Nyt pitäisi saada tähän jotenkin loppu?

universumin suurin kirjoitti:

Iskit muhun niin lujaa, että menin aivan sekaisin enkä sille mitään voi. En pysty muita ajattelemaan, vaikka olen yrittänytkin. Rakkaudeksi tätä ei voi sanoa, koska se kehittyy ajan kuluessa, mutta olo on kuin olisi rakastunut johonkin tietämättään. Ajatukseni on ollut aivan sekaisin pienen aikaa, vaikka kauemmin olen sinut tiennytkin, en saa tätä mitenkään loppuun ilman mitään, se on varmaa. Tiedän tilanteesi ja se ei ole helppoa, vaan kaikkea on mukana. En edes tiedä onko sinulla mitään tunteita minua kohtaan, joten vaikka katseita onkin, ei se mitään tarkoita, se on normaalia. Jokin vain painaa mieltä ja on tunne, että jotain pitäisi tehdä, sepä kysymys? Joudun edelleen painimaan tämän asian kanssa yksin ja katsomaan tilannetta päivä kerrallaan. En käsitä miksi pitäisi olla ihmiseen useamman kerran yhteydessä jos on joskus pito ollut vaikeaa, en haluaisi luovuttaa, mutta pakko se on, vaikka kuinka harmittaisi. Uskon voivani tutustua sinuun paremmin joskus ystävänä, ellei sitten tunteet ala liikaa jyllätä, ne alkaa. Voin vain painaa taas pääni tyynyyn ja toivoen, että oltaisiin joskus lähempiä ja harhakuvana jotain enemmän. Vaikka olisin nähnyt sinut 5 sekuntia sitten, alan jo etsimään samaa nautintoa, mitä sinusta saan joka tavalla. Tässä on pakko olla jotain. Suljen sakirjani ja menen nukkumaan. Öitä

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä