Lähde: Frank Mangsin kirja
NÄIN TIEN
Se tapahtui varhain aamulla joitakin vuosia sitten. Sytyttämättä lamppua nostin rullaverhot ylös ja nousin kirjoituspöydän ääreen. Ulkona oli hämärää. En oikeastaan ajatellut mitään. Olin vain ja kuuntelin hiljaista rukousääntä olemukseni sisimmässä.
Silloin se tapahtui. Aivan yhtäkkiä näin sisäisillä silmilläni tien. En ajotietä enkä polkua. Se muistutti lähinnä hyvää, joitakin metrejä leveää kävelytietä.
Se ei ollut näky Hengessä. En ollut horroksissa vaan täysin hereillä. Ja kuitenkin näin tien niin selvästi, että aivan yhtä hyvin olisin voinut katsella kuvaa edessäni. Näen sen nytkin.
Näin, että tie alkoi ahtaasta portista ja tiesin sen päättyvän autuuden maailmassa. Mutta siitä en nähnyt mitään. Näin vain portin ja tien alun.
Tien keskellä kulki valojuova, joka näytti tulevan jostakin äärettömästä valonlähteestä. Tien molemmin puolin oli hiilenmustaa.
Tien reunustalla ei ollut ojaa eikä aitaa. Mutta raja muodostui siitä epäselvästä alueesta, jossa pimeys ja valo kohtasivat. Raja oli epämääräinen.
Näin ihmisiä kulkemassa tiellä. Sekä naisia että miehiä, nuoria ja vanhoja. He eivät kulkeneet ryhmissä. He eivät kulkeneet edes pareittain. Kaikki kulkivat yksin. Ja se johtui siitä, että Herra, joka oli kutsunut heidät tielle, oli sanonut: "Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani."
"Joku" "… niin minä… aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." Tämä tarkoittaa, että Kristuksen todellisen seuraajan sisimmässä on tila, joka on varattu ainoastaan Häntä varten. Ja sinne ei kukaan voi eikä saa tulla.
Nuo ihmiset oli puettu valkeisiin vaatteisiin. Hohtavan valkoisiin vaatteisiin, jotka hetki hetkeltä puhdistuivat aina uudestaan ja uudestaan. Ei siksi, että vaeltajat olisivat sitä pyytäneet tai janonneet hetkellistä puhtautta, vaan siksi, että he vaelsivat keskellä tietä. Suoraan yliluonnollisen valovirran alla. Puhdistuminen Jeesuksen veressä oli jatkuva prosessi.
Ja minä näin heidän kasvonsa. Nekin olivat täynnä valoa. Vaikka moni heistä oli sekä iän, surun että sairauden leimaama. Hohde oli sekä sisäisen valon heijastumaa että heidän sisällään kantamansa valon säteilyä.
Arvosteltavaksi
15
88
Vastaukset
- arvosteltavaksi tuot
Jatkuu
Olisin mielelläni halunnut silmilläni seurata näiden ihmisten kulkua aina kotiin asti. Mutta en saanut. Minun oli pakko kääntää katseeni tien alkuun ja ahtaaseen porttiin. Ja siellä näin seisomassa suuren joukon. He olivat pysähtyneet aivan portin eteen. Ja merkillistä oli se, että monet heistä näyttivät olevan iloisia. He olivat iloisia siksi, että luulivat olevansa tiellä. Vaikka he eivät olleet koskaan menneet todellisen kääntymyksen ahtaan portin kautta.
Ehkä kauheinta oli se, että heidän keskellään liikkui hahmoja papinpuvussa ja evankelistan varusteissa. Ei, vieläkin pahempaa oli se, että näin oman kuvani varjon tuossa joukossa. Sillä me olimme olleet epärehellisiä, me, jotka kutsuimme itseämme Elämän julistajiksi. Vaikka meidät on kutsuttu olemaan Jumalan Elämän eläviä jäseniä. Meistä on tullut uskonnollisia puhekoneita sen sijaan, että olisimme Elämän toimivia jäseniä.
Olemme taanneet ihmisille heidän iankaikkisuutensa siksi, että heidät on kerran kastettu. Olemme taanneet, että etsivät sielut on syntyneet Hengestä, vaikka he ovat syntyneet vain ihmisen vaikutuksesta. Olemme sanoneet, että he ovat Jumalan lapsia vain siitä syystä, että he ovat "kilttejä". Meistä on tullut uskonnollisia puoskareita, jotka olemme etukäteen vakuuttaneet hengellisille etsijöille, että he ovat syntyneet Jumalasta. Vaikka he ovat vasta heränneet. Ja me olemme joskus juuri tämän kautta rikkoneet hengellisen syntymäprosessin.- arvosteltavaksi tuot
Jatkuu
Tämän tuloksena löytyy tänään joukoittain ihmisiä, jotka luulevat olevansa matkalla taivaaseen, vaikkeivät he sitä olekaan. Mutta Jeesus sanoi, että niin tulisi olemaan tämän aikakauden ilta.
Taivaan valtakunnassa tulee olemaan niin kuin kymmenen neitsyen kohdalla, jotka lähtivät vastaanottamaan ylkää. Viisi heistä oli ymmärtämätöntä. He eivät ottaneet öljyä mukaansa. Ei öljyä! Ei Henkeä! Ei myöskään toimivaa hengenelämää. Nimi ja tunnustus. Ja he luulivat, että se riittää.
Mutta näin vielä enemmän. Näin ihmisiä, jotka olivat menneet portista, kokeneet uudestisyntymisen ihmeen ja lähteneet kulkemaan tietä, mutta jotka sitten olivat muuttaneet tien joksikin muuksi kuin se oli tarkoitettu. He olivat pysähtyneet ja tehneet tiestä lepopaikan sen sijaan, että olisivat pitäneet sitä matkareittinä. He eivät olleet pysähtyneet vanhuuden vuoksi. He olivat vain pysähtyneet kasvussaan ja kehityksessään. He olivat pysähtyneet ja alkaneet elää muistoissa. Ja jotkut olivat vain pysähtyneet. Ja nukahtaneet. Mutta kaikki he olivat unohtaneet paavalilaisen käskyn: "Vaikka olemme jo edistyneet matkassamme, vaeltakaamme yhä eteenpäin samaa tietä!"
He olivat olleet kuuroja ja sokeita suuren apostolin todistukselle omasta hengellisestä tilastaan: "Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla… että voittaisin omakseni Kristuksen… tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden… Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut."
Hän, jonka "Jeesus on valinnut", käänsi selkänsä sekä menestykselle että pyhille kokemuksille ja jatkoi eteenpäin voidakseen yhä paremmin oppia tuntemaan Kristuksen Hänen ylösnousemusvoimassaan. Ja tämän pyhän intohimon salaisuus ei ollut se, että kerran Kristus oli vallannut hänet vaan että elävä Kristus yhä sai hallita häntä. Sillä missä näin ei enää ole, siellä otetaan rennosti. Nukutaan ja uneksutaan suloisia unia. Uskonnollisia unia. Siinä missä Paavalia hallitsi pyhä köyhyys, siinä näitä ihmisiä hallitsee laodikealainen tyytyväisyys: - Meillä on kylliksi.
Näin vielä muutakin. Näin ihmisiä, jotka olivat vetäytyneet pois keskellä tietä loistavan yliluonnollisen valon piiristä. He olivat vetäytyneet tien kummallakin puolella olevaan hämärään. Hämärään, jossa näky sekä synnistä että autuudesta oli pimeyden peitossa. Kaikki oli hämärää ja harmaata ja epätodellista. Ja tuo harmaa epätodellisuus teki mahdolliseksi sellaisen, mikä ei ollut mahdollista tien keskellä: leikittelyn sekä synnillä, puheella että teoilla.
Ja näin tien kummallakin puolen olevasta pimeydestä tuleekin heidän suurin mielenkiinnon kohde. Heille on käynyt samoin kuin Israelille, joka alkoi uudestaan kuunnella Egyptin lihapatojen kutsua. Kuuntelemisesta kasvoi himo. Nälkä, joka vangitsi heidän ajatuksensa ja tunteensa. Se valtasi heidän unensa ja mielikuvansa. Ja niin he kulkivat tien syrjässä, vaikka näyttivätkin edelleen olevan tiellä.
Sitten tapahtui jotain kammottavaa. Hiljaa kuin varjot he luisuivat pois tieltä, jossa ei ollut ojia eikä aitaa. Pois tieltä, jolle he kerran kyynelin ja rukouksin olivat pyrkineet. Pois valosta ja sisälle pimeyteen. Pois Elämästä ja sisälle kuolemaan. Pois elävästä toivosta ja sisälle toivottomuuteen. Toivottomuuteen, jota he eivät itse tunteneet. Sillä he olivat kuolleita. He olivat kadottaneet kyvyn tajuta ja reagoida. He olivat kadottaneet kyvyn kokea hengellinen kriisi.
Kun olin nähnyt kaiken tämän, vajosin hiljaa polvilleni ja puhkesin itkuun. Toivoin, että olisin edes puoli vuosisataa nuorempi kuin olin. Ja että minulla olisi mahdollisuus, paremmin kuin olin tehnyt, panostaa kaikkeni, jotta Jumalan Pyhä Henki saisi vapauden käyttää minua vielä enemmän kuin oli tapahtunut.
Kun Frank Mangs oli 91-vuotias, Jumala asetti hänet näkyjen ja ilmestysten eteen aiheena Pohjolan kristikunnan tie.
Näkemisen paikalla syntyi kolme avointa kirjettä Pohjolan kristityille. Ne julkaistiin lukuisissa lehdissä. Niistä puhuttiin kristittyjen piirissä paljonkin.
Tässä julkaisen kirjeistä ensimmäisen sellaisenaan ja yhteenvetoa kahdesta jälkimmäisestä.
On oletettavaa, että joissakin muissa yhteyksissä Frank Mangsin profeetalliset varoituskirjeet jälleen saavat painoasun. Hyvä on jos näin tapahtuu. Niiden ajankohtaisuus kasvaa hetki hetkeltä.
Lähde: Frank Mangsin kirja - Tätä tarvitaan
arvosteltavaksi tuot kirjoitti:
Jatkuu
Tämän tuloksena löytyy tänään joukoittain ihmisiä, jotka luulevat olevansa matkalla taivaaseen, vaikkeivät he sitä olekaan. Mutta Jeesus sanoi, että niin tulisi olemaan tämän aikakauden ilta.
Taivaan valtakunnassa tulee olemaan niin kuin kymmenen neitsyen kohdalla, jotka lähtivät vastaanottamaan ylkää. Viisi heistä oli ymmärtämätöntä. He eivät ottaneet öljyä mukaansa. Ei öljyä! Ei Henkeä! Ei myöskään toimivaa hengenelämää. Nimi ja tunnustus. Ja he luulivat, että se riittää.
Mutta näin vielä enemmän. Näin ihmisiä, jotka olivat menneet portista, kokeneet uudestisyntymisen ihmeen ja lähteneet kulkemaan tietä, mutta jotka sitten olivat muuttaneet tien joksikin muuksi kuin se oli tarkoitettu. He olivat pysähtyneet ja tehneet tiestä lepopaikan sen sijaan, että olisivat pitäneet sitä matkareittinä. He eivät olleet pysähtyneet vanhuuden vuoksi. He olivat vain pysähtyneet kasvussaan ja kehityksessään. He olivat pysähtyneet ja alkaneet elää muistoissa. Ja jotkut olivat vain pysähtyneet. Ja nukahtaneet. Mutta kaikki he olivat unohtaneet paavalilaisen käskyn: "Vaikka olemme jo edistyneet matkassamme, vaeltakaamme yhä eteenpäin samaa tietä!"
He olivat olleet kuuroja ja sokeita suuren apostolin todistukselle omasta hengellisestä tilastaan: "Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla… että voittaisin omakseni Kristuksen… tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden… Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut."
Hän, jonka "Jeesus on valinnut", käänsi selkänsä sekä menestykselle että pyhille kokemuksille ja jatkoi eteenpäin voidakseen yhä paremmin oppia tuntemaan Kristuksen Hänen ylösnousemusvoimassaan. Ja tämän pyhän intohimon salaisuus ei ollut se, että kerran Kristus oli vallannut hänet vaan että elävä Kristus yhä sai hallita häntä. Sillä missä näin ei enää ole, siellä otetaan rennosti. Nukutaan ja uneksutaan suloisia unia. Uskonnollisia unia. Siinä missä Paavalia hallitsi pyhä köyhyys, siinä näitä ihmisiä hallitsee laodikealainen tyytyväisyys: - Meillä on kylliksi.
Näin vielä muutakin. Näin ihmisiä, jotka olivat vetäytyneet pois keskellä tietä loistavan yliluonnollisen valon piiristä. He olivat vetäytyneet tien kummallakin puolella olevaan hämärään. Hämärään, jossa näky sekä synnistä että autuudesta oli pimeyden peitossa. Kaikki oli hämärää ja harmaata ja epätodellista. Ja tuo harmaa epätodellisuus teki mahdolliseksi sellaisen, mikä ei ollut mahdollista tien keskellä: leikittelyn sekä synnillä, puheella että teoilla.
Ja näin tien kummallakin puolen olevasta pimeydestä tuleekin heidän suurin mielenkiinnon kohde. Heille on käynyt samoin kuin Israelille, joka alkoi uudestaan kuunnella Egyptin lihapatojen kutsua. Kuuntelemisesta kasvoi himo. Nälkä, joka vangitsi heidän ajatuksensa ja tunteensa. Se valtasi heidän unensa ja mielikuvansa. Ja niin he kulkivat tien syrjässä, vaikka näyttivätkin edelleen olevan tiellä.
Sitten tapahtui jotain kammottavaa. Hiljaa kuin varjot he luisuivat pois tieltä, jossa ei ollut ojia eikä aitaa. Pois tieltä, jolle he kerran kyynelin ja rukouksin olivat pyrkineet. Pois valosta ja sisälle pimeyteen. Pois Elämästä ja sisälle kuolemaan. Pois elävästä toivosta ja sisälle toivottomuuteen. Toivottomuuteen, jota he eivät itse tunteneet. Sillä he olivat kuolleita. He olivat kadottaneet kyvyn tajuta ja reagoida. He olivat kadottaneet kyvyn kokea hengellinen kriisi.
Kun olin nähnyt kaiken tämän, vajosin hiljaa polvilleni ja puhkesin itkuun. Toivoin, että olisin edes puoli vuosisataa nuorempi kuin olin. Ja että minulla olisi mahdollisuus, paremmin kuin olin tehnyt, panostaa kaikkeni, jotta Jumalan Pyhä Henki saisi vapauden käyttää minua vielä enemmän kuin oli tapahtunut.
Kun Frank Mangs oli 91-vuotias, Jumala asetti hänet näkyjen ja ilmestysten eteen aiheena Pohjolan kristikunnan tie.
Näkemisen paikalla syntyi kolme avointa kirjettä Pohjolan kristityille. Ne julkaistiin lukuisissa lehdissä. Niistä puhuttiin kristittyjen piirissä paljonkin.
Tässä julkaisen kirjeistä ensimmäisen sellaisenaan ja yhteenvetoa kahdesta jälkimmäisestä.
On oletettavaa, että joissakin muissa yhteyksissä Frank Mangsin profeetalliset varoituskirjeet jälleen saavat painoasun. Hyvä on jos näin tapahtuu. Niiden ajankohtaisuus kasvaa hetki hetkeltä.
Lähde: Frank Mangsin kirjaFrank Mangsi kirjoittaa sellaista asiaa, että jos mahdollsta löytää tuollaista lisää, niin lukisin mielelläni.
"Tässä julkaisen kirjeistä ensimmäisen sellaisenaan ja yhteenvetoa kahdesta jälkimmäisestä."
- ~~tähkäpää~~
Niin, täällä on toisessa ketjussa puhuttu synnistä ja armosta ja kun luin tämän ketjun ja nappasin Mangsin yhden kirjan tuosta käteeni ja avasin, avautui sieltä seuraavaa, joka mielestäni sopii aloituksenkin teemaan:
>>>
Minä tarvitsin armoa, paljon armoa.
Juuri siksi, etten ollut sallinut Elämän Hengen
vapaasti käyttää minua haluamallaan tavalla.
Ja tunsin tarvetta laulaa itselleni kuoroa, jota
olin laulanut tuhansille muille:
"Syntiselle löytyy armoa,
veri kaikki tahrat puhdistaa."
On hyvä, että on armoa myös saarnaajan synneille,
sekä niille, joista hän on tietoinen ja joita hön itkee,
että niille, joista hän ei tiedä.
Frank Mangs kirjassaan Paratiisista paratiisiin
Suomentanut Lauri Öhrnberg
RV-kirjat- ~~tähkäpää~~
Tämä kosketti erityisen syvältä, että mies, joka oli meihin moneen verrattuna tehnyt ja saanut paljon aikaan Jumalan elopellolla, kirjoittaa näin:
>>>
Kun olin nähnyt kaiken tämän, vajosin hiljaa polvilleni ja puhkesin itkuun. Toivoin, että olisin edes puoli vuosisataa nuorempi kuin olin. Ja että minulla olisi mahdollisuus, paremmin kuin olin tehnyt, panostaa kaikkeni, jotta Jumalan Pyhä Henki saisi vapauden käyttää minua vielä enemmän kuin oli tapahtunut. - Täälläkin sama
~~tähkäpää~~ kirjoitti:
Tämä kosketti erityisen syvältä, että mies, joka oli meihin moneen verrattuna tehnyt ja saanut paljon aikaan Jumalan elopellolla, kirjoittaa näin:
>>>
Kun olin nähnyt kaiken tämän, vajosin hiljaa polvilleni ja puhkesin itkuun. Toivoin, että olisin edes puoli vuosisataa nuorempi kuin olin. Ja että minulla olisi mahdollisuus, paremmin kuin olin tehnyt, panostaa kaikkeni, jotta Jumalan Pyhä Henki saisi vapauden käyttää minua vielä enemmän kuin oli tapahtunut.Ei vaivaa isot kirjaimet. Vaivaa sinun asennoitumisesi Raamatun Sanaan. Etkö todella käsitä, että jokainen uudestisyntynyt elää niin herkällä omallatunnolla, että synti ei häneen kertakaikkiaan voi pesiytyä. Niin eli varmasti Frak Mangs ja niin elää jokainen uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Näin he valvovat. Lamppussa on öljy ja siksi lamppu on niin kirkas, että se näyttää pienimmänkin pimeydestä tulleen ajatuksen. Nämä eivät sorru tekosynteihin, sillä he tekevät parannuksen heti, kun huomaavat ajatuksissaan jotakikaan, mistä parannus tulee tehdä ja mikä pitää hyljätä. He eivät ajattele koskaan lähimmäisestä pahaa. Eivät ennusta heille pahaa, vaan saarnaavat totuutta ottaen itsensä polttopaikalle. Eivät kerskaa muusta kuin Jeesuksesta. Kertovat, että ilman Jeesusta he olisivat syntiin jääneitä ja onnettomia ihmispoloja. He antavat kaiken kunnian Jumalalle ja pitävät Raamttun ylimpänä auktoriteettinaan.
Heissä ei ole ihmisorjuutta, eivätkä he pyydystä ihmisten kiitoksia. - ~~tähkäpää~~
Täälläkin sama kirjoitti:
Ei vaivaa isot kirjaimet. Vaivaa sinun asennoitumisesi Raamatun Sanaan. Etkö todella käsitä, että jokainen uudestisyntynyt elää niin herkällä omallatunnolla, että synti ei häneen kertakaikkiaan voi pesiytyä. Niin eli varmasti Frak Mangs ja niin elää jokainen uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Näin he valvovat. Lamppussa on öljy ja siksi lamppu on niin kirkas, että se näyttää pienimmänkin pimeydestä tulleen ajatuksen. Nämä eivät sorru tekosynteihin, sillä he tekevät parannuksen heti, kun huomaavat ajatuksissaan jotakikaan, mistä parannus tulee tehdä ja mikä pitää hyljätä. He eivät ajattele koskaan lähimmäisestä pahaa. Eivät ennusta heille pahaa, vaan saarnaavat totuutta ottaen itsensä polttopaikalle. Eivät kerskaa muusta kuin Jeesuksesta. Kertovat, että ilman Jeesusta he olisivat syntiin jääneitä ja onnettomia ihmispoloja. He antavat kaiken kunnian Jumalalle ja pitävät Raamttun ylimpänä auktoriteettinaan.
Heissä ei ole ihmisorjuutta, eivätkä he pyydystä ihmisten kiitoksia.Miksihän Sinulla on jatkuvasti tuollainen syyttävä asenne ja mieli?
Jos puhun armosta, käännät se synnin puolustamiseksi ja siksi, että puolustaisin tahallista synnin tekemistä, vaikka missään en ole koskaan sellaista tehnyt?
Minusta joskus tuntuu näitä viestejäsi lukiessani, että taidan elää usein paljon aremalla omallatunnolla kuin Sinä, sillä minä en uskaltaisi syyttää ketään Jumalan omaa syntiseksi,
armolla syntejän peitteleväksi yms. enkä mistään sellaisesta, mitä hän ei ole tehnyt, sillä minusta se on tahallista syntiä.
En yksinkertaisesti uskaltaisi, enkä ollenkaan tällaisella areenalla, mistä en voisi koskaan sanojani ottaa kaikilta
osin takaisin. ~~tähkäpää~~ kirjoitti:
Miksihän Sinulla on jatkuvasti tuollainen syyttävä asenne ja mieli?
Jos puhun armosta, käännät se synnin puolustamiseksi ja siksi, että puolustaisin tahallista synnin tekemistä, vaikka missään en ole koskaan sellaista tehnyt?
Minusta joskus tuntuu näitä viestejäsi lukiessani, että taidan elää usein paljon aremalla omallatunnolla kuin Sinä, sillä minä en uskaltaisi syyttää ketään Jumalan omaa syntiseksi,
armolla syntejän peitteleväksi yms. enkä mistään sellaisesta, mitä hän ei ole tehnyt, sillä minusta se on tahallista syntiä.
En yksinkertaisesti uskaltaisi, enkä ollenkaan tällaisella areenalla, mistä en voisi koskaan sanojani ottaa kaikilta
osin takaisin.Eräs helluntailaisten tapa on todellakin mainita itsestään se, että hänen vaelluksensa tapahtuu hyvin "aralla omatunnolla", eikä hänen mieleenkään tulisi kenenkään syyttäminen. Kuitenkin monesti juuri nämä "aralla omallatunnolla" vaeltavat ihmiset ovat niitä, jotka syyttävät lähimmäisiään milloin mistäkin ja ovat antamassa "raamatullisia" ohjeita joka asiassa.
- Tuota kummastelee
mazdels kirjoitti:
Eräs helluntailaisten tapa on todellakin mainita itsestään se, että hänen vaelluksensa tapahtuu hyvin "aralla omatunnolla", eikä hänen mieleenkään tulisi kenenkään syyttäminen. Kuitenkin monesti juuri nämä "aralla omallatunnolla" vaeltavat ihmiset ovat niitä, jotka syyttävät lähimmäisiään milloin mistäkin ja ovat antamassa "raamatullisia" ohjeita joka asiassa.
Saman olen havainnut. Arasta omastatunnosta puhutaan ja kerrotaan, että ei mieleenkään tulisi kenenkään syyttäminen. Juuri nuo ihmiset löytää useimmiten syyttämässä muita. Mistä tuollainen voi johtua? Onko sydän paatunut niin, että ei enää kykene näkemään syntiään, eikä erottamaan sitä? Ei kykene ottamaan pienintäkään nuhdetta vastaan vaan alkaa sellainen räyhähenkinen kapinointi ja taistelu, että muut eivät enää edes halua keskustella sellaisen ihmisen kanssa.
- Matteuksenevakeljumi
~~tähkäpää~~ kirjoitti:
Miksihän Sinulla on jatkuvasti tuollainen syyttävä asenne ja mieli?
Jos puhun armosta, käännät se synnin puolustamiseksi ja siksi, että puolustaisin tahallista synnin tekemistä, vaikka missään en ole koskaan sellaista tehnyt?
Minusta joskus tuntuu näitä viestejäsi lukiessani, että taidan elää usein paljon aremalla omallatunnolla kuin Sinä, sillä minä en uskaltaisi syyttää ketään Jumalan omaa syntiseksi,
armolla syntejän peitteleväksi yms. enkä mistään sellaisesta, mitä hän ei ole tehnyt, sillä minusta se on tahallista syntiä.
En yksinkertaisesti uskaltaisi, enkä ollenkaan tällaisella areenalla, mistä en voisi koskaan sanojani ottaa kaikilta
osin takaisin.11 Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.
12 Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.
13 Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.
- arvosteltavaksi tuot
Frank Mangsin näky pitää yhtä Raamatun kanssa. Tuo näky pitää yllä ja korotettuna Jumalan Sanan. Näyssä hän näki ihmisen kulkevan ilman joukkojen ja yhteisöjen tukea tiellä, joka alkoi ahtaalta portilta.
Ahtaan portin ulkopuolella senkin sijaan oli joukkoja, pappeja ja muita ihmisiä odottamassa jotakin. Odottivatko he ahtaan portin aukeamista ja tekivätkö parannusta synneistä? Vai luulivatko olevansa jo sisäpuolella ja oliko heidän hengellinen kasvunsa pysähtynyt?
Tuon näyn mukaan joukkoja oli jäänyt ahtaan portin ulkopuolelle jopa iloitsemaan. Nuo joukot luulivat olevansa ja tiellä, joka johtaa autuuden maahan ja noita luulijoita kävivät muut siunaamassa luulemiseen.
Surullista näyssä oli se, että muutamat kulkivat ahtaalta portilta alkavan tien keksikaistalta laidan hämäriin. Jeesus sanoo, että kukaan ei voi erottaa Hänen valitsemaansa Hänestä. Tuon näyn mukaan ero tapahtui, vaikka ihminen oli päässyt kulkusuunnassaan oikeaan. Tuo ero tapahtui tiellä, jossa ei ollut joukkoja tukemassa vääriä valintoja, vaan jossa jokainen vaelsi yksin Jeesuksen seurassa. Mikä heidät erotti? Vain he itse. Kukaan muu ei voinut heitä erottaa Kristuksen rakkaudesta. Vain he itse antoivat itsensä nukahtaa tuolla kalliilla tiellä. He eivät valvoneet loppuun asti itseään. Heidän lampustaan loppui öljy kesken. Miten öljy voi loppua kesken? Siten, että vain Sanan lampussa oleva öljy toimii. He jättivät Jumalan Sanan ja näin Pyhä Henki joutui poistumaan heidän luotaan ja silloin valo loppu ja tien laidan hämärä vei heidät mennessään.
Sana on lamppu ja Pyhä Henki on öljy, joka pitää lampun palamassa. - arvosteltavaksi tuot
Fank Mangsin näky ei ole keveä. Tuossa näyssä on paljon vaatimuksia, mutta niinhän on Raamatussakin. Ensin pitää päästä ahtaasta portista ja vasta sen jälkeen alkaa vaellus kaidalla tiellä. Kaidalle tielle pääseminen on usein erittäin kova ja raskas kokemus. Siinä joutuu oma tahto hyljätyksi kivun kautta. Monen ahdistuksen kautta ihminen pääsee Jumalan valtakuntaan ja sille johtavalle tielle.
- Tuli mieleen
Muistin tämän ilmoituksen, jossa ilmoitetaan ja käsketään uskovaisten pysyä uskossa. Samassa ilmoituksessa kerrotaan monen ahdistuksen kautta ihmisen menevän sisälle Jumalan valtakuntaan.
Pelkkä usko ei riitä, vaan täytyy syntyä uskon hedelmät.
En tiedä miten tuo yleensä käsitetään uskovaisten piirissä. Itse käsitän sen niin, että ihminen joutuu luopumaan ahdistukseen asti omista haluista ja houkutuksista päästäkseen Jumalan valtakuntaan. Useinhan ihminen tekee mielellään sitä, mikä tuntuu helpolle ja kivalle, mutta Jumalan valtakuntaan pyrkijälle se ei ole mahdollista. Pitää luopua kaikesta Jeesuksen uskon tyrmäästä ja aina se ei ole todellakaan helppoa. Pelkästään jo anteeksi antaminen Jumalan tahdon mukaisesti on useille melkeinpä mahdotonta. Anteeksiantamaton ei pääse sisälle elämään. Monet muutkin asiat ovat esteenä Jeesuksen uskon hedelmien syntymiselle.
Apostolien teot 14
21 Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan
22 ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan". - kätevä kuunnella
Tuli mieleen kirjoitti:
Muistin tämän ilmoituksen, jossa ilmoitetaan ja käsketään uskovaisten pysyä uskossa. Samassa ilmoituksessa kerrotaan monen ahdistuksen kautta ihmisen menevän sisälle Jumalan valtakuntaan.
Pelkkä usko ei riitä, vaan täytyy syntyä uskon hedelmät.
En tiedä miten tuo yleensä käsitetään uskovaisten piirissä. Itse käsitän sen niin, että ihminen joutuu luopumaan ahdistukseen asti omista haluista ja houkutuksista päästäkseen Jumalan valtakuntaan. Useinhan ihminen tekee mielellään sitä, mikä tuntuu helpolle ja kivalle, mutta Jumalan valtakuntaan pyrkijälle se ei ole mahdollista. Pitää luopua kaikesta Jeesuksen uskon tyrmäästä ja aina se ei ole todellakaan helppoa. Pelkästään jo anteeksi antaminen Jumalan tahdon mukaisesti on useille melkeinpä mahdotonta. Anteeksiantamaton ei pääse sisälle elämään. Monet muutkin asiat ovat esteenä Jeesuksen uskon hedelmien syntymiselle.
Apostolien teot 14
21 Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan
22 ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan".Evankeliumi
http://www.youtube.com/watch?v=gj7JagqQsFA - Raamatuista kysyn
kätevä kuunnella kirjoitti:
Evankeliumi
http://www.youtube.com/watch?v=gj7JagqQsFAOnko tuo raamattukansalle tarkka käännös? Sanotaan, että uusin kirkkoraamattu ei olisi täysin tarkka?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Simula, rakkaus, Aittakumpu
Milloin tämä rakkaus on roihahtanut? Onko molemmat herätysliikkeen jäseniä - kristillisiä etnonationalisteja ?https://ww1162078Yläkoulun seksiopas neuvoo harjoittelemaan
anaaliyhdyntää lämpöisellä ja pitkällä porkkanalla https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010859818.html1621571Pormestari käräjille?
Ei mene Puolangalla häpösesti, rinnekeskus&hotelli suljettuna ja käräjäasiana, naudat tapetaan nälkään, poliisi tutkii j551384- 551158
Joukko oppilaita terrorisoi koulua Helsingissä niin
että osa opettajista pelkää töihin tulemista https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010857587.html1641141Susta ei saisi nättiä vaikka miten paljon
meikkaisit. 😁 anna siis sen miehen olla rauhassa! Sivusta tutulta mieheltä75976Norjan tilaama koruton raportti mitä NATO-jäsenyys aiheuttaa Suomelle
Iltasanomat: "Miksi vaikenemme? Asiantuntijoiden mukaan Suomessa ei vieläkään ymmärretä, mitä Nato-jäsenyydestä seuraa62882Voisimmeko seuraavan kerran kun
Nähdään tehdä toisille selväksi että kiinnostaa enemmän kuin kaveri mielessä. Jos keksit vielä keinon niin napakymppi36877- 52864
- 56821