Lukukokemuksia

Tiedätkö, saako sitä nettikirjana?
Itse jätin kirjan kauppaan, enkä ostanut, kun pöydän ääressä lukeminen ei ole minun juttuni.

"Hei kun keikuskelen"

Minä vähän luulen että aloitus on taas samaa vanhaa utelua.
Mites menee kriisissä jne.
Tehty, koska edellisestä on jo kulunut aikaa.
Musta myös tuntuu, että hänen aloituksensa viittaa siihen vanhaan ketjuun, jossa
pyydettiin myös siirtymään kirjallisuuden puolelle.Minä olen niin pahuksen hyvä-muistinen.
Varsinkin jos joutuisin kirjoittamaan kirjallisuus-luetteloni, niin siitä ei tässä
iässä tulisi loppua, ennen kuin minä loppuisin.
Laitahan tasa-puolisuuden vuoksi hakuun myös Mein Kampf, sitäkin saat odotella.
Ja tuokin kirja on sillee "en mä usko"
Vaikka ehkä olisi pitänyt uskoa aikanaan ajoissa.

H.

hunksz kirjoitti:

"Hei kun keikuskelen"

Minä vähän luulen että aloitus on taas samaa vanhaa utelua.
Mites menee kriisissä jne.
Tehty, koska edellisestä on jo kulunut aikaa.
Musta myös tuntuu, että hänen aloituksensa viittaa siihen vanhaan ketjuun, jossa
pyydettiin myös siirtymään kirjallisuuden puolelle.Minä olen niin pahuksen hyvä-muistinen.
Varsinkin jos joutuisin kirjoittamaan kirjallisuus-luetteloni, niin siitä ei tässä
iässä tulisi loppua, ennen kuin minä loppuisin.
Laitahan tasa-puolisuuden vuoksi hakuun myös Mein Kampf, sitäkin saat odotella.
Ja tuokin kirja on sillee "en mä usko"
Vaikka ehkä olisi pitänyt uskoa aikanaan ajoissa.

H.

Lue lisää

"Mein Kampf" löytyy netisä useammastakin osoitteesta. Esimerkiksi http://radioislam.org/historia/hitler/mkampf/fin/index.htm
Luen sitten kun....
Näitä sitku -asioita on paljon. Välissä vain on mutku...

sitroen. kirjoitti:

"Mein Kampf" löytyy netisä useammastakin osoitteesta. Esimerkiksi http://radioislam.org/historia/hitler/mkampf/fin/index.htm
Luen sitten kun....
Näitä sitku -asioita on paljon. Välissä vain on mutku...

Lue lisää

"Mein Kampf" ei sitten ollutkaan Hitlerin vaan jesuiittapappi Staemflen kirjoittama väittää nettisivu http://pirona.fi/?p=1069 kuten monta muutakin ainakin minulle uutta asiaa. Kannattaa ehkä lukea ja verrata muualta saataviin tietoihin ja uskoa sitten mitä haluaa.
Tai olla uskomatta.
Mitään.

sitroen. kirjoitti:

"Mein Kampf" ei sitten ollutkaan Hitlerin vaan jesuiittapappi Staemflen kirjoittama väittää nettisivu http://pirona.fi/?p=1069 kuten monta muutakin ainakin minulle uutta asiaa. Kannattaa ehkä lukea ja verrata muualta saataviin tietoihin ja uskoa sitten mitä haluaa.
Tai olla uskomatta.
Mitään.

Lue lisää

"sitroen"

Eihän maailmassa muuta niin paljoa olekaan.
Kun syytä aloittaa uskonto.
Minä olen jo kauan sitten ilahtunut kirjallisuudesta.
Se on aina antanut minulle mahdollisuuden erottaa idiootit toisista.
Kirja on siitä hyvä, että sitä voi lukea ylä-puolelta katsoen.

H.

"Nyt olet tähti nyt olen maa,
tuulessa saatamme koskettaa."

Rekola oli yhdellä tavalla miun idoli, ainutlaatuinen ajattelija ja sanan taitaja. Jäljittelemätön.

No nyt pääsin jatkamaan ja täydentämään aloitusta. Tuli aamulla keskeytys ja muuta miettimistä.

Luen enimmäkseen elämäkertoja ja tositapahtumiin perustuvia kirjoja. Joskus rakkausromaanejakin, en tykkää kauhukirjoista enkä trillereistä sun muista vastaavista. Tässä muutama suosikki ( alkajaisiksi, jos juttua piisaa, niin jatketaan).

Torey Hayden: kaikki kirjat, hänellä on useita mielenkiintoisia kirjoja, jotka kertovat ongelmalapsista.
Jung Ghang : Villijoutsenet
Peskov Vasili: Taigan erakot
Hoffman Corinne: Valkoinen masai
Lindqvist Ulla Karin: Ken voi airoitta soutaa. Kertoo koskettavan tarinan ALS-sairauteen sairastuneesta uutisankkurista
Tommy Hellsten: Virtahepo olohuoneessa ( myös mmut Hellstenit ovat mielenkiintoisia)
Helvi Hämäläinen: Kadotettu puutarha
Hannu Mäkelä: Mestari
Vivi-Ann Sjögren :Kissan kasvot ja Lassen kioski
Maija Asunta-Johnston: Punapukuisen naisen talo, Onnellisen naisen vuosi, Punainen jääkaappi

Sadan vuoden yksinäisyys on minunkin suosikkejani. Muita mieleen juolahtaneita:

Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni
Anne Frankin päiväkirja
Bernadette Devlin: Sieluni hinta
Lauri Viita: Moreeni
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Eeva Joenpellon tuotanto

Parhaillaan on menossa Tove Janssonin elämäkerta, Tuula Karjalaisen Tee työtä ja rakasta. Toinen kesken oleva kirja on Peter von Baghin Chaplin. Luen paljon elämäkertoja ja dekkareita.

Mukava serkkumies oli Juise

OK. Korvataan vajaaälyinen sanalla erikoiselta näyttävä henkilö. Sellaisiakin on, sen syvemmälle en asiaan ole perehtynyt. Tuo Iris Johansson oli nuorena oman kertomansa mukaan hyvinkin erikoinen persoona.
En tarkoita, että autismi tai asperger välttämättä näkyy ulospäin, mutta sellaisia ihmisiä on, joista näkee, että jotain heissä on toisin kuin valtaosassa muista.
Usein negatiivista, joskus positiivistakin. Tai kaikkea sekaisin vaihtelevassa suhteessa kuten ilmeisesti kaikissa meissä.
Menikö nyt paremmin?

sitroen. kirjoitti:

OK. Korvataan vajaaälyinen sanalla erikoiselta näyttävä henkilö. Sellaisiakin on, sen syvemmälle en asiaan ole perehtynyt. Tuo Iris Johansson oli nuorena oman kertomansa mukaan hyvinkin erikoinen persoona.
En tarkoita, että autismi tai asperger välttämättä näkyy ulospäin, mutta sellaisia ihmisiä on, joista näkee, että jotain heissä on toisin kuin valtaosassa muista.
Usein negatiivista, joskus positiivistakin. Tai kaikkea sekaisin vaihtelevassa suhteessa kuten ilmeisesti kaikissa meissä.
Menikö nyt paremmin?

Lue lisää

Joop

Lääketiede kehittynyt, aiemmin jokainen vähän erikoinen luokiteltiin hulluksi. Ja iteasiassa diagnosointi kehittynyt vasta myöhemmin. Kahdellekin tutulle sattui, kuten mullakin, alkoivat ite ihmettelemään jotain asioita. Vasta viiskymmisinä alkoi selvita. ADHD. Sitäkin niin monen sorttista. Ei se niitten elämään erityisemmin vaikuttanut, rauhoittavia ylivilkkauteen. Aiheesta oli vasta jotain juttua, vallalla käsitys, että paljon jää kokonaan diagnisoimatta, just ADHD:stä. Vanhemmiten monet saa sitten kansallistaudin, masennuksen, tai sitten puhkeaa jokin piilevä sairaus.

Että ainakin lääketeollisuus tahkoaa rahaa, enenevässä määrin.

=DW=

Sivusta.

Kirjailijan pitääkin kehittyä, kuten kaikkien jotenkin luovilla aloilla olevien. Yks vastakkainen esimerkki on Päätalo. Se kirjoitti kyllä aivan älyttömän maarän järkyttävän paksuja ja tylsiä kirjoja. Mutta sillä jotenkin aiheet loppui ja se toisti itseään ja mitä vanhemmaksi tuli, sen ykstoikkoisemmaksi ne tuli. Mulla loppui Päätalon lukeminen "Morsianta näyttämässä"- romskuun. Se tosiaan kertoi siitä, että lähti Tampereelta näyttämään morsianta Taivalkoskelle. Lopetin noin 300:n sivun jälkeen, tyyppi ei siihen mennessä ollut päässyt edes Ouluun asti, toinen mokoma sivuja jäi lukematta. >:/

=DW=

Vieras hoitaja ei kai pystyisi koskaan ymmärtämään dementikkoa, niinkuin Mäkelä äitinsä "puhetta".

... kirjoitti:

Sivusta.

Kirjailijan pitääkin kehittyä, kuten kaikkien jotenkin luovilla aloilla olevien. Yks vastakkainen esimerkki on Päätalo. Se kirjoitti kyllä aivan älyttömän maarän järkyttävän paksuja ja tylsiä kirjoja. Mutta sillä jotenkin aiheet loppui ja se toisti itseään ja mitä vanhemmaksi tuli, sen ykstoikkoisemmaksi ne tuli. Mulla loppui Päätalon lukeminen "Morsianta näyttämässä"- romskuun. Se tosiaan kertoi siitä, että lähti Tampereelta näyttämään morsianta Taivalkoskelle. Lopetin noin 300:n sivun jälkeen, tyyppi ei siihen mennessä ollut päässyt edes Ouluun asti, toinen mokoma sivuja jäi lukematta. >:/

=DW=

Lue lisää

DW
Kuinkas sinä niin kesken kyllästyit? 1984 julkaistun "Nuorikkoa näyttämässä" -kirjan jälkeen omaelämäkerrallisessa Iijokisarjassa on vielä 12 teosta, viimeisenä "Hyvästi, Iijoki" (1995). Koko Kallen elämä mahtuu 26:een noin 700-sivuiseen kirjaa. - Olen tietysti lukenut ne kaikki.
Kalle kuoli 2000.

mataleena 69 kirjoitti:

DW
Kuinkas sinä niin kesken kyllästyit? 1984 julkaistun "Nuorikkoa näyttämässä" -kirjan jälkeen omaelämäkerrallisessa Iijokisarjassa on vielä 12 teosta, viimeisenä "Hyvästi, Iijoki" (1995). Koko Kallen elämä mahtuu 26:een noin 700-sivuiseen kirjaa. - Olen tietysti lukenut ne kaikki.
Kalle kuoli 2000.

Lue lisää

Ne nyt vaan oli tylsiä.

En lukenut niitä kronologisesti, kirja kerrallaan, en muista järjestystä. Loppuajan tuotanto jäi lukematta.

Ei mulla mitään pahaa sanottavaa Päätalosta ole, paitsi, tylsä tyyppi- Mä olen käynyt sen museokodissakin Taivalkoskella ja aikanaan mun työmatkalla Tampereella, ajoin päivittäin sen kodin ohi. Leffa katottu ja silleen.

Mun mielestä sillä vaan loppui asia kesken, vaikka kirjoittaminen sinällään sujui. Etenkin historian ikuistajana tyyppi ihan yliveto. Ja paljon muutakin positiivista sanottavaa.

Mutta ne kirjat oli älyttömän paksuja, verrattuna sisällön määrään, lisäksi se toistaminen- Se oli sen ajan kotimaisuuden kirjallisuuden ja kaiketi suomenkin kirjallisuuden suurin formaatti. Ja se siinä kai alkoikin tökkimään, kaikki kirjat samanlaisia, loppujen lopuksi.

=DW=

Pirre* kirjoitti:

Vieras hoitaja ei kai pystyisi koskaan ymmärtämään dementikkoa, niinkuin Mäkelä äitinsä "puhetta".

Pirre
Minä tykkään sinusta kun olet lukenut Mäkelää.
Tykkään sinusta vielä enempi jos otat sanomastasi lainausmerkit pois,

mataleena69 kirjoitti:

Pirre
Minä tykkään sinusta kun olet lukenut Mäkelää.
Tykkään sinusta vielä enempi jos otat sanomastasi lainausmerkit pois,

MIksi lainausmerkit pitäisi ottaa pois?
Minä ymmärrän ne siksi, että läheinen ymmärtää tarkoituksen, ulkopuolinen ei ymmärrä höykäsen pöläystä sanoista.

MInä olen aina tykännyt Pirrestä.

Luen vain dekkareita - ruotsalaisia viimeisin Camilla Läckberg - stenhuggaren, kohtalaisen hyvä. Ei kuitenkaan vedä vertaa Henning Mankel.

10-11 kirjoitti:

Luen vain dekkareita - ruotsalaisia viimeisin Camilla Läckberg - stenhuggaren, kohtalaisen hyvä. Ei kuitenkaan vedä vertaa Henning Mankel.

Ruotsalaisista dekkareista olen viime vuosina tutustunut kahteen pätevään naiskirjailijaan. Mari Jungstedtin kirjojen tapahtumapaikka on Gotlanti, mikä antaa oman värinsä tapahtumille. Toinen suhteellisen tuore tuttavuus on Kristina Ohlsson.

14 2, kiitos kirjavinkistä (Jumala ei ole suuri), tämäntyyppinen pohdinta kiinnostaa myös.

10-11 kirjoitti:

Luen vain dekkareita - ruotsalaisia viimeisin Camilla Läckberg - stenhuggaren, kohtalaisen hyvä. Ei kuitenkaan vedä vertaa Henning Mankel.

10-11

Suosittelen erityisesti tuota Kate Atkinsonin kirjaa, jos nauramisesta ja jännityksestä pidät. Se on sekä herkullisen hauska, että hyvin kasattu juoneltaan ja loppuratkaisu on nerokas. Kieli on nautinnollista. Suomentaja on tehnyt hienoa työtä.

14+2 kirjoitti:

10-11

Suosittelen erityisesti tuota Kate Atkinsonin kirjaa, jos nauramisesta ja jännityksestä pidät. Se on sekä herkullisen hauska, että hyvin kasattu juoneltaan ja loppuratkaisu on nerokas. Kieli on nautinnollista. Suomentaja on tehnyt hienoa työtä.

Lue lisää

En halua lukea suomeksi.

Kaupunkilainen kirjoitti:

Ruotsalaisista dekkareista olen viime vuosina tutustunut kahteen pätevään naiskirjailijaan. Mari Jungstedtin kirjojen tapahtumapaikka on Gotlanti, mikä antaa oman värinsä tapahtumille. Toinen suhteellisen tuore tuttavuus on Kristina Ohlsson.

14 2, kiitos kirjavinkistä (Jumala ei ole suuri), tämäntyyppinen pohdinta kiinnostaa myös.

Lue lisää

Hitchensin kirja on sellainen joka on pakko olla itsellä. Kaikkia ei tietenkään tuollaiset asiat kiinnosta, mutta minua kiinnostaa ja palaan siihen aika ajoin.

Nyt olen aloittamassa Kari Enqvistin kirjaa Olemisen porteilla, josta hän sai Tieto-Finlandian vuonna 1999. Jää nähtäväksi paljonko siitä ymmärrän, mutta yritän kuitenkin.

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/olemisen-porteilla/

12-10 kirjoitti:

En halua lukea suomeksi.

Kaipa se englanniksikin löytyy kirjastosta tai kirjakaupasta.

Lukeminen kannattaa aina.
:)

Anceli kirjoitti:

Lukeminen kannattaa aina.
:)

Pitää paikkansa. Olen lapsesta asti pitänyt lukemisesta, enkä ole jäänyt yhteen kirjallisuuslajiin, vaan laidasta laitaan vaan ihan kokeilemalla olen tutustunut upeisiin kirjailijoihin ja kirjoihin. Maailmankuva laajenee ja saa paljon uusia oivalluksia. Lukeminen rikastuttaa elämää monella tavalla.

näin se on kirjoitti:

Pitää paikkansa. Olen lapsesta asti pitänyt lukemisesta, enkä ole jäänyt yhteen kirjallisuuslajiin, vaan laidasta laitaan vaan ihan kokeilemalla olen tutustunut upeisiin kirjailijoihin ja kirjoihin. Maailmankuva laajenee ja saa paljon uusia oivalluksia. Lukeminen rikastuttaa elämää monella tavalla.

Lue lisää

Olen myös lukenut siitä lähtien, kun lukemaan opin.
Ilman kirjoja maailma olisi tylsempi, mikään ei korvaa lukemisen antamaa tunnetta.
Parasta kirjaa en ehkä ole vielä lukenut, mutta hyviä ja kiinnostavia runsaasti.
Joku lukutoukka on sanonut, ettei oma kuolema muuten harmita, mutta kun niin paljon kirjoja jää lukematta.

Anceli kirjoitti:

Olen myös lukenut siitä lähtien, kun lukemaan opin.
Ilman kirjoja maailma olisi tylsempi, mikään ei korvaa lukemisen antamaa tunnetta.
Parasta kirjaa en ehkä ole vielä lukenut, mutta hyviä ja kiinnostavia runsaasti.
Joku lukutoukka on sanonut, ettei oma kuolema muuten harmita, mutta kun niin paljon kirjoja jää lukematta.

Lue lisää

Hyvin sanottu. : D Muutama vuosi sitten eräs vanhempi ruotsalaisnainen sanoi että ei hän jouda kuolemaan, koska hänen pitää saada lukea joka vuosi uusi Arto Paasilinnan kirja. No, nyt hän lienee jo kuollut, koska niitä kirjoja ei enää tule.

Illalla lueskelin Karin Alvtegenin kirjaa Varjo. Ihan pätevä jännitysromaani.

näin se on kirjoitti:

Hyvin sanottu. : D Muutama vuosi sitten eräs vanhempi ruotsalaisnainen sanoi että ei hän jouda kuolemaan, koska hänen pitää saada lukea joka vuosi uusi Arto Paasilinnan kirja. No, nyt hän lienee jo kuollut, koska niitä kirjoja ei enää tule.

Illalla lueskelin Karin Alvtegenin kirjaa Varjo. Ihan pätevä jännitysromaani.

Lue lisää

Näinhän se on, kun jonkun kirjailijan teoksiin tykästyy, uusien ilmestymistä odottaa innolla.

Pidän pohjoismaisten dekkaristien kirjoista, Alvtegenin kaikki suomennetut olen lukenut. Myös mm. Camilla Läckberg, Anna Jansson, Henning Mankell, Mari Jungstedt, Karin Fossum ovat suosikkejani. On muitakin, mutta kun en kaikkia juuri nyt muista. :)
Kotimaisista pidän etenkin Leena Lehtolaisen, Seppo Jokisen ja Matti Yrjänä Joensuun dekkareista. Ilkka Remes on liian vauhdikas minulle, vaikka näiltä seuduin kotoisin onkin.

Lukemista odottamassa on kirjastosta lainattu lähes 700-sivuinen teos, Karin Pancolin kirjoittama Krokotiilin keltaiset silmät. Sisareni suosittelema, samoin jatko-osa, joka on ainakin yhtä runsassivuinen.

Mielenkiinnolla ja jännityksellä odotan aina, kun uuden kirjan aloitan, mitä tuntemuksia se antaa.

Anceli kirjoitti:

Näinhän se on, kun jonkun kirjailijan teoksiin tykästyy, uusien ilmestymistä odottaa innolla.

Pidän pohjoismaisten dekkaristien kirjoista, Alvtegenin kaikki suomennetut olen lukenut. Myös mm. Camilla Läckberg, Anna Jansson, Henning Mankell, Mari Jungstedt, Karin Fossum ovat suosikkejani. On muitakin, mutta kun en kaikkia juuri nyt muista. :)
Kotimaisista pidän etenkin Leena Lehtolaisen, Seppo Jokisen ja Matti Yrjänä Joensuun dekkareista. Ilkka Remes on liian vauhdikas minulle, vaikka näiltä seuduin kotoisin onkin.

Lukemista odottamassa on kirjastosta lainattu lähes 700-sivuinen teos, Karin Pancolin kirjoittama Krokotiilin keltaiset silmät. Sisareni suosittelema, samoin jatko-osa, joka on ainakin yhtä runsassivuinen.

Mielenkiinnolla ja jännityksellä odotan aina, kun uuden kirjan aloitan, mitä tuntemuksia se antaa.

Lue lisää

Nimipäiväänsä viettää tänään Laina. Lainan päivä on kirjastojen juhla- ja toimintapäivä, joten suuntaan kirjastoon.
Kiitos erinomaisista kirjavinkeistä, kirjoitin listan mukaani.

Yhenlainen kirjahöperö kirjoitti:

Nimipäiväänsä viettää tänään Laina. Lainan päivä on kirjastojen juhla- ja toimintapäivä, joten suuntaan kirjastoon.
Kiitos erinomaisista kirjavinkeistä, kirjoitin listan mukaani.

Lue lisää

Maalla eivät kirjastot ole lauantaisin auki, kun Lainan-päivä osuu viikolle, on ainakin joskus saanut viedä myöhästyneet lainakirjat maksutta kirjastoon.
Kiva jos löysit joitain kiinnostavia kirjoja noista luettelemistani.

Kirjapinossani on lukemista odottamassa myös Katja Kallion teos Säkenöivät hetket, parhaillaan luen Ann Cleevesin dekkaria Kuolemanhiljaisuus.

Anceli kirjoitti:

Maalla eivät kirjastot ole lauantaisin auki, kun Lainan-päivä osuu viikolle, on ainakin joskus saanut viedä myöhästyneet lainakirjat maksutta kirjastoon.
Kiva jos löysit joitain kiinnostavia kirjoja noista luettelemistani.

Kirjapinossani on lukemista odottamassa myös Katja Kallion teos Säkenöivät hetket, parhaillaan luen Ann Cleevesin dekkaria Kuolemanhiljaisuus.

Lue lisää

Unohdin korjata virheeni, aiemmin mainitsemani kirjailijan nimi on Katherine Pancol, anteeksi.

Anceli kirjoitti:

Unohdin korjata virheeni, aiemmin mainitsemani kirjailijan nimi on Katherine Pancol, anteeksi.

"Anceli"

Pilkun-viilaaja, heitä Muumi :)

H.

hunksz kirjoitti:

"Anceli"

Pilkun-viilaaja, heitä Muumi :)

H.

H.

Ite oot, Muumi sulle :)

P.

Olet väärässä, onko elämänkokemuksesi jo kaikkitietävä?
Kyllä jokin asia varmaan vaikka parikymmentävuotta vanhemman ihmisen elämänkokemuksesta saattaisi antaa jotain uutta tietoa! Monesti tuntuu että tiedämme kaikki ennenkuin huomaamme oleemme väärässä.

Hunkszille

Jos ihmistä kiinnostaa elämässä muutkin asiat kuin
pelkästään omaan napaan tuijottaminen,
kirjallisuus antaa monenlaisia mahdollisuuksia tutustua erilaisiin näkemyksiin, maailmoihin ja aikakausiin.

Tietämätön ja typerä ihminen ei useinkaan omaa valmiuksia perehtyä asioihin ja hankkia tietoja ympäröivästä tai menneestä maailmasta.
Jos ei hallitse edes äidinkieltään, vieraitten kielten opiskelu voi olla liian haastavaa, joten vieraisiin tutustuminen vieraissa ympäristöissä ei kiinnosta sellaista ihmistä, eikä hänellä olisi siihen valmiuksiakaan. Kirjojen lukeminen voisi viedä todella paljon aikaa ja vaatisi paneutumista. Oppiminen voisi käynnistyä vähitellen ja tarjota monenlaisia uusia valmiuksia, jos ihmisellä riittäisi sitkeyttä ja opinhalua. Kaikilla ei sellaista ole.

Ja ainakin yksi omaan napaansa tuijottaja haluaa levitellä puumerkkejään keskusteluketjuihin, vaikka hänellä ei ole alkeellisintakaan tietoa aiheeseen liittyviin asioihin. "Minä näyn ja kuulun täällä. Olen näkyvä ja kuuluva mies. Ihailkaa ämmänläyskät ja huomatkaa tämä iso mies täällä. Haloo!!!!"

Minulla on tuo Chaplinin omaelämäkerta. Todella mielenkiintoinen. Paljon sellaista tietoa, mistä ei ole kuullutkaan. Löysin sen divarista joskus 1970-luvun lopulla. Hinta oli 35 markkaa.

Jos musiikkiaiheisista pidät, niin Charlie Parkerin elämäkerta on hieno lukukokemus. Ross Russellin kirjoittama Bird elää.

14+2 kirjoitti:

Minulla on tuo Chaplinin omaelämäkerta. Todella mielenkiintoinen. Paljon sellaista tietoa, mistä ei ole kuullutkaan. Löysin sen divarista joskus 1970-luvun lopulla. Hinta oli 35 markkaa.

Jos musiikkiaiheisista pidät, niin Charlie Parkerin elämäkerta on hieno lukukokemus. Ross Russellin kirjoittama Bird elää.

Lue lisää

Chaplin kirjoitti oman elämäkertansa siinä vaiheessa, kun hänen uransa oli vielä kesken, 50-luvun lopulla. Se on lisäksi aika kaunisteltu kuvaus hänen elämästään, koska hän jätti pois kaikki itselleen epäedulliset tosiasiat.

Ihailen suuresti Chaplinin töitä, joten olen lukenut hänestä paljon. Paras Chaplin-elämäkerta on minusta David Robinsonin järkäle Chaplin - elämä ja elokuvat, joka ilmestyi 80-luvun lopulla. Ostin sen divarista yhtä aikaa Peter von Baghin Elokuvan historian kanssa - oli niissä kantamista, mutta tilaisuus oli pakko käyttää hyväksi. Muistaakseni sain molemmat yhteensä alle 30 eurolla.

Kaupunkilainen kirjoitti:

Chaplin kirjoitti oman elämäkertansa siinä vaiheessa, kun hänen uransa oli vielä kesken, 50-luvun lopulla. Se on lisäksi aika kaunisteltu kuvaus hänen elämästään, koska hän jätti pois kaikki itselleen epäedulliset tosiasiat.

Ihailen suuresti Chaplinin töitä, joten olen lukenut hänestä paljon. Paras Chaplin-elämäkerta on minusta David Robinsonin järkäle Chaplin - elämä ja elokuvat, joka ilmestyi 80-luvun lopulla. Ostin sen divarista yhtä aikaa Peter von Baghin Elokuvan historian kanssa - oli niissä kantamista, mutta tilaisuus oli pakko käyttää hyväksi. Muistaakseni sain molemmat yhteensä alle 30 eurolla.

Lue lisää

Chaplinin omelämäkerta on julkaistu 1964, jolloin hän oli 75-vuotias. Eikä kirjan julkaisemisen jälkeen ohjannutkaan enää kuin yhden elokuvan. Minulla ei ole tietoa, mitä itselleen epäedullisia "tosiasioita" hän kirjassaan jätti kertomatta.

14+2 kirjoitti:

Chaplinin omelämäkerta on julkaistu 1964, jolloin hän oli 75-vuotias. Eikä kirjan julkaisemisen jälkeen ohjannutkaan enää kuin yhden elokuvan. Minulla ei ole tietoa, mitä itselleen epäedullisia "tosiasioita" hän kirjassaan jätti kertomatta.

Lue lisää

Chaplinin omaelämäkerta on SUOMENNETTU 1964, minulla on sellainen käsitys, että se ilmestyi englanniksi jo 50-luvulla. Hän ei kirjassaan käsitellyt esimerkiksi naissuhteitaan, joista syntyi aikanaan useampiakin skandaaleita. Robinsonin mukaan hän oli johtajana kaukana herttaisesta kulkurihahmosta, suoranainen despootti.

Jos aihe kiinnostaa, suosittelen Robinsonin kirjaan tutustumista. Siinä on rautaisannos asiaa myös Chaplinin elokuvista.

Kaupunkilainen kirjoitti:

Chaplinin omaelämäkerta on SUOMENNETTU 1964, minulla on sellainen käsitys, että se ilmestyi englanniksi jo 50-luvulla. Hän ei kirjassaan käsitellyt esimerkiksi naissuhteitaan, joista syntyi aikanaan useampiakin skandaaleita. Robinsonin mukaan hän oli johtajana kaukana herttaisesta kulkurihahmosta, suoranainen despootti.

Jos aihe kiinnostaa, suosittelen Robinsonin kirjaan tutustumista. Siinä on rautaisannos asiaa myös Chaplinin elokuvista.

Lue lisää

Samana vuonna sekä julkaistu että suomennettu. Kyllä se kirjan etulehdeltä käy ilmi.

© Charles Chaplin 1964
© PAC Holding S.A. 1964
World Book Rights © The Bodley Head Ltd. 1964
Finnish Book Rights © Werner Södeström Osakeyhtio 1964
All Rights Reserved

Werner Söderström Osakeyhtiön
kirjapaino Porvoossa
1964

Kyllä hän kirjassaan käsitteli myös naissuhteitaan.

Mä voin suositella sulle A Song Of Ice and Fire by George R. R. Martin, ellet ole jo lukenut. Game of Thrones perustuu tähän. Loistavan eeppistä mutta raaempaa kuin J.R.R.

Paloma.se.co kirjoitti:

Mä voin suositella sulle A Song Of Ice and Fire by George R. R. Martin, ellet ole jo lukenut. Game of Thrones perustuu tähän. Loistavan eeppistä mutta raaempaa kuin J.R.R.

Lue lisää

"Paloma.se.co"

"Mies katsoi eteensä, hänestä tuntui että vuoret siinsivät kuin hänen takanaankin.
Hän istahti alas ja mietti.
Miehestä alkoi tuntua joltain jota hän ei tunnistanut.
Mies nousi ylös ja jatkoi matkaansa, katsomatta enää taakseen.
Hänen takanaan maisema haalistui.
Toivottomuuden hento lanka vajosi kasaan"

Minulla on Jesseni ja se saa riittää.
Hän kun ei koskaan ole minua väärään ohjannut.
Mitä nyt usein ilkeillyt, vähätellyt minua.
Mutta aina olen takaisin antanut, minäkin osaan hyvän huumorin.
Mikä parasta, faijansa on häntä vuokseni ojentanutkin useasti.

Asimov: Nemesis


H.

Sci-fistä tuli mieleen Arthur C. Clarken Lapsuuden Loppu -kirja, jonka luin teini-iässä, ja todella upea kokemus sekin...ne pään sisällä syntyvät Kuvat...uhmmm...
Dostojevskin Rikos JA Rangaistus oli kyl nuorelle pojalle liikaa, en tykännyt silloin, ja kun uudestaan olen yrittänyt sitä vuosikymmenten jälkeen, niin ei vaan oikein jaksa paneutua siihen...

vesi.m kirjoitti:

Sci-fistä tuli mieleen Arthur C. Clarken Lapsuuden Loppu -kirja, jonka luin teini-iässä, ja todella upea kokemus sekin...ne pään sisällä syntyvät Kuvat...uhmmm...
Dostojevskin Rikos JA Rangaistus oli kyl nuorelle pojalle liikaa, en tykännyt silloin, ja kun uudestaan olen yrittänyt sitä vuosikymmenten jälkeen, niin ei vaan oikein jaksa paneutua siihen...

Lue lisää

"vesi.m"

Minä puolestani tykkäsin kovasti Dostojevskin Rikos ja Rangaistus-kirjasta.
Erittäin mielenkiintoinen. Oon monta kertaa meinannut sen lainata uudelleen, mutta ei ole kuitenkaan tullut lainattua. Mutta luen sen ehdottomasti toiseen kertaan.


Laitan nyt tähän viestiini, kun en tohon toiseen viestiini hoksannut, että Umberto Econ kaks kirjaa "Ruusun nimi" ja "Edellisen päivän saari" ovat kans sellaisia, joita suosittelen.

vesi.m kirjoitti:

Sci-fistä tuli mieleen Arthur C. Clarken Lapsuuden Loppu -kirja, jonka luin teini-iässä, ja todella upea kokemus sekin...ne pään sisällä syntyvät Kuvat...uhmmm...
Dostojevskin Rikos JA Rangaistus oli kyl nuorelle pojalle liikaa, en tykännyt silloin, ja kun uudestaan olen yrittänyt sitä vuosikymmenten jälkeen, niin ei vaan oikein jaksa paneutua siihen...

Lue lisää

Tuo Rikos ja Rangaistus oli minullekin liikaa 12-vuotiaana jolloin äidinkielen opettajani suunnitteli minusta kirjailijaa ja sai vanhempani mukaan juoneen ja minulle kasattiin pöydälle venäläisiä klassikkoja vino pino. Jaksoin noin puoleen väliin ja minusta ei koskaan tullut kirjailijaa hahahahahaha.

vesi.m kirjoitti:

Sci-fistä tuli mieleen Arthur C. Clarken Lapsuuden Loppu -kirja, jonka luin teini-iässä, ja todella upea kokemus sekin...ne pään sisällä syntyvät Kuvat...uhmmm...
Dostojevskin Rikos JA Rangaistus oli kyl nuorelle pojalle liikaa, en tykännyt silloin, ja kun uudestaan olen yrittänyt sitä vuosikymmenten jälkeen, niin ei vaan oikein jaksa paneutua siihen...

Lue lisää

Tavallaan sama efekti.

Luin aikanaan aivan älyttömästi. Sitä en osaa sanoa, paljonko tuli loppujen lopuksi sisäistettyä. Mutta Dostojeskit kahlattu, samoin melkein kaikki muutkin "klassikot". Rikos ja rangaistus, on hyllyssäkin, en muista siitä yhtään mitään :DD

Yks, mikä ehkä ois pitänyt mainita aiemminkin. Kirja joka tosiaan teki vaikutuksen ja jota lueskelen muutamien vuosien välein silmäilen. Luin sen vasta nelikymppisenä, mutta sillä ollut paljon vaikutusta ajatusmaailmaani ja tekemisiinikin.Se jotenkin "räjäytti" meitsin tajunnan, jollain tasolla.

Klassikkojen klassikko, mutta siinä jotenkin on mun mielestä ihan kaikki, siis tavallaan. Vanha kirja, eikä ole täydellinen, eikä kukaan tiedä, miten se kopioidessa lieneen muuttunut. Siitä kai kolmekin suomenkielistä käännöstä, joista ensimmäistäkään ei tahdo löytää divareista, ne on arvokkaita omistajilleen. Mullakin on yks käännös jossain.

Aristoteles: Runousoppi

=DW=

Paloma.se.co kirjoitti:

Tuo Rikos ja Rangaistus oli minullekin liikaa 12-vuotiaana jolloin äidinkielen opettajani suunnitteli minusta kirjailijaa ja sai vanhempani mukaan juoneen ja minulle kasattiin pöydälle venäläisiä klassikkoja vino pino. Jaksoin noin puoleen väliin ja minusta ei koskaan tullut kirjailijaa hahahahahaha.

Lue lisää

Minä luin Rikoksen ja rangaistuksen 12-vuotiaana. Oli se huomattavasti helppotajuisempi kuin Idiootti, jonka luin 13-vuotiaana ja josta en varmaan ihan kaikkea ymmärtänytkään.

Lukeudun myös kirjojen ystäviin ja mieltymyksiäni ovat elämäkerrat, tositapahtumiin ja historiaan perustuvat kirjat, elämänkatsomuskirjat. Myös erilaiset selviytymistarinat kiehtovat.
Ketjussa on paljolti samoja kirjoja, joita olen lukenut ja joita voin samanhenkisille suositella. Tässä muutama kirjahyllystäni.
Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni
Torey Hayden: useita kirjoja, kaikki lukemisen arvoisia
Anna Kortelainen: Virginie
Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus
Louis Bromfield: Sateet tulivat
Toni Morrison: Jazz
Hannu Mäkelä: Mestari, Äiti
Anne Fried: Elämän värit
Helvi Hämäläinen: Kadotettu puutarha
Merete Mazzarella:useita kirjoja mm. Fredrika Runebergista kertova kirja
Chapilinin ja Tove Janssonin elämäkertakirjat ovat lukulistalla kunhan saan ne kirjastosta, olen jonotuslistalla.

Sairauksia koskevissa kirjoissa on lukuisia lukemisen arvoisia mm
Ulla-Kari Lindqvist: Ken voi airoitta soutaa
Pekka Kymäläinen: Pussinkuljettaja
Satu Hassi: Tukka hattuhyllyllä
Antti Hervonen, Outi Arponen, Marja Jylhä: Kun ei muista mitä lusikalla tehdään


Lukemisiin. Hyvää viikonloppua !

Aloitus ja myös lopetus kirjalle on nämä joskus lukemani Linnan klassikot Täällä Pohjantähden Alla, sekä Tuntematon Sotilas, edell. "Alussa oli suo, kuokka ja...Jussi." jälk. "Aika velikultia". Hyvää, hienoa kirjaa lukiessa tulee surku olo, kun huomaa sivujen vähenevän.......uh.

vesi.m kirjoitti:

Aloitus ja myös lopetus kirjalle on nämä joskus lukemani Linnan klassikot Täällä Pohjantähden Alla, sekä Tuntematon Sotilas, edell. "Alussa oli suo, kuokka ja...Jussi." jälk. "Aika velikultia". Hyvää, hienoa kirjaa lukiessa tulee surku olo, kun huomaa sivujen vähenevän.......uh.

Lue lisää

Ei kovin syvällistä, mutta mainiolla kehoituksella alkaa ja loppuu Kari Hotakaisen uusin " Luonnon Laki" : Älä kato ittees, kato taivasta!"

Ferdinand von Schirachin "dekkarit" ml. uusin "Syyllisyys" eivät ole valmiiksipureskeltuja ja ainakin minuun niiden pelkistetty tyyli puree.

"Paloma.se.co"

Jaa että vielä lisää...

Tämän kirjan vaiheet ovat sangen omalaatuiset...
W.H. Halsti
Talvisodan päiväkirja.
Tuo koskee Suomalaiseen sydämeen.
Koska se ei ole ulko-maalainen.
Vaan kertoo siitä, miten Suomalaiseksi on tultu.
Ja miten Espanjan-kieliseenkin maailmaan olemme oppineet.

H.

hunksz kirjoitti:

"Paloma.se.co"

Jaa että vielä lisää...

Tämän kirjan vaiheet ovat sangen omalaatuiset...
W.H. Halsti
Talvisodan päiväkirja.
Tuo koskee Suomalaiseen sydämeen.
Koska se ei ole ulko-maalainen.
Vaan kertoo siitä, miten Suomalaiseksi on tultu.
Ja miten Espanjan-kieliseenkin maailmaan olemme oppineet.

H.

Lue lisää

Minun sydämeni on kuin monikerroksinen keltasipuli: syväälä sisällä on se suomalainen sydän. Kansallisuudella ei noin yleisesti ottaen ole minulle merkitystä, ainoastaan omakohtainen suhteeni kansalaisuuksiin ja omat kokemukseni eri maista ja niiden ihmisitä. Täysin empiiristä ja 100% tunnepohjaista, mutta ei koskaan täysin mustavalkoista.

Siis se on vielä joku lukemattomien lukemattomien joukossa...

jatketaan etsimistä kirjoitti:

Siis se on vielä joku lukemattomien lukemattomien joukossa...

Jääkäämme siis lukemattomien lukemattomien lukukokemusten autuaaseen odotukseen.
Ammen.

taipperi kirjoitti:

Jääkäämme siis lukemattomien lukemattomien lukukokemusten autuaaseen odotukseen.
Ammen.

Isla tilainen kirjailija Halldor Laxness on suosikkini. Salka Valka yksi mieleisistäni.

Kalastaja 62 v kirjoitti:

Isla tilainen kirjailija Halldor Laxness on suosikkini. Salka Valka yksi mieleisistäni.

Luin se joskus 2-kymppisenä, muuta en muista, kuin että hieno kirja on.
Eipä lopu lukemattomat kirjat, kun jo ainakin kerran luetut voi lukea uutena uudelleen.
Maailma on täynnä upeita opuksia, uusia tulee jatkuvasti.

Mie ainakin olen tämän kirjajutun nähnyt täällä nyt eka kerran. Ja ottanut vinkeistä vaarin niinkuin sanotaan. En ruukaa lukea vanhoja, vain mitä keulilla on.
Hyviä juttuja ken tykkää.

Missä välissä tämä muka olisi ehtinyt olla poissa? Kenties hetken vähän alempana?

ikinä huomannu kirjoitti:

Missä välissä tämä muka olisi ehtinyt olla poissa? Kenties hetken vähän alempana?

Jos oli alempana, niin tästä ketjusta on poistettu viestiä, kuten tuo siivoja toimii !

Minulle taas tulee Laxnessista mieleen ehkä hauskin koskaan lukemani kirja, tai oikeastaan kirjasarja, tanskalaisen Jörn Rielin "Kertomuksia isieni talosta". Sen osat ovat "Hupaisa juttu koristaa kasvot", "Ensitapauksen juhla" ja "Meidän Herramme ketunloukku".

Tarina on Grönlannista sodanjälkeiseltä ajalta, ja sen huumori perustuu perinteisen grönlantilaisen elämäntavan ja tanskalaisen kulttuurin yhteentörmäyksiin. Kertoja on nuori mies, jonka kolme miestä ovat yhdessä kasvattaneet. Pojan äiti asui miesten kanssa, mutta muutti lapsen saatuaan pois, ja kun miehet eivät tienneet, kuka heistä on lapsen isä, he päätyivät jaettuun vanhemmuuteen.

Kaupunkilainen kirjoitti:

Minulle taas tulee Laxnessista mieleen ehkä hauskin koskaan lukemani kirja, tai oikeastaan kirjasarja, tanskalaisen Jörn Rielin "Kertomuksia isieni talosta". Sen osat ovat "Hupaisa juttu koristaa kasvot", "Ensitapauksen juhla" ja "Meidän Herramme ketunloukku".

Tarina on Grönlannista sodanjälkeiseltä ajalta, ja sen huumori perustuu perinteisen grönlantilaisen elämäntavan ja tanskalaisen kulttuurin yhteentörmäyksiin. Kertoja on nuori mies, jonka kolme miestä ovat yhdessä kasvattaneet. Pojan äiti asui miesten kanssa, mutta muutti lapsen saatuaan pois, ja kun miehet eivät tienneet, kuka heistä on lapsen isä, he päätyivät jaettuun vanhemmuuteen.

Lue lisää

Kuulostaa mielenkiinnoiselta, Kaupunkilainen, tuo kirjasarja. Taidan taas seurata suositustasi, kun edellinenkin meni nappiin, bailatinoa meinaan..))

Juuri nyt minulla on työn alla joululahjaksi saatuja kirjoja, mm Hannu Raittilan Terminaali...

Hauskoista kirjoista tulee vielä mieleeni Sisko Istanmäen "Viimeiset mitalit"
joka kertoo ikääntyneistä kaksosisaruksista ja heidän nuoruudenihastuksestaan. Tapahtumat alkavat vanhainkodista.

Toinen ratkihausta pikkukirja oli minusta Kari Hotakaisen "Finnhits"...
Ja kuten sanottu, Kari Hotakaisen huumori iskee minuun hyvin.

Kaupunkilainen kirjoitti:

Minulle taas tulee Laxnessista mieleen ehkä hauskin koskaan lukemani kirja, tai oikeastaan kirjasarja, tanskalaisen Jörn Rielin "Kertomuksia isieni talosta". Sen osat ovat "Hupaisa juttu koristaa kasvot", "Ensitapauksen juhla" ja "Meidän Herramme ketunloukku".

Tarina on Grönlannista sodanjälkeiseltä ajalta, ja sen huumori perustuu perinteisen grönlantilaisen elämäntavan ja tanskalaisen kulttuurin yhteentörmäyksiin. Kertoja on nuori mies, jonka kolme miestä ovat yhdessä kasvattaneet. Pojan äiti asui miesten kanssa, mutta muutti lapsen saatuaan pois, ja kun miehet eivät tienneet, kuka heistä on lapsen isä, he päätyivät jaettuun vanhemmuuteen.

Lue lisää

"Kaupunkilainen"

Tuo Jörn Rielin kirjasarja luultavimmatusti kolahtaisi minuun, jos ne lukisin.
Joten taidanpahan lukea. Vaikuttaa omituisen mukavalta.
Kirjoitan sen muistilappuuni ja käyn lainaamassa joku kerta.

Kamalaa, kun on niin hirmuisen paljon hyviä kirjoja, joita ei mitenkään elämän aikana ehdi lukea.

demeter1 kirjoitti:

Kuulostaa mielenkiinnoiselta, Kaupunkilainen, tuo kirjasarja. Taidan taas seurata suositustasi, kun edellinenkin meni nappiin, bailatinoa meinaan..))

Juuri nyt minulla on työn alla joululahjaksi saatuja kirjoja, mm Hannu Raittilan Terminaali...

Hauskoista kirjoista tulee vielä mieleeni Sisko Istanmäen "Viimeiset mitalit"
joka kertoo ikääntyneistä kaksosisaruksista ja heidän nuoruudenihastuksestaan. Tapahtumat alkavat vanhainkodista.

Toinen ratkihausta pikkukirja oli minusta Kari Hotakaisen "Finnhits"...
Ja kuten sanottu, Kari Hotakaisen huumori iskee minuun hyvin.

Lue lisää

"demeter"

Ketjusta taisi kadota osa?
Muistuttaisin Harold Robbinsin tuotannosta.
Hänkin kirjoitti "tietävästi"

Minä en ihan helposti alkaisi muodostamaan mieli-piteitäni kirjoittajien mukaisesti.
Siitä tuppaa tulemaan palstan-tyyppistä luulottelua.
Toinen minua huvittanut tuotanto koski Isä Camilloa.

H.

hunksz kirjoitti:

"demeter"

Ketjusta taisi kadota osa?
Muistuttaisin Harold Robbinsin tuotannosta.
Hänkin kirjoitti "tietävästi"

Minä en ihan helposti alkaisi muodostamaan mieli-piteitäni kirjoittajien mukaisesti.
Siitä tuppaa tulemaan palstan-tyyppistä luulottelua.
Toinen minua huvittanut tuotanto koski Isä Camilloa.

H.

Lue lisää

...koskee...

H.

hunksz kirjoitti:

"demeter"

Ketjusta taisi kadota osa?
Muistuttaisin Harold Robbinsin tuotannosta.
Hänkin kirjoitti "tietävästi"

Minä en ihan helposti alkaisi muodostamaan mieli-piteitäni kirjoittajien mukaisesti.
Siitä tuppaa tulemaan palstan-tyyppistä luulottelua.
Toinen minua huvittanut tuotanto koski Isä Camilloa.

H.

Lue lisää

Eipä tästä ole aikaa montaakaan, kun vetäsin silmiini Isä Camillon.
Mainio mainio lukuelämys. Pikkusen välillä naurattikin. Huumori minuun kolahteleva.

hunksz kirjoitti:

...koskee...

H.

No sinä nyt olet aina niin epäluuloinen, hunksi. Minä menen aina hyvän vihjeen perässä, enkä ole pettynyt. Ja tässä ollaan liikkeella aika pienin panoksin, joten laitan kyllä tasapuolisuuden nimissä Harold Robbinsin listalle..))
Ettet vain mieltäsi pahoita...

Hei kun keikuskelen kirjoitti:

"Kaupunkilainen"

Tuo Jörn Rielin kirjasarja luultavimmatusti kolahtaisi minuun, jos ne lukisin.
Joten taidanpahan lukea. Vaikuttaa omituisen mukavalta.
Kirjoitan sen muistilappuuni ja käyn lainaamassa joku kerta.

Kamalaa, kun on niin hirmuisen paljon hyviä kirjoja, joita ei mitenkään elämän aikana ehdi lukea.

Lue lisää

Lisäystä pukkaan:

Koomillisen hauska kirja on Milan Kunderan Jäähyväisvalssi.
Naurettava kirja kerrassaan. Lukekaa nyt hyvät ihimiset:)


Ja vielä yks kirja. Beate Grimsrud: Hullu vapaana.
Tässä kirjassa kirjailija kertoo omasta hulluudestaan.
Tuntemuksia ennen suljetulle osastolle menosta ja siellä olosta.
Hyvin mielenkiintoinen.

Hei kun keikuskelen kirjoitti:

Eipä tästä ole aikaa montaakaan, kun vetäsin silmiini Isä Camillon.
Mainio mainio lukuelämys. Pikkusen välillä naurattikin. Huumori minuun kolahteleva.

Camillo

Kai se johtuu suomessakin pyörineestä telkkarisarjasta, mutta mulla on hyllyssä aika paljon Giovanni Guareschin kirjoja, just Camilloja. En edes tiedä, onko tyyppi kirjoittanut kuinka paljon muutakin.

Hankala selittää, mikä niissä kiehtoo. Omanlaisensa tyylilaji, ei sitä voi oikein luokitellakkaan. Vaikka huumoria tavallaan onkin, niissä jotain muitakin aineksia, että hankala määritellä. Tietenkin milijöö, minne kirjat sijoittuvat kiintoisa, kiintoisa yhteiskuntarakennekin. Ja se, uskiksista kirjoitettu äärimmäisen vähän kevyttä kirjallisuutta. Camillot olleet aikaan ilmeisimmin aika rajuakin kamaa. Kuka uskaltaisi tänä päivänä kirjoittaa suomessa huumorikirjan Hikiän piispa Kakkaraisesta???

=DW=

demeter1 kirjoitti:

No sinä nyt olet aina niin epäluuloinen, hunksi. Minä menen aina hyvän vihjeen perässä, enkä ole pettynyt. Ja tässä ollaan liikkeella aika pienin panoksin, joten laitan kyllä tasapuolisuuden nimissä Harold Robbinsin listalle..))
Ettet vain mieltäsi pahoita...

Lue lisää

"demeter"

Enhän minä mieltäni pahoita koskaan.
Ja viisas olet, kun otat vinkeistä vaarinkin.
Halutessasi.
Robbins kirjoittaa kyllä aikasti seksiä, joten katsohan missä alat häntä lukemaan.
Ja muista sitten että minä luin ne kirjat jo aikoja sitten.
Ettet tule epä-luuloiseksi .

Lisäksi:

Göran Schildt
Odysseuksen vanavedessä.


H.

... kirjoitti:

Camillo

Kai se johtuu suomessakin pyörineestä telkkarisarjasta, mutta mulla on hyllyssä aika paljon Giovanni Guareschin kirjoja, just Camilloja. En edes tiedä, onko tyyppi kirjoittanut kuinka paljon muutakin.

Hankala selittää, mikä niissä kiehtoo. Omanlaisensa tyylilaji, ei sitä voi oikein luokitellakkaan. Vaikka huumoria tavallaan onkin, niissä jotain muitakin aineksia, että hankala määritellä. Tietenkin milijöö, minne kirjat sijoittuvat kiintoisa, kiintoisa yhteiskuntarakennekin. Ja se, uskiksista kirjoitettu äärimmäisen vähän kevyttä kirjallisuutta. Camillot olleet aikaan ilmeisimmin aika rajuakin kamaa. Kuka uskaltaisi tänä päivänä kirjoittaa suomessa huumorikirjan Hikiän piispa Kakkaraisesta???

=DW=

Lue lisää

"..."

Ihan heti en olisi uskonut että sinä liityt sivistyneeseen keskusteluun.
Tämä siis hellästi huumoreillen.
Enemmän minua huvitti kommenttisi.
Arvaa miksi?

Italia on myöskin yksi niistä maista, mitkä ovat kehittyneet risti-riitaisten
uskollisten panostuksesta.
Ajattelepa vaikka Akselia ja Elinaa.
Smith ja Pocahontas...
Kaunotar ja Kulkuri...
Kuuro kaunotar ja Kellon-soittaja...
Sokea kaunotar ja hirviö...

Guareschi kirjoitti poliittista historiaa.

H.

Hei kun keikuskelen kirjoitti:

Lisäystä pukkaan:

Koomillisen hauska kirja on Milan Kunderan Jäähyväisvalssi.
Naurettava kirja kerrassaan. Lukekaa nyt hyvät ihimiset:)


Ja vielä yks kirja. Beate Grimsrud: Hullu vapaana.
Tässä kirjassa kirjailija kertoo omasta hulluudestaan.
Tuntemuksia ennen suljetulle osastolle menosta ja siellä olosta.
Hyvin mielenkiintoinen.

Lue lisää

Kuinkahan pitkä lista tästä vielä tulee ? Heikun suosittelematkin tuntuvat kiinnostavilta ja yhdenhän olen jo lukenutkin, sen "Seitsemännen portaan enkelin".
Unohtumaton kirja. Vaikka isä oli kirjan antisankari, jäin miettimään, perivätkö lapset sittenkin häneltä jotakin sellaista, mikä heitä kantoi - auttoi eteenpäin ?

hunksz kirjoitti:

"..."

Ihan heti en olisi uskonut että sinä liityt sivistyneeseen keskusteluun.
Tämä siis hellästi huumoreillen.
Enemmän minua huvitti kommenttisi.
Arvaa miksi?

Italia on myöskin yksi niistä maista, mitkä ovat kehittyneet risti-riitaisten
uskollisten panostuksesta.
Ajattelepa vaikka Akselia ja Elinaa.
Smith ja Pocahontas...
Kaunotar ja Kulkuri...
Kuuro kaunotar ja Kellon-soittaja...
Sokea kaunotar ja hirviö...

Guareschi kirjoitti poliittista historiaa.

H.

Lue lisää

Ai niin, sanotaan että Vysotskin laulujen sanat pitää ottaa osoittelevasti.
Mutta ei sillee oikein osoittelevasti...

H.

demeter1 kirjoitti:

Kuinkahan pitkä lista tästä vielä tulee ? Heikun suosittelematkin tuntuvat kiinnostavilta ja yhdenhän olen jo lukenutkin, sen "Seitsemännen portaan enkelin".
Unohtumaton kirja. Vaikka isä oli kirjan antisankari, jäin miettimään, perivätkö lapset sittenkin häneltä jotakin sellaista, mikä heitä kantoi - auttoi eteenpäin ?

Lue lisää

"demeter"

Noh, peri-aatteessa tämä pitäisi poistaa.
Me kun olemme niin peehanan kultturelleja.
Osoitamme suoraan sydämettömien Sven Tuuvien otsaan.
En kohdista tässä luotiani mitenkään Vaasan suuntaan.

Ira "Taffy" Jones
Tigrarna.


H.

demeter1 kirjoitti:

Kuinkahan pitkä lista tästä vielä tulee ? Heikun suosittelematkin tuntuvat kiinnostavilta ja yhdenhän olen jo lukenutkin, sen "Seitsemännen portaan enkelin".
Unohtumaton kirja. Vaikka isä oli kirjan antisankari, jäin miettimään, perivätkö lapset sittenkin häneltä jotakin sellaista, mikä heitä kantoi - auttoi eteenpäin ?

Lue lisää

"demeter1"

Tätä kirjaketjua voisi verrata musiikkiketjuun. Jokaisen mielestä juuri se oma kirja on se parhain kirja:)
Paljon hyviä vinkkejä olen saanut. Monta kirjaa on kuitenkin sen tyyppisiä, että en pahemmin niitä piittaa lukea. Kuka mistäkin tykkää.

Joo, "Seitsemännen portaan enkeli" oli todella hyvä. Jo pelkästään kirjailijan värikästä kerrontatapaa oli mukava lukea. Joskus suorastaan hävetti, kun purskahti nauramaan sen kerrontatavan takia, vaikka itse kerrottu Asia oli kovin surullista luettavaa.

Kirjailijan toinen kirja "liitupölyä" on jatkoa tuolle edelliselle kirjalle. Liitupöly-kirja oli toki hyvä, mutta toisti aika paljon "Seitsemännen portaan enkelin" asioita. Kirjan kannalta katsottuna tietysti hyvä asia, jos lukija ei ole lukenut sitä toista kirjaa. Tuli jopa mieleen, että välillä kirjailija liikaakin "herkutteli" lapsuuden kovilla kokemuksilla.

Läheiset välithän Frankilla oli isäänsä. Siis silloin, kun isä vielä oli kotona ja kun pöydän äärellä keskustelivat.

Hei kun keikuskelen kirjoitti:

"demeter1"

Tätä kirjaketjua voisi verrata musiikkiketjuun. Jokaisen mielestä juuri se oma kirja on se parhain kirja:)
Paljon hyviä vinkkejä olen saanut. Monta kirjaa on kuitenkin sen tyyppisiä, että en pahemmin niitä piittaa lukea. Kuka mistäkin tykkää.

Joo, "Seitsemännen portaan enkeli" oli todella hyvä. Jo pelkästään kirjailijan värikästä kerrontatapaa oli mukava lukea. Joskus suorastaan hävetti, kun purskahti nauramaan sen kerrontatavan takia, vaikka itse kerrottu Asia oli kovin surullista luettavaa.

Kirjailijan toinen kirja "liitupölyä" on jatkoa tuolle edelliselle kirjalle. Liitupöly-kirja oli toki hyvä, mutta toisti aika paljon "Seitsemännen portaan enkelin" asioita. Kirjan kannalta katsottuna tietysti hyvä asia, jos lukija ei ole lukenut sitä toista kirjaa. Tuli jopa mieleen, että välillä kirjailija liikaakin "herkutteli" lapsuuden kovilla kokemuksilla.

Läheiset välithän Frankilla oli isäänsä. Siis silloin, kun isä vielä oli kotona ja kun pöydän äärellä keskustelivat.

Lue lisää

Niin Heikku, tuota juuri tarkoitin, että nuo hetket ilmeisesti olivat arvokkaita, vaikka isä jätti perheensä toistuvasti ahdinkoon, kun viina vei miestä.

Melkoinen selviytymistarina kirja nyt kuitenkin oli, ei oikeastaan tule mieleen toista samanlaista, tai no ketjussa mainitut Torey Haydenin kirjat nyt tietysti ovat selvitymistarinoita. Nukkelapsi taitaa minulla olla hyllyssäni, mutta se ei ole jäänyt minulle erityisesti mieleen. Sen sijaan Tiikerin lapsessa ihmettelin vähän samaa asiaa mitä sinäkin tuolla ylempänä; että opettaja tuntui hylkäävän oppilaansa jossakin vaikeassa vaiheessa. Kirjan takakannessa kyllä vakuutettiin, että suhde oli jo riittävän vahva kestämään vuosien eron...

Tuosta "Liitupölystä" oli juttua aikaisemmin, mutta se ei vielä ole osunut kohdalle


.

Hei kun keikuskelen kirjoitti:

"Kaupunkilainen"

Tuo Jörn Rielin kirjasarja luultavimmatusti kolahtaisi minuun, jos ne lukisin.
Joten taidanpahan lukea. Vaikuttaa omituisen mukavalta.
Kirjoitan sen muistilappuuni ja käyn lainaamassa joku kerta.

Kamalaa, kun on niin hirmuisen paljon hyviä kirjoja, joita ei mitenkään elämän aikana ehdi lukea.

Lue lisää

Lisää huumorikirjoja:

Donald E. Westlaken dekkarit, joissa seikkailee epäonninen rosvojoukko Dortmunder ja kumppanit. Heiltä eivät keikat koskaan onnistu, ja heidän toheltamisensa on suorastaan surkuhupaisaa.

Annie Hawesin Italian Liguriaan sijoittuvat tosipohjaiset romaanit "Extra Virgin", "Kypsä poimittavaksi" ja "Kalabrian perintö". Englantilainen Hawes muutti sisarensa kanssa Ligurian vuoristoon oliivinviljelijöiden keskelle ränsistyneeseen pikkumökkiin joskus 80-luvulla. Kulttuurien yhteentörmäys on tässäkin huumorin lähteenä.

Varoituksen sana lienee paikallaan: Hawesin kirjat saattavat aiheuttaa nälkää, niissä nimittäin syödään KOKO AJAN.

Kaupunkilainen kirjoitti:

Lisää huumorikirjoja:

Donald E. Westlaken dekkarit, joissa seikkailee epäonninen rosvojoukko Dortmunder ja kumppanit. Heiltä eivät keikat koskaan onnistu, ja heidän toheltamisensa on suorastaan surkuhupaisaa.

Annie Hawesin Italian Liguriaan sijoittuvat tosipohjaiset romaanit "Extra Virgin", "Kypsä poimittavaksi" ja "Kalabrian perintö". Englantilainen Hawes muutti sisarensa kanssa Ligurian vuoristoon oliivinviljelijöiden keskelle ränsistyneeseen pikkumökkiin joskus 80-luvulla. Kulttuurien yhteentörmäys on tässäkin huumorin lähteenä.

Varoituksen sana lienee paikallaan: Hawesin kirjat saattavat aiheuttaa nälkää, niissä nimittäin syödään KOKO AJAN.

Lue lisää

Olen lukenut monia Westlaken kirjoja ja kyllä niiden seurassa viihtyy. Yhden elokuvankin olen nähnyt, joka hänen kirjansa pohjalta on tehty. Nimittäin Ottakaa pankki kiinni. Nauroin ihan hilittömästi sekä kirjaa lukiessa, että elokuvaa katsoessa.

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/ottakaa-pankki-kiinni/