Olen jäänyt odottamalleni eläkkeelle, mutta jostain syystä en jaksakaan iloita siitä. Elämä vaan tuntuu hirveän tyhjältä enkä osaa oikein sopeutua tähän. Tuntuu kuin kaikki olisi jo takanapäin, edessäpäin olisi vain vanhuuden tuomia vaivoja ja pelkoja selviytymisestä. Olen yrittänyt harrastaa kaikenlaista, mutta maku on vaan mennyt kaikesta mikä ennen oli kivaa. Mediakin maalaa aika synkkiä asioita meille suurille ikäluokille, olemme ikäänkuin haitaksi työssä käyville ja liekö hoitoakaan sitten loppumetreillä ... Onko minulla kohtalotovereita? aina hehkutetaan tätä eläkkeelle jäännin ihanuutta, mutta voihan sen kokea toisinkin.....
Eläkeläisen alakulo
Pelottavaa
2206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Alussa on varmaan monella jonkinlainen "eroahdistus": varsinainen elämäntyö on tehdy, lapset kasvatettu ja vapaata aikaa jää kun ei ole työrytmiä. Jos on ollut pitkään samassa työpaikassa niin onhan ikävä myös työkavereita.
Olen vielä muttaman vuoden työelämässä, mutta voi kun jo pääsisin jo kokonaan vapaalle. Olen tehnyt pätkätöitä ja mitään kiintymystä samaan työyhteisöön ei ole päässyt syntymään.
Sinun kannattaisi keksiä jotain itselle mieluista vaapaaehtoistyötä, jossa voit antaa panoksesi ja kokea olevasi tarpeellinen.
Minä viis veisaan median kautta syötetystä mielikuvasta, että eläkeläiset ja ikäihmiset ovat tiellä ja kuluttavat vain veroeuroja tai elävt liian pitkään. Ihmisen elämä on kokonaisuutena arvokas: jokaisella on oikeus lapsuuteen, nuoruuteen ja työikään, mutta myös elämän jakso elämän ehtoopuolella on tärkeä ja arvokas osa kokonaisuudessa. Emme elä täällä vain yhteiskuntaa varten ja istekukin voi olla vuorollaan myös eläkeläinen ja vanha.
Kuulun minäkin suureen ikäluokkaan. Kyllähän sitä tässä iässä alkaa kelata elämänsä saltoa, muistelee elettyä elämäänsä ja totuus on että enää on vain kolmannes eliniästä jäljellä vaikka iäkkääksi eläisikin. Suhteellisen nopeasti ihmiselo kuluu, vuosikymmenet hurahatavat.
Minulla on vanhva usko Jumalaan ja tiedän että olemassaolo ei tähän pääty vaan todellinen elämä vasta alkaakin kun täältä lähden. Aion paneutua innokkaasti seurakuntaelämään ja vapaaehtoistyöhön, kun vapudun työrumbasta.
Olen viisikymppinen työkyvyttömyyseläkeläinen, enkä usko "vanhustenhoitoon". Olen jo päättänyt ennemmin kuolla kuin päätyä johonkin laitokseen vanhuksena. Tiedän ihan tarpeeksi jo nykyisestå kroonikko/vanhustenhoidosta ja huonommaksi on menossa. Siihen asti porskutetaan harrastusten ja osa-aika/tilapäistöiden kanssa.
Miksi et sitten mene osa-aikatöihin tai tilaispäistöihin, jos kaipaat työelämää?