Skitsofreniasta

Olet erehtynyt. Ei elämisen ongelmia käsitellä neuroleptilääkityksellä.

Skitsofrenia on heräämistä todellisuuteen, mutta omat demonit ja muu alitajuinen kuona estää sitä.

Nämä psykiatrit ja heidän takanaan oleva komplotti yrittää pitää meidät ihmiset unessa, jotta heidän herransa saavat ohjata meitä alitajuisia reittejä pitkin eikä nykyinen mätä valtarakenne kaadu.
Sitten on vielä toinen komplotti, joka toimii näitä vastaan, mutta siitä en tiedä sanoa mitään.

Ei skitsofrenia ole mikään sairaus. Skitsofreniaksi kutsutaan sitä, kun joku kuulee ääniä tai näkee näkyjä hetkellisesti tai pidempään tai on psykoottinen. Kaikki em. käytös on normaalia reagoimista esimerkiksi traumaattisiin elämänkokemuksiin.

"Luin eräästä skitsofreniaa käsittelevästä kirjasta,että se on paremminkin elämisen ongelma."

Olet tainnut lukea hyvää kirjaa. Saisinko kirjan nimen niin voisin ehkä lukaista ja suositella muillekin. En itse ole saanut koskaan mitään skitsofrenia "diagnooseja", mutta mielenterveys kiinnostaa ja erityisesti siihen liittyvät myytit ja väärinkäsitykset. Kirja voisi auttaa opastamaan muita ja herättämään siihen todellisuuteen, että kyseessä ei ole mikään sairaus, vaikka psykiatria haluaa niin kovasti ihmisten kuvittelevan. Osa ammattilaisista kuvittelee niin varmaan itsekin.

Itselläni on kuulemma "määrittämätön skitsofrenia". Jos jokin fyysinen sairaus olisi määrittämätön, niin henkilöä pidettäisiin melko helposti luulotautisena. Sairaus joka ei edes täytä kyseisen sairauden kriteereitä ja jolle ei löydy selkää fyysistä poikkeavuutta eikä etiologiaa, ei ole tieteellisesti validi sairaus. Psykiatria hyödyntää lääketieteen termejä kuitenkaan täyttämättä lääketieteen kriteerejä. Sen "sairaudet" eivät kerta kaikkiaan täytä sairauden kriteerejä materialistisesta paradigmasta käsin. Silti niitä yritetään hoitaa fyysisinä sairauksina, vaikka kyseessä on pikemminkin jonkinlainen "häiriötila" yksilön ja ympäristön suhteessa. Minä en mitenkään tunne olevani sairas. Ns. harhani ovat selvästi seurausta yksinäisyydestä ja käsittelemättömistä kokemuksista. Minua hoitaneet pässinpäät olivat niin paksukalloisia, ettei heille ei kelvannut harhaisuuden selitykseksi mikään muu kuin se, että olen täynnä geenivirheitä ja kemiallista epätasapainoa, ja että tämä poikkeava perinnöllinen biokemiallinen koostumukseni on kaiken oirehtimiseni lähtökohta, vaikka "harhaisuuteni" syyt ovat niin ilmeisiä elämänhistoriassani ja niiden funktio on niin ilmeinen, että sitä ei voi olla tajuamatta ellei ole sitten ole näitä korkeastikoulutettuja aaseja, jotka puoskarointitaitoihin luottaminen edellyttää ahdistavan alhaista älykkyysosamäärää. Merkittävä "ongelmani" on tietenkin myös se, että uskomusjärjestelmäni ovat niin vinotuneet. En millään saa taottua pois mielestäni, etten kykene kuulemaan toisten ajatuksia. Syy on siinä, että epänormaali järkeni tuottaa aina harhaisia syy-seuraussuhteita. Esimerkiksi tiedän aina ennalta, milloin tuttuni aikovat soittaa minulle ja miksi. Vaistoan jatkuvasti joka päivä, mitä ihmiset juttelevat toisilleen pitkänkin välimatkan päässä tai mitä he ajattelevat. Esim. tiesin että isäni on kuollut ennen kuin minulle ilmoitettiin, koska kuulin ajatuksia hänen kuolemastaan. Tätä en olisi mitenkään voinut ennakoida, sillä hänen kuolemansa oli yllättävä. Kuulin puolutttuni ajatuksia, miten hän oli tullut vahingossa raskaaksi. Seuraavana keväänä hän synnytti lapsen. Lääkärit kokeilivat vaikka mitä neuroleptiä harhaiseen mieleeni, mutta silti tämä harhainen uskomus säilyy päässäni ja telepaattiset harhat vahvistavat itseään. Minä en mitenkään kärsi niistä kokemuksista normaalissa mielentilassa, mutta käytän tätä taipumusta hyväkseni kun olen erittäin ahdistunut ja alan "vaellella" mielessäni oman persoonani ulkopuolella. Lääkärit olettavat, että tämä taipumus mielen vaeltamiseen on osa jotain hypoteettista sairautta, vaikka se on selkeästi jonkinlainen coping-keino, jolla käsitellään psyykkisiä ongelmia paremman puutteessa. Ihmeellistä miten minun pitäisi tuntea itseni jotenkin vammaiseksi tai sairaaksi sen takia, että käsittelen ongelmiani jotenkin "epänormaalilla" tavalla, vaikka olen yleensä täysin normaalijärkinen toimintakykyinen ihminen. Skitsofreniaa ei todellakaan ole olemassa ainakaan siinä muodossa, kuin oletetaan. Kyseessä kokoelma erilaisia oireita, joita yhdistelemällä saadaan aikaan näennäisen koherentteja oirekuvauksia, joiden kantajilla ei usein ole välttämättä juurikaan yhteistä keskenään. Mielestäni psykiatria pikemminkin tuottaa vammaisia ja sairaita ihmisiä, vahvistaen sekaisin menneiden ihmisten kokemusten mystisyyttä ja mielettömyyttä sekä estäen itseymmärryksen kehittymistä. Ihmisten persoona ja kokemusmaailma eristetään psykiatriassa sosiaalisesta todellisuudesta pikemminkin, kuin että annettaisiin välineitä käsitellä osin absurdeja ja pelottavia kokemuksia. Tietenkin voin olla väärässäkin, mutta tällainen käsitys minulle on syntynyt näin "skitsofreenikkona".