Olen 30-vuotias mies ja yritän parhaillaan hakea läheisyyttä entistä aktiivisemmin. Olen lyhyt, mutta normaalipainoinen. Kukaan nainen ei ole tähän mennessä halunnut minua lähelleen, joten alan olla epätoivoinen. Alla viime aikojen kokemuksia.
Nainen 1: Ulkomaalainen lähetti viestin treffisivustolla: "hi!". Tyhjä profiili. Vastasin takaisin englanniksi. Ei vastausta.
Nainen 2: 38-vuotias nainen yökerhossa. Tanssimme hetken, mutta hän kehotti minua lähtemään parikymppisten luo "ihan itsesi vuoksi". Ehkä hän pelästyi nuoruuttani ja herätin äidinvaistot.
Nainen 3: Noin 45-vuotias. Lähestyin yökerhossa, juttelimme hetken ja kysyin "kelpaisiko sulle seura?", vastauksena hieman vaivaantunut ilme ja maininta muualla olevasta kaverista.
Nainen 4: Sama kuin yllä.
Nainen 5: 51-vuotias lihava, työtön ja hieman yksinkertaisen oloinen nainen otti yhteyttä treffisivustolla. Kävimme ulkona syömässä ja itsestäni tuntui vaivaannuttavalta olla hänen seurassaan, koska olimme ulkomuodoiltamme niin erilaisia. Päätin kuitenkin puolestani olla avoin jatkolle, koska perustelin itselleni ihmisen kosketuksen olevan silti parempi kuin ei mitään, ja hänestäkin olisi varmasti ollut seuraa yksinäisyyteeni. Lounaan jälkeen hän kuitenkin ilmoitti, ettei meillä synkannut ja että hän haluaa pitää riman korkealla seuran suhteen.
Nainen 6: 25-vuotias. Lähestyin häntä yökerhossa, juttelimme ja sovimme treffeistäkin. Hän ei lopulta kiinnostunut ja sanoi olevansa sitoutumiskammoinen.
Nainen 7: 39-vuotias nainen lähestyi treffisivustolla ja kävimme kahvilla. Olin jotain muuta kuin hän oli kuvitellut, joten hän ei kiinnostunut jatkosta.
Nainen 8: 26-vuotias nainen lähestyi treffisivustolla. Kirjoitti minun olevan kaikin puolin tosi kiva. Torjui, kun mainitsin pituuteni.
Nainen 9: 23-vuotias. Lähestyin yökerhossa ja juttelimme kauan, senkin jälkeen kun olin ilmoittanut hakevani seuraa ja hän kieltäytyi. Hetken juttuseuraa, mutta ei siis jatkoa.
Näiden lisäksi olen lähettänyt viestejä treffisivustoilla n. 50 naiselle. Ne pari jotka ovat vastanneet, eivät vastaa enää toisen viestini jälkeen. Olen yllättynyt että saan edes lähestymisiä, mutta nekin ovat tulleet vain silloin, kun olen hakenut pelkkää seksisuhdetta profiililla joka jättää paljon arvailun varaan.
Olen lähestynyt useita muita naisia yökerhoissa, mutta yleensä sanat "voinko mä liittyä seuraan" saavat vastaukseksi sanat "ei kiitos", tai nainen jättää kylmästi huomioimatta ja kääntää pään pois päin.
Olen käyttänyt jo jonkin aikaa maksullisten naisten palveluita, vuodessa noin 3500 euron edestä. Käytän mieluiten saman naisen palveluita säännöllisesti, jotta pääsisin edes hieman lähelle läheisyyden tunnetta ja toinen tulisi tutuksi, mutta se on vaikeaa tunnin kerrallaan muutaman viikon välein, ja tulee tunne että toinen sietää minua vain siksi että maksan.
Miten pysyn optimistisena? Kannattaako minulla olla rima vai kelpuuttaa kuka tahansa? Tuleeko tästä yhtään helpompaa nelikymppisenä? Näiden kokemusten perusteella minun ei kannata ulkomuotoni vuoksi hakea kevyempää suhdetta, vaan toivoa, että joku kiinnostuu näkee minussa jotain kiinnostavaa pidemmän tutustumisen jälkeen. Haluan että joku haluaa minua.
Tämä ei ole trolli. Nauran, kun mietin seuranhakuani. Se on niin epätoivoista. Se näissä yrityksissä on ainakin positiivista, että en enää välitä niin paljon mitä muut minusta ajattelevat. Ajatus siitä, että toinen ei kuitenkaan kiinnostu, antaa itselle enemmän vapautta käyttäytyä miten lystää ja olla oma itsensä.
Nainen 1: Ulkomaalainen lähetti viestin treffisivustolla: "hi!". Tyhjä profiili. Vastasin takaisin englanniksi. Ei vastausta.
Nainen 2: 38-vuotias nainen yökerhossa. Tanssimme hetken, mutta hän kehotti minua lähtemään parikymppisten luo "ihan itsesi vuoksi". Ehkä hän pelästyi nuoruuttani ja herätin äidinvaistot.
Nainen 3: Noin 45-vuotias. Lähestyin yökerhossa, juttelimme hetken ja kysyin "kelpaisiko sulle seura?", vastauksena hieman vaivaantunut ilme ja maininta muualla olevasta kaverista.
Nainen 4: Sama kuin yllä.
Nainen 5: 51-vuotias lihava, työtön ja hieman yksinkertaisen oloinen nainen otti yhteyttä treffisivustolla. Kävimme ulkona syömässä ja itsestäni tuntui vaivaannuttavalta olla hänen seurassaan, koska olimme ulkomuodoiltamme niin erilaisia. Päätin kuitenkin puolestani olla avoin jatkolle, koska perustelin itselleni ihmisen kosketuksen olevan silti parempi kuin ei mitään, ja hänestäkin olisi varmasti ollut seuraa yksinäisyyteeni. Lounaan jälkeen hän kuitenkin ilmoitti, ettei meillä synkannut ja että hän haluaa pitää riman korkealla seuran suhteen.
Nainen 6: 25-vuotias. Lähestyin häntä yökerhossa, juttelimme ja sovimme treffeistäkin. Hän ei lopulta kiinnostunut ja sanoi olevansa sitoutumiskammoinen.
Nainen 7: 39-vuotias nainen lähestyi treffisivustolla ja kävimme kahvilla. Olin jotain muuta kuin hän oli kuvitellut, joten hän ei kiinnostunut jatkosta.
Nainen 8: 26-vuotias nainen lähestyi treffisivustolla. Kirjoitti minun olevan kaikin puolin tosi kiva. Torjui, kun mainitsin pituuteni.
Nainen 9: 23-vuotias. Lähestyin yökerhossa ja juttelimme kauan, senkin jälkeen kun olin ilmoittanut hakevani seuraa ja hän kieltäytyi. Hetken juttuseuraa, mutta ei siis jatkoa.
Näiden lisäksi olen lähettänyt viestejä treffisivustoilla n. 50 naiselle. Ne pari jotka ovat vastanneet, eivät vastaa enää toisen viestini jälkeen. Olen yllättynyt että saan edes lähestymisiä, mutta nekin ovat tulleet vain silloin, kun olen hakenut pelkkää seksisuhdetta profiililla joka jättää paljon arvailun varaan.
Olen lähestynyt useita muita naisia yökerhoissa, mutta yleensä sanat "voinko mä liittyä seuraan" saavat vastaukseksi sanat "ei kiitos", tai nainen jättää kylmästi huomioimatta ja kääntää pään pois päin.
Olen käyttänyt jo jonkin aikaa maksullisten naisten palveluita, vuodessa noin 3500 euron edestä. Käytän mieluiten saman naisen palveluita säännöllisesti, jotta pääsisin edes hieman lähelle läheisyyden tunnetta ja toinen tulisi tutuksi, mutta se on vaikeaa tunnin kerrallaan muutaman viikon välein, ja tulee tunne että toinen sietää minua vain siksi että maksan.
Miten pysyn optimistisena? Kannattaako minulla olla rima vai kelpuuttaa kuka tahansa? Tuleeko tästä yhtään helpompaa nelikymppisenä? Näiden kokemusten perusteella minun ei kannata ulkomuotoni vuoksi hakea kevyempää suhdetta, vaan toivoa, että joku kiinnostuu näkee minussa jotain kiinnostavaa pidemmän tutustumisen jälkeen. Haluan että joku haluaa minua.
Tämä ei ole trolli. Nauran, kun mietin seuranhakuani. Se on niin epätoivoista. Se näissä yrityksissä on ainakin positiivista, että en enää välitä niin paljon mitä muut minusta ajattelevat. Ajatus siitä, että toinen ei kuitenkaan kiinnostu, antaa itselle enemmän vapautta käyttäytyä miten lystää ja olla oma itsensä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
En tunne sinua, joten älä suutu mielipiteestäni. Se voi olla täysin väärä.
Vaikuttaa vähän siltä että sulla on jonkinlainen pakkomielle saada seuraa vaikka pärjäisit ilmeisesti ilmankin sitä. Ehkä olet addiktoitunut seuranhakuun ja seksiinkin (no kuka nyt ei jonkin verran olisi?).
Kannattaa varmaan miettiä että miksi oikein haluat seuraa niin epätoivoisesti. Oletko oikeasti edes kiinnostunut toisista vai johtuuko halusi saada seuraa siitä että et itse pysty rakastamaan itseäsi ja tarvitset jatkuvasti jonkun toisen huomiota? Haluatko seuraa vain kohottaaksesi egoasi?
Terve parisuhde perustuu sille että kaksi ihmistä ovat kiinnostuneita toisistaan ja rakastavat toisiaan. Vain (huomion)halulle perustuva suhde tuskin kestää.
Mutta voi sitä toki elää elämänsä yhden illan juttuja harrastellenkin ja seksistä maksaen, ei siinä ole sinänsä mitään pahaa vaikka moralistit niin väittäisivät!
Kaikkein tärkeintä on opetella tuntemaan itsensä ja omat halunsa. Muuten ihminen on eksyksissä.
Et kai vaan ole 172 cm pitkä? Se on todella huono pituus KAIKKIEN naisten mielestä. Jos sen sijaan pituutesi on 172cm, niin sinulla ei pitäisi pituuden suhteen olla mitään hätää.
Ei, en ole kyseinen tänne kirjoitteleva henkilö.
Ei tulisi mieleeni suuttua rehellisestä mielipiteestä.
Myönnän että mulla on pieni pakkomielle seuranhakuun. Tunnen kateutta siitä, että lähes kaikki muut ympärilläni seurustelevat. En koe olevani addiktoitunut seksiin, sillä maksullisestakin seurasta haen enemmän läheisyyttä kuin seksiä.
Kun ajattelen itseäni yksilönä, pidän itseäni melko huomaavaisena ja osaavana ihmisenä. Koen että olisin hyvä parisuhteessa. Mutta kun ajattelen itseäni suhteessa muihin, pidän itseäni luuserina kokemuksieni (tai niiden puutteen) myötä. Tuntuu kuin pitäisi löytää se liikkeelle sysäävä voima, eli ihminen joka haluaisi minua ensimmäistä kertaa elämässäni, jotta voisin uskoa olevani jonkun muun haluama. Vaikka voin yrittää uskotella sitä itselleni todennäköisyyksien valossa, niin sitä on todella vaikea uskoa kokematta. Ehkä siis haluan kenet tahansa, ainakin aluksi. Ja ehkä siten olen se, jota naisten tuleekin välttää, jotta eivät joudu koekaniinikseni kunnes alan pitää itseäni "parempien" arvoisena.
Toisaalta olen ollut kiinnostunut melkein kaikista niistä, joista olen hakenut seuraa. Jotkut eivät välttämättä ole sopivia parisuhteeseen kanssani (50-vuotias nainen), mutta silti meillä olisi ollut toisillemme jotain annettavaa edes vähän aikaa, päivästä vuoteen. Kai suhde voi olla lyhytkin ja olla silti elämää rikastava kokemus? Vaikka joku etsisi pidempää suhdetta, miksi hän olisi mieluummin yksin kuin kokisi lyhyempiä suhteita?
En tiedä mikä on halun, kiinnostuksen ja rakkauden ero, enkä ole aikuisiälläni uskonut suurien tunteiden olevan mikään merkki hyvästä suhteesta. Se ainoa kerta kun olin pahasti ihastunut sai minut huomaamaan, kuinka paljon se olotila vääristää ajatuksia. Mitä tervettä siinä on? Mieluummin haen seuraa järjellä.
"En tiedä mikä on halun, kiinnostuksen ja rakkauden ero, enkä ole aikuisiälläni uskonut suurien tunteiden olevan mikään merkki hyvästä suhteesta. Se ainoa kerta kun olin pahasti ihastunut sai minut huomaamaan, kuinka paljon se olotila vääristää ajatuksia. Mitä tervettä siinä on? Mieluummin haen seuraa järjellä."
Tuon takia monet ovatkin parisuhteissa ns.helppojen ihmisten kanssa, joista eivät oikeasti juurikaan välitä. Oikeastaan enemmistö pariskunnista lienee sellaisia. Sen vuoksi sitä sitten haetaan romantiikkaa syrjähypyistä.
Mutta itse olen sitä sorttia joka haluaisi elää suhteessa mihin kuuluu seksin lisäksi myös romantiikkaa ja rakkautta. Ei vaan pelkkään seksiin ja "järkeen" perustuvat suhteet oikeen tunnu miltään. Kyllähän sitä kenen tahansa kanssa voi panna, mutta jotain muutakin tarvitsisi olla.
Rakkauden yksi piirre on se että se aiheuttaa hankaluutta ja monimutkaistaa elämää. En minäkään sitä jaksaisi, mutta en vaan voi itselleni mitään eikä tunteiden tukahduttaminen ja "minä olen tunteeton ja rationaalinen kone"-ajattelu oikein onnistu...
Minä miellän "rakkaudeksi" ne suuret tunteet, jotka syystä tai toisesta heräävät suhteen alkuvaiheessa ja sitten täysin biologisista syistä hälvenevät vuoden tai parin päästä. Jos kaksi ihmistä tiedostaa tämän tunneryöpyn hetkellisyyden ja ei alunperinkään hae tuota tunneryöppyä, miksi he hakisivat romantiikkaa syrjähypyistä?
Ja eivätkö väliaikaista tunneryöppyä ("rakkautta") hakevat ole todennäköisemmin etsimässä sitä muualta, kun tunteet hälvenevät vanhan kumppanin kanssa täysin biologisista syistä?
Ehkä minä etsin friends with benefits -suhdetta, loppuelämäkseni. Haluan tylsän suhteen. En näe miksei sellaisessa suhteessa voisi olla ihan tarpeeksi läheisyyttä, samalla tavalla kuin pitkäaikaisen kaverin kanssa.
Tunteiden tukahduttaminen on aika helppoa, kun ne eivät tuo elämässä koskaan mitään positiivista eteen. Niitä oppii olemaan ruokkimatta.
Läheisyysriippuvuus on vakava riippuvuus, samoin on ihastumisriippuvuus- näistä pitäisi päästä eroon ensin ja vasta sen jälkeen voi löytää itselleen parisuhteeseen soveltuvan kypsän ihmisen.
Jos susta tosiaan paistaa läpi se, että kuka vaan kelpais. Haluat vimmatusti läheisyyttä ja seksiä, et tutustua siihen kyseiseen ihmiseen. Hän on vain väline. Ja tosiaan jos haluat itsetuntosi vahvistukseksi jonkun siirtyäksesi sitten "parempaan", niin tän on pakko loistaa susta jo kauas.
Mä ainakin haluan olla jotenkin ainutlaatuinen, että just MINÄ olen kiinnostava ihminen, johon halutaan tutustua.. Ja ehkä toi sun seksin ostaminen "pilaa" sua lisää.. Saat maksamalla toisen toimimaan, miten haluat.. Siis jos ymmärrät kun vertaan vaikka psykoterapiassa käyvään. Hän saa rahasta ymmärtämystä ja "rakkautta" ja aikaa. Se vääristää jotenkin suhdetta toisiin ihmisiin, kun tottuu olemaan koko ajan keskipiste ja puhumaan itsestään. Vapaaehtoinen molemminpuolinen seksikin on kahden kauppa, samoin kuin henkinen suhde; se luodaan yhdessä.
ps. mun mies on mua 5cm lyhyempi, n. 170cm. ei se siitä voi olla kiinni pelkästään..
Ehkä minusta paistaa läpi huono omanarvontunne. En kuitenkaan tuo sitä suoraan sanallisesti ilmi, vaan yritän käyttäytyä itsevarmasti.
En ole pelimies tai aivoton panokone, vaan haluan tutustua ihmisiin syvemminkin. Myönnän kuitenkin pitäväni muita välineinä. Haluan seksiä, (kehon ja mielen) läheisyyttä ja hyväksyntää. Naisesta voin saada kaikki kerralla. Minä haluan olla aivan samalla tavalla "vain" jonkun muun väline. Koen sen olevan myös hyväksymisen tapa: näet minut tarpeeksi hyvänä täyttämään tarpeesi/halusi, oli kyse sitten päivistä tai vuosista.
Haluan tutustua toiseen ihmiseen. Aikaisemmista viesteistä saa ehkä sen kuvan, että minulle kelpaisi ihan kuka tahansa, mutta kyllä minullakin on rimani. Se vaan on aika paljon matalammalla kuin useimmilla naisilla näyttää olevan.
Ehkä ero on siinä. Naisen kiinnostus minua kohtaan on niin harvinainen asia, että se on minulle arvokasta. Osoitetaanko sinua kohtaan "pientä" kiinnostusta niin paljon, että se ei ole tarpeeksi? Jos minä puhun naiselle, pidän häntä jollain tavalla kiinnostavana. Miksi on tarpeen pitää itseään ainutlaatuisena, kun on päivänselvää, että sinun tilallesi löytyisi joku muu ihan yhtä hyvä, kuten myös minun tilalleni?
Hyvä vertaus seksinoston ja terapian välillä, olenkin harkinnut lopettavani seksinoston. Sen piti jäädä tavaksi kokea miltä seksi tuntuu, mutta jäin koukkuun. Olen ajatellut käyttää nuo rahat terapiaan, mutta en tiedä olisiko se yhtään parempi vaihtoehto.
"Vapaaehtoinen molemminpuolinen seksikin on kahden kauppa, samoin kuin henkinen suhde; se luodaan yhdessä."
En oikein saa mitään irti yllä olevasta lainauksesta. Voisitko tarkentaa? Kun puhun ja kirjoitan naisten kanssa, kysyn paljon kysymyksiä, ja olen aidosti kiinnostunut jakamaan ajatuksia ja kokemuksia. Yökerhoissa olen toki yrittänyt suorempaakin lähestymistä.
Milloin nainen uskoo, että haen kahden kauppaa? Onko tässä kyse yllä olevasta "ainutlaatuisuudesta"? Jos koet, että joku muukin kelpaisi minulle, et halua lähteä mukaani, koska koet minun pitävän sinua halpana kertakäyttötavarana? Pitääkö minun ensin näyttää sinulle, että minulla on vaihtoehtoja joita en kelpuuta, jotta pidät minua tarpeeksi hyvänarvoisena? Onko tässä lopulta kyse miehen arvosta suhteessa ympäristöön ja siitä, kuinka ajattelet ympäristön näkevän sinut, jos olet huonoarvoisen miehen kanssa?
joo no niin... Mä en käy yökerhoissa ja mä en lähde kenenkään mukaan suoraan seksiä harrastamaan. Joskus tietysti jossain varsin kin kesällä hengailin (sinkkuna) ja pidin jostakin ja tilanne vaan ajautui seksiin... En ikinä oo lähteny minnekään hakemaan seksiä, lähden jonnekin musiikin tai hauskan seuran toivossa ja aiemmin tosiaan saattoi olla, että viehätyin jostakusta ja se johti sitten seksiin. Eihän ikinä voi tietää, mitä tapahtuu, kun lähtee liikkeelle. Voi saada tosi hauskoja keskusteluja, tanssia tai sit voi olla ihan tylsää. Semmonen ihminen on rasittava tuttavuus, jolla on heti joku pakko saada jotain... Vaikee tämmösiä on analysoida. Kivointa jos asiat tapahtuu vaan itestään. Mut ehkä kaikilla ei sit tapahdu mitään näin..
En oo omassa tuttavapiirissä tai muualla havainnu, että pituus olis este. Tai siis lyhyys.Mut ehkä mun tutut on erilaisia kuin yökerhon lihatiskillä päivystävät seksimaanikot. ;) Päällekäyvyys on ainakin mulle niin turn off.
Onko sulla harrastuksia, luetko ym, että ois kiinnostavia keskusteluna aiheita? Mun on tietysti naisena vaikea ymmärtää tilannetta, että jää täysin seksuaaliseen paitsioon ja yksinäisyyteen, ehkä miehillä on vaikeampaa.
Sillä suhteen luomisella yhdessä tarkoitin sitä, että yksin voi helliä päässään haaveita, mitä tekis ja mitä toinen tekis missäkin tilanteessa, luoda valmiita käsikirjoituksia. Mutta sitten toinen ihminen onkin ja tekee ihan jotain muuta. Esim mä en missään nimessä halua kahvia sänkyyn, vaikka joku vois aatella että se on kaunis ele.. Ihmiset ei parisuhteessa aina halua samaan aikaan seksiä ja joutuu pettymään, mitä ei tietysti maksetussa seksissä tule. Toiselle voi tulla kuuma lusikka-asennossa nukuttaessa, vaikka ite toivois läheisyyttä. jne jne. Luulen, että suurimmat onnen hetket ja toisaalta karvaimmat pettymykset kokee nimenomaan suhteissa toisiin ihmisiin. Mulle ei nyt täysin auennut onko sun perimmäinen toive saavuttaa parisuhde vai satunnaista seksiä. Vai pelailla ja taktikoida kulloiseenkin hetkeen paras tulos eli vaihtaa heti kun mahkuja tulee..
"en lähde kenenkään mukaan suoraan seksiä harrastamaan."
"pidin jostakin ja tilanne vaan ajautui seksiin..."
"viehätyin jostakusta ja se johti sitten seksiin."
"Semmonen ihminen on rasittava tuttavuus, jolla on heti joku pakko saada jotain..."
"Kivointa jos asiat tapahtuu vaan itestään."
Tunnistan olevani hiukan päällekäyvä ja malttamaton. Toiminnassani naisten kanssa on ehkä liian vahvasti taustalla seksi tai muu fyysinen läheisyys, korkeimpana päämääränä. Ehkä minun on yritettävä vähentää seksin roolia elämässäni, aloittamalla maksullisista naisista ja Internet-pornosta. Ehkä sitten voin kanssakäydä naisten kanssa ilman, että pidän fyysistä läheisyyttä voittona ja kaikkea muuta häviönä.
Mutta tarkoittaako seksin suuri rooli elämässäni että olen epäterve, vai olenko yksinkertaisesti viriili mies? Ehkä ne kaikki miehet joiden kanssa "ajauduit" seksiin ajattelivat seksiä kuten minä, mutta osasivat pelata asian sulavammin niin, ettei sinulle tullut vaivaannuttavaa oloa vaikka olisit kieltäytynyt. Olivat sosiaalisesti taitavampia tuomaan esille seksin mahdollisuuden, ilman että siitä edes puhuttiin ääneen. Suorapuheisuus - tai sosiaalinen tahdittomuus - koituu tappiokseni?
"Vaikee tämmösiä on analysoida."
Kyllä, mutta ainakin minulle välttämätöntä, sillä haluan ymmärtää mistä yksinäisyyteni johtuu. Minulle ei ole mahdollista odottaa että joku tulee ja viehättää. Onko ongelma minussa? Yhteiskunnassa? Naisissa..?
"Mun on tietysti naisena vaikea ymmärtää tilannetta, että jää täysin seksuaaliseen paitsioon ja yksinäisyyteen, ehkä miehillä on vaikeampaa."
Olen niin kyyninen. Valta tuntuu olevan naisilla. Tunnen itseni pelleksi, jonka pitää oppia painelemaan nappeja joiden tarkoitusta en ymmärrä. Se mitä tarjoan ei riitä, joten on tarjottava jotain enemmän, tai tarjottava jotain muuta.
"Onko sulla harrastuksia, luetko ym, että ois kiinnostavia keskusteluna aiheita?"
On, mutta ei ehkä tarpeeksi näyttääkseni menevältä ja korkea-arvoiselta. Puheenaiheita kuitenkin riittää. Ongelma onkin se, että olisin mieluummin fyysisesti lähellä, kuin puhuisin tuntikausia... ehkä tämä johtuu seksin roolista elämässäni... vai siitä että olen mies?
"yksin voi ... luoda valmiita käsikirjoituksia. Mutta sitten toinen ihminen onkin ja tekee ihan jotain muuta."
Hienoa. Tätä haluan. Parisuhteen jossa tehdä kompromisseja, koska uskon suhteen olevan sen arvoinen. Ei mitään ylitunteikasta pilvilinnakuvitelmaa.
"onko sun perimmäinen toive saavuttaa parisuhde vai satunnaista seksiä."
Kumpaakin. Parisuhde olisi hieno asia, mutta sen puutteessa uskon satunnaisen seksinkin voivan olla intiimi tapahtuma, eikä kahden lihatiskiseksimaanikon tunteeton akti.
HYvää pohdintaa.. Mutta toisaalta valta on sillä, jolle sen annat. Riippuvainen antaa aina vallan pois itseltään oli sitten kyse seksistä, päihteistä, pelaamisesta tms. Oon ollu itekin pitkiä aikoja yksin ja ollut silloinkin onnellinen, kun mulla ei ole pakkoa saada mitään. Siis perustarpeiden lisäksi ja näihin luen asunnon ja ruuan. Ruokaakin oo dyykkaillu joskus. On aika vapaa, jos ei "tarvitse" keneltäkään mitään välttämättä. Silloin kohtaamisetkin on aitoja, ketään ei tarvitse mielistellä jonkun asian toivossa. (ite nuorena koin tätä, kun toivoin/odotin, että vanhemmat antaisivat rahaa). Kaikki mitä itse tarjoaa ja mitä toiset itselle tarjoaa on vapaaehtoista ja iloinen yllätys.
Ihmisissä tosiaan on muukin ulottuvuus kuin seksikumppanius. Kiintoisaa on päästä toisen mielenmaisemaan käväsemään. Ja jotenkin humalapäiset satunnaiset suhteet ei mulle ainakaan anna mitään.
Tsemppiä sulle! Ehkä se auttaa jos vähennät seksin painotusta tutustumistilanteissa. Kyllä varmaan on muitakin kuin minä, jotka arvostaa ihan tavallisia asioita ihmisissä, eikä rakentele utopioita. Oon kyllä lukenu naisten deitti-ilmojen pitkiä vaatimuslistoja, en usko että ihan kaikilla semmosia on. Ite ainakin suhtaudun avoimin mielin ihmisiin.. :)
Epätoivoisuus näkyy kauas.
Siis olen mies joka ei itsekkään seuraa sormia napsauttamalla jostain, mutta rehellisesti sanottuna kyllä minuun luodaan katseita ja mm. työpaikaltani voisin saada seuraa niin halutessani naisten reaktioista päätellen.
MUTTA, en tahdo ketä tahansa joka varmaan myös näkyy ylöspäin siinä että osaan olla itsevarma naisten seurassa. Voisin sanoa naiselle siis EI joka hämmentää varsinkin Suomessa naisia koska he ovat tottuneet siihen että mies haluaa heidät.
Jos omaksut sisäisesti asenteen ettet huoli ketä tahansa niin se näkyy myös ulospäin samalla kuitenkin olet avoin ja rento toisia kohtaan. Sitten kun kala näykkäisee koukkua niin voit alkaa hieman panostamaan huomioimalla naista.
Tietysti itse olen keskipituinen, mutta totean tähän että usein näen ja tuttavapiiriin kuuluu lyhyitä miehiä joilla on todella hyvännäköisiä oman ikäisiä tai nuorempia naisia käsipuolessa.
Yökerhot ihan oikeasti ovat kamalan huonoja lähestymisiin ja minusta todennäköisesti esimerkiksi huomaa että en ole sinut sen "lihatiski"-meiningin ja mielestäni aika teinimäisen/juntin/pintaliito/typerän "oon kova kundi ja sä oot kive gimma, mennääks panee?" homman kanssa. MIkä tekee mun lähestymisistä tuollaisissa paikoissa todella vaikeita kun tulee aika nolon huvittunut olo touhusta.
Sinun kannattaisi aluksi relata, nauttia elämästäsi ja löytää ne jutut jotka tekevät sinusta sinun. Älä vertaile itseäsi muihin tai analysoi liikaa mitä naiset hakevat. Yleensä kyllä huomaat sitten käytännössä menikö joku väärin jne.
Toinen juttu on että ÄLÄ IHMEESSÄ kuuntele naisten ohjeita täällä palstalla miten heitä tulisi lähestyä tai mikä heidät sytytttää. He eivät itsekkään sitä osaa sanoa tai käsitellä kun se tilanne tulee eteen.
Ennen en ajatellut olevani kovinkaan kummoisen näköinen tai oloinen, mutta nykyisin koettuani jotain voisin saada aika uskomattoman näköisiä naisia jos vain panostaisin niihin. Tosin yöelämästä se voi tehdä tiukkaa koska siellä pitää se koko homma ladata ekaan kontaktiin ja sellaiseen pintameininkiin.
Nettitreffit ovat vielä pahemmat koska käytännössä siellä kaiken ratkaisee ne kylmät ominaisuudet (mm. pituus, status) ja se naamakuva.
Ympäristö vaikuttaa naisiin enemmän kuin meihin miehiin joten veikkaan että ympäristösi etsiä seuraa on yksinkertaisesti sinulle sopimaton.
Miehenä ei niitä tunteita kannata tuoda liikaa omaan mieleen alussa koska se herkästi pilaa kaiken. Miehen kun pitää vaikuttaa itsevarmalta jne. "toimia oikein" kun taas naiset saavat kokea ja tuntea suhteen alussa mitä haluavat. Kuulostaa hirveältä mutta niin se on. Mitä enemmän osoitan huomiota naiselle olematta tunteellinen niin sitä itsevarmemmalta vaikutan ja naiselle tulee "turvallinen olo". Jos taas alan tunteilemaan niin nainen voi saada epävarman vaikutelman ja se illuusio miehestä joka ottaa sen mitä tahtoo häviää naiselta.
Nainen saa tuntea alussa, mies ei. Miehen pitää olla vähän psykopaatti ja näytellä että tunteita on sekä osoittaa niitä, mutta jos tunnet niitä niin se voi välittyä käytöksestäsi tavoilla joka ei naisen mielestä ole "miehekästä" ja se on game over.-
Ymmärrän huomiot yöelämästä ja nettitreffeistä. Yritän olla pitämättä niitä mittana haluttavuudestani "oikeassa elämässä".
"Sinun kannattaisi aluksi relata, nauttia elämästäsi ja löytää ne jutut jotka tekevät sinusta sinun."
Ehkä tauko naisista ja seksistä (tai siis niiden ajattelemisesta) on tosiaankin paikallaan. Näen tämän ehdotuksen usein (unohda naiset, tee elämästäsi mahtava jne.), enkä ole täysin perillä miksi sitä suositellaan niin usein. Onko tarkoituksena unohtaa naiset kokonaan ja tehdä elämästä muilta osin miellyttävä, jotta naisettomuus ei haittaa? Vai onko tarkoituksena parantaa itseään jotta kelpaa paremmin naisille ja palata sitten markkinoille? No, molempi parempi... ehkä siis pidän taukoa tästä kaikesta.
Mielipiteesi miesten ja naisten erosta kuulostaa kärjistetyltä, mutta silti samalta mitä olen yleisesti kuullut ja lukenut. Ilmeisesti naiset ovat paljon tunteikkaampia kuin miehet ja miehet katsastelevat suhteita loogisemmin. Se on tullut tässäkin ketjussa jo ilmi. Käsittääkseni miehet voivat näyttää tunteita, mutta silloinkin kontrolli on löydettävä äkkiä, jotta nainen näkee että mies ei antaudu tunteidensa vietäväksi ja häneen voi turvautua.
Haluan analysoida näitä asioita, koska en koskaan oppinut miesten ja naisten eroa.
Haluaisitko kertoa kuinka pitkä sitten olet?
On kyllä ymmärrettävää, että 30-v sinkkumiehellä on seksi ja seuranhaku mielessä suurin piirtein koko ajan. Se on siis ymmärrettävää, mutta jostain kumman syystä se on myös vähän luotaantyöntävää.
Parasta olisi, jos voisit unohtaa seksiseuran hakemisen kokonaan. Hakeutuisit tilanteisiin, joissa voisit tutustua naisiin luonnollisessa yhteydessä ilman seksisuhdepainetta. Tutustuisit vain mukaviin ihmisiin, naisiin ja miehiin. Jossain tällaisessa tilanteessa sitten vain sattumalta voisi käydä niin, että kemiat loksahtaisivat kohdalleen.
Eli hakeudu harrastusten pariin, joissa naisia voi kohdata ja mene kaikkiin kotibileisiin, joihin pääset. Yökerhot ja baarit ovat tosiaankin huonoja seuranhakupaikkoja, ne voi unohtaa. Voihan niissä toki käydä, jos noin muuten tykkää niistä.
Jos sinulle ulkonäkö on kovin tärkeää, naisenhakuun on yksinkertainen ratkaisu: kuntosali. Sieltä löydät naisia, joille timmi kroppa tai kropan kunnossapitäminen / kuntoon saaminen on myös tärkeää. Samoin myös jonkinsortin kunnianhimo, sillä ilman sitä kuntosalilla ei yksinkertaisesti jaksa olla.
Älä kuitenkaan hyökkää heti siellä naisten kimppuun, siitä saat helposti sellaisen maineen, että sinut heitetään kuntosalilta ulos. Sen sijaan mene kuntosalille ihan vain kuntoilemaan, ei siis etsimään sinkkunaisia. pikkuhiljaa alat huomata tuttuja naamoja, rupeat moikkaamaan ja vähitellen juttelemaan lisää.
pituudellasi ei varmaankaan ole sen suurempaa merkitystä mitä sinulla on naisen painon suhteen. Ei ehkä kannata loukkaantua, jos joku nainen ei halua lyhyttä miestä, kuten ei silloinkaan, jos jollekin miehelle naisen paino on liian iso virhe. Siinä missä itse asetat vaatimuksia naisille, ymmärrä, että naisillakin on vaatimuksia miehille.
Uskon, että lähestymisessäsi on jotain sellaista, joka saa naiset epäröimään ja joutumaan liian epävarmalle maaperälle.
Silloin tulee sanottua mieluummin ei, kuin kyllä.
"Nainen 5: 51-vuotias lihava, työtön ja hieman yksinkertaisen oloinen nainen otti yhteyttä treffisivustolla. Kävimme ulkona syömässä ja itsestäni tuntui vaivaannuttavalta olla hänen seurassaan, koska olimme ulkomuodoiltamme niin erilaisia. Päätin kuitenkin puolestani olla avoin jatkolle, koska perustelin itselleni ihmisen kosketuksen olevan silti parempi kuin ei mitään, ja hänestäkin olisi varmasti ollut seuraa yksinäisyyteeni. Lounaan jälkeen hän kuitenkin ilmoitti, ettei meillä synkannut ja että hän haluaa pitää riman korkealla seuran suhteen."
Siitäs sait :D
No ei nyt sentään, vitsi vitsi... Hauskasti kuvailit.
Ehkä tuo on muistutus siitä, että keski-ikäisillä, lihavilla, työttömillä ja "hieman yksinkertaisen oloisillakin" naisilla on omat tarpeet ja mielipiteet sekä henkilökohtainen arviointikyky. Ei heille kelpaa vain kuka tahansa. Niin kuin ei meille muillekaan. Eikä sinullekaan pitäisi kelvata.
Lähesty yksilöitä yksilöinä, älä lähesty naisia vain osana naispuolista sukukuntaa. Naiset vaistoavat sellaisen, loukkaantuvat ja torjuvat sinut.
"Eikä sinullekaan pitäisi kelvata."
Miksei?
Ole tyytyväinen aloittaja et pääset yleisesti ottaen edes puhumaan naisille ja treffeille, ite en ole ruman naamani takia päässyt vielä kertaakaan treffeille, kaikki naiset kiertää vaan kaukaa ihan kun oisin joku sairas kuvottava friikki katuojasta.
Olen jo melkeen luovuttanut koko homman, antaa sitten olla kun en kelpaa kellekkään, treffit palstalla en ole saanut ainuttakaan vastausta mun viesteihin, kuvan kera tai ilman niin vastausta ei kuulu, en ole mikään sairas alapäällä ajatteleva aivopesty valtaväestön mukana menevä häntäheikki, olen fiksu ja osaan ajatella aivoilla, mutta kun ei kelpaa.
Ehkä mun sit pitäis olla joku känniääliö mikä örveltää kaupungilla joka viikonloppu et kelpaisin tässä maailmassa, en halua muuttaa tapojani, eli en juo enkä polta, tykkään olla himassa kun aikaa on.
Tosin nyt olen työttömänä ja sekin haittaa kun ei oo rahaa alottaa mitään harrastusta mitä kautta voisi ehkä saada ees sen yhden ystävän, kuulit oikeen, mulla ei oo ainuttakaan kaveria eikä ystävää.
Jälleen yks yksinäinen ystävänpäivä tulossa meikäläiselle, olisi se kiva jakaa tämäkin päivä jonkun kanssa, vaikka vaan pelkän ystävän kanssa ja antaa lämmin hali, mutta voi kun se olisi niin helppoa...
Mulle riittäis pelkkä ystävä, sen ei tarvii olla vakavaa, mut edes se yks hyvä ystävä johon luottaa kun on apea mieli tai muuta, ja ystävä kenen kanssa viettää aikaa ja poistua himasta homehtumasta.
Aloittajalle: Oli muuten hieno otsikko, pisteet siitä. Kuvaa mun tunteita täydellisesti kahdella sanalla.
Laita Turhamaailma treffi-ilmoitukseesi jotain tähän tapaan: "Hei, täällä tällainen ehkä vähemmän kaunis mörökölli mökörölli peikonpoika, odottaa elonmerkkiä sinulta sinisiipikultasydänneito. Alkolle ja tupakalle sanon Ei, mut nytpä tiedät tämän hei. Tule mulle kaveriksi, ehkä ystäväksikin. Ja jos molemmista tuntuu niin ehkä enemmäksikin. Terv. .....
Et kai hyvä 30-vuotias oikeasti kuvittele, että joku yli 40 tai jopa yli 50-vuotias noin vain lähtisi mukaasi yökerhosta? Nainen tietää, että haluat vain panoa. Olet liian nuori heille, tuskin liian lyhyt. Useimmat naiset haluavat suurinpiirtein itsensä ikäisen miehen elleivät nyt aivan ympärikännissä satu olemaan. Treffipalstalla taas ei kannata paljon noteerata, jos joku kirjoittaa pelkästään "hi". Kyllä tekstiä pitää olla enemmän, ja siinä jotain pientä kiinnostusta osoittavaa. Uskaltaisitko mennä vaikka kansalaisopiston tai vastaavan alkeistanssikurssille? Aivan, siellä opetetaan vanhoja tansseja, kuten tangoa, valssia jne. Ei sellaisia vaikeita kuin esim. ohjelmassa "Tanssii tähtien kanssa". Kurssilla voisit vain katsella sivusta halutessasi. Vanhanaikaistako? Ehkä, mutta on tansspaikkoja, joissa on paljon myös nuoria naisia (n.18-30-v.) vain pettymässä, kun ei riitä nuoria miehiä. Kokeile! Googleta Tanssipaikat, ikärakenne. Tai jotain vastaavaa Esim. Suomi24 harrastukset.
Mä olen mies ja 153 cm.
Ymmärrän ihan täysin (luulen niin) ap.tä. Mulla ei oo työtä, liikoja ystäviä eikä rahaakaan, netin naisten kuvat on mun huvitus. Oma itsetuntoni on esteenä "seuran haulle". Koko ajatuskin tavallaan esineellistää ihmisen. Naiset joiden kanssa olen tästä asiasta puhunut, syyttää miehiä heidän esineellistämisestänsä. Kuka voi sitten oikeasti rakastua ellei se, joka ajattelee toista paitsi romantiikan, mutta myös seksin tasolla? Ja kuten ap sanoi, maailmassa on niin paljon enemmänkin asioita: Kynttiläillallisia, fiksuja kahdenkeskeisiä keskusteluja ym, joista myös minä olen ulkopuolella. Joten hyvää ystäväspäivää.