Surullinen kummitarina...
Työkaverini ja ystäväni pyysi minua ja miestäni tyttärensä kummeiksi. Minkäälaista sukulaisuussuhdetta meillä ei ole. Silloin tuli hieman sellainen tunne, että onkohan tämä nyt ihan oikein kun pyytävät mutta koska tuntui väärältä kieltää me kohteliaasti sitten suostuimme.
1-vuotis syntymäpäiville saimme kutsun ja pääsimme mukaan juhlimaan. Mutta sitten jokin muuttui. 2-vuotispäivän alla sain tekstiviestin että pikkuneiti täyttää 2-vuotta ja oletimme sen olevan kutsun. Kävimme ostamassa lahjan ja suuntasimme vierailulle. Yllättäen kävikin niin, että soittaessamme ovikelloa lapsen isä tuli avaamaan, jutteli hetken, otti lahjan ja poistui jättäen meidät hieman tyhminä oven taakse. Sisältä kyllä kuului lasten ääniä ja ajattelimme, että olimme tulleet väärään aikaan eikä siinä mitään. Mutta kun sama toistui seuraana kahtena vuotena sekä syntymäpäivillä että jouluna vedimme omat johtopäätöksemme ja jätimme asian siihen.
Milloinkaan emme saaneet kuvia/kuvaa emmekä joulukorttia. Me tavallaan lopetimme kummiuden yksipuolisena. Emme vaivanneet asialla päätämme kunnes...
2013 kesällä tuli kutsu konfirmaatiotilaisuuteen....
Silloin meille aukesi... oliko meidät oli pyydetty kummeiksi lahjojen toivossa?
Kutsu aiheutti suuttumusta kummilapsen vanhempia kohtaan, emme edes olisi tunnistaneet ko. lasta vanhempien käyttäytymisen vuoksi.
ETTÄ MIETTIKÄÄS VANHEMMAT KETÄ KUMMIKSI PYYDÄTTE
JA
SAMOIN TE JOTKA KUMMIKSI SUOSTUTTE
Työkaverini ja ystäväni pyysi minua ja miestäni tyttärensä kummeiksi. Minkäälaista sukulaisuussuhdetta meillä ei ole. Silloin tuli hieman sellainen tunne, että onkohan tämä nyt ihan oikein kun pyytävät mutta koska tuntui väärältä kieltää me kohteliaasti sitten suostuimme.
1-vuotis syntymäpäiville saimme kutsun ja pääsimme mukaan juhlimaan. Mutta sitten jokin muuttui. 2-vuotispäivän alla sain tekstiviestin että pikkuneiti täyttää 2-vuotta ja oletimme sen olevan kutsun. Kävimme ostamassa lahjan ja suuntasimme vierailulle. Yllättäen kävikin niin, että soittaessamme ovikelloa lapsen isä tuli avaamaan, jutteli hetken, otti lahjan ja poistui jättäen meidät hieman tyhminä oven taakse. Sisältä kyllä kuului lasten ääniä ja ajattelimme, että olimme tulleet väärään aikaan eikä siinä mitään. Mutta kun sama toistui seuraana kahtena vuotena sekä syntymäpäivillä että jouluna vedimme omat johtopäätöksemme ja jätimme asian siihen.
Milloinkaan emme saaneet kuvia/kuvaa emmekä joulukorttia. Me tavallaan lopetimme kummiuden yksipuolisena. Emme vaivanneet asialla päätämme kunnes...
2013 kesällä tuli kutsu konfirmaatiotilaisuuteen....
Silloin meille aukesi... oliko meidät oli pyydetty kummeiksi lahjojen toivossa?
Kutsu aiheutti suuttumusta kummilapsen vanhempia kohtaan, emme edes olisi tunnistaneet ko. lasta vanhempien käyttäytymisen vuoksi.
ETTÄ MIETTIKÄÄS VANHEMMAT KETÄ KUMMIKSI PYYDÄTTE
JA
SAMOIN TE JOTKA KUMMIKSI SUOSTUTTE
Vastaukset 12
Vanhimmat
Se on niinkin....Että tämä kummin "etsiminen on pakollista.Vaikka vanhemmat eivät haluaisikaan lapselle koskaan mitään kummia-mutta seon pakollista.
Ja ehdokkaita on myös vaikea kysellä/ja ehdotella -varsinkin sukulaiset eivät siihen sovi ollenkaan !
Saava osapuoli ?
Osa vanhemmista pitää ilmeisesti kummilasta ja vanhemmuutta vain saavana osapuolena?
Miten kummivanhemmat oppivat tuntemaan kummilastaan ellei kummilapsen vanhemmat anna siihen mahdollisuutta?
Kummilapsi saa kärsiä omien vanhempien ""tyhmyydestä""! Minusta se on väärin!
Kirkkolakiin vedoten, voi kummiudesta kieltäytyä.
Hei.
Ketjun aloittajalta on surullinen omakohtainen kokemus kummiudesta, jota hän ei saanut "osoittaa". Ikävää. Olen pahoillani puolestasi, että ette voineet olla siten kummina kuin toivoitte. Kummiuden soisi olevan tärkeä asia niin kummilapselle, kuin hänen vanhemmilleen ja kummillekin. Olisi hienoa, jos lapsi saisi kummista itselleen luotettavan aikuisen ystävän. Tämä ei voi toteutua ellei kummi ja -lapsi saa viettää aikaa yhdessä. Tätä asiaa voi yrittää edistää ja opetella pikkuhiljaa lapsen kasvaessa vauvasta pikkulapseksi ja koululaiseksi. Kummius on asia, josta molemmat voivat saada paljon iloa, niin kummi kuin kummilapsikin. Ajattelen itse niin, että ajan antaminen toiselle ihmiselle on oikeastaan arvokkain lahja mitä voimme antaa, missä tahansa ihmissuhteissa. Ennen vanhaan kummit olivat kasteen todistajia, näinhän nykyäänkin yleensä on - kummit ovat paikalla kastejuhlassa. Kummin tehtävänä kirkkolain mukaan on olla vanhempien tukena lapsen kasvussa ja rukoilla kummilapselle puolesta :) Hienoa, jos sitä muistaa tehdä.
Kummiudesta voi kieltäytyä, mistä tahansa syystä. Toki vanhemmat varmaankin toivovat kuulevansa jonkinlaisen syyn, jos heidän "valitsemansa" kummiehdokas ei koe voivansa kummiksi ryhtyä. Kummiasiaa kannattaa miettiä ja harkita, niin sitä kenet kutsuu lapsensa kummiksi kuin sitä haluaako kummiksi ryhtyä. Kummiudesta voi "tehdä omannäköisen", jos kummiksi on päässyt tai pääsee.
Iloa kymmenille ja kummilapselle, toivoo
Pirkko-pappi
Papit voisivat myös oma-aloitteisesti kastekeskustelussa vanhempien kanssa ottaa esille kummien ja koko kasteen merkityksen.
Samalla kun vanhemmille kerrottaisiin, ettei lapsi saa kasteessa nimeä, voitaisiin korostaa kummien antamaa aineetonta tukea.
Omaa kummilastani olen tavannut vain ja ainoastaan silloin kun on lahjojen antamisen aika.
Hei.
Aivan totta tuo, että ennen kastetta on hyvä puhua vanhempien kanssa kummien merkityksestä. Luulen ja tiedän monien niin tekevänkin. Siitä on tärkeä puhua myös kastejuhlassa. Toivottavasti mahdollisimman moni kummi on aktiivinen ja haluaa olla mukana kummilapsensa arjessa alusta asti. Jos ongelmia yhteydenpidossa ilmenee, kannattaa tietysti mahdollisimman alkuvaiheessa pyrkiä puhuen selvittämään niitä.
Iloa kummitusten, toivoo
Pirkko-pappi
Tämä ennakoiva kirjoitus tekee minulle tepposia, kun en muista lukea tekstiä ennen lähettämistä - yritän tsempata. Mutta siis yritin sanoa "Iloa kummiuteen." :)
Pirkko-pappi
"Mutta sitten jokin muuttui. 2-vuotispäivän alla sain tekstiviestin että pikkuneiti täyttää 2-vuotta ja oletimme sen olevan kutsun."
Kävikö niin että menitte ilmoittamatta paikalle, vai olitteko soitelleet ja sopineet tapaamisesta? Oliko lasten äiti paikalla.
Tämä on just minun ongelma, luulin olevani kutsuttu, mutta en ollut valittu.
miksi te ihmiset ette ota sitä luuria käteen ja avoimesti keskustele näiden "hyvien ystävienne" kanssa ?? Sitten kannetaan kaunaa ja ihmetystä jopa kymmeniä vuosia jostain tämmösestä kutsu-asiasta?? Jos olet ystäväsi lapsen kummi niin AVAA SUUSI JA KYSY. Millon on synttärit, VAI onko ollenkaan?Ei kaikki kai jaksa pitää jotain juhlia joka vuosi.Ehkä heillä oli joku kriis just sillon tai masennus tai vaikka kuolema lähipiirissä? Millaiset ystävät ei puhu??
Ja ps. Kummius ei ole sukulaisuusasia.
Kun se kysyminen on vaikeata, jos kysyt miten menee ja onko teillä kaikki kunnossa.
Vastaus yleensä, hyvin. Siinnäpä sitten mietit, ei pidä sotkeentua toisten asioihin.
Kaikkein ilkeimpiä ihmisiä on ne, jotka puhuvat seläntakana toisesta,sekä toiselle
sinusta. He ovat kivoja kummittettavia.
Kehitys kulkee kohti nimiäisiä. Ihan kuten vaikka ruotsalaisissa sarjoissa jo näyttää olevan tapana viettää nimenantojuhlaa sen sijaan, että puhutaan ristiäisistä.
Samanlaiset juhlat, mutta pappi puuttuu, eikä kenenkään tarvitse maksaa jatkossa kirkon jäsenmaksua loppuikäänsä.
suosittelen harkitsemaan. Kummin sijasta voitte nimetä lapsellenne erityiset ihmiset.