kouluruuan halveeraus

Katselen nykyisiä kouluruokia. On salaatit ja saa itse ottaa. Meillä ruoka tuli tonkissa ja keittäjä lämmitti, jakoi kuppeihin ja oli omat eväät pakollisia.
Kaiki ei parhaita, muta nälkään söin, enkä nirsoillut. ONKO nyt vika:nälän puute?

Hyi yök.

Käännyin melkein koulun aidan takaa takaisin kotiinpäin kun koulun kaalikeitto alkoi nenään haisemaan.

puistattaa vieläkin* kirjoitti:

Hyi yök.

Käännyin melkein koulun aidan takaa takaisin kotiinpäin kun koulun kaalikeitto alkoi nenään haisemaan.

Ja nyt se on oikea laihduttajan unelma.

vesikielellä kirjoitti:

Katselen nykyisiä kouluruokia. On salaatit ja saa itse ottaa. Meillä ruoka tuli tonkissa ja keittäjä lämmitti, jakoi kuppeihin ja oli omat eväät pakollisia.
Kaiki ei parhaita, muta nälkään söin, enkä nirsoillut. ONKO nyt vika:nälän puute?

Lue lisää

Nykyisen usavuttomuuden aikana lapset ovat viikonloppujen jälkeen monet todella nälkäisiä.

Mutta ei ollut rahaa ja kauppa lähellä lapsena.. kyllä kaikki oli nälkään hyvää..

Vähän sivuun.

Kansakoulua vastapäätä oli kauppa. Meillä tuli innovatiivisesti aikanaan kunnalta välipala. Sen sai, kun oli pitempi koulupäivä. Se sisälsi näkkileipää ja voinapin. Juomaksi sai ottaa vettä. Pirun hyvä juttu.

Siis kaupasta. Sitä kaikki aina ihmetteli, miksi kaikki muut joivat vettä, eväsmaitoa, lestaatit kävi kaupasta ostamassa pullollisen seurajuomalimonaatia. Selkisi vanhemmiten. Seurajuomat oli lestaatien limunaatitehdas ja lestaatit kannattivat sitä. Se kaikille edelleenkin epäselvää, millä hiton rahalla ne maksoi sen limunaatin, ei hyvin toimeentulevienkaan perheiden lapset juoneet limua, mutta lestaatit kaikki oli sosiaalihuollon elätettävinä.



=DW=

"kidutusta oli"

Turhaan otit esille tuon vanhan oksennus-vitsin.

H.

Äidin aamupala. Olisi mössö muuten maistunut sinullekkin! Nälkään meni hotkimalla.

Lapsilla on oikeus sanoa, elleivät he jostain pidä. Yleensähän sanomiseen ei ole tarvetta, koska lapset ottavat itse.

Juuri koskaan en ole kuullut lapsenlapsien ja kavereidensa kouluruoan mausta valittavan, mutta toissa maanantaina valittivat. Useammastakin suusta kuulin, että onneksi se oli niin kauhean näköistä, ettei otettu paljon. Nakkistroganoffia näkyi olleen listalla. Vähän ihmettelen minäkin, että miksi ei voinut olla tavallinen nakkikastike, lapsille.
Viime viikolla taas ei ollut kuin yhtenä päivänä 'kauhea nälkä, kun en syönyt paljon koulussa". Silloinkin ruoka (juustoinen porkkanasosekeitto) oli ollut hyvää, mutta taas taisi viimeinen vuoro jäädä ilman pehmeää leipää.

Siitä, että ruoka on liian kylmää (perunat aina) kuulee jatkuvasti, silloin tällöin myös liiasta suolasta. Maito taas on aina liian lämmintä. 'Sämpyläpäivinä' viimeiset jäävät aina ilman, se muuten tuntuu olevan aika iso pettymys. Oppilaiden asialliset palautteet eivät ole tuottaneet mitään tulosta, oma lapsenlapseni jäi sen takia kokonaan pois ruokaraadista.

Lapset siis eivät valita ruoan mausta tai siitä mitä ruokaa, vaan enemmänkin sellaisista asioista, jotka melko vähäisellä työmäärällä voisi helposti korjata.

bessie* kirjoitti:

Lapsilla on oikeus sanoa, elleivät he jostain pidä. Yleensähän sanomiseen ei ole tarvetta, koska lapset ottavat itse.

Juuri koskaan en ole kuullut lapsenlapsien ja kavereidensa kouluruoan mausta valittavan, mutta toissa maanantaina valittivat. Useammastakin suusta kuulin, että onneksi se oli niin kauhean näköistä, ettei otettu paljon. Nakkistroganoffia näkyi olleen listalla. Vähän ihmettelen minäkin, että miksi ei voinut olla tavallinen nakkikastike, lapsille.
Viime viikolla taas ei ollut kuin yhtenä päivänä 'kauhea nälkä, kun en syönyt paljon koulussa". Silloinkin ruoka (juustoinen porkkanasosekeitto) oli ollut hyvää, mutta taas taisi viimeinen vuoro jäädä ilman pehmeää leipää.

Siitä, että ruoka on liian kylmää (perunat aina) kuulee jatkuvasti, silloin tällöin myös liiasta suolasta. Maito taas on aina liian lämmintä. 'Sämpyläpäivinä' viimeiset jäävät aina ilman, se muuten tuntuu olevan aika iso pettymys. Oppilaiden asialliset palautteet eivät ole tuottaneet mitään tulosta, oma lapsenlapseni jäi sen takia kokonaan pois ruokaraadista.

Lapset siis eivät valita ruoan mausta tai siitä mitä ruokaa, vaan enemmänkin sellaisista asioista, jotka melko vähäisellä työmäärällä voisi helposti korjata.

Lue lisää

"bessie*"

Oleksää se vai se toinen joka rekkautuu?

Minä luen aina näitä valituksia hellän-lämpöisesti.
Ne muistuttavat ajoista jolloin vielä oli rahaa joka-paikkaan.
Paikkoihin joissa raha oli tarpeellista.
Sen jälkeen rahaa tuli turhuuksiinkin.
Nykyään valitus jatkuu edelleen, vaan raha on kadonnut.
Mutta vanhemmat ovat edelleen vanhoihin juurtuneet.

H.

hunksz kirjoitti:

"bessie*"

Oleksää se vai se toinen joka rekkautuu?

Minä luen aina näitä valituksia hellän-lämpöisesti.
Ne muistuttavat ajoista jolloin vielä oli rahaa joka-paikkaan.
Paikkoihin joissa raha oli tarpeellista.
Sen jälkeen rahaa tuli turhuuksiinkin.
Nykyään valitus jatkuu edelleen, vaan raha on kadonnut.
Mutta vanhemmat ovat edelleen vanhoihin juurtuneet.

H.

Lue lisää

Olen se ja sama. Ei kai täällä muita saman nimisiä ole? Sitä en tiedä, onko nikkiäni joku muu käyttänyt, mielestäni ei viime aikoina mutta varma en ole.

Siihen aikaan kun kouluruokailu Suomessa aloitettiin, rahaa ei paljon ollut. Nykyään on. Sitä on edelleen riittävästi myös hyvään ja ravitsevaan kouluruokailuun, siinä missä kirjoihinkin. Kouluruokailu kuuluu opetussuunnitelmaan.

Siitä, että vanhemmat olisivat edelleen vanhoihin juurtuneet olen erittäin eri mieltä.

Lasten lempiruoat ovat ihan tavallisia, edullisia ruokia, eivätkä he odotakaan joka päivä saavansa omaa lempiruokaansa. Ruoan tarjoileminen sopivan lämpöisenä tai kylmänä ei nosta hintaa juuri lainkaan. Puolihuolimaton, kuuntelematon ja asiallisesta palautteesta piittaamaton ruokailun järjestäminen ei ole kenenkään edun mukaista.

bessie* kirjoitti:

Lapsilla on oikeus sanoa, elleivät he jostain pidä. Yleensähän sanomiseen ei ole tarvetta, koska lapset ottavat itse.

Juuri koskaan en ole kuullut lapsenlapsien ja kavereidensa kouluruoan mausta valittavan, mutta toissa maanantaina valittivat. Useammastakin suusta kuulin, että onneksi se oli niin kauhean näköistä, ettei otettu paljon. Nakkistroganoffia näkyi olleen listalla. Vähän ihmettelen minäkin, että miksi ei voinut olla tavallinen nakkikastike, lapsille.
Viime viikolla taas ei ollut kuin yhtenä päivänä 'kauhea nälkä, kun en syönyt paljon koulussa". Silloinkin ruoka (juustoinen porkkanasosekeitto) oli ollut hyvää, mutta taas taisi viimeinen vuoro jäädä ilman pehmeää leipää.

Siitä, että ruoka on liian kylmää (perunat aina) kuulee jatkuvasti, silloin tällöin myös liiasta suolasta. Maito taas on aina liian lämmintä. 'Sämpyläpäivinä' viimeiset jäävät aina ilman, se muuten tuntuu olevan aika iso pettymys. Oppilaiden asialliset palautteet eivät ole tuottaneet mitään tulosta, oma lapsenlapseni jäi sen takia kokonaan pois ruokaraadista.

Lapset siis eivät valita ruoan mausta tai siitä mitä ruokaa, vaan enemmänkin sellaisista asioista, jotka melko vähäisellä työmäärällä voisi helposti korjata.

Lue lisää

Minulla on kyllä melkein tasan päinvastaiset kokemukset lasten suhtautumisesta koluruokaan, mutta jospa se on sitten ruotsalainen ilmiö että lapset ja heidän vanhempansa valittavat kilpaa kouluruuasta. Ei niinkään paljon ala-asteella mutta jo neljäsluokkalaisita jättää moni lounaan kokonaan väliin jos ei satu olemaan mieluista ruokaa. Ruokaraadista tulee aina toivomuksia ruuan laadun parantamisesta, mihin taas kunnan budjetti ei anna mahdollisuutta koska onhan moderaateillekin oltava golfratansa ja ulkomaanmatkansa.

Vanhempainneuvosto puhuu ruuuasta enemmän kuin mistään muusta kouluun liittyvästä asiasta; olen ollut jonkun vuoden koulun edustajana neuvostossa. Mausteita lisää, sallia että lapset maustavat ruuan itse, ei keittoja, enemmän liharuokia, lasten kestosuosikkeja jne...vihanneksista ei tunnu pitävän kukaan, edes vanhemmat. Valitettavasti huonot ruokatottumukset kulkevat perinteenä perheissä...."ei isäkään syö vihanneksia" niinkuin se olis joku hyvä selitys. Kouluruokailu ala-asteilla on pedagoginentapahtuma ja paitsi ravitseminen kysymyksessä on myös kouluttaa ja opettaa hyville ruokatottumuksille: ei pakottaen vaan esimerkillä ja tuoden uusia makuja lasten lautasille.

bessie* kirjoitti:

Lapsilla on oikeus sanoa, elleivät he jostain pidä. Yleensähän sanomiseen ei ole tarvetta, koska lapset ottavat itse.

Juuri koskaan en ole kuullut lapsenlapsien ja kavereidensa kouluruoan mausta valittavan, mutta toissa maanantaina valittivat. Useammastakin suusta kuulin, että onneksi se oli niin kauhean näköistä, ettei otettu paljon. Nakkistroganoffia näkyi olleen listalla. Vähän ihmettelen minäkin, että miksi ei voinut olla tavallinen nakkikastike, lapsille.
Viime viikolla taas ei ollut kuin yhtenä päivänä 'kauhea nälkä, kun en syönyt paljon koulussa". Silloinkin ruoka (juustoinen porkkanasosekeitto) oli ollut hyvää, mutta taas taisi viimeinen vuoro jäädä ilman pehmeää leipää.

Siitä, että ruoka on liian kylmää (perunat aina) kuulee jatkuvasti, silloin tällöin myös liiasta suolasta. Maito taas on aina liian lämmintä. 'Sämpyläpäivinä' viimeiset jäävät aina ilman, se muuten tuntuu olevan aika iso pettymys. Oppilaiden asialliset palautteet eivät ole tuottaneet mitään tulosta, oma lapsenlapseni jäi sen takia kokonaan pois ruokaraadista.

Lapset siis eivät valita ruoan mausta tai siitä mitä ruokaa, vaan enemmänkin sellaisista asioista, jotka melko vähäisellä työmäärällä voisi helposti korjata.

Lue lisää

Yks juttu.

Mistä puhutaan joskus, hyvin vähän.


Olemassa koululaisia, jotka tankkaavat perjantaisin ja syövät ahmimalla maanantaisin. Se kouluruokailu on niitten ainoa vakituinen ruoka. Syitä voi olla moniakin, vaikkapa vuorotyö ja viikonloppuhommat. Tässä yhteydessä aletaan aina paasaamaan vanhempien päihdeongelmista tyyliin "dokaavat viikonloput, eivät viitsi ruokkia lapsiaan".

Olemassa yks syy, mistä ei puhuta senkään vertaa kuin koko ongelmasta. Nimittän köyhyys. Lapsiperheellä on viikolla helpompaa ruuan suhteen, koska loispummeina saavat ruokittua kakaransa kunnan piikkiin. Vaan kun tuleeviikonloppu, rahatilanne kiristyy. Ja lomat kai ne karmeimpia aikoja on, helpolla joutuu leipäjonoon, elättääkseen perheensä.

Iso asia, mistä vaietaan. Aina jauhetaan lasten hyvinvoinnista, mutta tällanen perusasia, kuin ruoka, sivuutetaan hyvinvointiyhteiskunnassa otsikoissa. Eihän meillä voi olla nälkä, afrikassa kyllä. Perustuu hierarkiseen ajattelumalliin, valkoinen mie on aina parempi, kuin värillinen mies ja kerätään keräyksillä rahaa kehitysmainin porakaivoja varten. Kokolailla kaksinaismoralistista ajattelua.

=DW=

... kirjoitti:

Yks juttu.

Mistä puhutaan joskus, hyvin vähän.


Olemassa koululaisia, jotka tankkaavat perjantaisin ja syövät ahmimalla maanantaisin. Se kouluruokailu on niitten ainoa vakituinen ruoka. Syitä voi olla moniakin, vaikkapa vuorotyö ja viikonloppuhommat. Tässä yhteydessä aletaan aina paasaamaan vanhempien päihdeongelmista tyyliin "dokaavat viikonloput, eivät viitsi ruokkia lapsiaan".

Olemassa yks syy, mistä ei puhuta senkään vertaa kuin koko ongelmasta. Nimittän köyhyys. Lapsiperheellä on viikolla helpompaa ruuan suhteen, koska loispummeina saavat ruokittua kakaransa kunnan piikkiin. Vaan kun tuleeviikonloppu, rahatilanne kiristyy. Ja lomat kai ne karmeimpia aikoja on, helpolla joutuu leipäjonoon, elättääkseen perheensä.

Iso asia, mistä vaietaan. Aina jauhetaan lasten hyvinvoinnista, mutta tällanen perusasia, kuin ruoka, sivuutetaan hyvinvointiyhteiskunnassa otsikoissa. Eihän meillä voi olla nälkä, afrikassa kyllä. Perustuu hierarkiseen ajattelumalliin, valkoinen mie on aina parempi, kuin värillinen mies ja kerätään keräyksillä rahaa kehitysmainin porakaivoja varten. Kokolailla kaksinaismoralistista ajattelua.

=DW=

Lue lisää

Kyllä kouluväki puhuu asiasta, mutta ei se kyllä nyt noinkaan mene. En usko vielä ainakaan tältä syömältä että Suomessa (tai Ruotsissa) on lapsiperheitä joissa ei ole varaa lämpimään ateriaan lapsille viikonlopun aikana. Kysymys ei ole köyhyydestä, paitsi ehkä jossain aivan yksittäisissä tapauksissa ja silloinkin on kysymys huonosta ekonomisesta suunnittelusta ei rahan vähyydestä.

Paloma.se.co kirjoitti:

Kyllä kouluväki puhuu asiasta, mutta ei se kyllä nyt noinkaan mene. En usko vielä ainakaan tältä syömältä että Suomessa (tai Ruotsissa) on lapsiperheitä joissa ei ole varaa lämpimään ateriaan lapsille viikonlopun aikana. Kysymys ei ole köyhyydestä, paitsi ehkä jossain aivan yksittäisissä tapauksissa ja silloinkin on kysymys huonosta ekonomisesta suunnittelusta ei rahan vähyydestä.

Lue lisää

Ikinä kuullut työttömyydestä, tai sosiaalihuollosta ?

Sun ekonomialla ajatellen, jos joutuu työttömäksi, eikä rahat riitä edes asumiskuluihin, pitää muuttaa telttaan erämaahan ja alkaa syömään käpyjä.

Suomessa tosiaan on leipäjonoja. Yleensä jonkin uskonnollisen järjestön toimesta. Ihan vakiintunutta toimintaa. Yhteiskunnalta saa juu rahaa, jonkin verran köyhäinapuna. Niissä jotkin laskentakaavansakin, minkä verran saa. Mutta se kaava on aika tiukka.

Joskus pientä polemiikkia, jos ei varaa sanomalehteen, olkoon ilman. Jos ei rahaa puhelimeen, olkoon ilman. Tämä puhelin muuten kiintoisa asia. Se ei ole lakisääteinen kaikkien kansalaisten varuste. Mutta koittanut ikinä sopia työpaikkahaastattelua nykyaikana, ilman puhelinta??? Niin juu, työkkäriin voi kävellä soittelemaan ilmaiseksi, mutta kenelle se työnantaja sitten soittaa vastapuhelun???

Internet taitaa olla kiintoisa kompastuskivi. Sekin koskee vähävaraista kansaa paljon. Ei ole olemassa kaikille yhteistä internetkanavaa, yhteydet maksaa. Ja koneetkin maksaa, nykyaikana paljon asioita, mitä ei edes voi hoitaa muutenkuin internetissä. Just monet työpaikat sellaisia, että hakemukset ainoastaan sähköpostiosoitteeseen.

Perupäiväraha suomessa kai luokkaa 500 ekeä käteen kuukaudessa. Tottakai lapsiperheet saa tukia, lapsilisiä ja muuta. Mutta oikeasti, usko pois, kyllä suomessa on olemassa köyhällistö, jolla todella tiukkaa perusasioistakin, myös ruuasta.

Noin mainiten, yleinen vitsi on ihmisten lihavuus. No, kun vähän rahaa, syö halvalla.

Käytännössä tarkoittaa makoronia ja alle euron lenkkimakkaraa. Eipä siinä ole vara ostaa ruokasuositusten mukaisia marjoja ja hedelmiä. Yks ryhmä, minkä sisällä paljon köyhyysrajan alapuolella eläviä on muuten opiskelijat.

En muista tarkasti, köyhyysrajaksi kai lasketaan noin tonni kuussa käteen. Monet joutuu yrittämään elämään puolella siitä. Kasvavin ryhmä yhteiskunnan loispummeista on eläkeläiset. "hyvin itse ansaitulla työllä", tienatut eläkkeet kun ei välttämättä riitä elämiseen. Huudetaan yhteiskuntaa apuun jne.

Jossain tsadissa vuokra on erittäin helpolla enenpi, kuin eläke, tai joku työttömyys päiväraha. Ala siinä sitten hoitelemaan lasten laskettelut, pleikkarit, hampurilaiset. Ja yks, urheilu erittäin kallista. Joku jääkiekko maksaa aivan älyttömästi, seuramaksuineen ja varusteineen, lisäksi kuljetukset jne.

Kaikki kiinni laifstailista. Nyt on 2014, ei 1014. Että sun mielestä ihmisten tosiaan pitäis muuttaa metsiin ja alkaa elämään luontaistaloudessako, kun taloustilanne on huono?

Mä nyt erityisesti korostan työttömyyden vaikutista elämään. Ekonomia perustunut tiettyyn budjettiin. Jos tulot romahtavat valtavasti, ongelmat megalomaaniset. Mieti vähän. Jos kaksi ihmistä on keskipalkalla, noin neljä tonnia töissä, se on kahdeksan tonnia kuussa, kyllä sillä elelee. Mutta kun tulot pahimmillaan on yhdellä ihmisellä viissatanen, tuleepi ongelmia, ja isoja.

=DW=

... kirjoitti:

Ikinä kuullut työttömyydestä, tai sosiaalihuollosta ?

Sun ekonomialla ajatellen, jos joutuu työttömäksi, eikä rahat riitä edes asumiskuluihin, pitää muuttaa telttaan erämaahan ja alkaa syömään käpyjä.

Suomessa tosiaan on leipäjonoja. Yleensä jonkin uskonnollisen järjestön toimesta. Ihan vakiintunutta toimintaa. Yhteiskunnalta saa juu rahaa, jonkin verran köyhäinapuna. Niissä jotkin laskentakaavansakin, minkä verran saa. Mutta se kaava on aika tiukka.

Joskus pientä polemiikkia, jos ei varaa sanomalehteen, olkoon ilman. Jos ei rahaa puhelimeen, olkoon ilman. Tämä puhelin muuten kiintoisa asia. Se ei ole lakisääteinen kaikkien kansalaisten varuste. Mutta koittanut ikinä sopia työpaikkahaastattelua nykyaikana, ilman puhelinta??? Niin juu, työkkäriin voi kävellä soittelemaan ilmaiseksi, mutta kenelle se työnantaja sitten soittaa vastapuhelun???

Internet taitaa olla kiintoisa kompastuskivi. Sekin koskee vähävaraista kansaa paljon. Ei ole olemassa kaikille yhteistä internetkanavaa, yhteydet maksaa. Ja koneetkin maksaa, nykyaikana paljon asioita, mitä ei edes voi hoitaa muutenkuin internetissä. Just monet työpaikat sellaisia, että hakemukset ainoastaan sähköpostiosoitteeseen.

Perupäiväraha suomessa kai luokkaa 500 ekeä käteen kuukaudessa. Tottakai lapsiperheet saa tukia, lapsilisiä ja muuta. Mutta oikeasti, usko pois, kyllä suomessa on olemassa köyhällistö, jolla todella tiukkaa perusasioistakin, myös ruuasta.

Noin mainiten, yleinen vitsi on ihmisten lihavuus. No, kun vähän rahaa, syö halvalla.

Käytännössä tarkoittaa makoronia ja alle euron lenkkimakkaraa. Eipä siinä ole vara ostaa ruokasuositusten mukaisia marjoja ja hedelmiä. Yks ryhmä, minkä sisällä paljon köyhyysrajan alapuolella eläviä on muuten opiskelijat.

En muista tarkasti, köyhyysrajaksi kai lasketaan noin tonni kuussa käteen. Monet joutuu yrittämään elämään puolella siitä. Kasvavin ryhmä yhteiskunnan loispummeista on eläkeläiset. "hyvin itse ansaitulla työllä", tienatut eläkkeet kun ei välttämättä riitä elämiseen. Huudetaan yhteiskuntaa apuun jne.

Jossain tsadissa vuokra on erittäin helpolla enenpi, kuin eläke, tai joku työttömyys päiväraha. Ala siinä sitten hoitelemaan lasten laskettelut, pleikkarit, hampurilaiset. Ja yks, urheilu erittäin kallista. Joku jääkiekko maksaa aivan älyttömästi, seuramaksuineen ja varusteineen, lisäksi kuljetukset jne.

Kaikki kiinni laifstailista. Nyt on 2014, ei 1014. Että sun mielestä ihmisten tosiaan pitäis muuttaa metsiin ja alkaa elämään luontaistaloudessako, kun taloustilanne on huono?

Mä nyt erityisesti korostan työttömyyden vaikutista elämään. Ekonomia perustunut tiettyyn budjettiin. Jos tulot romahtavat valtavasti, ongelmat megalomaaniset. Mieti vähän. Jos kaksi ihmistä on keskipalkalla, noin neljä tonnia töissä, se on kahdeksan tonnia kuussa, kyllä sillä elelee. Mutta kun tulot pahimmillaan on yhdellä ihmisellä viissatanen, tuleepi ongelmia, ja isoja.

=DW=

Lue lisää

Olen kuullut, myös työttömyyskorvauksista ja sosiaalihuollosta, päivärahasta, lapsilisistä, kastenhoitotuesta etc jne osv.

Missä kohtaa sinä luit että minä ehdotan paluuta luontaistalouteen vaikeina aikoina? Jos luit niin, luit väärin. Minä puhun huushollibudjetin hoitamisesta siihen malliin että menot vastaa tuloja ja perusasiat kuten ruoka hoidetaan ensiksi päältä pois ennenkuin mennään kauppaan hakemaan keskaria tai norttiaskia.

Minä suosittelisin sosiaaliavun lapsiperheille ruokakuponkien muodossa. Vähän niinkuin food stampit jenkkilässä. Ne kelpaisi vain ruokatarvikkeisiin, ei viinaan eikä tupakkaan, ei iskän ja äiskän omiin huvituksiin tai paheisiin.

Paloma.se.co kirjoitti:

Olen kuullut, myös työttömyyskorvauksista ja sosiaalihuollosta, päivärahasta, lapsilisistä, kastenhoitotuesta etc jne osv.

Missä kohtaa sinä luit että minä ehdotan paluuta luontaistalouteen vaikeina aikoina? Jos luit niin, luit väärin. Minä puhun huushollibudjetin hoitamisesta siihen malliin että menot vastaa tuloja ja perusasiat kuten ruoka hoidetaan ensiksi päältä pois ennenkuin mennään kauppaan hakemaan keskaria tai norttiaskia.

Minä suosittelisin sosiaaliavun lapsiperheille ruokakuponkien muodossa. Vähän niinkuin food stampit jenkkilässä. Ne kelpaisi vain ruokatarvikkeisiin, ei viinaan eikä tupakkaan, ei iskän ja äiskän omiin huvituksiin tai paheisiin.

Lue lisää

Miinusmerkkinen budjetti johtaa katastrofiin hetkessä.

Ei suomessakaan saa soskusta fyrkkaa kaljjan tai tupakkaan. Ilmeisimmin asia menee joskus käytännössä niin, että myydään ruuat jollekin ja ostetaan sitten saaduilla rahoilla sitä kaljaa ja tupakkia. Mullekin kaupusteltu kaupan eessä meetwurstia sopuhintaan ja tupakan ja viinan jobbari seisoo vieressä >:/

Mä nyt korostan sitä, perusjuttu on, just budjetti. Kun siihen tulee ongelmia, se onkin sitten aika stanan suuri ongelma. Joku asuntovelallinen kun joutuu työttömäksi ja rahat ei riitä oikein mihinkään, se on pitkä prosessi järjestellä asiat kuntoon, jollain sitä sinä aikana pitää elelläkin. Soskusta saa, mitä saa ja jos saa.

Mulla pöndellä naapurissa yks kaveri. Sillä meni kehnosti. Niillä oli maatila, veljensä nimissä, se oli ikäänkuin pehtoori. Duunipaika loppuiäksi. Veljmies kuoli tapaturmaisesti, ei avioehtoa, omaisuuden jako tasan, rintaperilliset vei puolet kaikesta. Elikkäs meni puolet toimeentulosta. Paitsi, että tila oli elinkelvoton ja meni pakkomyyntiin. Sitten kassakriisiä, pikkuvelkaa, luottotietojen menetys. Tätä nykyä työtön, ilman soskun työkkärin jne tukia, koska sillä pikkasen metsää, jota se ei voi myydä, koska kiinnitetty. Saa metästä lämmön mökkiinsä, tekee satunnaishommia ja ilmeisimmin käyttää karhukirjeitä sytykkeenä uunia lämmittäessään. Koska talo itsessään menee vasaran ale, vain ajan kysymys. Siinäpä meille taas uusi loispummi.

=DW=

Aloitin kansakoulun 1958. Tuolloin oli mukana omina eväinä voileivät ja oma maitopullo. Ruokajonossa tökötimme jonossa opettajan korokkeen edessä lusikka ojossa. Ensimmäisenä ruokalusikallinen kalanmaksaöljyä ja sitten vasta kattilalle. Maanantaina mannavelliä, tiistaina makkarakeittoa tai kesäkeittoa, keskiviikkona marjapuuroa, torstaina hernekeittoa, perjantaina makaroonivelliä ja lauantaina lihakeittoa, makkarakeittoa tai kalakeittoa. Tuolloin sai vielä tarvikkeita keittäjä hankkia suoraan vaikka paikalliselta kalastajalta. Syksyllä jokainen toi kouluun viisi litraa puolukoita ja siitä sitten tuo marjapuuro valmistettiin. Ruuista ei jäänyt mitään traumoja.

Salmikki kirjoitti:

Aloitin kansakoulun 1958. Tuolloin oli mukana omina eväinä voileivät ja oma maitopullo. Ruokajonossa tökötimme jonossa opettajan korokkeen edessä lusikka ojossa. Ensimmäisenä ruokalusikallinen kalanmaksaöljyä ja sitten vasta kattilalle. Maanantaina mannavelliä, tiistaina makkarakeittoa tai kesäkeittoa, keskiviikkona marjapuuroa, torstaina hernekeittoa, perjantaina makaroonivelliä ja lauantaina lihakeittoa, makkarakeittoa tai kalakeittoa. Tuolloin sai vielä tarvikkeita keittäjä hankkia suoraan vaikka paikalliselta kalastajalta. Syksyllä jokainen toi kouluun viisi litraa puolukoita ja siitä sitten tuo marjapuuro valmistettiin. Ruuista ei jäänyt mitään traumoja.

Lue lisää

:) ei varmaan traumoja, mutta oletan että sait sitten kotona illalla tukevampaa ruokaa kotona.

Salmikki kirjoitti:

Aloitin kansakoulun 1958. Tuolloin oli mukana omina eväinä voileivät ja oma maitopullo. Ruokajonossa tökötimme jonossa opettajan korokkeen edessä lusikka ojossa. Ensimmäisenä ruokalusikallinen kalanmaksaöljyä ja sitten vasta kattilalle. Maanantaina mannavelliä, tiistaina makkarakeittoa tai kesäkeittoa, keskiviikkona marjapuuroa, torstaina hernekeittoa, perjantaina makaroonivelliä ja lauantaina lihakeittoa, makkarakeittoa tai kalakeittoa. Tuolloin sai vielä tarvikkeita keittäjä hankkia suoraan vaikka paikalliselta kalastajalta. Syksyllä jokainen toi kouluun viisi litraa puolukoita ja siitä sitten tuo marjapuuro valmistettiin. Ruuista ei jäänyt mitään traumoja.

Lue lisää

Nyt pahasti sivuun.

Aloitus siis kouluruuasta. Mutta aikanaan oli sen aikaista meininkiä. Koulusydeemi koski jo kaikkia ja sitä kautta hoideltiin muitakin asioita. Jälkeenpäin miettinyt moniakin hupaisia asioita.

Meillä oli kansakoulussa jokin ihmeen säästölipas meininki. Jokainen koululainen toi rahaa, jos oli kassalaatikkoon, josta opettaja piti kirjanpitoa. Mihin lie säästetty, ei hajuakaan. Mutta sen muista, se kerättiin säästöpankin tilille, koska opettaja oli säästöpankkilaisia. Huvitttavaa oli, että yks poika jotenkin muisti narista aiheesta. Sen isä kun oli osuuspankin johtaja :DDD

Ja toinen aloitukseen liittymätön asia.

Ei hajuakaan, mistä oli kyse. Aikanaan alaluokalla oli yleinen rokotus, mikä tosiaan lie ollut. Mutta se toteutettiin koulun kautta. Tarkoitti sitä, joku hoitsu tuli eteen istumaan korokkeelle. Sinne kakarat pulpettijärjestyksessä yks kerrallaan. Housut alas, hoitsun syliin ja piikki perceeseen. Ja koko luokka katteli. Nykyaikana kai tollasesta joutuis moni ihminen vankilaan :DDD

=DW=

Paloma.se.co kirjoitti:

:) ei varmaan traumoja, mutta oletan että sait sitten kotona illalla tukevampaa ruokaa kotona.

Paloma

En moittinut kouluruokaa, sen varmaan ymmärsit. Kaikki kelpasi. Kotona aamulla aamupala ja iltapäivällä kotiin tullessa välipalaa. Kun isä tuli töistä kotiin, niin sitten yhteinen ateria, niin että nälkää ei nähty.
Ruoka monipuolistui vuosien myötä kouluissakin.
Poikieni ollessa koulussa en kuullut heiltä moitteita. Nykyisin kuulee, ei niinkään pojilta, vaan tytöiltä. Liekö sittenkään kyse aina ruuan huonoudesta, vaan ennemminkin kauneusihanteista, kun pitäisi olla langanaiha.

Jopa ennen varhaisteini-ikää. Olen istunut ruokapöydässä kuusivuotiaan tyttösen kanssa joka vain pyöritteli lusikkaa keitossa ja sanoi että äiti sanoo että on ajeltava linjoja...tyttönen oli kuin keijukainen.

Olen myös tavannut maanantainälkäisiä lapsia koulussa, mutta se on useimminkinjohtunut siitä että sunnuntai-iltana ei ole päästy nykkumaan ajoissa ja maanantaiaamun aamupala on jäänyt väliin, kun ei ole ehditty.

Päiväkotiajoista tuli mieleen lapset jotka tuotiin aamupalalle hoitoon vaikka vanhemmilla alkoivat työt myöhään ja me ihmeteltiin aina miksi vanhemmat eivät halua syödä aamiaista yhdessä omien lastensa kanssa, mutta sitten sekin selittyi sillä että se on ilmaista hoidossa tai siis sisältyy kuukausimaksuun....

Kouluruokahan maistuu nytkin, miten se maksullisuus asiaa muuttaisi suuntaan tai toiseen?
Tietysti jos siihen voidaan käyttää enemmän rahaa niin sitä kautta, mutta äkkiä sekin tie olisi kuljettu loppuun.

Ellei lapsi pidä jostain ruosta, niin hän ei pidä ja se siitä. Ainoastaan siihen voidaan puuttua (ja pitääkin ja niin tehdäänkin) miten ruokailutilanteessa käyttäydytään.

Jos kouluruoka olisi maksullinen, niin silloinhan se ruoasta valittaminen vasta alkaisikin.

Oli emalikuppeja.

kyl ne kirjoitti:

Oli emalikuppeja.

Ei meillä ainakaan ollut mitään kissankuppeja, vaan ihan normaaleja posliinilautasia.

Jaa muovilautaset.

Pöndellä oli posliinilautaset, liekö muovia edes ollut keksitty siihen aikaan..

Systeemi meni, kansakoulu, kaks kerrosta, kellarissa puutyöluokka ja keittiö. Rukatunti, järjestäjät, elikkäs oppilaat roudas rojut kellarista luokkiin ja syötiin ruokaliinojen päällä pulpetilla. Eka käsityö skolessa oli muuten ruokaliinojen tekeminen.

Nooh, portaat nyt on portaat ja sattuuhan sitä. Jos särjit lautasen, piti joko maksaa, tai tuoda kotoa uusi tilalle. Meitsinkin aikaan lautaset oli jo aika hauskoja, kaikki erilaisia. Jos järjestäjä kompastui prtaissa, se maksoi kaikki sylissään olevat lautaset. Sitäkin tapahtui, mutta lautasia oli aina riittävästi.

Paljon hankalampaa oli, jos piti olla omat eväät. Kompastut koulumatkalla ja repussa oleva maitopullo meni rikki, siinäpä sitten kuivattelemaan kirjoja ja siivoat reppua. Siihen aikaan kun ei ollut "kerhopulloja, elikkäs muovisia taskumatteja. Skolessa erotti varallisuusluokat siitä, kenellä oli konjakkipullo, tai kenellä oli kossupullo. Uskikset erotti siitä, että niillä oli seurajuomapullo.

Mukit oli muistaakseni mallia SA-int peltiä ja tais kiffelit sun muutkin olla suojeluskunnan lahjoittamia. Ruoka tuotiin emaliämpäreissä luokkaan portaita pitkin kantamalla, alaluokilla kai keittäjä kantoi, ylemmillä luokilla oppilaat.

Ei siihen aikaan ollut mitään ravintolatyylisiä noutopöytiä eikä ruokasaleja, tarkoitus oli ruokkia koululaisia, ei tarjota ravintolapalveluita.

=DW=

... kirjoitti:

Jaa muovilautaset.

Pöndellä oli posliinilautaset, liekö muovia edes ollut keksitty siihen aikaan..

Systeemi meni, kansakoulu, kaks kerrosta, kellarissa puutyöluokka ja keittiö. Rukatunti, järjestäjät, elikkäs oppilaat roudas rojut kellarista luokkiin ja syötiin ruokaliinojen päällä pulpetilla. Eka käsityö skolessa oli muuten ruokaliinojen tekeminen.

Nooh, portaat nyt on portaat ja sattuuhan sitä. Jos särjit lautasen, piti joko maksaa, tai tuoda kotoa uusi tilalle. Meitsinkin aikaan lautaset oli jo aika hauskoja, kaikki erilaisia. Jos järjestäjä kompastui prtaissa, se maksoi kaikki sylissään olevat lautaset. Sitäkin tapahtui, mutta lautasia oli aina riittävästi.

Paljon hankalampaa oli, jos piti olla omat eväät. Kompastut koulumatkalla ja repussa oleva maitopullo meni rikki, siinäpä sitten kuivattelemaan kirjoja ja siivoat reppua. Siihen aikaan kun ei ollut "kerhopulloja, elikkäs muovisia taskumatteja. Skolessa erotti varallisuusluokat siitä, kenellä oli konjakkipullo, tai kenellä oli kossupullo. Uskikset erotti siitä, että niillä oli seurajuomapullo.

Mukit oli muistaakseni mallia SA-int peltiä ja tais kiffelit sun muutkin olla suojeluskunnan lahjoittamia. Ruoka tuotiin emaliämpäreissä luokkaan portaita pitkin kantamalla, alaluokilla kai keittäjä kantoi, ylemmillä luokilla oppilaat.

Ei siihen aikaan ollut mitään ravintolatyylisiä noutopöytiä eikä ruokasaleja, tarkoitus oli ruokkia koululaisia, ei tarjota ravintolapalveluita.

=DW=

Lue lisää

Suuren kaupungin suuren koulun suuressa ruokasalissa, ei kenenkään tavinnut kompastella. Käden sormilla näytettiin, jos halusi jotain lisää, ja se kiikutettiin pöytään asti.
Kukaan ei juonut viinapulloista, sun muista hajuvesipulloista, vaan kaikilla oli samanlaiset mukit.
Koulun puolesta oli sapuskat, juomat ja näkkärit.

... kirjoitti:

Jaa muovilautaset.

Pöndellä oli posliinilautaset, liekö muovia edes ollut keksitty siihen aikaan..

Systeemi meni, kansakoulu, kaks kerrosta, kellarissa puutyöluokka ja keittiö. Rukatunti, järjestäjät, elikkäs oppilaat roudas rojut kellarista luokkiin ja syötiin ruokaliinojen päällä pulpetilla. Eka käsityö skolessa oli muuten ruokaliinojen tekeminen.

Nooh, portaat nyt on portaat ja sattuuhan sitä. Jos särjit lautasen, piti joko maksaa, tai tuoda kotoa uusi tilalle. Meitsinkin aikaan lautaset oli jo aika hauskoja, kaikki erilaisia. Jos järjestäjä kompastui prtaissa, se maksoi kaikki sylissään olevat lautaset. Sitäkin tapahtui, mutta lautasia oli aina riittävästi.

Paljon hankalampaa oli, jos piti olla omat eväät. Kompastut koulumatkalla ja repussa oleva maitopullo meni rikki, siinäpä sitten kuivattelemaan kirjoja ja siivoat reppua. Siihen aikaan kun ei ollut "kerhopulloja, elikkäs muovisia taskumatteja. Skolessa erotti varallisuusluokat siitä, kenellä oli konjakkipullo, tai kenellä oli kossupullo. Uskikset erotti siitä, että niillä oli seurajuomapullo.

Mukit oli muistaakseni mallia SA-int peltiä ja tais kiffelit sun muutkin olla suojeluskunnan lahjoittamia. Ruoka tuotiin emaliämpäreissä luokkaan portaita pitkin kantamalla, alaluokilla kai keittäjä kantoi, ylemmillä luokilla oppilaat.

Ei siihen aikaan ollut mitään ravintolatyylisiä noutopöytiä eikä ruokasaleja, tarkoitus oli ruokkia koululaisia, ei tarjota ravintolapalveluita.

=DW=

Lue lisää

Meillä oli kyllä jo iso ruokasali koulussa vaikka lienen sinua kymmenisen vuotta vanhempi.

Ensimmäinen annos ruokaa oli laitettu valmiiksi lautasille jäähtymään, kun mentiin ruokasaliin. Siinä sitten seisottiin niin kauan, että kaikki hiljenivät ja opettaja piti ruokarukouksen; "siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme, aamen". Toinen satsi oli jäähtymässä ämpäreissä keittolan oven vieressä. Jos vielä kolmannen satsin jaksoi syödä, niin silloin oli toiveita saada se lämpöisenä.

Minusta kouluruuat olivat minun kouluaikoinani parempia kuin lasteni kouluaikoihin, sillä meillä oli koululla omat keittäjät, jotka valmistivat paljon samanlaisia ruokia kuin senaikainen kotiruoka oli. Joskus koulun jälkeen oli perunankuorimistalkoot, että saatiin seuraavana päivänä perunamuusia.

Sitten kun lapseni olivat koulussa, niin niitten kouluruoka oli selvästi tehty enimmäkseen puolivalmisteista, niinkuin pottumuusikin sellaisesta pulverista, että se vaikutti enemmän tapettiliisteriltä kuin perunamuusilta. Kävin aina joskus tutustumassa lasteni kouluruokiin, kun opettaja ihmetteli, että mitä ne oikein kotona ovat tottuneet syömään, kun ei niille kelpaa edes makaroonit tai pottumuusi koulussa ja niistähän lapset yleensä tykkäävät. Kerran sitten osuin makaroonipäivänä maistiaisille. Paljon tarvittiin mielikuvitusta, että sitä haaleaa mössöä pystyi makarooneiksi mainitsemaan. Rikkikeitettyjä makarooneja, joita oli yritetty pitää väkisin vesihauteessa lämpöisenä. Minulla tarttuivat kitalakeen kiinni, eikä ne edes maistuneet yhtään miltään. Pitkin hampain syödä vätystelin kovalla sisullani, mutta en yhtään ihmettele, että lapsilla jäi syömättä.

Siitä on kyllä nyt jo parisenkymmentä vuotta aikaa. Miten lie nykyisin, olisiko jo parempia eväitä. Varmaan ainakin ruuanlämmittäjähenkilökunta vaihtunut.

kyl ne kirjoitti:

Oli emalikuppeja.

Oltiinko samassa koulussa? :)

... kirjoitti:

Jaa muovilautaset.

Pöndellä oli posliinilautaset, liekö muovia edes ollut keksitty siihen aikaan..

Systeemi meni, kansakoulu, kaks kerrosta, kellarissa puutyöluokka ja keittiö. Rukatunti, järjestäjät, elikkäs oppilaat roudas rojut kellarista luokkiin ja syötiin ruokaliinojen päällä pulpetilla. Eka käsityö skolessa oli muuten ruokaliinojen tekeminen.

Nooh, portaat nyt on portaat ja sattuuhan sitä. Jos särjit lautasen, piti joko maksaa, tai tuoda kotoa uusi tilalle. Meitsinkin aikaan lautaset oli jo aika hauskoja, kaikki erilaisia. Jos järjestäjä kompastui prtaissa, se maksoi kaikki sylissään olevat lautaset. Sitäkin tapahtui, mutta lautasia oli aina riittävästi.

Paljon hankalampaa oli, jos piti olla omat eväät. Kompastut koulumatkalla ja repussa oleva maitopullo meni rikki, siinäpä sitten kuivattelemaan kirjoja ja siivoat reppua. Siihen aikaan kun ei ollut "kerhopulloja, elikkäs muovisia taskumatteja. Skolessa erotti varallisuusluokat siitä, kenellä oli konjakkipullo, tai kenellä oli kossupullo. Uskikset erotti siitä, että niillä oli seurajuomapullo.

Mukit oli muistaakseni mallia SA-int peltiä ja tais kiffelit sun muutkin olla suojeluskunnan lahjoittamia. Ruoka tuotiin emaliämpäreissä luokkaan portaita pitkin kantamalla, alaluokilla kai keittäjä kantoi, ylemmillä luokilla oppilaat.

Ei siihen aikaan ollut mitään ravintolatyylisiä noutopöytiä eikä ruokasaleja, tarkoitus oli ruokkia koululaisia, ei tarjota ravintolapalveluita.

=DW=

Lue lisää

Sun kertoma olii aivan kun mun koulusta......puutyö salissa piettiin myös sisäjuppatunnit talvella..seinillä oli telineitä,tikapuita.
Mie muistan semmosen puuron kun vitapuuro ja helmipuuro.
Ohravelliä inhosin, mutta makkarakeitto ja lappapuuro olivat hyviä

lapin muija kirjoitti:

Sun kertoma olii aivan kun mun koulusta......puutyö salissa piettiin myös sisäjuppatunnit talvella..seinillä oli telineitä,tikapuita.
Mie muistan semmosen puuron kun vitapuuro ja helmipuuro.
Ohravelliä inhosin, mutta makkarakeitto ja lappapuuro olivat hyviä

Lue lisää

tarkoitin nimim. -------

Minävuonna?

ja koska kirjoitti:

Minävuonna?

Varmasti jossain 1800-luvun alkupuolella.
Nykyään soppajonon hernekeitto menee mieluusti kurkusta alas.

Räkärieska.

Sitä saa vieläkin, hikiän suunnilta. Se oli sellainen pitsanmallinen viineri, punaista valkoista möhnää, mitä lie ollut. Se oli pitsan kokoinenkin.

Se vieläkin kaikkia ihmetyttää, miksi kylän vaurakkaitten talojen ja paremmin toimeen tulevien lapset söi välipalatunnilla näkkileipää voilla ja joivat vettä, samaan aikaan kun lestaatit kiskoi seurajuomaa ja joskus söivät viinereitä. Siis minkä hiton rahalla ne sen teki??? Ei meillä muilla ollut taskurahoja sellaiseen ylellisyyteen. Hyvin harvoin, ehkä viikonlopuna, sellainen ostettiin kotiin, koko perheelle.

Mutta maku on jäänyt jonnekin selkäytimeen. Se maukkaus kai perustui enenpi pohjaan, kuin täytteeseen. Iso pinta-ala, aika paksupohja, joka ei ole niin rapsakas, kuin nykyisissä huoltiskan viinereissä, enenpi pullamainen. Jos hikiällä käydessäni sellainen löytyy osulan hyllystä, helpolla osta, jos tekeepi mieli makeaa. Siinä onkin sitten makeaa pitkäksi aikaa. Jonkinlainen perinne säilyy, että siitä ei voi kiittää lestaatiolaista leipomoa. Kai kaiketin ainoa asia eläissäni, kun kehun niitä.

=DW=

nirsoilua kirjoitti:

Varmasti jossain 1800-luvun alkupuolella.
Nykyään soppajonon hernekeitto menee mieluusti kurkusta alas.

Siis minä vuonnako?
Mikä näistä?

a) inhosin hernesoppaa?
b) telkkarista tullut ohjelmako?
c) nahkapotutko?
d) Kanelipitko sokerikreemillä?

... kirjoitti:

Räkärieska.

Sitä saa vieläkin, hikiän suunnilta. Se oli sellainen pitsanmallinen viineri, punaista valkoista möhnää, mitä lie ollut. Se oli pitsan kokoinenkin.

Se vieläkin kaikkia ihmetyttää, miksi kylän vaurakkaitten talojen ja paremmin toimeen tulevien lapset söi välipalatunnilla näkkileipää voilla ja joivat vettä, samaan aikaan kun lestaatit kiskoi seurajuomaa ja joskus söivät viinereitä. Siis minkä hiton rahalla ne sen teki??? Ei meillä muilla ollut taskurahoja sellaiseen ylellisyyteen. Hyvin harvoin, ehkä viikonlopuna, sellainen ostettiin kotiin, koko perheelle.

Mutta maku on jäänyt jonnekin selkäytimeen. Se maukkaus kai perustui enenpi pohjaan, kuin täytteeseen. Iso pinta-ala, aika paksupohja, joka ei ole niin rapsakas, kuin nykyisissä huoltiskan viinereissä, enenpi pullamainen. Jos hikiällä käydessäni sellainen löytyy osulan hyllystä, helpolla osta, jos tekeepi mieli makeaa. Siinä onkin sitten makeaa pitkäksi aikaa. Jonkinlainen perinne säilyy, että siitä ei voi kiittää lestaatiolaista leipomoa. Kai kaiketin ainoa asia eläissäni, kun kehun niitä.

=DW=

Lue lisää

Olet ihan eri tuotteessa. Se oli pullapitko joka oli maustettu kanelilla ja kuorrutettu valkealla sokerikreemillä.

Ei siis wiineri tai pizza vaan pulla. En kuulunut lestaadiyhteisöön, mutta ninulla oli rahaakin joskus käytössäni ei paljoa, mutta pullapitkon verran. Eikä joka päivä vaan silloin tällöin. Mummola oli siinä kaupan vieressä ja mummi kaatoi lasiin kylmää maitoa sitä ei tarvinnut ostaa.

... kirjoitti:

Räkärieska.

Sitä saa vieläkin, hikiän suunnilta. Se oli sellainen pitsanmallinen viineri, punaista valkoista möhnää, mitä lie ollut. Se oli pitsan kokoinenkin.

Se vieläkin kaikkia ihmetyttää, miksi kylän vaurakkaitten talojen ja paremmin toimeen tulevien lapset söi välipalatunnilla näkkileipää voilla ja joivat vettä, samaan aikaan kun lestaatit kiskoi seurajuomaa ja joskus söivät viinereitä. Siis minkä hiton rahalla ne sen teki??? Ei meillä muilla ollut taskurahoja sellaiseen ylellisyyteen. Hyvin harvoin, ehkä viikonlopuna, sellainen ostettiin kotiin, koko perheelle.

Mutta maku on jäänyt jonnekin selkäytimeen. Se maukkaus kai perustui enenpi pohjaan, kuin täytteeseen. Iso pinta-ala, aika paksupohja, joka ei ole niin rapsakas, kuin nykyisissä huoltiskan viinereissä, enenpi pullamainen. Jos hikiällä käydessäni sellainen löytyy osulan hyllystä, helpolla osta, jos tekeepi mieli makeaa. Siinä onkin sitten makeaa pitkäksi aikaa. Jonkinlainen perinne säilyy, että siitä ei voi kiittää lestaatiolaista leipomoa. Kai kaiketin ainoa asia eläissäni, kun kehun niitä.

=DW=

Lue lisää

Räkärieska oli pienen pitsan kokoinen lätyke. Pohja vettä ja vehnäjauhoa, päällystä antoi maun, punaista ja keltaista möhnää.
Läheinen leipomo valmisti niitä.

Lapsuudessa tuli kyllästettyä.

Meilläkin oli koululla talonmies, tai vahtimestariksi häntä taidettiin kutsua, ja vaimo vaimo oli keittäjänä, ruoka oli hyvää tuon aikaista kotiruokaa. Meillä mitää satopriäänejä ollu kotonakaan :)

Sen muistan, että meillä kansakoulun ruokalassa oli hiljaista, lukuunottamatta lusikoitten kilinää. Millä meidät olikin peloiteltu olemaan hiljaa syödessä, sillä en muista opettajien tarvinneen käydä käsiksi keneenkään. Kuitenkin meitä oli lähes kaksisataa lasta siellä yhdellä kertaa.

Kun kävin lasteni koululla tutustumassa heidän ruokailuunsa, niin siellä oli ihan korvia raastava meteli, rauhaton tunnelma joka lähtöön. Ei niitä edes kielletty mellastamasta.

siivoojaparka kirjoitti:

Sen muistan, että meillä kansakoulun ruokalassa oli hiljaista, lukuunottamatta lusikoitten kilinää. Millä meidät olikin peloiteltu olemaan hiljaa syödessä, sillä en muista opettajien tarvinneen käydä käsiksi keneenkään. Kuitenkin meitä oli lähes kaksisataa lasta siellä yhdellä kertaa.

Kun kävin lasteni koululla tutustumassa heidän ruokailuunsa, niin siellä oli ihan korvia raastava meteli, rauhaton tunnelma joka lähtöön. Ei niitä edes kielletty mellastamasta.

Lue lisää

Totta muuten.
Valtava ruokala oli meilläkin, muttei siellä huudeltu, saati nujakoitu. Tyytyväisinä apettiin ruokaa maaruun, ja hyvin maistui, ja ruokaa kunnioitettiin.

Mutta sehän oli sitä muinaisuutta, kun opettajilla ja muulla henkilöstöllä sai olla auktoriteettia, enkä tarkoita mitään karttakepin heilutusta.
Koskaan en sellaista nähnyt.

En usko, että ketään oli peloteltu, silloin vain oli tavat.

kun on tunteet kirjoitti:

Totta muuten.
Valtava ruokala oli meilläkin, muttei siellä huudeltu, saati nujakoitu. Tyytyväisinä apettiin ruokaa maaruun, ja hyvin maistui, ja ruokaa kunnioitettiin.

Mutta sehän oli sitä muinaisuutta, kun opettajilla ja muulla henkilöstöllä sai olla auktoriteettia, enkä tarkoita mitään karttakepin heilutusta.
Koskaan en sellaista nähnyt.

En usko, että ketään oli peloteltu, silloin vain oli tavat.

Lue lisää

Ei saanut sanaakaan lausua.. Hyvä, jos hymyillä. Kaikki toimikin silloin!

siivoojaparka kirjoitti:

Sen muistan, että meillä kansakoulun ruokalassa oli hiljaista, lukuunottamatta lusikoitten kilinää. Millä meidät olikin peloiteltu olemaan hiljaa syödessä, sillä en muista opettajien tarvinneen käydä käsiksi keneenkään. Kuitenkin meitä oli lähes kaksisataa lasta siellä yhdellä kertaa.

Kun kävin lasteni koululla tutustumassa heidän ruokailuunsa, niin siellä oli ihan korvia raastava meteli, rauhaton tunnelma joka lähtöön. Ei niitä edes kielletty mellastamasta.

Lue lisää

Nykyaikaa: kouluruokaloissa on useasti kova meteli täällä Ruotsissa ainakin. Ja kyllä me kouluväki teemme parhaamme että olisi rauhallisempaa, mutta mahdollisuutemme saada sataa kahtakymmentä alakouluikäistä ensin jonottamaan ruokasaliin, sitten ottamaan lautaset ja ruokailuvälineet, sitten hakemaan lämpimän ruuan, salaatit, voileivät, maidot sitten istumaan ja ruokailemaan, lopuksi viemään kaikki tiskiin ja raaputtamaan tähteet roskasankoihin, siivoamaan jälkensä jne. samall keskustellen toistensa kanssa ja henkilökuntakin voi huudella ohjeita ja kieltoja kovalla äänellä....ovat aika rajoitetut.
Voi yrittää pakollista hiljaisuutta ensimmäisen ruoka-annoksen aikana, joka menee täysin mynkään kun kolmasluokkalaiset tulevat samaan aikaan jonottamaan, melskaten ja tapellen jonossa. Pieleen meni yritys.
Voi yrittää laittaa elektronisen metelinmitausaparaatin seinälle (korva mikä vilkkuu punasta kun decibelit on liian korkeat: joidenkin mielihuvina on SAADA se vilkkumaan punasta!)
Olemme ostaneet uudet pöydät joissa on "hiljainen" pinta, katossa on levyt jotka vaimentavat ääntä ja neljä-6 aikuista syö lasten kanssa.
Että kyllä me kielletään meluamasta ja yritämme kontrolloida meteliä, mutta usein huonoin tuloksin.

Paloma.se.co kirjoitti:

Nykyaikaa: kouluruokaloissa on useasti kova meteli täällä Ruotsissa ainakin. Ja kyllä me kouluväki teemme parhaamme että olisi rauhallisempaa, mutta mahdollisuutemme saada sataa kahtakymmentä alakouluikäistä ensin jonottamaan ruokasaliin, sitten ottamaan lautaset ja ruokailuvälineet, sitten hakemaan lämpimän ruuan, salaatit, voileivät, maidot sitten istumaan ja ruokailemaan, lopuksi viemään kaikki tiskiin ja raaputtamaan tähteet roskasankoihin, siivoamaan jälkensä jne. samall keskustellen toistensa kanssa ja henkilökuntakin voi huudella ohjeita ja kieltoja kovalla äänellä....ovat aika rajoitetut.
Voi yrittää pakollista hiljaisuutta ensimmäisen ruoka-annoksen aikana, joka menee täysin mynkään kun kolmasluokkalaiset tulevat samaan aikaan jonottamaan, melskaten ja tapellen jonossa. Pieleen meni yritys.
Voi yrittää laittaa elektronisen metelinmitausaparaatin seinälle (korva mikä vilkkuu punasta kun decibelit on liian korkeat: joidenkin mielihuvina on SAADA se vilkkumaan punasta!)
Olemme ostaneet uudet pöydät joissa on "hiljainen" pinta, katossa on levyt jotka vaimentavat ääntä ja neljä-6 aikuista syö lasten kanssa.
Että kyllä me kielletään meluamasta ja yritämme kontrolloida meteliä, mutta usein huonoin tuloksin.

Lue lisää

"Paloma.se.co"

Aloitus taitaa kuitenkin olla vanhan ihmisen valitus vanhemmistaan, joilla ei ollut kykyä ruokkia lapsiaan.
Tai sitten muuten vaan, pilkka nykyisiä lapsia ja vanhenpia kohtaan.

H.

hunksz kirjoitti:

"Paloma.se.co"

Aloitus taitaa kuitenkin olla vanhan ihmisen valitus vanhemmistaan, joilla ei ollut kykyä ruokkia lapsiaan.
Tai sitten muuten vaan, pilkka nykyisiä lapsia ja vanhenpia kohtaan.

H.

Lue lisää

Vataukseni oli "siivojaparalle", hänen kommenttiiinsa metelistä ruokasalissa ja miten henkilökunta ei reagoinut siihen. Mitallin toinen puoli.

En siis vastannut suoraan aloitukseen.

Paloma.se.co kirjoitti:

Vataukseni oli "siivojaparalle", hänen kommenttiiinsa metelistä ruokasalissa ja miten henkilökunta ei reagoinut siihen. Mitallin toinen puoli.

En siis vastannut suoraan aloitukseen.

Lue lisää

Paloma.se.co"

No kun siitä puuttui osoite ja sininen nuoli.

H.

Koulu ruismarjapuuro oli tosi hyvää.

Tuli mieleen semmonenkin asia, kun joskus oli
flunssakausia ja suurin osa luokkalaisista yski ja niiskutti,
opettaja laittoi käsipesulle, juomaan vettä ja lämmintä mehua,
opettajapöydänlaatikossaan oli jotain imeskeltävä pastilli tai
sokeripaloja - nekin jotenkin helpotti yskimisen aiheuttamaa
tukalaa oloa.
Ei nyt mitenkään liity ruokailuun, mutta se oli välittämistä ja huolenpitoa,
josta jäi hyvät muistot alaluokilta.