 10 % sen tarpeessa olevista ihmisistä pääsee sen piiriin, muut jäävät pahimmassa tapauksessa kuolemaan yksin.
Niinhän lastenkin elämässä on, erityislapsia ajatellen jo kaiken neurologisen avun saaminen on kiinni siitä, miten pitkän tikun satut arvonnassa vetämään.
Jos olet ennen syntymääsi vetänyt pitemmän tikun, synnyt kuntaan, jossa neurologinen hoito ja kuntoutus on paremmin järjestetty kuin monissa muissa kunnissa.
Seuraavaksi on käytävä tuuri vielä siinä ajankohdassa, jolloin lähdet erityisavustajaa, terapiaa tai kuntoutusta hakemaan, etukäteen ei tilannetta voi tietää mistään vihjeistä, joten arvonta ratkaisee. Arpajaishengen mukaista on osata hakea juuri sillä hetkellä, kun esim. joltain terapeutilta sattuu vapautumaan asiakkuus eli hän voi ottaa listoilleen uuden asiakkaan. Arpajaisvoitto voi olla hyvinkin pienestä kiinni tai koko yritys on tulokseltaan täysi fiasko.
Mitä huonommin kunta on lakisääteiset palvelunsa järjestänyt, sitä useampi lapsi jää TÄYSIN ilman neurologista hoitoa ja apua.
Enemmän kuin järkyttävän lyhytnäköistä politiikkaa kunnilta!
Sitten odotellaankin lapsen elämän ensimmäistä kriisiä tai ehkä se tapahtuu vasta koulun päätyttyä kun huomataan lapsen olevan syrjäytymisvaarassa. Viimeistään silloin, mutta monen kohdalla jo paljon aikaisemmin lapsi sysätään lastensuojelun harteille, sieltä pitäisi löytyä "apua", koska kellään muulla ei ole resursseja sitä tarjota.
Sitten alkavat varsinaiset ls:n arpajaiset:
Miten lakia noudattavan sossun satut saamaan.
Onko ls:n määrärahoissa ja valikoimissa mitään avohuollontukea tarjolla.
Jos ls:n resursseistakaan ei löydy mitään oikeasti lasta auttavaa, on paljon sossusta kiinni, mikä on lapsen kohtalo.
Ls-arpa määrää, joudutko huostaanotetuksi vai et.
Millaiseen paikkaan satut joutumaan.
Miten sinua huostassa kohdellaan.
Noudatetaanko huostan aikana lakia vai ei.
Saatko pitää yhteyttä läheisiisi vai et.
Saatko tavata kahden kesken asiaasi hoitavaa viranomaista vai et.
Pääsetkö kotiin ennen täysi-ikäisyyttä vai et.
A-Studiossa esitettiin myös täällä jo ilmaan heitetty kysymys eli
suomalaisten pitäisi vakavasti keskustella siitä, halutaanko meillä hyvinvointivaltion rakenteissa säilyttää tietyt palvelut (terveydenhoito, koulu) kaikille vai tuleeko näiden saaminen olemaan tulevaisuudessa yhä enemmän hyväntekeväisyyden varassa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eivät tässä ketjussa esitetyt mielipiteet ole yksin biovanhempien mielipiteitä, näistähän on ollut julkisuudessa keskustelua just viime aikoina ja niiden takana ovat muutkin kuin biovanhemmat. Jos siis nämä mielipiteet ovat asiattomuuksia, niin sitten tässä maassa puhuvat asiattomuuksia yleisemminkin ls:n asiantuntijat.