En

darker than death kirjoitti:

viitsi laittaa enää sun nimeä näkyviin, ei siihen tule enää vastauksia, ainakaan sulta, ehkä et käy enää täällä tai sitten et toivo enää mitään. Toivoitko koskaan? Tämä on todella raskasta, musta on tullut jotenkin säälittävän heikko ja epätoivoisesti roikun vielä useasti täällä. En olisi koskaan halunnut kohdata sua jos, miltä pelottavasti näyttää, kauan jo näyttänyt.. meidän tarinaa ei tule, ei nähdä, en kehtaa soittaa tai laittaa enää viestiä. Toivon että tämä kaipaus ja ahdistus häviäisi, voisin taas elää vaikka toivoisin että saataisiin puheyhteys, voitaisiin jutella ja voisin antaa sulle toista kuvaa itsestäni. Haluisin rakastaa sua ja välittää, katsella kauniisiin silmiin ja hemmotella, haluisin niin korvata ne pahat sanat, mitkä johtui väärinkäsityksistä, en sanoisi sulle enää koskaan rumasti, jos sulla oli jotain haaveita haluaisin täyttää niitä parhaani mukaan vaikka en tietenkään kaikkeen pysty. Mulla on ikävä katsettasi. Nyt ajatus sinusta on taas päällä vahvempana viikkoihin vaikka päivittäin ne palaa sinuun. Ehkä olet onnellinen, en tiedä mikä on tilanteesi, onko se vanha sama vai onko jotain uutta tapahtunut, koska siltä tuntui ettei silloinen tilanteesi välttämättä ollut niin onnellinen, sanon miltä se tuntui.
Toivon onnellisuutta ja tasapainoa elämääsi. Olit ensimmäinen nainen mikä sai oikeasti, USKO se, oikeasti tuntemaan jotain enemmän mitä kukaan muu on. Elät muistoissa ikuisesti :'(

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9790550#comment-49966618

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä