Vauva syntyy pian...alle 3 kk kuluttua, ehkä nopeamminkin istukan ongelmien vuoksi. Mies ei enää välitä minusta. Hän ei välitä enää auttaa minua lainkaan. Kävin tänään kaksi kertaa kaupassa. Yksi kauppakassi oli niin painava, että jätin sen autoon. Pyysin miestä hakemaan sen. Hän ei noussut auttaakseen. Jouduin hakemaan lastenvaunut kellarista, että sain tuotua sen kauppakassin kotiin. Ennen hän kutsui lapsiani "meidän lapset", nykyisin "sinun lapset". Jos lapsista tulee ääntä (he vaikka nauravat ja kikattavat jutuilleen), niin mieheni sanoo minulle, että se on sitten se eron syy (hän haluaa rauhaa ja hiljaisuutta) ja yksi kaunis päivä hän lähtee ilmoittamatta minulle. Lapseni pyysi riemuissaan miestäni katsomaan hienona pitämäänsä temppua, mutta mies vaan sanoi, että ole hiljaa. Hän ei enää pidä meistä. Se tuntuu pahalta. Tuntuu pahalta jäädä yksin vauvan kanssa. Ja tuntuu pahalta, että mieheni, jonka kanssa avioiduin uskoen hänet upeaksi isäpuoleksi lapsilleni, ei välitä meistä enää. Taas hän lähti vaan kavereiden kanssa ulos sanomatta edes hei..,
mies on lakannut välittämästä
-surullinen-
14634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tiedostat itsekin nuo asiat, ettei mies selvästikään välitä, niin et kai itse halua olla sellaisen miehen kanssa joka vain sanoo et olkaaa hiljaa ja tekee teille sellaisen olon että "häiritsette" häntä jo pelkästään olemassa olollanne? Nyt otat itse ohjaimet käsiin ja lähdet tuollaisen urpon luota ihan itse pois ja aloitat uuden elämän lapsien kanssa. Mielummin yksin lasten kanssa kuin miehen kanssa joka aiheuttaa vain pahaa mieltä ja ei selvästikään välitä.
Tuo ei ole rakkautta eikä välittämistä, ja kai nyt sinäkin haluat suoda itsellesi sen mahdollisuuden, että vielä joku päivä sinulla on mahdollisuus oikeasti löytää rakastava ja välittävä mies rinnalle, jolle EI ole mikään vaiva auttaa esim kauppakasseissa ym, koska miehen pitäisi luonnostaan haluta auttaa naistaan (ja varsinkin jos hän on raskaana!) ja osoittaa olevansa herrasmies, eikä mikään sohvaperuna joka välittää vain itsestään.
Paljon vahvempi ihminen olet, jos itse otat nyt itseäsi niskasta kiinni, ja sanot miehellesi että kiitos, mutta ei kiitos tälle elämälle, ansaitset parempaa ja that's it. Niin yksinkertaista se on, rajansa hei kaikella. Jos hän on kylmä sinua kohtaan, pistäppä kuule takaisin napakasti ja sano suoraan ettei yhdess ole pakko olla jos on niin hankalaa ja kaikki ympärillä häiritsee.. jätä hänet omaan arvoonsa.
Hän ei näköjään nauti isyydestä yhtään, ja jos nyt jos sanelee milloin lapset saa nauraa ja pitää ääntä, ni mites sitten kun pikkunen syntyy.. Lähde pois ennen kuin pikkuinen syntyy. Rankempaa se on olla miehen kanssa joka ei muutenkaan auta, vaan kaiken lisäksi aiheuttaa sinulle vain pahaa mieltä ja stressiä ja pään vaivaa, kuin että olisit yksin.. Helppoa ei mikään ole, mutta ansaitset parempaa.
Voimia!
Lisään vielä että "kokemusta on". Olin raskaana miehelle joka ei selvästikään välittänyt yhtään, hän petti minua ties kuinka monen kanssa ja se kaikki onneksi paljastui minulle raskauden puolivälissä. Tunteet kylmeni samantien kun sain tietää, eikä asiasta tarvinnut keskustella sen enempää, koska teko oli niin halveksuttava ettei mitään selityksiä ym tarvittu, vaan pakkasi kamansa ja lähti.
Lyhyesti kerrottuna, Ei mennyt kuin 2 kk, niin tapasin nykyisen kihlattuni, maailman rakastavimman ja ihanimman miehen jota en villeimmissä unelmissakaan olisi voinut kuvitella. Nyt voin vasta sanoa että tiedän mitä aito rakkaus on, aidosta rakkaudesta ei ole epäilystäkään, ja näin syviä tunteita ei ole koskaan ennen ollut. Hän rakastaa lastamme yli kaiken, vaikka ei biologisesti olekaan hänen.. (biologinen isä ei onneksi ole ollut kuvioissa enkä tuon episodin jälkeen ole kuullut hänestä, helpompi näin) Nykyinen mieheni oli synnytyksessä ym mukana, ja on ottanut vastuuta varmasti enemmän kuin moni muu biologinen isä ottaa. mikään kauppakassin kantaminen ei tulisi kuuloonkaan että kanniskelisin sellaisia jos tuntuisi vähääkään liian painavilta.. sehän on itsestäänselvyys että mies auttaa ja HALUAA auttaa! odotamme nyt yhteistä lastamme ja hän hyppii melkein seinille ilosta, kuuntelee sydänääniä vatsan läpi, hemmottelee minua kokkauksillansa, antaa levätä,heräilee yhtä paljon öisin kun vauva heräilee, auttaa paljon kotitöissä, lapsen hoidossa ym ym. ja meillä on todella rentoa ja hauskaa koko ajan, koska olemme suunnattoman onnellisia kaikesta ja etenkin toisistamme.
Jos minä löysin tämän onnen kaiken sen jälkeen mitä koin, niin löydät varmasti sinäkin
Voi mistä tuollaisen noin ihanan miehen löytäisi??? :) minä odotan "yksin" vauvaa ja tällä hetkellä tuntuu aivan toivottomalta että enää ikinä voisin tavata ketään... ihanaa myös että osaat arvostaa miestäsi ja varmasti hänkin sinua.
Osa miehistä ei vaan tajua. Minun mies kysyi tänään, niin että oletko raskaana. Ihan kuin hän ei olisi sisäistänyt asiaa tai usko sitä todeksi. Puhuu myös "sinun lapsi", "sä halusit lapsen" jne. On kyllä innoissaan isyyslomasta ja suunnittelee lomareissua (ilman minua) kyseiselle ajankohdalle. Tänäänkin kävin yksin kaupassa, siivosin ja laitoin ruokaa hänelle ja hän kutsui kaverinsa syömään ja juopottelemaan. Loppuraskauden aikana ei siivota ja ilmeisesti syödään ulkona.
Tiedän, että se ei ole niin yksinkertaista, mutta mitä sinä vielä siellä teet? Lähde menemään mahdollisimman pian, tai jos kämppä on sinun, niin heitä mies ulos. Mutta miten se raskaus tuli saatettua alulle? Oliko mies innoissaan haluamassa lasta myös, vai suostuttelitko sinä hänet koko hommaan? Miksi passaat miestä? Anna hänen tehdä omat ruokansa, jos ei kerran muutenkaan yhteinen elämä kiinnosta.
Tämä tarinasi taitaa olla mielikuvitustasi kun tuskin kukaan noin lahopää on että on tuollaisessa suhteessa ja isä lähtee isyyslomallakin jonnekin lomareissulle kavereiden kanssa :D kannattaa yrittää elää elämää eikä keksiä mielikuvitus perhettä.. jos mikään tarinassasi on totta niin siirry pois tietokoneesi äärestä ja lopeta tänne kirjoittelu, kannattaisi keskittyä suhteen lopettamiseen!
Ehkä tekstini oli vähän kärjistetty, mutta poitti on se että mies ei välttämättä ole sisäistänyt sitä että vauva on tulossa ja sitä omaa rooliaan perheessä, jos kysymyksessä on ensimmäinen lapsi.
Toki tuollainen erolla uhkailu ja baariin lähteminen on aika huolestuttavan kuuloista.
Mietin sitä että oletko sinäkin sellainen, että haluat tehdä kaikki itse, käydä kaupassa, siivota ym. Ei oikein edes halua pyytää mieheltä apua, koska silloin tuntisi itsensä avuttomaksi. Ainakin itse osaan tarpeen tullen kyllä nostaa sellaisen metelin että mies lähtee samantien kantamaan ostoskasseja. =)
No anteeksi nyt vaan, mutta kyllä niillä miehillä ihan aivot on. Valitettavasti todella moni nainen myös suhtautuu tyylillä "no voi hepsankeikkaa sentään, kun ei se mussukka ymmärrä, se kun on mies niin ei se ole sitä sisäistänyt" ja "voivoi kun ne miehet on Marsista ja naiset Venuksesta niin ei ne vaan ymmärrä". Voi hyvänen aika, aikuiset miehet heittäytyvät lapsellisiksi pikkupojiksi. Kyllä niitä miehiä on fiksujakin. Eikä baareissa juokseminen ja vastuuttomuus liity siihen, ettei sisäistä lapsen tuloa. Se liittyy keskenkasvuisuuteen ja siihen, ettei ole valmis vakavaan parisuhteeseen kahden tasavertaisen aikuisen kesken, saati valmis perheen perustamiseen.
Mieheni kantaa AINA kauppakassit, jos olemme yhdessä ruokaostoksilla.
Miksi te tyydytte tuollaisiin miehiin?
Miksi teette lapsia tuollaisille miehille?
Miehenne ei ole vielä kypsiä aikuisia. Laittakaa tuollaiset pojat takaisin äidin luokse kasvamaan. Pääsette helpommalla, kun on yksi lapsi vähemmän hoidettavana.
Meilläkin mies oli ihana, auttavainen ja huomaavainen vuosia. Sitten hän halusi lapsen ja sai minutkin lämpenemään ajatuklselle että yhteinen lapsi olisi meille ajankohtainen. 2vk plussauksesta mies alkoi etääntyä eikä hän enää auttanut kotona (olin kuin kotiorja hänelle) ja rv 16 mies jätti. Syyttelee nyt minua kaikesta, varsinkin siitä että olen "pakottanut" hänet isyyteen mitä hän ei halua.. N iin unohtui häneltä se vuoden puhuminen lapsesta ennenku itse edes suostuin harkitsemaan asiaa! Jotku miehet vaan ei yksinkertaisesti tiedä mitä haluaa.
Tilanne on siis nyt rv 25 menossa ja exän kanssa ei olla puhuttu sanaakaan kahteen kuukauteen. Odotan ihan hyvillä mielin lasta nyt kun liikkeet tuntuu. Lähinnä naurattaa se mistä kaikesta mies on luopunut lähteissään ja toisaalta iloitsen siitä kuinka plajon helpommaksi oma elämäni muuttui!!
Miksi te hankitte lapsia tuollaisten miehien kanssa? Omasta itsekkyydestäkö?
EIkö lapsen pitäisi olla kahden toisiaan rakastavan ihmisen hedelmä?
Saattaa myös olla että jos mies kyllästyy, olet keskittynyt olemaan pelkkä perheen äiti etkä enää vaimo/rakastaja. Katsokaas myös peiliin!
suhteemme on jotenkin muuttunut kireäksi. Halusi itse tämän toisen lapsen, mutta nyt viihtyykin paremmin töissä, kuin miettii tulevaa vauvaa.
Pusuja ei pahemmin vaihdella, mutta seksi tuntuu kelpaavan edelleen, mutta ei siinä enää tunnetta ole mukana.
Mutta tekeekö mies sitä varten enemmän töitä jotta sinä voisit olla kotona ja jotta lapselle voidaan ostaa jotain extraa?
Apua! Oikeasti, lähtekää pois noista suhteista! Todellakin parempi on olla yksin kuin tuollaisessa. Ihan hirveätä piinaa joka päivä. Jos toinen halveksii sinua eikä rakasta, niin ei se, että jäät nurkkiin pyörimään saa tilannetta muuttumaan miksikään. Ainakaan paremmaksi. Huonommaksi ehkä kyllä!
Varmasti jokaiselle on olemassa joku. Vaikka saat lapsen yksin, ihan 100%:n varmasti voit löytää tulevaisuudessa jonkun uuden. Ihmisiä on maailmassa niin paljon, ja kaikki miehet eivät todellakaan ole tuollaisia lapsellisia sikoja.
Muutenkin parempi on, että keskityt nyt raskauteesi ja lapsiisi. Kyllä se kumppani löytyy sitten kun on löytyäkseen. Sitä paitsi, kuten JUURI SINÄ HYVIN TIEDÄT, ei se, että sinulla on kumppani, tee elämästä välttämättä yhtään sen parempaa. Vasta hyvä kumppani tekee.
Tsemppiä, tee se ratkaiseva liike NYT!