Kokemusta on erilaisista koirista. Aikuisena siis vasta OMAA koiraa olen hankkimassa, mutta nyt haluaisin rotuehdotuksia. Tiedän että saatan kuitenkin vielä vaihtaa rotua, mutta asiaan. Tässä kriteerit:
-miellyttämishaluinen
-ei kovin pieni, ei kovin isokaan.
-ei paljon sairauksia
-ei mielellään pitkäkarvainen
-ei paimenkoiria (bordercollie, aussi, australiankarjakoira, sheltti, collie)
-ei seefferiä, belgiä tai valkoistapaimenkoiraa
Kiitos, että vastaat (:
-miellyttämishaluinen
-ei kovin pieni, ei kovin isokaan.
-ei paljon sairauksia
-ei mielellään pitkäkarvainen
-ei paimenkoiria (bordercollie, aussi, australiankarjakoira, sheltti, collie)
-ei seefferiä, belgiä tai valkoistapaimenkoiraa
Kiitos, että vastaat (:
Vastaukset 18
Vanhimmat
Omaa rotuani tietenkin mainostan (: Novascotiannoutajaa siis, tuntuisi täyttävän kriteerisi, mutta muistathan tutustua rotuihin paljon ja hankkia tietoa ennen koiran ottamista (:
anteeksi, kun en mistanut kirjottaa että ei noutajia, eikä ainakaan tolleria.
Hmm, tulee mieleen pinseri ja lapinporokoira.
Tosin jos karvaa saa vähän olla, niin lapinkoira, eurasier, saksanpystykorvat, islanninlammaskoira.. (islantilainen alkujaan paimen, mutta vakiintunut ihan seurakoiraksikin).
kansalliskoiraamme Suomenpystykorvaa. Vaikka ei ensinäkemältä aina niin miellyttämishaluinen ole kuin joku paimenkoira, niin se on ehdoton yhden ihmisen koira. Uskollinen omistajalleen elämänsä loppuun saakka. Oppii mitä vaan keksit opettaa ja minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Kohtuullisen pitkäikäinen, ei tarvi uutta koiraa joka kymmenes vuosi ostaa. Turkkia juuri sen verran mitä suomen talvessakin tarvii, ei tarvitse hepenillä leikkiä.
Vinkki: Ostaessasi koiraa, katso sen silmiin. Ne ovat sielun peili ja paljastaa piilossa olevia sairauksia.
Olen miettinyt joo myös suomalaisia rotuja, karjalankarhukoira ois ihana
Olet hylännyt edellä helpon ja älykkään rodun eli tollerin ja haaveillut ongelmaisten rotujen suuntaan, joten ota ihmeessä se karjalakarhukoira ja uros sellainen. Siinähän se haave toteutuu hankalasta koirasta. Lappari melkein yhtä paha, mutta onneksi pienempi.
Omat haaveet ovat toteutuneet noutajien ja seisojien kautta. Koiria, jotka kävelevät normaalin koulutuksen jälkeen vaikka ilman remmiä kaupunkiliikenteessä eivätkä rähise vastaantuleville koirille saatikka ihmisille.
Himonsa ja haaveensa kaikilla. Itse arvostan helppoutta ts. sitä, että koiran kanssa voi elää ilman, että se on koko ajan remmitettynä.
pidä koiraasi vapaana. Vielä vähemmän kaupunkiliikenteessä. Siitä ei tule kuin suuri suru. Tämä on nähty. Rikot vielä lakia, joten jos koirasi tuhoaa auton alle jäädessään toisen omaisuutta, niin silloin maksat vielä senkin.
Että voi olla idiootteja taas liikenteessä!!!
Mun kokemukset karjalankarhukoirasta ei todellakaan ole "miellyttämishaluinen". Etsisin rotua ennemmin kategoriasta seurakoirat. Villis, joku pikkuterrieri (niissäkin löytyy ei-niin-pippurisia), snautseri... Metsästyskoirista löytyy tosi ihania, mutta saattaa vietit viedä, jos "jäniksenjäljet" osuu nenään.
ihmetoiveita, niin karjalankarhukoira ei ole miellyttämishalunen ja se on vaikea, sanoin HAAVEILLUT, tiedät kai mitä se tarkoittaa? ja olet varmaan ihan hemmetin huono koirankouluttaja jos lapparit sun mielestä vaikeita :D toki onhan niitäkin yksilöitä, mutta toi sun tekstis.. en ole ikinä edes ajatellut, että koirani kulkisi ilman remmiä kaupungissa... ihme porukkaa täälläki. tollerit on sitä paitsi mielestäni kamalan näköisiä.
Suomenlapinkoira? Se on suhteellisen miellyttämishaluinen, kuitenkin itsenäinen ajattelija, keskikokoinen, terve rotu. Ja vaikka on käytetty paimennukseen se ei ole paimenkoiramainen ainakin oma tuntuu omaavan enemmän riista viettiä kuin paimennusviettiä. Paimensukuisilla on yleensä vähemmän turkkia.
Porokoira?
Ai niin ja Japaninpystykorva, pienehkö miellyttämishaluinen seura/vahtikoira, terve, terävä ja oppimiskykyinen. Turkki on tuuhea mutta ei pitäisi takkuuntua helposti.
Öh, mikä on lappari? Ei varmaan labbis (labradorinnoutaja) vaan suomenlapinkoira, vai lapinporokoira vai ruotsinlapinkoira?
Lappari on Suomenlapinkoira. Lapinporokoira on yleisesti Porokoira, Ruotsinlapinkoira Ruotsinlappari.
Ps Korjaan, en sanonut haavelevani rodusta karjalankarhukoira, mutta itse tarkoitan haaveilevani kun sanon että se OLISI ihana. :)
PPS. PÄÄDYIN KIHARAAN!
No siinä tapauksessa, naapurilla on lappari ja kyllä se on luonteeltaan niin kiva, että voisin itsekin sellaisen joskus ottaa. Mutta karva on kyllä ihan älytön... Ja mihin "kiharaan" päädyit, jos saa kysyä (ei kai tuokin ole joku lempinimi, josta en ole kuullut?)?
Staffi (staffordshirenbulterrieri) on keskikokoinen, lyhytturkkinen, erittäin ihmisrakas ja miellyttämishaluinen, ei juuri hauku. Sopii kerrostaloon. Ei ollenkaan metsästysviettiä = ei karkaa mökilläkään, vaan pysyttelee perheen piirissä pihalla. Kaikki yksilöt eivät tule toimeen muitten koirien kanssa (ei koirapuistoon!) ja omalle kohdalle on osunut sairasteleva yksilö.
KIharakarvainennoutaja.
Bostoninterrieri. Se on lyhytkarvainen ja keskikokoinen seurakoira. Luonteeltaan bostoni on miellyttämisenhaluinen ja seurallinen. Bostoni säilyttää leikkisän luonteensa elämänsä loppuun asti. Se pitää erityisesti palloleikeistä. Se on hiljainen koira ja sopii hyvin kerrostaloon. Bostoninterrieri pysyy omistajansa lähellä ja omassa pihassa, rodulla ei ole taipumusta karkaamiseen.
Bostoninterrieri ei vaadi välttämättä pitkiä lenkkejä, mutta jaksaa ja haluaa liikkua kuitenkin paljon. Turkki on helppohoitoinen. Säämiskällä pyyhkiminen harvakseltaan riittää. Ennen näyttelyä bostoni pestään, jotta valkoiset osat hohtaisivat puhtaana. Pentueet ovat pieniä, joten pentua voi joutua odottamaan jonkin aikaa. Bostoninterrieri on terve ja pitkäikäinen rotu.
Tiibetinspanieli, kultainennoutaja, Cavalier tai labradorinnoutaja.