Mikä rotu sopisi minulle?

Omaa rotuani tietenkin mainostan (: Novascotiannoutajaa siis, tuntuisi täyttävän kriteerisi, mutta muistathan tutustua rotuihin paljon ja hankkia tietoa ennen koiran ottamista (:

anteeksi, kun en mistanut kirjottaa että ei noutajia, eikä ainakaan tolleria.

Hmm, tulee mieleen pinseri ja lapinporokoira.

Tosin jos karvaa saa vähän olla, niin lapinkoira, eurasier, saksanpystykorvat, islanninlammaskoira.. (islantilainen alkujaan paimen, mutta vakiintunut ihan seurakoiraksikin).

kansalliskoiraamme Suomenpystykorvaa. Vaikka ei ensinäkemältä aina niin miellyttämishaluinen ole kuin joku paimenkoira, niin se on ehdoton yhden ihmisen koira. Uskollinen omistajalleen elämänsä loppuun saakka. Oppii mitä vaan keksit opettaa ja minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Kohtuullisen pitkäikäinen, ei tarvi uutta koiraa joka kymmenes vuosi ostaa. Turkkia juuri sen verran mitä suomen talvessakin tarvii, ei tarvitse hepenillä leikkiä.

Vinkki: Ostaessasi koiraa, katso sen silmiin. Ne ovat sielun peili ja paljastaa piilossa olevia sairauksia.

Olen miettinyt joo myös suomalaisia rotuja, karjalankarhukoira ois ihana

Mun kokemukset karjalankarhukoirasta ei todellakaan ole "miellyttämishaluinen". Etsisin rotua ennemmin kategoriasta seurakoirat. Villis, joku pikkuterrieri (niissäkin löytyy ei-niin-pippurisia), snautseri... Metsästyskoirista löytyy tosi ihania, mutta saattaa vietit viedä, jos "jäniksenjäljet" osuu nenään.

ihmetoiveita, niin karjalankarhukoira ei ole miellyttämishalunen ja se on vaikea, sanoin HAAVEILLUT, tiedät kai mitä se tarkoittaa? ja olet varmaan ihan hemmetin huono koirankouluttaja jos lapparit sun mielestä vaikeita :D toki onhan niitäkin yksilöitä, mutta toi sun tekstis.. en ole ikinä edes ajatellut, että koirani kulkisi ilman remmiä kaupungissa... ihme porukkaa täälläki. tollerit on sitä paitsi mielestäni kamalan näköisiä.

Suomenlapinkoira? Se on suhteellisen miellyttämishaluinen, kuitenkin itsenäinen ajattelija, keskikokoinen, terve rotu. Ja vaikka on käytetty paimennukseen se ei ole paimenkoiramainen ainakin oma tuntuu omaavan enemmän riista viettiä kuin paimennusviettiä. Paimensukuisilla on yleensä vähemmän turkkia.
Porokoira?

Öh, mikä on lappari? Ei varmaan labbis (labradorinnoutaja) vaan suomenlapinkoira, vai lapinporokoira vai ruotsinlapinkoira?

No siinä tapauksessa, naapurilla on lappari ja kyllä se on luonteeltaan niin kiva, että voisin itsekin sellaisen joskus ottaa. Mutta karva on kyllä ihan älytön... Ja mihin "kiharaan" päädyit, jos saa kysyä (ei kai tuokin ole joku lempinimi, josta en ole kuullut?)?

Staffi (staffordshirenbulterrieri) on keskikokoinen, lyhytturkkinen, erittäin ihmisrakas ja miellyttämishaluinen, ei juuri hauku. Sopii kerrostaloon. Ei ollenkaan metsästysviettiä = ei karkaa mökilläkään, vaan pysyttelee perheen piirissä pihalla. Kaikki yksilöt eivät tule toimeen muitten koirien kanssa (ei koirapuistoon!) ja omalle kohdalle on osunut sairasteleva yksilö.

KIharakarvainennoutaja.

Bostoninterrieri. Se on lyhytkarvainen ja keskikokoinen seurakoira. Luonteeltaan bostoni on miellyttämisenhaluinen ja seurallinen. Bostoni säilyttää leikkisän luonteensa elämänsä loppuun asti. Se pitää erityisesti palloleikeistä. Se on hiljainen koira ja sopii hyvin kerrostaloon. Bostoninterrieri pysyy omistajansa lähellä ja omassa pihassa, rodulla ei ole taipumusta karkaamiseen.

Bostoninterrieri ei vaadi välttämättä pitkiä lenkkejä, mutta jaksaa ja haluaa liikkua kuitenkin paljon. Turkki on helppohoitoinen. Säämiskällä pyyhkiminen harvakseltaan riittää. Ennen näyttelyä bostoni pestään, jotta valkoiset osat hohtaisivat puhtaana. Pentueet ovat pieniä, joten pentua voi joutua odottamaan jonkin aikaa. Bostoninterrieri on terve ja pitkäikäinen rotu.

Tiibetinspanieli, kultainennoutaja, Cavalier tai labradorinnoutaja.