Onko skitsofreniadiagnoosin saaminen pahin asia mitä ihmiselle voi tapahtua tässä maailmassa?
Diagnoosin pahuudesta
lääkkeet piikillä
7282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mielestäni minkä tahansa psykiatrisen diagnoosin saaminen on paha asia, mutta se lähtöökö tuohon hommaan mukaan on paljolti itsestä kiinni.
Jokainenhan meistä kohtaa elämän aikana kriisejä, toisinaan tuntuu, että voimat loppuu eikä jaksaisi enää.
Toiset hakevat apua psykiatrian puolelta ja ovat tyytyväisiä saamansa apuun ,joka tänä päivänä on valitettavan usein raskaan sarjan mielenterveysdiagnooseja ja siihen tietenkin ajanhengen mukaiset neuroleptilääkkeet.
Toisten maailman järkkyy pahemman kerran neuroleptilääkityksen vuoksi, joka helposti oletetaan johtuvan mielisairauden pahentumisesta ja siihen saa aika kevyin perustein lisää voimakkaita lääkkeitä.
Toiset taas kokevat saavansa avun lääkityksestä ja niinsanotusti paranevat melkein entiseen kuntoon. Mutta lääkityksellä on kuitenkin hintansa, esim työhön paluu ei enää onnistu, sillä neuroleptit tuhoavat käyttänsä keskushermoston mistä ensimmäisenä ja aika huolestuttavan piirteenä ilmaantuu muistin menetys.
Joten kysymykseesi onko skitsofrenidiagnoosi pahinta mitä voi tapahtua niin sanoisin, ettei se ole pahin.. pahin on bipolaari sillä se ei nykykäsityksen mukaan koskaan parane ja näin ollen siihen pitää vetää loppuikänsä lääkkeitä. Skitsodg saaneet voivat sentään joskus parantuakin.
Toisaalta niille, jotka haluavat olla kotona eikä työnteko kiinnosta voikin työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy olla siunaus ja helpotus.
En siis osaa sanoa tyhjentävää vastausta mikä olisi pahinta, mutta minulle kaikenlaiset mielenterveysdiagnoosit ovat kauhistus. Olen sitä mieltä vahvasti, ettei mieli voi sairastua.
Kriisit ja vastoinkäymiset ovat osa elämää ja niistä selviää ilman rankkoja diagnooseja ja lääkityksiä.
"Kriisit ja vastoinkäymiset ovat osa elämää ja niistä selviää ilman rankkoja diagnooseja ja lääkityksiä."
Niin, useimmat selviävät, jotkut taas eivät. Ikävä kyllä jotkut sairastuvat vieläpä ilman kriisejä ja vastoinkäymisiä. Vakavasti sairas tarvitsee hoitoa.
Yleensä kyllä osataan erottaa esimerkiksi läheisen kuolemasta tai muusta vaikeasta tilanteesta johtuva luonnollinen reaktio sairaudesta. Sairaus tarvitsee hoitoa. Joskus kriisireaktiossakin voi olla hyötyä lääkkeistä.
Sekä skitsofreniaan että bipolaariin määrätään turhaan elinikäinen lääkitys, sillä Amerikan tulokset osoittavat toisin:
"Skitsofrenia" tai "bipolaarisuus" eivät ole mitään yksittäisiä tunnettuja solutason aivosaurauksia. Näiden diagnoosien alla on paljon erilaisia ja eri tavoilla oireilevia ihmisiä. Martin Harrowin 15 ja 20 vuoden tutkimuksissa seurattiin potilaita hyvin pitkäaikaisesti, ja yllättävän suuri osa esimerkiksi skitsofreniadiagnoosin saaneista potilaista lopulta lopetti neuroleptit. Tämä ryhmä myös lopulta pärjäsi paljon paremmin toiminnallisesti kuin neurolepteja syönyt ryhmä.
http://psychrights.org/research/digest/nlps/OutcomeFactors.pdf
https://www.pubmed.com/pubmed/23512950
http://www.madinamerica.com/wp-content/uploads/2012/05/Harrow.pdf
http://www.madinamerica.com/2013/09/behind-amazing-victory-mental-health-activists-robert-whitaker/
Jne. Neuroleptit lamaavat "antipsykoottisilla" tasoilla aivojen dopamiinipolkuja ja siten korkeampiin ihmisen ajattelun ja tunteiden säätelyyn liittyviä aivojen alueita, kuten otsalohko ja limbinen järjestelmä. Tämän ominaisuuden vuoksi niitä lääkkeitä voidaan käyttää esimerkiksi "skitsofrenian", "bipolaarisuuden" ja nuorten ja vanhusten käytöshäiriöiden kontrollointiin. Nämä lääkkeet eivät varsinaisesti paranna mitään aivoissa olevaa sairautta, vaan ne lamaavat ison osan aivoista. Jotkut potilaat ja varsinkin potilaan läheiset ja muu yhteiskunta voivat kokea "kemiallisen lobotomian" vaikutukset hyödyllisinä, mutta on myös suuri osa "skitsofreniaa" tai "bipolaarista" sairastavia (tarkemmin niillä nimillä diagnosoituja), jotka voivat toiminnallisesti paremmin hyvin pienellä annoksella näitä lääkkeitä tai jopa ilman niitä.
Pahinta on joutua psykiatrian raiskaamaksi ja henkisesti sekä fyysisesti pahoinpitelemäksi 'diagnoosista' riippumatta. Skitsofrenia ja kaksisuuntaisen 'diagnoosit' taitavat olla ne kaksi tuhoisinta valesairautta, joiden perusteella henkilöä voidaan jopa 'lääkitä' pakolla. Mielenterveysdiagnoosit sulkevat pois moni mahdollisuuksi elämästä ja vaikuttavat yleensä negatiivisesti uhrin sosiaalisuhteisiin ja sitä kautta elämänlaatuun. Psykiatrinen 'hoito' on usein 'sairautta' pahempi.
Mistä tiedät, että saat oikean diagnoosin? Vaihtoehtoja on monia ja lopputulos vaihtelee:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12067359
Kun ei ole sairautta taikka diagnooseja, olisi sitten paras lakkauttaa koko psykiatrinen hoito.
Siellähän sitten ravassanne piehtaroisitte, parhaimmillaan ymmärtämättä mitään mailmanmenosta.
Sillä saa tietyissä piireissä auttavan, tukea tarjoavan sekä ymmärtäväisen miljöön ympärilleen. Itsestään ollessa tuskin siitä pahemmin voi olla haittaa jos ei kerro siitä ja haittaakin toki voi olla mutta usein miten se omassa päässä, valitettavasti myös voi käydä niin et joutuu hylkiöksi vaikkakin itse tahtoisin uskoa syyksi oman häpeän kautta syntyvää passivoitumista. Kaksi skitsoa tuntevana oma kuva on ollut erittäin positiivinen, tosi mielenkiintoista juttua lähtee ilmoille kuhan vaan on lääkitys kunnossa muuten menee vähän turhan omituiseks.