Olen ylästeen ensimmäistä luokkaa käyvä tyttö. En tiedä mistä aloittaisin, ehkä voisin kertoa, että keskiarvoni oli välitodistuksessa 8. Poissaolotunteja sen sijaan oli 160.
Nyt kevätlukukaudella (neljän viikon aikana) niitä on kertynyt 73.
En jaksa käydä koulua. Voin myöntää että se on osaksi myös laiskuutta. Diagnoosini on määrittämätön psykoottinen häiriö, joten masennuksesta ei ole varmaa tietoa.
Kouluun meno kuitenkin ahdistaa niin paljon, että itken itseni uneen illalla, ja jatkan sitä aamulla. En jaksa nähdä ketään, tai tehdä mitään. Ja se on vain pahentunut neljän vuoden aikana (kyllä, masennuin 9-vuotiaana).
Nuorisopoliklinikalta ehdotettiin, josko alkaisin käymään Kalliomaan koulua, eli sitä Kellokoskella toimivaa. En kuitenkaan haluaisi vaihtaa koulua, vaan toivomus olisi pystyä käymään normaalia yläastetta. Lisäksi olin Kelliksen osastolla syksyllä, ja sinne rakennukseen palaaminen olisi ahdistava kokemus.
En tiedä miten saisin otettua itseäni niskasta kiinni.
Nyt kevätlukukaudella (neljän viikon aikana) niitä on kertynyt 73.
En jaksa käydä koulua. Voin myöntää että se on osaksi myös laiskuutta. Diagnoosini on määrittämätön psykoottinen häiriö, joten masennuksesta ei ole varmaa tietoa.
Kouluun meno kuitenkin ahdistaa niin paljon, että itken itseni uneen illalla, ja jatkan sitä aamulla. En jaksa nähdä ketään, tai tehdä mitään. Ja se on vain pahentunut neljän vuoden aikana (kyllä, masennuin 9-vuotiaana).
Nuorisopoliklinikalta ehdotettiin, josko alkaisin käymään Kalliomaan koulua, eli sitä Kellokoskella toimivaa. En kuitenkaan haluaisi vaihtaa koulua, vaan toivomus olisi pystyä käymään normaalia yläastetta. Lisäksi olin Kelliksen osastolla syksyllä, ja sinne rakennukseen palaaminen olisi ahdistava kokemus.
En tiedä miten saisin otettua itseäni niskasta kiinni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et ole laiska vaan sinullöa on masennusta. Jos mahdollista niin juttelu jonkubn aikuisen kanssa voi keventää oloa.