Aikoinaan olin huonossa tilanteessa.
Suoraan sanottuna olin tuolloin alkoholisti ja asunnoton.
Eräällä linja-autoasemalla törmäsin sitten romanivaimoon,jonka mies oli Sukevalla vankina.
Mutta tämä vaimo otti minut,asunnottoman valkolaisen mukaansa,käytti uimahallissa ja vei kotiinsa.
Antoi yöpyä luonaan.
Voiko nykyään tapahtua enää samaa laupeutta lähimmäistä kohtaan??
Vieläkin muistan lämmöllä tätä romania,joka auttoi minua.
Nytkin olen köyhä,vuoden elänyt pelkällä sairauspäivärahalla.
Mutta jos tapaisin tämän naisen niin tarjoaisin ainakin kahvin vaikken muuhun pystyisikään.
Ja lämpimän halauksen joka tulee sydämmestä.
Suoraan sanottuna olin tuolloin alkoholisti ja asunnoton.
Eräällä linja-autoasemalla törmäsin sitten romanivaimoon,jonka mies oli Sukevalla vankina.
Mutta tämä vaimo otti minut,asunnottoman valkolaisen mukaansa,käytti uimahallissa ja vei kotiinsa.
Antoi yöpyä luonaan.
Voiko nykyään tapahtua enää samaa laupeutta lähimmäistä kohtaan??
Vieläkin muistan lämmöllä tätä romania,joka auttoi minua.
Nytkin olen köyhä,vuoden elänyt pelkällä sairauspäivärahalla.
Mutta jos tapaisin tämän naisen niin tarjoaisin ainakin kahvin vaikken muuhun pystyisikään.
Ja lämpimän halauksen joka tulee sydämmestä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä puhuu hän asiaa, romaninaisten sydämellisyys ja auttavaisuus on luontaista kun on pitkät perinteet huolehtia avuttomista romanimiehistä, jotka keekoilevat kuin kukot raviradoilla ja pelaavat tienestinsä/eläkkeensä totoon.
Vain yksi kymmenstä palaa kiittämään
Romanikansalla on suuri sydän