ja sitten ei tiedä kuka kaipaa. huomaa eriskummallisia juttuja. sitten tunnistaa sen kaivattunsa muttei tiedä ketä hän kaipaa. rakkaus on turhaa. en kyynisty, en..
kiva tunnistaa itsensä täältä
kirottu palsta
9148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sua pitäisi kaivata tuntomerkkejä..
Tää kirjoittelu ja lukeminen täällä on sitten hullun puuhaa. Välillä tunnistan kirjoituksia aivan kuin omikseni. Kiva tietää toki että monet muutkin painiskelee samoissa haikailuissa ja ikävöissään kuin minä, tai no kiva ja kiva :/
Veit jalat suustani. Ja voihan se olla, että kaikki onkin vain harhaa...
Lue sitä ihmistä palstan ulkopuolella, kysy elokuviin, kahville tms. Onko sillä oikeastaan väliä. Itse kaipasin täällä pitkään erästä ihmistä mutta olen tavannut n, kuukausi sitten ihmisen joka tahtomattani tulee ajatuksiini. Varsinkin silloin jos joudun näkemään häntä päivän ajan. En olisi ikinä uskonut että pystyn ihastumaan muihin kuin kaipaukseni kohteeseen.
Totta tuokin. Ihastus jää, kohde vain muuttuu. Kertooko se paljon ihmisestä itsestään?
En ole mikään pakkomielteinen ihastuja päin vastoin olen ollut tuon kaipauksen kohteen takia immuuni kaikille muille, tuo ihminen teki jotenkin vaikutuksen. Kai se on ihan luonnollista että ennen pitkää elämä menee eteenpäin. Kaikkia asioita ei voi suunnitella ja kontrolloida.
Joskus täältä luulee jonkun kirjoittelevan itselle. Ei se tietenkään ole mahdollista, kun nämä sopii niin monille. Irl-yhteys on tietysti se mielenkiintoinen juttu. Kyynistyä ei saisi koskaan.
Ei voi olla säälittävämpää kuin itselleen vastaileminen.
?