11-v poikani on aian ennen ollut hyvinkin kohtuullinen kaiken syömisen kanssa. Karkkipussista saattoi syödä muutaman karkin ja säästä loput hamaan tulevaisuuteen. Ei syönyt koskaan ylenmäärin eikä meillä ole ollut minkäänlaisia ruokaongelmia muutenkaan.
No nyt ihan viime kuukausina homma on muuttunut sillä tavalla, että poika voi syödä herkkuja todella paljon. Esimerkiksi eilen hän popsi muutaman tunnin sisään 6 jäätelöä. Jos ostan suklaalevyn, poika syö sen parina suupalana. Jos pullaa tai muuta makeaa on, niin poika syö sitä... no, tosi paljon. Kun oltiin kylässä, poika söi kakkua pöydästä ja kolmannen palan jälkeen sanoin sitten, että nythän se voisikin jo riittää, vai mitä... mutta poika otti vielä neljännenkin enkä viitsinyt tehdä asiasta numeroa. Sitten kahvittelu loppui ja kakku vietiin pois, tiedä olisko syönyt vielä lisääkin...
Pelkään puuttua tähän, koska itselläni oli bulimia 12v - n. 28v ja äidin puuttuminen syömisiini pahensi sitä. En halua pojalleni syömishäiriöitä. Pojan aikana minulla ei enää ole niitä syömishäiriöitä ollut, olen siis parantunut siitä ennen pojan syntymää.
Poika on ikäisekseen melko pienikokoinen ja normaalipainoinen (ehkä vähän tukeviin luokkakavereihinsa verrattuna jopa hoikka). Olen ajatellut, että murrosikä kolkuttaa ovella ja olisi jokin kasvukausi tulollaan ja siksi tuollaiset energiapitoiset herkut maistuisivat.
Olen ajatellut, etten edelleenkään puuttuisi pojan syömisiin millään lailla, mutta alkaisin rajoittaa herkkuja vaivihkaa sillä tavalla, että niitä ei olisi meillä kotona kuin joskus ja vähän kerrallaan. Jos se rohkaisisi syömään enemmän niitä terveellisempiä ruokia ja välipaloja, joita meillä kyllä myös on aina saatavilla (ja joita poika toisaalta ei koskaan ole mitenkään ahmimalla syönyt).
Mutta tosiaan tuon oman syömishäiriötaustan takia olen hiukkasen säikähtänyt tästä yhtäkkisesta herkkumäärien lisääntymisestä. Meillä ei kyllä ole läheskään joka päivä niitä herkkuja tarjolla. Olisikohan hyvä, että olisi joka päivä vähän? Vai olisiko parempi, että ei olsii yhtään, että jos poika jotenkin "vierottuisi" herkuista?
11-v on alkanut mättää suuria määriä herkkuja
7
1742
Vastaukset 7
- Oletko tosissasi?
Kyllä SINUN pojan vanhempana olisi kuulunut kylässä yhden santsauksen jälkeen sanoa pojallesi, että nyt se on sinulle viimeinen pala kakkua.
Ei kukaan hyvin kasvatettu 11-vuotias lapsi ota kahvipöydässä neljää palaa kakkua! :O - suffeliina
Jep jep, tosissani olen. Arastelen syömiseen puuttumista siksi, etten halua aiheuttaa lapselleni syömishäiriöitä kuten koen oman äitini aiheuttaneen minulle. Samaten tämä on vähän uusi tilanne, että herkut pojalle maistuu. Mutta valmistaudun toki seuraavaa kyläilytilannetta varten.
- Oletko tosissasi?
Kyllähän syömiseen voi kylässä puuttua, jos kahvipöydässä lapsi alkaa ahmia. Käytöstapojen opettaminen ja miten kylässä ylipäätään ollaan ei aiheuta kenellekään syömishäiriötä.
Vie nyt ainakin seuraavalla kerralla lapsi hyvin syötettynä kylään, ettei ainakaan nälän vuoksi syö kahvipöytää yhdestä lajista tyhjäksi. :)
Opeta lapsellesi että joka sorttia voi ottaa yhden.
Olisitkohan sinä nyt oman taustasi vuoksi hieman liian varpaillaan pojan suhteen? Mistä poika saa karkkia ja herkkuja? Tarjoa lapselle kunnon kotiruokaa, äläkä hanki makeisia ja pullaa kotiin. Sokeri aiheuttaa aivoissa jatkuvaa näläntunnetta sotkemalla lepitiinihormonin aiheuttaman kylläisyydentunteen säätelyn.
- äiti minäkin
Saako poika tarpeeksi kunnon ruokaa, ettei täytä itseään herkuilla? Tuleva murrosikä tekee sen, että elimistö kaipaa enempi polttoainetta.
- Suffeliina
Kiitoksia vastauksista!
Jep, ilman muuta ennen seuraavaa vierailua valmistellaan asiaa nimenomaan tuohon kohteliaisuusperiaatteeseen vedoten - en nyt näe tä'tä sellaisena kasvatusongelmana ollenkaan, oli vain esimerkki herkkujen maittamisesta.
Poika syö normaaliannoksia tavallista, terveellistä ruokaa. Olisi tietysti parempi, että söisi sitä sitten enemmän kasvuansa varten. Varmaankin söisi enemmän perusruokaa, jos herkkuja olisi vähemmän tarjolla (lamppu syttyi äiskällä..)
Niitä herkkuja ostellaan sekä minä että mies, ei niitä joka päivä ole tarjolla. Aiemmin ne ei ole olleet ongelma, poika on tosiaan syönyt niitä vain vähän. Mutta nyt on uusi aika ja uudet kujeet.
Hommaa helpottaa se, että poika itse ei tykkää käydä kaupassa ostoksilla ollenkaan, ei siis mene itse ostelemaan herkkuja. Joo, eiköhän tämä ole aika selvä homma. :)- Mein äitee 116
Meillä äideillä on vähän taipumus pysyä niissä kerran keksimissämme ja hyviksi havaitsemissamme välipaloissa. Mitäpä jos kerran kulkisit ruokakaupan läpi avoimin silmin ja miettisit, mikä voisi olla uusi maittava ja terveellinen välipala tai napsittava. Vaihtelu virkistää.
Meillä on aina jääkaapissa itse tehtyä hedelmäsalaattia, jossa liemenä on joku hyvä hedelmämehu (ei sokeroitu). Siitä jokainen ottaa kipollisen makeaa ja terveellistä haukattavaa, kun mieli tekee. Kolmen litran kulho saattaa toisinaan riittää kahdeksi päiväksi. Vaihtelen myös hiukan hedelmäsalaattini aineksia kulloisenkin sesongin mukaan ja pistän välillä sekaan sulatettuja pakastemansikoitakin. Yhteen aikaan meillä syötiin välipalana ruiskorppuja tuorejuuston ja paprikan kanssa. Sitä ennen müsli ja vähäsokerinen jogurtti. Suosikkivälipala vaihtelee.
- Eeepdjdjo
Jotain ahdistusta, stressiä, masennusta pojan elämässä ja syö siihen?? Kannattaisi jutella pojan kanssa. Kysellä mitä kuuluu, miten koulussa sujuu. jne.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1791339
- 851236
- 96977
- 48833
Suhde sinuun on ollut yhtä draamaa
ilman draamaa ja suhdetta. 😅 Oikeasti ei naurata. Nainen, olet pitänyt minut pihdeissäsi. Tunne on välillä vahva ja su40723Haluatko, että kierrän sinut kauempaa
Kun näyttää, ettet minusta innostu. Voisit edes täällä kertoa selvät sävelet.83609Yritit nainen sammuttaa kiinnostukseni
mutta se tehtävä epäonnistui. Se oli sitä bitch -mode vaihetta silloin. Lopputulos on nyt se, että rakastan sinua tällä30538Mikä on vahvuutesi palstalla?
Oletko kuullut asian joltain toiselta vai oletko itse sitä mieltä? Itse luen avarakatseisuuden omaksi vahvuudekseni. Yr111520Kyllä mä tiedän et me kuulutaan yhteen ja se on tähtiin kirjoitettu!!
En vain halua satuttaa sua. Olen aivan perseestä epävakaan ja ADHD oireiluin vuoksi. Ja kun olisi aika "vapauttaa" ne su44498Tunnetta ja sinua on vaikea kuvailla
Paremmin se varmaan aukeaa muulla tavalla. Olen merellä, jossa kovin usein puhkeaa rajuilma ja huomaan taistelevani hu33475