tätä pelkäsinkin, että jos mieheni sattuu sairastumaan vakavasti niin elämä käy tosi hankalksi. Nyt niin tapahtui. Itselläni pitkäaikaussairaus ja en pysty tästä mihinkään enää lähtemään. Mies valittaa kaikesta, ei kelpaa mikään hänelle ja jokaisesta asiasta hän on eri mieltä. Onko kellää kokemusta tällaisesta.
vakava sairaus
vanhuusäkkiä
28190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kuinkas sattuikaan. Lähtökohtamme ovat samatyyppiset mutta mieheni suhtautminen tilanteeseen poikkeaa teidän jutustanne.
Tietenkin sairauksien laaduilla on merkitystä.
Oma, krooninen sairauteni ei oikeastaan haittaa arkielämää kunhan pidän huolen lääkityksestä ja käyn säännöllisesti kokeissa.
Mieheni sairauden johdosta jouduin opettelemaan kotihoitajaksi kolmen päivän välein tapahtuvinen avanneaukon ulostepussin kiinnityspohjien vaihtoineen.
Tuo vaihe kesti kolme kuukautta.
Aukon sulkemisen jälkeisiä päiviä en viitsi ryhtyä kuvailemaan koska se olisi haisevaa inhorealismia!
Tuosta pahimmasta on mennyt aikaa yli vuosi ja mieheni on hoitanut jo pitkään sairauden jälkimaininkeihin liittyvät rutiinit.
Missään vaiheessa mieheni ei vajonnut apatiaan eikä ärhennellyt minulle.
Päin vastoin. Hän oli kiitollinen siitä kolmen kuukauden jaksosta jonka minä leikin kotihoitajaa. Olimme kokeilleet myös kotisairaanhoitajaa mutta mieheni ei vakuuttunut heidän tekemisestään.
Mielialaan on varmasti vaikuttanut tietoisuus mahdollisuudesta, että olotila on ohimenevä.
Nyt, kolme vuotta revohkan alkamisen jälkeen, tuskin kukaan ulkopuolinen havaitsee olemisessamme mitään poikkeavaa vaikka emme koskaan pääse eroon sairauden jälkivaikutuksista.
Meillä voisi kummallakin olla huonomminkin asiat.
Meillä kesti 12 vuotta sänkyyn hoitaminen. Siinä meni omakin terveys.
Tyhmyyttäni en osannut päästää irti ajoissa.
Kauan sitten leikkasin jälki-uuni-leipää.
Leivässä oli poikkeuksellisen kova kantti.
Veitseni lipsahti siitä.
Sain ranteeseeni matalan, mutta pitkän avanteen.
Haavasta tuli parantuessaan valkoisenpi kuin muu nahkani.
Haava on häirinnyt Sosiaalista elämääni yli kaksikymmentä vuotta.
On ollut vaikeaa tietää, mihin kätensä laittaisi.
Siitä on minulle vakavaa henkistä haittaa.
Ranne osuu aina pöydän-reunaan kun näpöttelen näppäimistöäni.
Ei se satu eikä haise mutta muistuttaa kipeästi menneestä elämästäni.
Onneksi on tällainen palsta johon vuodattaa.
Eikä tarvitse des valehdella.
H.
Pilkkaa sinä vain. Jos olisit fiksu pitäisit joskus näppisi poissa näppäimistöltä, vaan kun ei ole paljon annettu, ei voi juuri mitään vaatia.
"naurun vai itken"
Minä opin jo armeijassa, miten autuasta voi olla pashantaa rinnakkain.
Pyttyjä oli viisi.
Päivystäjäkään ei tullut sisään, huusi van: Pashantajat! Luku!
Ja meillähän ilmaa riitti.
Joten katson oikeudekseni kirjoittaa tähänkin aloitukseen.
Koska minulla on aina sen verran, mitä tämä vaatii.
H.
Miksi et ompeluttanut haavaasi, olisi tullut siistimpi.
Minäkin sin kerran jälkiuunireikäleivän palaa halkaistessani haavan ranteeseeni ja kiltti lääkärisetä ompeli haavan. Vaaleana näkyy, muttei haittaa tekemisiäni.
"vai niin*"
No kun haava oli liian laihaa kamaa.
Lääkäri antoi vaan ohjeita ruoka-valioon.
En kuitenkaan tarvinnut paksunpaa veistä.
H.
Oletko kuullut, että meillä useimmilla on sanastossamme sanat, ihmisyys ja inhimillisyys.
Sinun, ja eräiden muidenkin palstamogulien kannattaisi ottaa selville, mitä ne merkitsevät.
Ehkä ihmisyyden apukoulussa niitä opetetaan?
"....."
Niin, ole niin inhimillinen kuin minäkin olen...
Tämähän on useinpien kirjoittajien toive-listalla.
Vaan paljon on ihmisiä jotka ovat koulua käyneet.
Paljon enemmän, kuin on tällä palstalla.
Paha on mennä sanomaan, miksi tämä palsta kerää pashasta-jauhajia.
H.
Jos sinulla olisi toinen silmä lasista, niin sen erottaisi helposti:
Siinä olisi inhimillinen pilke!
”Kirkassilmä-Leenukka” :),
olen oppinut ohittamaan nuo ko. ukkelin typeryydet, mutta luen usein hänelle tarkoitettuja vastauksia ja tämä oli ehdottomasti parasta palautetta pitkästä aikaa :D
"suosion osoitukset"
Älä nyt aina itsellesi vastaa.
Vuole tikku ja käännä silmääsi.
H.
Minulla on arpi huulessa olen saanut sen noin vuodenvanhana . Siitä on kysytty , kun kerron , luulen että kuulija on halunnut ajatella muuta . Oli yllätys huomata
se asenne . Toiset ihmiset hakee aina huonointa vaihtoehtoa . Minun arpeni
on kiva tuntomerkki ja pikantti säväys ylähuulessa olen siitä pitänyt , se on muisto
lapsuudesta . Äiti joskus sanoi että olisi pitänyt se tikata ettei olisi jäänyt arpea ,
minä sanoin hänelle etten kärsi siitä ollenkaan vaan pidän siitä .
Ei ole Hunksin voittanutta,ei.Hän ei koskaan suostu kumartamaan alemmas.
Nenä on niin pystyssä.
Aina puhutaan, miten hyvä kun saa yhdessä vanhentua. Mutta, aina se ei mene näin ja kun tulee sairautta, on todella raskasta hoitaa toista kun itsekkin sairastaa.
Kuulostaa pahalta. Sinäkö olisit valmis jättämään hänet nyt, kun hän sinua eniten tarvitsee? Aika julmaa.
jospa vaikka hyvin väkivaltainen puoliso ollut, ei aina rakkaus riitä...
Ja täälläkin vanhus etsii epä-toivoisesti, että hänellekin joku kommentoisi.
Aloituksesta toiseen vaellen.
Ikääntyminen on surullista.
H.
Aivan oikein. Jäikö jotain huomaamatta!!?
Pahinta on jos vanhuus tekee katkeraksi ja ilkeäksi, kuten täällä eräälle käy.
Vai olitko tarpeeksi fiksu ja kirjoitit itsestäsi.
"..pp.."
Enhän minä koskaan itsestäni.
Kun ei ole mulla sairasta muijaakaan.
Mitä nyt sitten jokunen palstalla minulle kirjoittelee.
Luultavasti fiksun ja terveen muijan puute pitää minut kaukana ilkeyksistä ja
katkeruuksista.
Hyvä minä.
Tunnen olevani mahdollisuus.
H.
onneks täällä on seuraa joka päivä..
Voisivatko lapsesi auttaa teitä?
?!
Millä tavoin tuossa muka voisi auttaa? Useampi korvapari valituksia kuuntelemassa ja eri mieltä olemassa, meinaatko että siitä olisi apua? Vai meinaatko, että lapset voisivat sanoa vain toiselle osapuolelle, että nyt turpa kiinni! ?
Hohhoijaa taas
Bessie*
Asiasta puhuen Alzheimerin tauti tekee sairastuneen agressiiviseksi ja mikä muu siinä auttaa sitä hoitajaa kun antaa hänelle vapaapäiviä. Yleensä lapset eivät ota vastuuta kuten tiedät, mutta kunnallinen avustaja tai kaksiviikkoa hoitokodissa ja kaksiviikko kotona. Näin lasteni mummi hoiti miestään. Nyt mummi on hoitokodissa itse. Kävin eilen tervehtimässä ei tuntenut minua enää.
Ei kai tuo korppiskaan tunne jääneensä yksin?
H.
En toki, kuopus tuli töistä ja söimme yhdessä äidin tekemää ja kustantamaa lounasta ; )) Nälätti minuakin olinhan itsekin töissä aamupäivän. Taidan pötkähtää ruokaköllölle ja jatkan jos asiaa alkaa ilmenenmään ; ))
Kirjoitellaan vaikka pyynteettömästä rakkaudesta/jauhelihapihveistä tai bensiininhinnoista ja musta kulukorvauksista unohtamatta kehon kolotuksia.
"korpikirjailija"
Se siitä sitten.
Joskus tuntuu että kuopus voisi tuoda tullessaan rasvattoman Valion Viilin.
Se venyy vaikka taivaisiin.
Toisin kuin Juustoportin Luomu.
H.
.Kuopus on kehonrakentaja, joten kevyt viilit eivät kuulu hänen ruokavalioonsa ; )