Miksi minulla on jatkuvasti paha olla? Miksi mielessäni pyörii aina vaan itsemurha? Luulin että olen kunnossa.. Minusta tuntuu ettei kukaan välitä, itse en välitä. Ainoa josta välitän oikeasti ei välitä minusta.. Luulisin ainakin niin.. Hän ei kyläile ei anna minun olla kuin hetken hänen luonaan. Voisin istua tunti kaupalla jos vain saisin. Yksin on paha olla. Takanani on ollut raskas polku kulkea jonka olen kulkenut yksin. Olen menettänyt kaksi parasta ystävääni. Sen jälkeen en ole päästänyt ketään lähelleni paitsi yhden ihmisen. Se oli virhe. Kärsin koska ystäviä meistä ei koskaan tule ja itse haluaisin vielä enemmän. Hän kiusoittelee kanssani ei ehkä tietoisesti mutta omat tunteeni vain vahvistuvat.. Oon niin korviani myöten rakastunu!! PÄÄ HAJOO!! Ainoa asia joka minut pitää elämässä kiinni on tää uus ihastus. Elätän aina vaan toivoa jos vaikka joskus… Tiedän.. Ei ikinä… Mutta kuitenkin… Toivoa pitää aina olla. Olen ihmispaskaraunio joka ei varmaan koskaan tule nousemaan sonnasta ylös. Mihin katosi se minä joka oli vuosia sitten…? Miksi hän ei voi tulla takaisin? Mikä mua VAIVAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! PERKELE!!!!!!! Mihin on hävinny hymy, mihin on hävinny huumorintaju? Onko minut luotu olemaan yksin ilman ihmisiä, ilman mitään? Oon maannu lattialla, miettiny miten täällä selvitään. Huutanu keuhkot pihalle, on tuntunu ettei pysty hengittää. Mut oon täällä vielä, en anna pelon mua koskettaa ja nyt oon siellä missä muhun ei voi koskeakaan
Stoori
niinpä:(
0164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.