Hivin pelko

Toivottavasti palaat kertomaan tulokset.

Ymmärrän hyvin sen miksi hiviä pelkää. Se on ikuinen tauti, joka varmasti pistää ihmiset kiertämään kaukaa, koska eivät tiedä siitä paljoa ja se mistä ei tiedä, pelottaa. Toisaalta tuntuu tyhmältä idealta "pelotella" sinua jo etukäteen, ennenkuin tiedät edes onko pelko aiheellista. Hivin kanssa oppii kyllä elämään, ja nykyajan hoidoilla siitä ei edes kehity aidsia :) mutta tsemppiä sulle!

Tiedän tunteen! Kerrompa oman tarinani, jos tätä joku yhtä paljon pelkäävä vielä lukee.

Pari vuotta sitten harrastin seksiä tuntemattoman miehen kanssa laivalla erittäin humalassa. Pöydällä oli kortsupaketti ja aloimme siinä hommiin. Itselläni ei käynyt ehkäisy sen enempää mielessä, kun kerran miehellä oli noita kondomejakin siinä. Aktin jälkeen mies kysyi "hei kai sä käytät jotain ehkäsyä, ku mä vahingossa laukesin sun sisään?" Vastasin käyttäväni pillereitä ja thats it, en edes osannut olla vihainen tai kysyä taudeista. Jollain ihme vaistolla löysin omaan hyttiini ja aamulla iski paniikki. 3kk kärvistelin kaikkien oireiden kanssa (kurkkukipu, yskä, nuha). Mutta en uskaltanut mennä testiin. Uskottelin, ettei minulla ole mitään ja jotenkin sain rauhan sielulleni. Kuitenkin aina silloin tällöin pelko hiipi jostain mieleeni, silloin kun vatsa oli löysällä tai sillon kun niveliä kolotti.

Löysin jalkaphjastani syylän ja olin varma, että HIViä se on, puolustuskyky on laskenut ja saan jo oireina syyliä (jotka ovat virusten aiheuttamia). Lopulta päätin, että se on nyt tässä, menen testiin. Varasin ajan testiin ja menin sinne. 6 päivää odotin tuloksia. Tuona kuutena päivänä en syönyt juuri mitään, en nukkunut, luin foorumeja. Ja pelko kasvoi. Muistin, että pari kuukautta riskitilanteen jälkeen sain ulkomaan matkalla jäätävän aurinkoihottuman. Olin varma, että se oli HIVin ensioireistoa. Niin ja olihan mulla se suurentunut imusolmukekin. Kävelin ympyrää kotona ja töissä esitin normaalia. Söin yöpaitaan reiän. Etsin kitalaesta Kaposin sarkooman oireita.

Sitten tuli päivä, jolloin terkkari oli luvannut soittaa. En muista yhtään niin hidasta tuntia elämässäni, tuijotin kännykän kelloa minuutin välein. Mietin, että pitäsikö kertoa vanhemmille, ettäolen HIV-positiivinen. Sitten 10 minuuttia sovitun ajan jälkeen tuntematon numero soitti. Vastasin etunimellä "Täältä TK:sta se ja se, varmistan että olethan se ja se" "joo, kyllä" "Näistä sun testituloksista.. (byääh, nyt se käskee mun tulla vastaanotolle, eli mulla on HIV).. kaikki oli negatiivisia" "KAIKKI, negatiivisia?!?" ""Joo, eli klamydia, tippuri ja HIV oli negatiivisia, kiva kertoa hyvä uutisia. Sun hjemoglobiinikin oli..."

Hypin riemusta ja sanoin puhelimeen,että mulle ei tarvise pitää saarnaa turvaseksin tärkeydestä, koska mä en enää ikinä halua pelätä näin paljoa. Terkkari naurahti ja sanoi, että ehkä mä olen läksyni oppinut.

Ulkona paistoi aurinko ja minä hymyilin.

HIV on tänä päivä krooninen sairaus, jonka saa pidettyä lääkkein kurissa. Tiedän HIV-positiivisia ihmisiä, jotka käyvät töissä normaalista ja ottavat lääkkeensä säännöllisesti. Helpompaahan se on, kuin diabeteksen hoito. Mutta jos omaan riskiinsä voi omalla käytöksellä vaikuttaa, niin tehkää se. Kondomien mukana kantaminen ei ole "huoraamista" vaan vastuullista käytöstä. Ei se klamydiakaan ole kiva kaveri :)