Kouluissa valitettavasti on välillä koulukiusaamista ja työpaikalla työpaikkakiusaamista - miksi kiusaaminen poistuisi kuvioista korkeakouluopiskeluissakaan?
Joskus kuulee väitettävän, että yliopisto on rauhallinen aikuisten paikka, jossa hyväksytään kaikenlaiset ihmiset ja siellä "ainakaan ei sitten enää" kiusata ketään.
Viiden opiskeluvuoden jälkeen tuntuu, että yliopisto on pikemminkin villi länsi. Kun yliopiston ensijainen tavoite on tuottaa tieteellistä tutkimusta ja opinnäytetöitä, opettajina ja töiden vetäjinä toimii usein henkilöitä, joilla ei ole lainkaan pedagogisia valmiuksia. Jos jossain papereiden uumenissa onkin tasa-arvoa, asianmukaista kohtelua ja työilmapiiriä koskevia ohjeistuksia, ne eivät näytä paljoa kiinnostavan.
Minusta on pikemminkin niin, että yliopistossa kiusaamista ei tunnisteta tai tunnusteta, koska sekä henkilökunta että opiskelijat käyttävät "akateemisen vapauden" tuomia lukemattomia keinoja käyttäytyä epäasiallisesti. Epäasiallisuus ei ole välttämättä tarkoituksellista, tästä kaikesta ollaan vain äärimmäisen piittaamattomia.
Millaisia kokemuksia teillä on? Voihan olla, että tämä on tiedekuntasidonnaistakin.
Minun kokemuksiani:
Fukseilta kysellään tutusmisleikkinä, että mikä heidän seksuaalinen suuntautumisensa tai uskonnollinen vakaumuksensa on.
Tulen luokkaan ja sanon hei. Kukaan luokassa istujista ei vastaa, koska en satu kuulumaan juuri heidän porukkaansa.
Minun pitää opponoida, mutta en saa opponoitavaa työtä määräaikaan mennessä. Kun muutamaan päivää ennen kyselen työn perään, saan vastaukseksi kiroilua.
Seminaaria pitää ulkomaalainen ohjaaja, joka ei ole selvillä suomalaisesta seminaarityöskentelystä ja joka ei puutu edes siihen, että esitelmän pitäjän työtä arvostellaan asiattoman negatiivisesti.
Oppilailla on "akateeminen vapaus" kohdella toisiaan ihan miten vaan. Yliopistoaikuisuuteen kuuluu myös jatkuva myöhästely, kahvin ja eväiden syönti luennolla, luennon häiritseminen (niin etteivät vieressä tai takana istujat kuule supinalta ja eväiden syönniltä itse luennoitsijaa). Vaikka ryhmätyöstä saa merkinnän vasta sitten kun kaikki ovat tehneet osuutensa, joku vitkuttelee puoli vuotta ja panttaa muidenkin pisteitä.
Ei tule ikävä yliopistoa.
Joskus kuulee väitettävän, että yliopisto on rauhallinen aikuisten paikka, jossa hyväksytään kaikenlaiset ihmiset ja siellä "ainakaan ei sitten enää" kiusata ketään.
Viiden opiskeluvuoden jälkeen tuntuu, että yliopisto on pikemminkin villi länsi. Kun yliopiston ensijainen tavoite on tuottaa tieteellistä tutkimusta ja opinnäytetöitä, opettajina ja töiden vetäjinä toimii usein henkilöitä, joilla ei ole lainkaan pedagogisia valmiuksia. Jos jossain papereiden uumenissa onkin tasa-arvoa, asianmukaista kohtelua ja työilmapiiriä koskevia ohjeistuksia, ne eivät näytä paljoa kiinnostavan.
Minusta on pikemminkin niin, että yliopistossa kiusaamista ei tunnisteta tai tunnusteta, koska sekä henkilökunta että opiskelijat käyttävät "akateemisen vapauden" tuomia lukemattomia keinoja käyttäytyä epäasiallisesti. Epäasiallisuus ei ole välttämättä tarkoituksellista, tästä kaikesta ollaan vain äärimmäisen piittaamattomia.
Millaisia kokemuksia teillä on? Voihan olla, että tämä on tiedekuntasidonnaistakin.
Minun kokemuksiani:
Fukseilta kysellään tutusmisleikkinä, että mikä heidän seksuaalinen suuntautumisensa tai uskonnollinen vakaumuksensa on.
Tulen luokkaan ja sanon hei. Kukaan luokassa istujista ei vastaa, koska en satu kuulumaan juuri heidän porukkaansa.
Minun pitää opponoida, mutta en saa opponoitavaa työtä määräaikaan mennessä. Kun muutamaan päivää ennen kyselen työn perään, saan vastaukseksi kiroilua.
Seminaaria pitää ulkomaalainen ohjaaja, joka ei ole selvillä suomalaisesta seminaarityöskentelystä ja joka ei puutu edes siihen, että esitelmän pitäjän työtä arvostellaan asiattoman negatiivisesti.
Oppilailla on "akateeminen vapaus" kohdella toisiaan ihan miten vaan. Yliopistoaikuisuuteen kuuluu myös jatkuva myöhästely, kahvin ja eväiden syönti luennolla, luennon häiritseminen (niin etteivät vieressä tai takana istujat kuule supinalta ja eväiden syönniltä itse luennoitsijaa). Vaikka ryhmätyöstä saa merkinnän vasta sitten kun kaikki ovat tehneet osuutensa, joku vitkuttelee puoli vuotta ja panttaa muidenkin pisteitä.
Ei tule ikävä yliopistoa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kuulostat harvinaisen ärsyttävältä henkilöltä.
Voi olla, mutta en kysynyt millainen olen. Kysyin muiden yliopisto-opiskelijoiden mielipiteitä.
Tokihan joku saattaa haluta puolustaa "oikeuksiaan" mennä henkilökohtaisuuksiin, häiritä opiskelurauhaa ja suorittaa oma osuus ryhmätyöstä kiroilemalla.
Tiivistetäänkö niin, että juuri tätä minä tarkoitin.
Kuulostat juuri semmoselta kukkahattu tädiltä, joka ei pahemmin missään juhlissa tai missään käynnyt yliopisto aikana käynny ja sitte ihmettelet miksi jäit porukoista ulkopuolelle kun vittuunut jo siitä jos muutaman sanan vaihtaa luennolla.
En usko, että kovin moni on samaa mieltä sinun kanssasi, sillä itellänikin oli yliopistossa erittäin mukavaa ihmiset ystävällisiä, jopa henkilöt joita en tuntenut auttoivat kun sitä apua tarvitsin.
Mä en valita porukoista ulkopuolelle jäämistä, vaan yleistä ilmapiiriä. Kiva että sulla on toisenlaisia kokemuksia, mutta kuten viestistäsikin näkee, yliopistotasollakaan ei vielä välttämättä osata keskustella ongelmallisista asioista menemättä henkilökohtaisuuksiin.
Edelleenkään en ole kysynyt että millainen mielestäsi olen. Aiotko työelämässäkin ohittaa varsinaisen asian sillä, että tokaiset toisen olevan ärsyttävä kukkahattutäti? Onko tuo sinusta aikuisten käytöstä?
Onko sun mahdotonta uskoa, että mun kokemukset ovat erilaisia ja että ehkä meidän laitoksella tai oppiaineessa tapahtuu asioita joita ei tapahdu sinun oppiaineessasi.
Sinun kannattaisi nyt vihdoinkin siirtyä oman itsesi ulkopuolelle ja hyväksyä se tosiasia, että asioita hoidetaan myös eri tavalla kuin sinä itse teet.
Aloita vaikka juokseminen tai muu rääkkiurheilu, niin voit kokea jopa konkreettista irtautumista kehostasi. Ongelmasi johtuvat siitä, että ajattelet koko ajan, että mitä nuo muut tekevät juuri minun näkökulmastani katsoen. Oikeastaan kukaan ei ajattele juuri sinun näkökulmaasi, että arvostellaanko sinun työtäsi liian suurella kritiikillä tai jos joku supattaa tai rapisee, ei sitä ole tarkoitettu sinun häiritsemiseesi vaan ihan muuten vaan rapistaan ja supistaan.
Toki asioita tehdään eri tavalla kuin mitä itse teen. En kritisoinut sitä, että yliopistossa tehdään asioita eri lailla kuin minä, vaan sitä, että asioita tehdään ilman mitään pelisääntöjä.
Mielestäni kenenkään ei tarvitse hyväksyä sitä, että opponenttina ei saa lukea työtä ajoissa ja peräänkysyttäessä kiroillaan takaisin.
En myöskään kysynyt neuvoja oman elämäni suhteen, vaan kysyin millaisia muiden kokemukset ovat. - Minä puhun opiskeluillmapiiristä ja vastaukseksi tulee (ilmeisesti yo-opiskleijoilta!) arvioita siitä millainen persoona olen ja mitä minun kannattaa harrastaa.
Itse koin yliopistoja-ajan mukavana. Opiskelin humanistisessa tiedekunnassa.
Muutama kommentti noihin sinun kokemuksiisi.
"Fukseilta kysellään tutusmisleikkinä, että mikä heidän seksuaalinen suuntautumisensa tai uskonnollinen vakaumuksensa on."
Voihan moinen olla jonkinlaista kiusaamista. Noin ylipäänsä fuksiaiset ovat typerää touhua. Itse en osallistunut, mutta olinkin yliopistossa alotittaessani muutaman vuoden muita vanhempi.
"Tulen luokkaan ja sanon hei. Kukaan luokassa istujista ei vastaa, koska en satu kuulumaan juuri heidän porukkaansa. "
Johtuuko siitä, ettet kuulu heidän porukkaansa, vai siitä että he eivät tunne sinua?
Vai onko vain perinteistä "suomalaista" jurottamista? Anyway, yliopistossahan ei opiskella minkään tietyn "oman luokan" kanssa kuten esim. amk:ssa, vaan jokainen voi edetä opinnoissa omaan tahtiinsa ja valita sivuaineensa oman mielenkiintonsa mukaan. Tällöin ei välttämättä synny kovin tiivitä siteitä muihin - toki tämä voi olla myös hivenen valitettavaa.
"Minun pitää opponoida, mutta en saa opponoitavaa työtä määräaikaan mennessä. Kun muutamaan päivää ennen kyselen työn perään, saan vastaukseksi kiroilua."
Kyseinen työn tekijä on ollut vielä epäkypsä tekemään akateemista työtä. Ihme reaktio kieltämättä.
"Seminaaria pitää ulkomaalainen ohjaaja, joka ei ole selvillä suomalaisesta seminaarityöskentelystä ja joka ei puutu edes siihen, että esitelmän pitäjän työtä arvostellaan asiattoman negatiivisesti."
Tähän on vaikea ottaa kantaa, koska "asiattoman negatiivinen" on kovin tulkinnanvarainen ilmaus ilman tarkempaa esimerkkiä. Jos kommentointi oli todella asiatonta, niin esitelmän pitäjä olisi voinut tähän toki itsekin reagoida. Toisaalta mistä tiedät, ettei asiattoman kommentoijan arvosanassa näkynyt se, että opponoi asiattomasti?
"Oppilailla on "akateeminen vapaus" kohdella toisiaan ihan miten vaan. Yliopistoaikuisuuteen kuuluu myös jatkuva myöhästely, kahvin ja eväiden syönti luennolla, luennon häiritseminen (niin etteivät vieressä tai takana istujat kuule supinalta ja eväiden syönniltä itse luennoitsijaa)."
Tämä on ärsyttävää ja epäkohteliasta. Onneksi opiskelin, ennen kuin älypuhelimet, kannettavat ja tabletit yleistyivät. Voin kuvitella, miten niitä nykyään räplätään tunnilla. Tosin nykyisin toimin itse opettajana, ja kieltämättä juuri älypuhelinten räpeltäminen tunnilla ärsyttää - ihan siksi, että kun opiskelijat eivät keskity, joudun toistamaan ihan perusasioita (siis esim. kurssin käytännön suoritusohjeita) moneen otteeseen.
"Vaikka ryhmätyöstä saa merkinnän vasta sitten kun kaikki ovat tehneet osuutensa, joku vitkuttelee puoli vuotta ja panttaa muidenkin pisteitä."
Muun ryhmän olisi ehkä tässä tapauksessa pitänyt ottaa yhteyttä kurssin opettajaan. Yleensä töillä on myös jokin määräaika, johon mennessä työ on oltava valmis. Nähtävästi tässä tapauksessa ei ollut - todella outoa.
Kiitos ensinnäkin siitä, että maltoit ja kykenit pysymään itse asiassa.
Saamissani vastauksissa kovasti puolustellaan sitä, että asiat saa tehdä vähän miten sattuu ja kun eväiden syönti ja supattelu häiritsee, niin se on kukkahattutädin ongelma.
Viime viikolla aamutunnilta myöhästyi neljä ihmistä. Jokainen tuli erikseen sisään ja kolisteli ja mylläsi aikansa ennen kuin opetus sai sille kuuluvan rauhan. Tietysti jokainen myöhästyy varmaan joskus, mutta kun yleinen tapa on, että saa tulla milloin haluaa, niin tunti keskeytyy alkupäässä monta kertaa.
Miksi asiat, joita ei hyväksytty peruskoulussa eikä lukiossa ja joita ei tulla hyväksymään työelämässäkään, ovat yliopistossa jotenkin niin hienoja? Minua ei haittaa, jos joku ei opiskele, mutta millä oikeutuksella häiritään muiden opiskelua?
"Saamissani vastauksissa kovasti puolustellaan sitä, että asiat saa tehdä vähän miten sattuu ja kun eväiden syönti ja supattelu häiritsee, niin se on kukkahattutädin ongelma."
Jep, ei ole mielestäni "kukkahattutädin" ongelma vaan tosiaan huonoa käytöstä. Toki esim. itse join kahvia usein luennoilla, ja tämä oli ihan yleistä muutenkin, mutta en kyllä ikinä eväitä ruvennut syömään enkä muista kenenkään syöneen - tai jos söivät, osasivat tehdä sen muita häiritsemättä. Sallin nykyisin myös omilla tunneillani/luennoillani kahvin juonnin - saatanpa joskus itsekin kahvia hörppiä luennoinnin ohessa (vettä hörpin lähes aina, koska ääni menee niin helposti) Mutta kyllä pitäisi jaksaa se tunti tai pari istua ja kuunnella tai jättää sitten tulematta.
"Viime viikolla aamutunnilta myöhästyi neljä ihmistä. Jokainen tuli erikseen sisään ja kolisteli ja mylläsi aikansa ennen kuin opetus sai sille kuuluvan rauhan."
Tähän suhtautuisin niin, että tila ja opetuksen tapa ("massa"luento vs. pienryhmäopetus) vaikuttaa jossain määrin. Isossa auditoriossa tai isohkossa luentosalissa tuo ei välttämättä niin häiritse (niissähän saattavat ovet olla muutenkin auki) mutta pienemmässä salissa kyllä. "Akateeminen varttihan" on tunnettu käsite, mutta onkohan se sitten menettänyt nykyään merkityksensä?
Opetan itse amk:ssa, missä ilmapiiri ja kulttuuri on (huomattavasti) koulumaisempi kuin yliopistossa. Täytyy sanoa, että pidin enemmän yliopiston vapaammasta ilmapiiristä - ainakin opiskelijana. Ongelmana on sitten se, että vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä, ja sinun kuvaamissasi tapauksissa on mielestäni kyse opiskelijoista, jotka eivät vain ole nähtävästi tarpeeksi kypsiä.
Toisaalta taas, kun on itse vapaamman ja siis myös itsenäisemmän opiskelun kannalla ja sellaisen kulttuurin sisäistänyt, niin amk:ssa tulee sitten vastaan se, että koulumaista opiskelua kaipaavat (mutta siis kuitenkin ikään kuin korkeakoulussa opiskelevat) opiskelijat eivät oikein osaa ottaa itse vastuuta tekemisistään ja oppimisestaan.
"Fukseilta kysellään tutusmisleikkinä, että mikä heidän seksuaalinen suuntautumisensa tai uskonnollinen vakaumuksensa on. "
- Ensinnäkään kenenkään ei ole pakko osallistua opiskelijatapahtumiin, niistä voi jättäytyä pois ja keskittyä vain siihen olennaiseen eli opiskeluun. Toisekseen tuommoisiin kyseilyihin ei ole pakko vastata totuudenmukaisesti eikä ole edes pakko vastata ollenkaan. Ihan hyvin voi vaikka vastata puuta heinää. (tämmöisiä kyselyjä muuten sitten tapahtuu ihan aikuisten oikeasti aikuisten työpaikoillakin ja vaikka ei olekaan asiallista, niin silti sitä tapahtuu...)
"Tulen luokkaan ja sanon hei. Kukaan luokassa istujista ei vastaa, koska en satu kuulumaan juuri heidän porukkaansa."
- Ihan tavallista Suomessa ja yleistä työpaikoilla (valitettavasti) ja myös muissakin oppilaitoksissa. Yleistä myös muissa tapahtumissa, tilaisuuksissa ja vaikkapa ihan julkisessa liikennevälineessä Suomessa. Ei kannata ottaa itseensä.
"Minun pitää opponoida, mutta en saa opponoitavaa työtä määräaikaan mennessä. Kun muutamaan päivää ennen kyselen työn perään, saan vastaukseksi kiroilua. "
- Jälleen kerran ihan tavallista Suomessa työpaikoilla ja muissa oppilaitoksissa.
"Seminaaria pitää ulkomaalainen ohjaaja, joka ei ole selvillä suomalaisesta seminaarityöskentelystä ja joka ei puutu edes siihen, että esitelmän pitäjän työtä arvostellaan asiattoman negatiivisesti."
- Tämmöistä tapahtuu myös ihan suomalaisten kesken ja jälleen kerran ei niin kamalan harvinaista suomalaisissa työpaikoissa ja muissa oppilaitoksissa.
"Oppilailla on "akateeminen vapaus" kohdella toisiaan ihan miten vaan. Yliopistoaikuisuuteen kuuluu myös jatkuva myöhästely, kahvin ja eväiden syönti luennolla, luennon häiritseminen (niin etteivät vieressä tai takana istujat kuule supinalta ja eväiden syönniltä itse luennoitsijaa). Vaikka ryhmätyöstä saa merkinnän vasta sitten kun kaikki ovat tehneet osuutensa, joku vitkuttelee puoli vuotta ja panttaa muidenkin pisteitä. "
-Myöhästelyä tapahtuu ihan työpaikoillakin ja muissa oppilaitoksissa. Eväitä syödään yleisesti Suomessa myös leffassa, liikennevälineissä, kävellessä jne. Kulttuuriin kuuluu myös roskien heittely (varskin kännissä) maahan. Vapaus kohdella muita ihmisiä ihan miten vaan toteutuu myös seurustelu&kaverisuhteissa, harrastuksissa yms. ei vain akateemisessa maailmassa. Valitettavasti.
Meilläkin humanistisessa on oikein mukavaa, ainakin tällaisen vähän vanhemman opiskelijan mielestä - en ole yliopistolla etsimässä kavereita enkä osallistumassa rientoihin, vaan opiskelemassa. Ikähaarukka oppiaineessani on noin 40 vuotta, mikä saattaa vaikuttaa kuppikuntien puutteeseen. Tottakai "lapsukaiset" ja "harmaat pantterit" ajattelevat eri tavalla, mutta se voi myös rikastuttaa opiskelua, joka kuitenkin enimmäkseen on aika yksinäistä puurtamista.
Kuvailemasi toiminta kuulostaa todella lapselliselta ja ihmettelen, missä noin toimitaan - vai olenko vain eksynyt poikkeuksellisen fiksuun ja ilmeisen kunnianhimoiseen seuraan; lähes kaikki ottavat opintonsa tosissaan? Luennoilla ei kukaan syö eikä räplää puhelimia tai häiriköi. Olen tähän saakka kuvitellut sen olevan osa normaaleja hyviä käytöstapoja, ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole?
Olen pahoillani puolestasi. Itsellä on kyllä vain mukavia opiskelumuistoja. Toista ovat työuran muistot ennen opiskelua.....
Työpaikoilla on ihan yleistä, että palavereihin yms. tullaan miten sattuu. Koska on voinut olla asiakas juuri äsken tai jokin tärkeä työjuttu piti hoitaa. Myös ei istuta kuin kirkossa, koska asiat voivat olla ihan turhia eivätkä kiinnosta itseä. Usein esim. palavereissa tärkeintä on osallistuminen, ne asiat voi kysyä sitten joltain muulta.
Aloittajan pitäisi nyt relata ihan tosissaan. ITsekin olin nynny pinko, mutta sitten sain alaisekseni juuri samanlaisia taunoja. Huomasin, että omanlaiseni ihminen on erittäin ärsyttävä nipo. Ja julkisella sektorilla työt saadaan 8 tunnin päivässä tehtyä ihan neljässä tunnissa, loppuaika on sitten vain läsnäoloa.
Kiriikki on usein epäoikeudenmukaista, sitä saa eniten omilta lapsilta. He ovatkin parhaita opettajia siihen, miten elämää oikeasti kannattaa elää. Ihan relana vaan. Asialliset asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat.
Kiusatuksi joutuu ihan missä tahansa, jos vaan ei käyttäydy sosiaalisten normien mukaan. Sulla kannattaa analysoida, mikä sun omassa käyttäytymisessä on pielessä, että muut juoksee karkuun. Se on aivan turha hakea syitä muista ihmisistä. Luulis nyt Yliopiston käyneen tämän asian jo ymmärtävän.
Minulla on kokemusta kahdesta eri yliopistosta 1980-luvulta ja myös aivan tuoretta kokemusta nykypäivästä. Minusta ennen oli jotenkin rennompaa, nyt on kova kiire valmistua ja silti on paljon tyhjää sutinaa.
Itse olen kokenut yliopistoympäristön miellyttävänä. Pikkuisia ongelmia halutessaan löytää, mutta kuitenkin vähemmän kuin muualla. Voi olla, että pinnan alla kiehuu enemmän kuin miltä päältä katsoen näyttää.
Aloittaja luultavasti kuuluu siihen pieneen joukkoon, jolla on vaikeaa kaikkialla. Jos ei ole, niin hän tekee vaikeaa. Aika paljon riippuu itsestä, miltä asiat näyttävät.
Tulipa mieleeni, että luennothan (kuten myös väitöstilaisuudet) ovat kaikille avoimia - myös siis muille kuin yliopiston opiskelijoille. Tämä "avoimuuden" kulttuuri lienee osaltaan taustalla siinä, että luennoille voi periaatteessa tulla ja mennä hyvinkin vapaasti, ja luentosalin ovet ovat usein auki.
Tuskinpa ne yliopiston luennot silti kovin täynnä täysin ulkopuolisia ovat.
Saanko kysyä, mitä opiskelet?
Kyllä se vaan on kuvaamasi kaltainen.
Siellä on moukkia ja kasvatuksen puute näkyy. Se tulee tulevaisuudessa näkymään yhä enemmän. Kilpalu on rankkaa ja se sama kilpailumentaliteetti puskee jokapaikasta läpi. Jos menet saksalaiseen yliopistoon, niin tuo sama on siellä x100. En voi sanoin kuvailla sitä kettuilun määrää ja tapaa. Suomalaiset luottavaiset tollot oli niille helppoa kauraa....
Akateemisuus ei takaa käytöstapoja eikä aikuisuutta. Ja olen ollut tulkitsevinani, että esim Hki yliopisto on joillekin sellainen piste, jossa sielu ylenee sellaisiin mittasuhteisiin, että kaikkien muiden vain täytyy olla väärässä....se oma kokemus on ainoa oikea näkökulma.
Tuossa ylempänä oli muutama niin puistattava vähättelijä, etten oikeastaan muuta odottanutkaan. Tätä tulin tänne etsimään ja tätä löysin.
Sitä mukaa kun työt vähenevät niin ilmapiiri kiristyy. Minusta yliopisto porukka on aina ollut puukottavaa, eikä se ole siitä miksikään vuosien mittaan muutunut. Välttelen - ja se taitaa olla niiden tavoite. Se kuuluu akateemiseen pudotuspeliin.
Hämmästyn suuresti jos suomalaiset kykenevät tekemään yhdessä jotain tiimityötä tai kehittelemään yhdessä jotain.
Se että tervehdykseesi ei vastata, ei oikeastaan yllätä. Se sama stanan jurotus jatkuu kehdosta hautaan. Ja mitä luulet kun jurottaja saa korkeamman todistuksen? Kuoriutuuko siitä mukava, ystävällinen ja auttavainen työtoveri?
Sitä samaa on odotettavissa työelämässä. Joko siedät sen ja päätät ettet itse muutu samanlaiseksi tattipääksi tai etsit paikan, jossa saat olla sellainen kuin olet. Huono ilmapiiri syö kapasiteettiä.
Mua surettaa nyt kaikenlisäksi mittasuhteet.
Suomessa on pienet piirit ja samat tyypit tappelee samoista muutamista paikoista.
Mitä mahdollisuuksia täällä on oikeasti?
En ole taistelemassa akateemisesta paikasta vaan olen etsimässä kokonaiskuvaa.