Hei! Meillä on tosiaan siis reilun vuoden ikäinen tyttökoira. Ongelmanamme on se, että kun koiraa ulkoiluttaa, ja tulee toinen koira vastaan, meidän koira pitää aivan uskomattoman metelin. Se on jotain älyttömän kovaäänistä, se ei ole haukkumista, eikä itkua. Se on vähän sen kaltaista kun koiraa satuttaisi jotenkin, mutta mitään koirallehan ei tuolloin tehdä. Koira ei kuule eikä reagoi mihinkään tämän jälkeen, koira täytyy vaan kiskoa nolostuneena pois tilanteesta ja jättää vastaantullut koira sekä hänen ulkoiluttajansa hämmentyneinä miettimään että mikäs tuota koiraa vaivasi. Ei pidä meteliä jos näkee koiran kaukaa, vaan vain silloin kun koira tulee vastaan. Fiina on muuten nätisti kotona, ja kun menemme vieraille "tutuille" koirille kylään, joita on jo pennusta asti tavannut, kuten sekä poikaystäväni että minun vanhemmilla on tiibetinspaniel, toinen uros ja toinen naaras. Sitten on vielä poikaystäväni mummun kultainenoutaja, jonka kanssa on myös ihan kaveri. Sen olen ainakin huomannut, että vastaantulevan koiran sukupuolella, iällä eikä koolla ole väliä. Asumme kerrostalossa jossa rapussammekin on muita koiria joihin olemme usein törmänneet rapussa/pihalla, mutta Fiina ei ole näihin koiriin tottunut yhtään, vaan aina sama meteli.
Olemme koittaneen torua koiraa välittömästi metelin jälkeen, rauhallisesti puhua kun meteli alkaa että ei ole mitään hätää, mutta eipä nuo mitään vaikuta asiaan. Mikä koiraa voi vaivata, ja mitä tällaiselle asialle voi tehdä? Koiran ulkoiluttaminenkaan ei ole mukavaa puuhaa, kun aina jännittää tuleeko koiria vastaan vai ei.
Olemme koittaneen torua koiraa välittömästi metelin jälkeen, rauhallisesti puhua kun meteli alkaa että ei ole mitään hätää, mutta eipä nuo mitään vaikuta asiaan. Mikä koiraa voi vaivata, ja mitä tällaiselle asialle voi tehdä? Koiran ulkoiluttaminenkaan ei ole mukavaa puuhaa, kun aina jännittää tuleeko koiria vastaan vai ei.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on ainakin ihan selvää reviiripuolustusta. Johtuu siitä että te ette itse koiran mielestä kykene siihen. Samasta asiasta taitaa olla kyse myös vastaantulijoille remuamisessa. Tilanne korjaantuu kun otatte vastuun ja saatte koirankin uskomaan että kaikki on hanskassa. Se on pienistä asioista kiinni: Oma rauhallisuus, ennakointi, rutiinit, liikunta, koulutus, aivoille tekemistä ja terveellinen ravinto ja riittävä uni. Kun nämä ovat tasapainossa niin koirakin rauhoittuu.
Hae kirjastosta joku hyvä koirankoulutuskirja ja lue se ajatuksella. Sitten mietit miten mikäkin asia soveltuu koiraasi, ja alat koulutuksen alusta.
Jotenkin luulen että olet hemmotellut aika tavalla koiraasi, ja se ei ole aina hyväksi kun koiruus kasvaa. Turvaa koirasi kaipaa, mutta nyt et sitä oikein pysty sille tarjoamaan, siksi se ottaa turvallisuusvastaavan tehtävän itselleen.
Vanha hyvä keino, eli nokka tökätään ulosteeseen ja koira eristykseen takapihalle, toimii tähänkin ongelmaan.
Ala tunkea nameja sen suuhun ENNEN kuin se alkaa metelöimään ja syötä sitä taukoamatta koko ohituksen ajan :) Jos syöminen ei onnistu, ohita kauempaa. Ota lenkille aina mukaan jotain superhyvää. Sen pitää olla niiiiiin hyvää, että se voittaa tuon käytöksen. Etäisyydellä voit myös pelata. Kauempana koira ei vielä koe tarvetta metelöidä, kehu siitä. Mene lähemmäs ja kehu kun se on edelleen hiljaa ja nameja sataa. Olet mennyt liian läheltä liian nopeasti, jos koira ehtii metelöidä. Mene tällöin nopeasti ohi vaan ja palkkaa taas kun koira on hiljaa.