Mitä se "syvällinen keskustelu" on, jota niin moni peräänkuuluttaa parisuhteelta? Monessa ketjussa näkyy olevan naisten valituksia siitä, ettei miehet osaisi keskustella syvällisiä? Voisiko joku vääntää minulle rautalangasta, mitä se syvällinen keskustelu oikein on? Samaako, kun teininä (ja jotkut vanhempanakin) kännissä jauhavat siitä, onko Jumala olemassa ja miksi maailmassa on pahuutta ja miksi yhteiskunnissa esiintyy eriarvoisuutta ja blaablaablaa.. Pitääkö hyvään parisuhteeseen sisällyttää vastaavat humaanit keskustelut kynttilänvalossa ja ehkä viiniä siemaillen?
Olen nainen, mutta en jaksaisi hetkeäkään sellaista suhdetta, jossa "keskustellaan syvällisiä." Olen kai sitten outo tapaus ja minulta puuttuu joku tarvittava aivojen osa. Koen äärimmäisen rasittavaksi ihmiset, joilla on tarve (etenkin kännissä) puhua ns. syvällisiä. Kyllä minäkin puhua osaan, mutta puhun mieluummin ASIAA. Kommentoin, pohdin ja keskustelen mielelläni kaikkea mistä tahansa tieteenalasta, yhteiskunnasta. Seuraan kyllä päivänpolitiikkaa, maailman tapahtumia ja tiedeuutisia. Olen tavannut paljon tällaiseen keskusteluun kykeneviä miehiä. Olenko siis kuiva tyyppi naiseksi? Onko minulla miehen aivotoiminta? Ehkä kaipaan enemmän toimintaa ja relevanttia asiaa, kuin filosofisia jaaritteluita kynttilänvalossa. Kyllä minusta hihittelevä huumorintajuinen blondikin löytyy hyvässä seurassa, mutta syvällinen en kai sitten ole? Vai riittääkö pohtiva luonne syvällisyyden kriteeriksi vai täytyykö myös jaksaa jaaritella?
Miten te miehet koette - haluatteko syvällistä keskustelua naisenne kanssa?
Mitä ihmeen syvällistä keskustelua?
51
9741
Vastaukset
- hm hm
Öh, itse olen kyllä ajatellut nimenomaan syvällisen keskustelun aiheeksi tiedeuutiset, maailman tapahtumat ja päivänpolitiikan. Pystyisin mainiosti puhumaan myös hengellisemmistä asioista, mutta niistä tuli jo nuorena hölötettyä niin paljon ettei ole välttämätön pakko, jos toinen osapuoli ei halua.
Pinnallisina asioina (joista toki voin keskustella myös, mutta en jaksaisi aina enkä yksinomaan) pidän juttelua siitä mitä tuli kaupasta ostettua, mitä tänään söisi yms. Televisiosarjoista ja elokuvista puhuminen voi olla joko pinnallista tai syvällistä riippuen vähän siitä millaisesta fiktiosta on kyse. Voihan viihde olla höttöä tai hyvinkin syvällistä matskua.
Sellaisia syvällisiä aiheita en minäkään jaksa kuin että pitäisi miehen kanssa jatkuvalla syötöllä miettiä "suhteen tilaa". Miksei sitä suhdetta voi muka elää päivä kerrallaan sellaisena kuin se sattuu etenemään, hemmetin tilaraportit kuuluvat duuniin...- kkjkgyui56
Hyvin kirjoitettu:)
- Onpa huoli
Ihan rennosti vaan.. Juttu lentää miten lentää kenenkin kanssa, ei omista eikä muiden puheista kannata ottaa turhia paineita :D
- Mies 30v
Onpahan mielenkiintoisin aloitus tällä palstalla pitkään aikaan! Innolla odotan, millaisia vastauksia tähän tulee :)
Ensimmäinen mieleen tuleva asia on se, että syvällisessä keskustelussa ei tyydytä siihen, mikä on ja miten on, vaan ollaan kiinnostuneita myös siitä, miksi niin on. Kun kuulen mielipiteen johonkin asiaan, haluan kuulla myös miksi henkilö on sitä mieltä. On tietysti kysymyksiä ja mielipiteitä, joihin on vaikea suoraan keksiä perusteluja, mutta silloinkin voi miettiä mahdollisia syitä mielipiteeseen. Olennaista on se, että ei tyydytä pintaan, vaan ainakin yritetään nähdä sen alle.
Toinen asia, joka usein kuuluu syvälliseen keskusteluun, on tietynlainen objektiivisuus. Tarkoitan sillä sitä, että ei tyydytä sanomaan, mitä mieltä itse ollaan, vaan otetaan etäisyyttä asiaan ja yritetään aidosti ymmärtää myös toisen osapuolen näkökulma.
Syvällisen keskustelun aihe voi olla mitä tahansa. Pinnallisistakin aiheista voi saada hyviä syvällisiä keskusteluja. Mielestäni parisuhteen puiminen ei ole automaattisesti syvällistä keskustelua, mutta sekin voi olla.- 11x22
Tässä tuli mielestäni hyviä pointteja. Syvälliseksi keskustelua ei tee sinällään sen aihe, vaan se tapa millä aiheesta keskustellaan. Periaatteessa esim. elämän tarkoituksesta tai päivänpolitiikasta voi keskustella hyvin pinnallisesti, kun taas vastaavasti jostain hyvin arkipäiväisestä tai triviaalista asiasta voi saada aikaan syvällistä keskustelua.
Olennaista siis on, millä tavalla aihetta lähestytään, miten keskustelu etenee, millä tavoin dialogi toimii jne. Syvällinen keskustelu on aina intensiivistä ja vaatii tietoista ja keskittynyttä läsnäoloa, erityistä valpautta sekä aiheen että toisen osapuolen suhteen.
Erottaisin toisistaan myös ainakin älyllisen ja tiedollisen tason ja toisaalta emotionaalisen, subjektiivisen kokemuksen tason. Keskustelu voi olla älyllisesti syvällistä, mutta jäädä tunnetasolla pinnalliseksi, tai päinvastoin. Tässä kohtaa tietysti aiheellakin saattaa olla merkitystä, samoin tietysti jokaisen luonteella ja persoonallisuudella ja sillä, mikä on kullekin luonteenomaisin tapa lähestyä ja hahmottaa asioita. Itse pidän kaikkein antoisimpina sellaisia keskusteluja, joissa päästään syvemmälle sekä mielen että sydämen tasolla, jos nyt vaikka asian noin ilmaisisi.
En oikein osaa kuvitella itseäni parisuhteeseen miehen kanssa, jonka kanssa keskusteluyhteys jää kovin pinnalliseksi. Mutta eri ihmisten käsityksissä syvällisyydestä on niin paljon vaihtelua ja se on niin suhteellinen käsite, että on tosiaan vaikea päätellä, mitä kukin sillä esim. deittiprofiilissaan tarkoittaa. Tosin profiili muuten/kokonaisuudessaan voi antaa jotain viitteitä siitä kyllä.
Välillä tuntuu, että elämme nykyään niin pinnallistuneessa ja myös kiireisessä ajassa ja kulttuurissa, että ”syvällistä” on jo se, että istahdetaan jonkun kanssa keskustelemaan pitempään kuin vartiksi, ja kysellään toiselta esim. miten hän voi – siis ihan oikeasti eikä vain small talkina.:(
Hieno aihe, eikä mitenkään itsestäänselvä vaikka itse en kovin usein ole huomannut että naiset tosielämässä ja profiileissaan erityisesti peräänkuuluttaisivat *syvällisiä* keskusteluja - noita "pidän keskusteluista punaviinilasin äärellä" kyllä löytyy, jmutta se nyt voi olla mitä vaan ;)
Hyviä pointteja tuossa olikin yllä -tietty objektiivisuus nimenomaan kuuluu minustakin määritelmään. Minusta hienoksi keskustelun tekeekin juuri se, jos siinä osapuolet ovat kiinnostuneita aiheesta eikä kukaan yritä jutustelun kautta tuoda itseään hirveän paljon esille ja olla ns. "aina oikeassa"; sosiaalisesta tilanteesta riippuen (vaikkapa kotibileissä) onkin välillä vaikeaa kun huomaa että joillain keskustelijoila onkin jokin piiloagenda tuossa tilanteessa, esim. vaikutuksen tekeminen vastakkaiseen sukupuoleen. Ei nämä sulje pois toisiaan, mutta voi haitata syvällisyyden tunteen syntymistä kun näkee nämä piiloagendat ja mahdollisen kilpailutilanteen. Silloin kun ei kisalla, keskustelu on mielestäni objektiivisempaa.
Aiheen ei tarvitse olla kummoinenkaan, mutta joo - naisiin ja rakkauteen se yleensä myös jonkun mutkan kautta käy ja saattaa jopa elämän synnyn, dinosaurusten ja maailmanpolitiikan kautta palata johonkin ihan arkiseen aiheeseen kuten vaippoihin. En sitten tiedä miten syvällinen määritellään, mutta veikkaan että se on suhteellinen asia - eri ihmisille se tarkoittaa vähän eri asioita, itselleni se on sitä että (mahdollisesti) oppii jotain uutta - niin asiasta kuin keskustelukumppanistakin - ja sitä, että tulee hyvä fiilis jälkeenpäin, kuten hyvän kirjan saamisesta päätökseen...Sama täällä, teen tätä työkseni enkä ole huomannut että tätä syvällistä keskustelua nyt missään toitotettaisiin.
Luonnollista lienee että jos olet samalla aaltopituudella ja teillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita, voivat syvällisemmätkin keskustelut onnistua toisen kanssa paremmin kuin ihmisen kanssa jonka kanssa olet täysin erilainen.
Itse koen että tietyissä asioissa samankaltaisuus, maailmankatsomus nyt ainakin, on hyvän parisuhteen edellytys. Ehkä sillä syvällisellä keskustelulla tarkoitetaan myös osin tätä että keskustelun mahdollistaakseen on pakko olla kiinnostunu ainakin osin samoista asioista, on se sitten metsätys, politiikka, kirjallisuus tai ruoka.
t: Heli E-kontakti.fistä
www.e-kontakti.fi
- YTM-Mies,901
Syvällinen keskustelu= deepthroat with 30cm...
- ei jaksa jauhaa
Tulipa hyviä kommentteja! Joku syväkurkkuintoilijakin innostui aiheesta : D En nyt ehdi kommentteihin erikseen vastaamaan.
Selvästikin syvällinen keskusteleminen merkitsee ihmisille hieman eri asioita. Olen itse ajatellut ettei normaali "akateeminen" objektiivinen keskusteleminen ole syvällistä. Se on minulle vain analyyttista keskustelua. Joku vastaaja toi esiin myös sen näkökulman, että mikäli keskustelija pyrkii (tietoisesti tai alitajuisesti) tuomaan itseään ja osaamistaan esiin, keskustelu ei olekaan enää syvällistä. Akateemiseen keskustelutapaan oplennaisesti liittyvä argumentoiminen voi luoda vaikutelman, että toinen haluaa tuoda paremmuuttaan esiin, jos molemmat eivät tiedosta keskustelun luonnetta ( yleensä silloin kun vain toinen keskustelija on akateemisesti kouluttautunut)
Tunnen henkilöitä, jotka keskustelevat paljon ja ovat hyvinkin perillä monista ilmiöistä ja asoista. Keskustelu heidän kanssaan on kuitenkin raskasta, koska he tietyllä tapaa haastavat toisen koko ajan vaatimalla selkeää ja riittävää argumentointia myös tunnesidonnaisissa kysymyksissä. Esim politiikasta ja yht.kunn.asioista keskustellessa tämänkaltainen hyökkääväkin keskustelutapa on monelle "ei-taistelunhaluiselle" luonteelle täysi turnoff ja johtaa kyseisten henkilöiden välttelemiseen.
Onko todellakin niin, että syvällinen keskusteleminen ei ole mahdollista ilman riittävää älykkyyttä ja/ tai tietotasoa? Jos/ kun syvällisyys edellyttää moniulotteista, objektiivista pohdintaa, hieman tyhmempi tyyppi ei tähän pysty?
En usko, että oikeasti keskustelunhaluinen ihminen päätyy treffeille pintaliitäjän kanssa. Kai se rima on sillä tavoin asetettu, että pinnalliset karsiutuvat heti alussa? Mutta jos suhde etenee, muuttuuko sen luonne liian helposti harmaaksi arjeksi, jolloin elämä on suorittamista ja ne keskustelut pikku hiljaa jäävät. Ja lopulta kaikki kariutuu siihen että ei keskustella riittävästi? Vai liittyykö tämä(kin) pariutumispulma epäsuhtaan naisten ja miesten kiinnostustenkohteiden ja kouluttautumisasteen kanssa. Monet naisethan valittavat että miehet ei puhu?
Mitä se treffi-ilmoitusten "kynttilänvalossa viinilasin kanssa"- kriteeri tarkoittaa? Onko se vain klishee vai kenties joku vihjaus romantiikan tarpeesta? Moniko pariskunta oikeasti istuu kotona kynttilänvalossa ja juo viiniä muulloin kuin jouluna? En minä ainakaan, mutta tulkitsenkin itseni hieman poikkeavaksi. Kaipaatteko oikeasti kynttilänvalossa nyhjäämistä? Oletan että tällä palstalla pyörii hieman vanhempaa porukkaa, eikä enää yltiöromanttisia parikymppisiä tyttösiä..- Mies 30v
Luulisin, että ratkaiseva tekijä tässä kohtaa on keskustelijan motivaatio keskusteluun, tai tarkemmin sanoen se, miksi hän haluaa keskustella.
Itse kyllä tykkään akateemisestakin väittelystä, jossa vedotaan faktoihin ja argumentoidaan kunnolla, mutta elämänkumppani ei todellakaan ole ensimmäinen ihminen, jonka kanssa haluaisin sellaisia keskusteluja käydä. Elämänkumppanin kanssa haluan pystyä sellaiseen keskusteluun, jossa tavoitteena on auttaa jompaa kumpaa ymmärtämään paremmin toista tai itseään, ja sellaisessa keskustelussa ei ole oikeita vastauksia, joita puolustaa. Kyse ei ole väittelystä tai inttämisestä, vaan todellakin keskustelusta. On vain keskinäistä kunnioitusta ja halua antaa tilaa kummankin näkemyksille.
Toisaalta voi olla, että nainen, joka ei pysty akateemiseen keskusteluun, ei ole kiinnostava, sillä en ole varma, pystyisikö sellainen ihminen myöskään sellaiseen syvälliseen keskusteluun, jota kaipaan. Tietyllä tavallahan kummassakin keskustelutyylissä on tarpeen tiedostaa asioita ja nähdä pintaa syvemmälle.
Sanoisin myös, että akateeminen ja parisuhteessa käytävä syvällinen keskustelu eroavat siinä, että parisuhteessa käytävässä keskustelussa voi ja haluaakinpaljastaa itsestään enemmän. Akateeminen keskusteluhan on tavallaan sikäli riskitöntä, että kyse on mielipiteistä, joita voisi periaatteessa vaihtaa kenen tahansa kanssa. Elämänkumppanin kanssa käytävissä syvällisissä keskusteluissa on puolestaan todennäköisesti mukana sellaisiakin asioita, joita ei halua jakaa muuten kuin sellaisessa seurassa, jonka tuntee hyvin ja johon luottaa.
Itse en kaipaa "kynttilänvalossa viinilasin kanssa nyhjäämistä", mutta sen sanoessani laitan painon sanalle "nyhjäämistä." Kynttilän valo tuo kyllä tunnelmaa, jota kaipaan, ja punaviini voi olla hyvää ja juhlallista, joten oikeassa seurassa ja tilanteessa kumpikin voivat olla oikeinkin tervetulleita :) - _eräsmies 39-v
Mutta hei, eihän viinilasin kanssa tarvitse suinkaan istua selkä suorassa pöydän ääressä, kravatti kaulassa ja korkkarit jalassa yhden kynttilän palaessa keskellä pöytää. Emmehän elä Kaurismäen elokuvassa.
Sen sijaan, toinen voi röhnöttää sohvalla lökäreissä ja toinen makoilla vaikka puolipukeissa lattialla viinilasien ollessa Ikeasta ostettuja maitolaseja ja vielä eri paria keskustelun, sen syvällisen, rönsyillessä ja kupliessa asiasta toiseen ja siitä viidenteen kynttilöiden palaessa huomaamatta loppuun siellä jossain huteralla sivupöydällä. Ja sitten yhtäkkiä kello on puoli kaksi yöllä vaikka juuri äskenhän se oli seitsemän illalla.
Tällaisista syvällisistä keskusteluista kynttilän valossa minä, mies, pidän. - ei jaksa jauhaa
_eräsmies 39-v kirjoitti:
Mutta hei, eihän viinilasin kanssa tarvitse suinkaan istua selkä suorassa pöydän ääressä, kravatti kaulassa ja korkkarit jalassa yhden kynttilän palaessa keskellä pöytää. Emmehän elä Kaurismäen elokuvassa.
Sen sijaan, toinen voi röhnöttää sohvalla lökäreissä ja toinen makoilla vaikka puolipukeissa lattialla viinilasien ollessa Ikeasta ostettuja maitolaseja ja vielä eri paria keskustelun, sen syvällisen, rönsyillessä ja kupliessa asiasta toiseen ja siitä viidenteen kynttilöiden palaessa huomaamatta loppuun siellä jossain huteralla sivupöydällä. Ja sitten yhtäkkiä kello on puoli kaksi yöllä vaikka juuri äskenhän se oli seitsemän illalla.
Tällaisista syvällisistä keskusteluista kynttilän valossa minä, mies, pidän.Olen selvästikin eri maata kuin moni muu ketjuun kirjoittanut. Mutta hyvä niin, tylsäähän täällä olisi jos kaikki ovat samanlaisia.
Yhdistän kynttilät "yleiseen tunnelmaan". Laitan ne palamaan kun koti on siisti, mieli on hyvä ja rauhallinen ja olen käynyt suihkussa/ saunassa ja pukeutunut puhtaisiin vaatteisiin. En edes muista kynttiöiden olemassaoloa jos olo on arkinen. Jos tuossa tunnelmassa sohvalla löhöää (arkinen) mies juomassa kalsareissa viiniä maitolasista, tunnelma kyllä lopahtaa aika pian. Mutta ei nyt sentään tarvitse kravattia pitää ja selkä suorana istua. En myöskään jaksa istua ja puhua tuntikausia, edes naisten kanssa. Puhumattakaan, että aika vain vilahtaisi ja huomaan olevan jo yö. Olen kai liikaa "maantasalla" ja kroppani kyllä ilmoittaa klo 21 että kohta on mentävä nukkumaan ettei unirytmi sekoa viikonloppunakaan.
Minulle keskusteleminen, syvällisyyskin ilmenee tilannetajussa. Myös tilannekomiikassa. Että ihminen osaa tarttua hetkeen ja luoda siitä huumoria tai syvällisen keskustelelun. Voi olla kyse uutisista, TV:stä, ympäristöstä tuleva virike/aihe tai omasta elämäntilanteesta pulpahtava punainen lanka, josta viriää laaja-alainen ja syvä keskustelu. Tai vitsi. Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että "syvällinen keskustelu" ei tapahdu siten, että istutaan väkisin pöydän ääreen ja päätetään keskustella. Väkisin puhuminen muistuttaa enemmänkin terapiaistuntoa.
En ehkä monen mielestä ole "syvällinen", vaan ennemminkin toiminnallinen ja tilanteeseen tarttuva. Ehkä olen liian impulsiivinen luonne malttaakseni olla paikallani ja keskustella analyyttisesti vain yhdestä/ muutamasta asiasta ihan vain keskustelemisen vuoksi. En myöskään kaipaa parisuhteessa laaja-alaista, syvää analyysia. Jos ongelmia on, nostetaan kissa pöydälle ja pöyhitään. Sen jälkeen asia saa olla luvan selvä, tai sitten on syytä erota jos ei homma pelaa. En halua "terapiaistuntoja" parisuhteeseen. Omalla kohdallani ajattelen niin, että jos suhde ei toimi ilman jatkuvaa analyysia, niin siiinä on jotakin vikaa. Ehkä tarvitsen miestä enemmän älylliseksi ja fyysiseksi kumppaniksi, kuin tunnetasolla.
- cdxzwbgfc
Vaikka käytänkin joskus sanontaa, että pohdiskelen syntyjä syvijä, niin
oikeasti en harrasta mitään vajoamista, oikein syvälle mihinkään
aiheeseen.
En olekkaan korkeasti koulutettu, mutta eipä se ollut Havukka-ahon
ajattelijakaan mikään akateeminen mies, mutta silti kovasti pohdiskeli
maailman menoa syvällisesti. - Tunnetasolla
Siipan kanssa pitäisi jaksaa puhua samoista asioista yhä uudelleen: miltä joogan jälkeen tuntuu, miksi lapsi unohtaa läksyjään, mitä ministeri oikeastaan tarkoitti jne. Kovin akateemista sellainen keskustelu ei ole, vaan enemmän yhteenkuuluvuuden tunteen luomista ja ylläpitoa. Joillekin pareille yhteenkuuluvuus syntyy yhteisistä mielenkiinnon kohteista, joillekin toisen kykyjen tai tunneherkkyyden arvostamisesta, joillekin siitä, ettei tarvitse jauhaa turhaa. Kaikista keskustelu tuntuu syvälliseltä, kun kumppani on samalla aallonpituudella ja pinnalliselta, kun se ei itseä kosketa.
- Aik. N
Tuossa olitkin saanut hyviä vastauksia mitä miehet tarkoittavat syvällisellä keskustelulla.
Mulle syvällinen keskustelu on sitä, että pystyn miehen kanssa keskustelemaan kaikista ajatuksistani. Erityisesti intiimeistä asioista kuten seksistä. En tykkää, että jotain asiaa tehdään mutta siitä ei kuitenkaan ole soveliasta jutella. - syvältä
Treffikuvioissa syvällinen keskustelu tarkoittaa vain ja ainoastaan puhumista siitä, että kolahtiko, etenemmekö parisuhteeseen ja sen jälkeen keskustelua parisuhteen tilasta.
- Katkera M tilittää
Se on totta, että jos vastapuoli ei kiinnosta fyysisesti ei hänen syvällisyydelläkään ole v*ttuakaan merkitystä... kauniiden ja komeiden suusta pieninkin älyn kipinä kuulostaa ihanan fiksulta, rumilusten kommentit on kuin kuolaavasta vajakkisuusta koska turha ruman on yrittää päteä kun ei silti voisi koskaan olla kiinostava. Pysyisivät hiljaa.
(anteeksi, katkera kommentti) - Katkera M tilittää
Se on totta, että jos vastapuoli ei kiinnosta fyysisesti ei hänen syvällisyydelläkään ole v*ttuakaan merkitystä... kauniiden ja komeiden suusta pieninkin älyn kipinä kuulostaa ihanan fiksulta, rumilusten kommentit on kuin kuolaavasta vajakkisuusta koska turha ruman on yrittää päteä kun ei silti voisi koskaan olla kiinostava. Pysyisivät hiljaa.
(pahoittelen kommentin katkeruutta) - Oho!!
Katkera M tilittää kirjoitti:
Se on totta, että jos vastapuoli ei kiinnosta fyysisesti ei hänen syvällisyydelläkään ole v*ttuakaan merkitystä... kauniiden ja komeiden suusta pieninkin älyn kipinä kuulostaa ihanan fiksulta, rumilusten kommentit on kuin kuolaavasta vajakkisuusta koska turha ruman on yrittää päteä kun ei silti voisi koskaan olla kiinostava. Pysyisivät hiljaa.
(pahoittelen kommentin katkeruutta)Näissä kommenteista välittyy varsin voimakkaasti juurikin se, miten subjektiivinen on yksilöiden suhtautuminen syvälliseen keskusteluun, omien kokemusten ja olosuhteidensa pohjalta.
On selvää, että treffailussa syvälliset keskustelut ovat erillaisia, kuin parisuhteessa, tai esim lapsiperheessä käytävät keskustelut. Treffailussa ja ainakin seurustelusuhteessa niiden luonnollisesti tulisikin olla väylänä toisen tuntemiseen ja arvioimiseen siitä onko ko henkilön kanssa edellytyksiä parisuhteen luomiseen, kun taas parisuhteessa enemmänkin juuri tuo nimim. "Tunnetasolla" mainitsema yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistaminen.
Kommentoisin hieman nimim. "Aik. N" kirjoittamaa: "Mulle syvällinen keskustelu on sitä, että pystyn miehen kanssa keskustelemaan kaikista ajatuksistani".
On huomattava joukko hyvissäkin parisuhteissa eläviä, joiden mielestä KAIKISTA omista ajatuksista ei tarvitse käydä keskustelua, eivätkä koe tarvetta toisen kaikkien ajatusten "pöyhimiseen". He toivovat kummankin osapuolen omaavan jonkin suuruisen oman "nurkkauksen" ajatuksille, jotka ovat yksin heidän omiaan.
"Katkera M tilittää", mielestäni, nostaa puolestaan esiin varsin selkeän faktan ihmisen ominaisuudesta muodostaa varsin pitkällekin viety päätelmä ja lokerointi, ensi vaikutelman ( / ensisilmäyksen ), perusteella.
- Oho!!
Eksyin surffaillessa s24:lla tännekin ja mitä löysinkään? Huhhuh, onpa harvinaisen älykkäitä kommentteja aiheesta! Suurin osa tämän ketjun kommenteista sopisi muihinkin keskustelu aiheisiin, ei vain nettideittailuun, eikä myöskään olisi pahitteeksi kaikkialla, missä keskustellaan muusta kuin small talk-tyyppisistä keskusteluista.
Avainkäsitteitä syvälliseen keskusteluun mielestäni ovat (täälläkin esiintyneet):
- Pohdinta, pelkät toteamukset eivät ole syvällistä keskustelua.
- Keskustelua asian taustoista, kuten keskutelu mistä jokin aiheutuu, tai mitä se aiheuttaa jne.
- Objekstiivisuus, AINOASTAAN oman kasityksen ja mielipiteen esittäminen ei ole syvällistä keskustelua.
- Keskustelun täydentyminen jokaisen siihen osallistuvan näkemyksistä
- Keskustelun ei ole tarkoitus provosoida, tai sen ITSETARKOITUS ei ole löytää oikeaa ratkaisua/vastausta.
- Syvällisessä keskustelussa pyritään välttämään jankuttamista
Korostan, että menin tässä aiheesta sivuun, sillä esitin näkemyksiäni syvällisestä keskustelusta yleensä, sillä on selvää, että jos kyseessä on parisuhteessa käytävät syvälliset keskustelut omaavat ne enemmän/erillaisia ominaisuuksia. - mies 28v
Niin, jotenkin hauskaa, että miehestä on tehty stereotypisesti ei-ajatteleva, pinnallisten asioiden perässä juokseva ja naisesta syvällinen ajattelija jolle tunteet,keskustellut yms. herkistely on tärkeää.Todellisuudessa, nämä eivät kuitenkaan täsmää.Itse olen tästä hyvä esimerkki.
Olen ensinnäkin itse ajattelut asioita jo valmiiksi, joten sitäkin kautta pystyn puhumaan melko syvällisiä ikäisekseni. Ja itse oikeastaan lähden siitä, että kumpanini pitää kyetä keskustelemaan asiasta kuin asiasta ja puhumaan myös syvällisiä esim. mitä ajattelee parisuhteesta,mihin se perustuu ,mitenkä haluaa kasvattaa lapsia jne. Näiden ajatusten takana pitää on vielä jokin perustelu, miksi ajattelee näin.Tärkein pointti syvällisten puhumisessa jotta sitä voi toteuttaa on itsensä tunteminen ja kykenevyys ajatella asioita rehellisesti.Syvällisten puhuminen ei ole siis mitään kirja faktaa jonka voi opetella ulkoa, vaan kysymys on ns. sisäisesti fiiliksesta ja ehkäpä "sisäisesti viisaudesta".
Se miksi jotkut eivät tuota pysty tekemään vaan enemmin puhuvat viinilasi kädessä, vaikka politiikasta, johtuu mielestäni itsensä tuntemattomuudesta, kosketuspinnan puutteesta omiin ajatuksiinsa syvällisellä tasolla, joka puolestaan johtuu uskaltamotomuudesta ajatella itseään,elämäänsä ja ajatuksiansa.- Oho!!
Vaikka olen sinua melkein kaksi kertaa vanhempi, olen monin osin kanssasi samaa mieltä.
Tällaisen "vanhan äijän" silmiin kyllä osui toisaalta tuo "miehestä on tehty stereotypisesti ei-ajatteleva, pinnallisten asioiden perässä juokseva ja naisesta syvällinen ajattelija jolle tunteet,keskustellut yms. herkistely on tärkeää". Hieman mielestäni jyrkkä sanojen asettelu. Kyllähän monesti toisaalta sanotaan naisten olevan "kaakattajia" ja "tyhjänpuhujia". Mieltäisin nämä stereotypiat loppujen lopuksi varsin sukupuolettomiksi ja perusteettomiksi lokeroinneiksi.
Toisena huomioini kiinnittyi lauseeseesi: "Tärkein pointti syvällisten puhumisessa jotta sitä voi toteuttaa on itsensä tunteminen ja kykenevyys ajatella asioita rehellisesti". Saattaa olla, että en sisäistänyt oikein ajatustasi, mutta itse käsittäisin, varsinkin parisuhteessa tapahtuvien syvällisten keskustelujen, ehdottomasti tärkeimmäksi pointiksi, vuorovaikutuksen. On erittäin hankalaa oppia tuntemaan itsensä ja kyetä rehelliseen ja objektiiviseen omien tuntojensa ja ajatustensa "analysoimiseen" ja niiden kehittämiseen, ilman ulkopuolista tukipintaa, joina nuo toisen ajatukset toimivat.
Eritoten parisuhteessa tuo vuorovaikutuksen merkitys nousee tärkeään rooliin. Tilanteessa, missä puolisot puhumalla "ainoastaan" kertovat omia tuntojaan ja mietteitään ilman, että ne vaikuttaisivat toisen vastaaviin, törmäyskurssi on ilmeinen. Toisaalta toimiva vuorovaikutteinen keskustelu auttaa oppimaan jo yksistään puolisonsa tapaa ajatella ja näin on osaltaan suuressa merkityksessä väärinymmärrysten ja erimielisyyksien ehkäisyssä.
Tuon, mitä lopuksi kirjoitit, allekirjoitan. Useilta todellakin puuttuu rohkeus, itsensä, elämänsä, ajatustensa ja tunteidensa mahdollisimman objektiiviseen arvioimiseen ja "pöyhimiseen"
- mies 28v
"Hieman mielestäni jyrkkä sanojen asettelu."
Tarkoituksena oli ehkä hieman kärjistää ja karrikoida ns. eroja.Tarkoituksena oli tuoda yhteiskunnallista ajatusta naisista ja miehistä; Nainen on yleensä se tunteellisempi, ajattelevaiasempi kun miehestä monesti tehdään hieman rationaalisempi, toisinaan ehkä hieman "puutoteemi" jolta saa nyhdätä tunteellisuuksia ja ajatuksia.
" Toisena huomioini kiinnittyi lauseeseesi: "Tärkein pointti syvällisten puhumisessa jotta sitä voi toteuttaa on itsensä tunteminen ja kykenevyys ajatella asioita rehellisesti". Saattaa olla, että en sisäistänyt oikein ajatustasi, mutta itse käsittäisin, varsinkin parisuhteessa tapahtuvien syvällisten keskustelujen, ehdottomasti tärkeimmäksi pointiksi, vuorovaikutuksen. On erittäin hankalaa oppia tuntemaan itsensä ja kyetä rehelliseen ja objektiiviseen omien tuntojensa ja ajatustensa "analysoimiseen" ja niiden kehittämiseen, ilman ulkopuolista tukipintaa, joina nuo toisen ajatukset toimivat. "
Tietysti vuorovaikutus on osa keskustelua ja toisen ihmisen mielipiteet/ tulkinat toimivat heijasteena omiin näkemyksiinsä.
Itse ajoin tuolla lauseella takaa sitä, että jotta voisi puhua syvällisesti ja osaisi/kykenisi analysoimaan, pitää tuntea itseään jo etukäteen.
Itselläni on esimerkiksi perheenjäsen, joka ei kykene minkälaiseen itse tutkiskeluun, puhumattakaan syvällisiä ajatuksia jakamaan.Tämä oli se mitä tuolla tarkoitin. - Oho!!
"Jotta voisi puhua syvällisesti ja osaisi/kykenisi analysoimaan, pitää tuntea itseään jo etukäteen." olen ehdottomasti samaa mieltä! Muussa tapauksessahan ihminen kykenee ainoastaan papukaijan tapaan, toistamaan muiden puheita ja ajatuksia.
Lähestyin asiaa hieman eri suunnalta, ottaessani esille tuon vuorovaikutteisuuden merkityksen. Nimittäin välttääksemme tuon "junnaamisen" ja "jankuttamisen" keskusteluiden tavoitteisiin tulisikin sisältyä, jos ei nyt, keskustelukumppanien mielipiteiden muuttuminen, niin ainakin niiden täydentyminen ja monipuolistuminen.- mies 28v
" Nimittäin välttääksemme tuon "junnaamisen" ja "jankuttamisen" keskusteluiden tavoitteisiin tulisikin sisältyä, jos ei nyt, keskustelukumppanien mielipiteiden muuttuminen, niin ainakin niiden täydentyminen ja monipuolistuminen. "
Kyllä, juuri näin..Joskus voi vain ymmärtää toisen ihmisen näkökulman vaikka ei olisikaan asiasta samaa mieltä. - Oho!!
mies 28v kirjoitti:
" Nimittäin välttääksemme tuon "junnaamisen" ja "jankuttamisen" keskusteluiden tavoitteisiin tulisikin sisältyä, jos ei nyt, keskustelukumppanien mielipiteiden muuttuminen, niin ainakin niiden täydentyminen ja monipuolistuminen. "
Kyllä, juuri näin..Joskus voi vain ymmärtää toisen ihmisen näkökulman vaikka ei olisikaan asiasta samaa mieltä.Niin ja jopa uudelleen arvioida, ovatko omat näkökulmat jossain määrin muodostuneet esimerkiksi ainoastaan olettamuksista tai perustuvatko ne jopa vääriin olettamuksiin, arvoihin, jne.
Toisin sanoen, mielestäni syvällisen keskustelun, (ainakin hedelmällisen sellaisen) yksi tunnusmerkki on myös avoimuus, on siis valmis ottamaan vastaan itselle vieraiksikin tuntemiaan ajatuksia, ajatusmalleja käsityksiä ja johtopäätöksiä. Tämä kuitenkin vaati keskustelijalta kriittisen pohdinnan keskustelun aikana ja sen jälkeen, jotta ei "syyllistyisi" herkkäuskoisuuteen.
- ...:))
Suurin osa ihmisistä on tyhmiä, kykenemättömiä abstraktiin ajatteluun, jolloin "keskustelut" netissäkin jäävät pinnallisiksii ts.tyhmiksi.´
Moni aikuinen mies osaa "keskustella" vain kyselemällä itsestään selviä asioita.Normaali, fiksumpi ihminen osaa keskustella muutoinkin kuin kysymyksin.
Eräskin mies tiedotti useaan kertaan päivässä tekemisiään:Nyt keitän nakkisoppaa, nyt tyttö tuli kylään....:)) - avosulku
Sitten sitä vasta tyhmäksi itsensä tuntee, kun on vuodattanut sielunsa syviä salaisuuksia nettitreffikumppanille jo ennen tapaamista, ja tavattaessa toteaa ettei halua koskaan enää mitään toiselta tai toisesta, ei edes tavata. Eli on yksi asia olla syvällinen parisuhteessa (hienoa) ja on toisaalta paras pysyä tutuissa ja turvallisissa jutunaiheissa ennen tapaamista. Varsinkin etoo jälkikäteen jos naishenkilönä innostuu avautumaan sanotaanko nyt erotiikan maailmastaan "Herra Väärälle". Välttäkää tätä arvon sisaret.
- ....())
Itselläni kulkee raja siinä etten mitään seksiin liittyvää ala ollenkaan keskustella viesteissä, saati puhelimessa ennen tapaamista.Karsin heti tälläiset miehet.
Ja näitä seksinkipeitä miehiä kyllä löytyy, jopa vanhemmat miehet johdattelevat enemmän tai vähemmän epäsuorasti tuohon aiheeseen ":Hellät yölliset kuiskaukset, Saiskos sulta.....avaimen kuva-albumiin..::)?,tottakai seksi on tärkeää" yms. typerät kommentit...
Itsestään selvää on jokaiselle että seksi kuuluu parisuhteeseen, mutta todella typerää on alkaa tuntemattomien ukkojen kanssa , joita ei ole koskaan tavannutkaan tälläisiä keskustella....
Huonosti ovat asiat jos ei muuta puheenaihetta ennen tapaamista löydy kuin seksi, tuskin on odottevissa mitään yhteistä jatkossakaan.
Mielestäni seksistä ja itsekunkin omista mieltymyksistä ehtii kyllä sitten keskustella, kun on tavannut ja jotain yhteistä löytyy. - syvältä joo
....()) kirjoitti:
Itselläni kulkee raja siinä etten mitään seksiin liittyvää ala ollenkaan keskustella viesteissä, saati puhelimessa ennen tapaamista.Karsin heti tälläiset miehet.
Ja näitä seksinkipeitä miehiä kyllä löytyy, jopa vanhemmat miehet johdattelevat enemmän tai vähemmän epäsuorasti tuohon aiheeseen ":Hellät yölliset kuiskaukset, Saiskos sulta.....avaimen kuva-albumiin..::)?,tottakai seksi on tärkeää" yms. typerät kommentit...
Itsestään selvää on jokaiselle että seksi kuuluu parisuhteeseen, mutta todella typerää on alkaa tuntemattomien ukkojen kanssa , joita ei ole koskaan tavannutkaan tälläisiä keskustella....
Huonosti ovat asiat jos ei muuta puheenaihetta ennen tapaamista löydy kuin seksi, tuskin on odottevissa mitään yhteistä jatkossakaan.
Mielestäni seksistä ja itsekunkin omista mieltymyksistä ehtii kyllä sitten keskustella, kun on tavannut ja jotain yhteistä löytyy.Ne miehet, ne miehet... Ei ne heti karsimasi miehet välttämättä olleet sen omituisempia tai huonompia kuin sillain sivistyneesti keskustelevat. Suuri osa naisista näet kuuntelee ihan mielellään melkolailla suoria, härskejä ehdotuksia ja juttuja. Osa heistä jopa suorastaan pettyy, jos ei mies puhu (epä)sopivan tuhmasti.
Olen mies, joka ajattelee seksipuheista aika samalla tavalla kanssasi. Mutta silti olen usein vierestä seurannut, miten vahva vaikutus suureen osaan naisista on selkeästi rivoilla vihjailuilla ja puheilla. Usko tai älä niin joillekin naisille se on jopa kynnyskysymys johonkin. - ex hyväuskonen
Juuri näin, aiemmin kokemattomampana helpostikin kerroin avoimen rehellisesti itsestäni aika henkilökohtasiakin juttuja jo posteissa, ja myös seksistäkin tuli keskusteltua kun aihe kuitenkin itseäkin kiinnostaa, mutta aika hölmöltä ja huijatulta tuntu vaan kun nää miehet aikansa itteensä viihdytettyä vaan katosivat kun pieru saharaan, viimestään sillon kun pitkän kirjottelun jälkeen aloin vihjailla näkemisen suuntaan... vielä tyhmemmältä tuntu kun näistä samoista postiosotteista tuli sitten jonkin ajan päästä uus yhteydenotto erilaiseen ilmotukseen, ja monet tiedot olikin ihan erilaisia... kuten ikä, asuinpaikka ja suhdestatus.. itse siis olin vuodattanu sydänverellä vilpittömästi kaiken totuuden jollekin jaarittelija-feikille jolla tuskin koskaan mitään aikomusta edetä näkemiseen olikaan!!
Nykysin kiinnostus lässähtää heti jos mies alkaa kysellä jotain turhan intiimiä tai johdatella seksijuttuihin, totean heti etten ala sellasista enää avautuun postilla, vaan haluan ensin nähdä onko se kelle kirjotan ensinkään sitä mitä on kertonu ja kiinnostunu tutustuun muutenkin.... tietysti myöhemmin sitten voidaan niistä seksijutuistakin keskustella ja mieluummin ihan naamatusten. Tässä vaiheessa moni sitten katoaakin eikä sieltä tuu enää sanaakaan vastausta, mutta parempi niin että näistä turhista seksijauhaja-virtuaalisuhteilijoista pääsee enempää aikaa haaskaamatta eroon heti alkuvaiheessa. - tiedetään.
syvältä joo kirjoitti:
Ne miehet, ne miehet... Ei ne heti karsimasi miehet välttämättä olleet sen omituisempia tai huonompia kuin sillain sivistyneesti keskustelevat. Suuri osa naisista näet kuuntelee ihan mielellään melkolailla suoria, härskejä ehdotuksia ja juttuja. Osa heistä jopa suorastaan pettyy, jos ei mies puhu (epä)sopivan tuhmasti.
Olen mies, joka ajattelee seksipuheista aika samalla tavalla kanssasi. Mutta silti olen usein vierestä seurannut, miten vahva vaikutus suureen osaan naisista on selkeästi rivoilla vihjailuilla ja puheilla. Usko tai älä niin joillekin naisille se on jopa kynnyskysymys johonkin.Miesten seksikeskusteluissa on heillä ihan samat tarkoitusperät kuin soittaessaan "viihdelinjoille".....Suunnilleen muna kourassa osottavat naisen vastauksia "mieltymyksistä", kun ovat aikansa "keskustelleet", viestittely loppuu lyhyeen , jos tapamiseen asti etenee, se on miehen puolelta pelkkää seksin vonkausta...::)))
Älkää naiset olko hölmöjä:::)))
- Oho!!
Kyllä se tällaisesta koskaan nettideittaluun osallistumattomasta miehestä tuntuisi loogisimmalta aloittaa viestien vaihto varsin yleiseltä tasolta, ei nyt tyyliin: "ilmoja pidelly", mutta kuitenkin taustojen kertomisesta esim. nettideittailluun osallistumisen syistä ja jatkossa, mikäli ajatukset käyvät yksiin, jatkaen syvemmälle henkilökohtaisiin ajatuksiin.
Tuohon nimim. " ....()) " kertomaan seksiasioiden sisällyttämiseen "alkumetreillä", omana kantanani sanoisin: Jos yhteyden osapuolien alkulähtökohdat ovat noin erillään toisistaan, lienee viestittelyn jatkaminen aikaaslailla turhaa Sama koskee myös tilannetta, missä toisen osapuolen mieli täyttyy päiväohjelmasta tai siitä miltä sää näyttää ulkona, useidenkin viestien vaihdonkin jälkeen, toisen kaivatessa keskustelua syvällisistä aiheista. Ts. Näissä tapauksissa todennäköistä on, että nämä "vakka ja kansi" eivät sovi toisiinsa.
Toisaalta, jo viestienvaihtokin voi olla vuorovaikutteista.
Vaikka on kohteliasta kysyä toiselta, ei niiden tulisi antaa "vastaanottajalle" mielikuvaa utelusta tai kyselemistä itsetarkoituksena, Jos taas saadaan vuorovaikutteinen yhteys, jo omien tuntojen kertominen sisältää kysymyksen, sillä vastapuolihan tällaisessa yhteydessä väistämättä, kommentoi sitä. - Mies 30v
Toitpa hienosti esiin asian, joka on ainakin itselleni niin itsestäänselvyys, ettei sitä ei keksi edes mainita erikseen: vuorovaikutteisuuden.
Parhaita nettideittitapauksia ovat tosiaan ne, joissa profiilitekstit kolahtavat kumpaankin suuntaan sellaisella tavalla, että se saa aikaan halun sekä kertoa jotain itsestään että kysyä toiselta jotain. Parhaimmillaan sellaiset aloitukset syvenevät muutamassa päivässä ja muutamalla viestillä hyvinkin henkilökohtaiselle tasolle ja jopa A4-sivun mittaisiksi viesteiksi. Sellaisia kun vaihtelee viikon pari, niin alkaa olla jo hyvä käsitys siitä, miten vastapuoli ajattelee, ja sen tiedon kanssa on mukava ja helppo lähteä tapaamaan kasvotusten.
Henkilökohtaisilla jutuilla en tarkoita tässä mitään luottamuksellisia asioita enkä varsinkaan mitä seksiin liittyvää, enkä oikeastaan edes mitään seksiin viittaavaakaan. Sellaiset jutut eivät mielestäni kuulu asiaan ennen kuin toisen tuntee niin hyvin, että voisi oikeasti harkita seksiä hänen kanssaan. Omalla kohdallani kyse on sellaisista asioista, joissa ei sinänsä ole mitään salattavaa, mutta jotka normaalisti tulevat puheeksi vain sellaisten ihmisten kanssa, joiden tietää olevan kiinnostunut niistä ja joiden myös tietää "puhuvan samaa kieltä", vaikka olisivatkin eri mieltä.- Oho!!
Niin, osuit niinsanotusti naulan kantaan! Keskusteluissa, varsinkin syvällisissä ja puhumattakaan niissä, missä edes jossain määrin tavoitteena on seurustelusuhde, vuorovaikutteisuuden tulisi olla itsestäänselvyys!
Mutta, niin tosiaankin: mutta, naitä ihmissuhteita käsittelevissä viestiketjuissa lähes poikkeuksetta törmää "keskusteluihin" missä tuosta vuorovaikutuksesta ei ole yksinkertaisesti merkkiäkään!
Kuten kerroinkin, nettideittailusta minulla ei ole kokemusta, mutta voisin senkin olettaa noudattavan samaa linjaa kuin muuallakin ihmisten välisessä kontakteissa: Toisen viesteistä/sanomisista joko luetaan/kuunnellaan vain pieni osa ja muodostetaan ennakkokäsitys, mistä sitten ei luovutakaan millään perustein, tai sitten poimitaan niistä vain se osa (usein vielä sitä virheellisesti tulkiten), ja jälleen muodostetaan tuo em. ennakkokäsitys.
Vurovaikutuksen yksi tärkeä tehtävä on myös, edelliseen liittyen, antaa mahdollisuus väärinymmärrysten korjaamiselle.
- El Borracho
Kyllä minä kaipaan syvällisiä keskusteluja kumppaniltani ehdottomasti.
Haluan keskustelun olevan muutakin kuin tv-ohjelmien kommentointia tai arkisen tahkonpyörityksen ympärillä pyörivää valitusta. Haluan olla varma siitä, että naisenikin tajuaa että hänen ympärillään on kokonainen maailma täynnä kulttuuria, taidetta, tiedettä, erilaisuutta, uskomuksia, tekniikkaa. Haluan naisen, joka on kiinnostunut muustakin kuin oman napansa ympärillä pyörimisestä tai arjen askareista tai löhöilystä. Naisen joka ajattelee omilla aivoillaan ja ymmärtää mitä lukee vaikka lukee mitä ja osaa puhua siitä. Naisen joka muistaa muutakin kuin parhaiden merkkivaatteiden nimet tai mikä muumimuki hänen kokoelmistaan on hukassa.
Ja onneksi tällaisia naisia löytyy edes joskus. - joopahan joo
Jos ollaan yhdessä, siis tapaillaan vakituisesti, niin silloin syvälliset
keskustelutkin on (välillä) ihan ok. mutta jatkuva syvällisyys alkaa
rasittamaan. Ei tämä elämä nyt niin vakavaa ole joten liika filosofointi
masentaa suorastaan.
Jokainen kuitenkin etsiköön mitä haluaa.- Oho!!
No lienee totuudesta yksi puoli tuossakin! Kyllähän sellaisikin tapaa, jotka saavat syvällisen keskustelun aikaiseksi melkeinpä jokaisesta kahvinkeittämisestakin.
Toisaalta, jos syvällinen keskustelu on väkinäistä tai teennäistä tyyliin "pissis"-syvällisyys, missä viikon "syvällinen" keskustelu pyörii aiheen: Miksi tuo poika hymyili minulle- tapaan.
Tuon liiallisen "filosofoinin" vaarana näkisin, en ehkä niinkään masentuneisuuden, vaan asioiden tärkeysjärjestyksen sumentumisen.
Mutta toden totta: "Jokainen kuitenkin etsiköön mitä haluaa."
- kukkokiekuu2
Kuubalaisen kirjalijan Gutierresin mukaan on vaan parempi, jos nainen puhuu mahdollisimman vähän ja aivojen tilalla on vaikka sahanpurua, kunhan vain perse on timmi, puutarha hyvin hoidettu ja muodollinen pätevyys muutenkin kunnossa. Tähän on helppo yhtyä.
- heko v-tun heko
Ilmankos Kuuba onkin kehityksen kärjessä ja maailman huippua kaikilla sektoreilla.
- koootkootkot
Yhtyminenhän se on, miesten mieles aina mukana, mutta puheeseen
se sitten jääkin, kun ei ? - Simone
En lukenut kaikkia edellä olevia kommentteja, mutta koen silti oikeudekseni vastata ketjuun.
Moni näyttää pitävän syvällisinä esimerkiksi politiikkaan tai parisuhteeseen liittyviä keskusteluja. Mutta mitä mieltä olette naisesta, joka haluaa keskustella astetta syvällisimmistä, usein filosofista perehtyneisyyttä edellyttävistä teemoista? Tällaisia teemoja ovat kohdallani esimerkiksi todellisuuden koostumus (idealismi, materialismi, dualismi, pluralismi), tahdonvapaus, skeptismi ja kristinuskon kritiikki. Olen kyllä tavannut jonkin verran tällaisista aiheista mielellään keskustelevia miehiä, mutta he ovatkin opiskelleet joko filosofiaa, psykologiaa tai teologiaa. Mahtaakohan kukaan "tavallinen" mies innostua tällaisista aiheista? Siis sellainen, joka opiskelee tai työskentelee jonkun aivan muun kuin edellä mainittujen alojen parissa?- Oho!!
Mainitsemasi aihealueet eivät tee keskusteluista välttämättä syvällisempiä, mutta teoreettisempia. Keskustelun syvällisyys, kun, ei aina ole suoraan verrannollinen keskustelun aiheeseen ts. sen teoreettisuuteen.
- En Simo
Luonnontieteilijänä tuo "filosofisuus" ja mainitsemasi termit aiheuttavat pientä allergiaa siinä mielessä, että hienossa keskustelussa on silloin kyseessä yleensä retoriikkaa (pun intended) ja monia eri käsitteitä yhteen niputtavia "ammattislangisanoja" viljelevistä jutuista, eli täytyisi olla perehtynyt jonkun määritelmään sanasta dualismi (esim.) ensin, vaikka asioista voisi puhua selkokielelläkin.
Ammattislangin ideana onkin vähentää lauseiden pituutta ja kertausta, mutta etenkin filosofiassa on mielestäni käsitteiden taustalla aina paljon kuonaa asian joukossa, ja muutenkin mitään ei oikeasti voi selittää ottamatta evoluutioteoriaa mukaan loppupelelissä joten retoriset humanisti-monologit tuntuu usein itsetarkoituksellisilta - pitäisi pujua vain faktaa mitä voi ymmärrää ilman ei-luonnontieteellisten erikoistermien hallintaa!
(oma mielipiteeni, tottakai) - Simone
En Simo kirjoitti:
Luonnontieteilijänä tuo "filosofisuus" ja mainitsemasi termit aiheuttavat pientä allergiaa siinä mielessä, että hienossa keskustelussa on silloin kyseessä yleensä retoriikkaa (pun intended) ja monia eri käsitteitä yhteen niputtavia "ammattislangisanoja" viljelevistä jutuista, eli täytyisi olla perehtynyt jonkun määritelmään sanasta dualismi (esim.) ensin, vaikka asioista voisi puhua selkokielelläkin.
Ammattislangin ideana onkin vähentää lauseiden pituutta ja kertausta, mutta etenkin filosofiassa on mielestäni käsitteiden taustalla aina paljon kuonaa asian joukossa, ja muutenkin mitään ei oikeasti voi selittää ottamatta evoluutioteoriaa mukaan loppupelelissä joten retoriset humanisti-monologit tuntuu usein itsetarkoituksellisilta - pitäisi pujua vain faktaa mitä voi ymmärrää ilman ei-luonnontieteellisten erikoistermien hallintaa!
(oma mielipiteeni, tottakai)Eikö Wittgenstein perunut sittenkään puheitaan?
- En Simo
Simone kirjoitti:
Eikö Wittgenstein perunut sittenkään puheitaan?
Hei, hyvä pointti - tässä toinen asia mikä filosofisuuteen liittyy, eli pitäisi tuntea noiden suurten ajattelijoiden elämä ja tärkeimmät ideat ja filosofian ennen kuin edes voi käydä tietyntyyppistä filosofista keskustelua. En todellakaan tiedä, mitä Wittgenstein teki (varmaan Wikipediasta löytyisi parin sekunnin klikkailulla), muistan vain että hän oli nero, erikoinen ja taisi olla homoseksuaalikin. Mutta hänen ajatuksistaan en muista mitään oppimaani.
Mutta ne onkin omia juttujansa joita ei kannata sekoittaa keskenään - aito, "ammmattimainen" filosofinen keskustelu ja sitten tämä kaikkien ihmisten kahvila-filosofinen keskustelu :) Toki jokainen haluaa välillä keskustella oman tietämyspohjansa kaikkia ulottuvuuksia hivelevää keskustelua, kaksi jääkiekonpelaajaa juttelee pelistä varmaan eri tasolla kuin kaksi sohvaperunaa. (tai näin kuvittelen)
Onhan noi filosofien nimet tuttuja, Wittgenstein, Kant jne. mutta vaikka niihin eri teoksissa ja kursseilla (lukiossa ja yliopistolla) törmännyt, niin pääpiirteetkin heidän edustamistaan asioista ovat unohtuneet koska niistä ideoista ei ole ollut hyötyä omassa elämässäni ja niissä viitekehyksissä joissa itse ajattelen universumia ja sen mekanismeja. Fysiikka ja kemia ovat ympäristömme taustalla, ja biologia selittää kaiken elolliseen liittyvän joten filosofian merkitys on jäänyt vähän vieraaksi minulle muuten kuin taiteellis-historiallisena kuriositeettina... - Simone
En Simo kirjoitti:
Hei, hyvä pointti - tässä toinen asia mikä filosofisuuteen liittyy, eli pitäisi tuntea noiden suurten ajattelijoiden elämä ja tärkeimmät ideat ja filosofian ennen kuin edes voi käydä tietyntyyppistä filosofista keskustelua. En todellakaan tiedä, mitä Wittgenstein teki (varmaan Wikipediasta löytyisi parin sekunnin klikkailulla), muistan vain että hän oli nero, erikoinen ja taisi olla homoseksuaalikin. Mutta hänen ajatuksistaan en muista mitään oppimaani.
Mutta ne onkin omia juttujansa joita ei kannata sekoittaa keskenään - aito, "ammmattimainen" filosofinen keskustelu ja sitten tämä kaikkien ihmisten kahvila-filosofinen keskustelu :) Toki jokainen haluaa välillä keskustella oman tietämyspohjansa kaikkia ulottuvuuksia hivelevää keskustelua, kaksi jääkiekonpelaajaa juttelee pelistä varmaan eri tasolla kuin kaksi sohvaperunaa. (tai näin kuvittelen)
Onhan noi filosofien nimet tuttuja, Wittgenstein, Kant jne. mutta vaikka niihin eri teoksissa ja kursseilla (lukiossa ja yliopistolla) törmännyt, niin pääpiirteetkin heidän edustamistaan asioista ovat unohtuneet koska niistä ideoista ei ole ollut hyötyä omassa elämässäni ja niissä viitekehyksissä joissa itse ajattelen universumia ja sen mekanismeja. Fysiikka ja kemia ovat ympäristömme taustalla, ja biologia selittää kaiken elolliseen liittyvän joten filosofian merkitys on jäänyt vähän vieraaksi minulle muuten kuin taiteellis-historiallisena kuriositeettina...Välttääkseni opettajaksi joutumisen taidan pysytellä niiden miesten parissa, joiden filosofista tietämystä voisi luonnehtia laajaksi. Harmi vain, että niitä ei ihan joka oksalla kasva ;)
- Minä vaan
Simone kirjoitti:
Välttääkseni opettajaksi joutumisen taidan pysytellä niiden miesten parissa, joiden filosofista tietämystä voisi luonnehtia laajaksi. Harmi vain, että niitä ei ihan joka oksalla kasva ;)
Ehkäpä tuo tiedon määrän eroavaisuus, keskusteltavasta aiheesta vaikeuttaakin syvällisemmän keskustelun muodostumista. Ts. vaarana voi nimenomaisestikin olla tuo keskustalun muuntautuminen "opetustilanteeksi"?
Henkilökohtaisesti kuitenkin, pidän suuresti niistä keskusteluista esim "ihmismielen asiantuntijoiden" kanssa, missä he ikäänkuin täydentävät havantojani ja kokemuksieni perusteella tekemiäni päätelmiä.
( Minä vaan=Oho!! )
- Sinkkum 40
Jaa-a, osaan minäkin miehenä tarvittaessa puhua syvällisiä, jos hetki sille on sopiva. Itseäkin toki ihmetyttää keskustelun korostaminen, jos se ei kuitenkaan ole aitoa.
Mulle sopii hyvin, ettei koko ajan tarvitse olla puhumassa. Yhtä hyvin voi puhua myös vaikka aidan seipäistä tai lillukanvarsista, jos niikseen tulee.
"Miten te miehet koette - haluatteko syvällistä keskustelua naisenne kanssa?"
Joskus voi olla ihan hyvä jutella syvällisemmin, mutta ei se mikään kokoajan pakko ole. Joskus, jos ei ole mitään puhuttavaa, silloin voi olla myös hiljaa :) Keskustelun aiheet saa olla mun puolesta ihan jokapäiväisiä.
Joo, oikeastaan yksi aihepiiri ei nappaa eli tv:n hömppäohjelmista keskustelu, kun ei niitä tule edes katsottua. Kuka nai ketä Big Brotherissa ei jaksa kiinnostaa... - n39n
Mä saan kyllä sellaisen kuvan että ap. nimenomaan on 'syvällinen keskustelija', ainakin nuo aiheet mitkä mainitset on just syvällisiä. :) itse tykkään tutustumisvaiheessa ja parisuhteessa normaalista juttelusta arkipäivän asioista, saan syvällisistä keskusteluista näppylöitä. Ja menee helposti vitsailuksi.
- Anonyymi
Syvällinen,syöte, IT miehet ei ymmärrä oman puheensa mukaan väkivalta syvällinen syöte asunnus luvat on.
On syytä kirjoittaa it syöte
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1112892Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302395Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen222344Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631081976- 1141650
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1701365Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2881188- 801044
- 711034
Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi2471023