Olen katseenkestävä, ihan hyväkroppainen päälle parikymppinen mies. Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa 2,5 vuotta, kokemusta pidemmistä notta lyhyemmistä suhteista löytyy jo runsaasti.
Ongelmani on se, että ( tajuttoman kaunis ja seksikäs ) tyttöystäväni ei tee aloitteita seksiin, eikä seksi tunnu kiinnostavan häntä nykyään. Rakastan naistani todella paljon, mutta viimeaikoina asia on alkanut vaivaamaan oikein kunnolla, ja olen huomannut että välillä tulee ajatuksia seksin hakemisesta muualta. Asiasta on puhuttu useaan otteeseen, ja aina päädytään joko naiseni suuttumiseen tai siihen ettei hän osaa sanoa mistä tämä johtuu. Olen odottanut muutosta kohta puolitoista vuotta. Aikuisviihdettä olen jo alkanut hyödyntämään, koska en tämän ikäisenä ole vielä valmis luopumaan seksielämästäni kokonaan, ja ajattelen että se on lesser of two evils ( seksin haku muualta. )
Vakuuttaa minulle ettei johdu minusta eikä seksistämme ( seksimme itsessään on mielestäni itseasiassa aika hyvääkin, "huippuihin" pääsevät molemmat lähes poikkeuksetta joka kerta, käytin sitten käsiä, suuta tai sitä perinteistä lähestymistapaa. Parasta seksiä, mitä itse olen harrastanut kenenkään kanssa. ) Harrastamme ( täysin minun panostukseni ansiosta ) seksiä noin kerran viikossa. Olen kokeillut asian jättämistä hänen harteilleen; useampaan viikkoon ei tapahtunut yhtään mitään ( loppuisi tod.näk. ennenpitkää kokonaan. ) En ole uskaltanut kokeilla pidempään. Itse voisin harrastaa vaikka joka jeesuksen päivä useita kertoja.
Alkuaikoina oltiin muuallakin kuin makuuhuoneessa, ja koitettiin erilaisia juttuja. Tiedän että jonkinlainen hiipuminen ajanmyötä on normaalia. Pettäminen ei tässä tapauksessa ole mahdollista, on senverran kiltti ja rehellinen tapaus. Naiseni myös sanoo ettei johdu uskaltamisesta, vaan että "jostain syystä" -ei vaan tee aloitetta, eikä tee mieli niin usein kuin vaikkapa suhteen alkuaikoina ( jolloin teki enemmän aloitteita. ) Joka kerta hän toteaa "pitää alkaa tekemään aloitteita" -ja mitään ei tapahdu vaikka odottaisin viikkoja. On myös jäänyt sellainen kuva, että sanomisistaan huolimatta ei oikeasti uhraa asialle ajatuksia eikä aktiivisesti koita tehdä asialle mitään ( muutenhan muutos olisi jo tapahtunut? ) Itsekään en enää jaksa yrittää niin paljoa, koska 90% ajasta tulee pakit tai "en tiedä tekeekö mieli." Ei varsinaisesti kannustavaa. Voin tosin sanoa että olen yrittänyt, yrittänyt ja yrittänyt. Kaikenlaisia aloitteita, suoria ja epäsuoria, flirttailevia ja vähäeleisiä, tunteellisia ja ties minkälaisia. Eri aikoina, pitkään, kohta vuosia. Ei auta.
Selvästi vaikeampi aihe hänelle puhua, kuin useimmat. Ei ole mitenkään normaalia kiireisempi/stressaantunut, itseasiassa hyvin iloinen persoona muuten.
Tiedän faktaksi, että halutessani saisin naista, ja että jotkut naiset tappaisivat kokeakseen sellaista seksiä mitä olen valmis antamaan. Huomioin aina hänen tarpeensa ensin, emmekä tee asioita joista toinen ei pidä. Koitan kaikin tavoin pitää huolen että hänellä olisi seksin aikana hyvä olla, ja on tosiaan ainakin minulle sanonut että itse toiminnassa ei ole mitään vikaa, päinvastoin.
Tilanne on ikävä, koska ajattelen että minussa olisi jotain vialla, vaikka vakuuttelee sydämensä pohjasta muuta. Pikkuhiljaa asia on alkanut raastamaan enemmän. Nainen on sellainen, että voisin hänen kanssaan kuvitella viettäväni loppuelämäni, talo, lapset ja the whole shebang ( see what I did there? ) mutta tämä ongelma on alkanut muuttaa ajatuksiani. Käsittääkseni esim. lapsen tulo harvoin ainakaan lisää seksin määrää, ja olenkin alkanut pohtimaan että jos asia jo nyt on tällä tolalla että olenko valmis elämään pahimmassa tapauksessa täysin ilman seksiä. Oikeastaan asiaa ei tarvitse pohtia, en ole.
En mielestäni vaadi mitään kohtuutonta: oikeastaan minkätahansa tyylinen aloite kelpaisi tässävaiheessa. Että olisi sellainen olo, että naiseni haluaa minua. Nyt semmoista tunnetta ei ole lainkaan, paitsi sen jälkeen kun olen itse tehnyt taas kerran aloitteen ja hän innostuu 1/10 yrityksellä. Jopa silloin, kiitos tämän kaiken, on välillä sellainen häiritsevän väkinäinen olo, kun en tiedä ollaanko tässä nyt velvollisuuden tunteesta vai ihan aidosti. En pysty itse ymmärtämään, että jos seksi kerran on hyvää, ja hän ei ole minuun kyllästynyt, niin miksei sitä tee mieli. Eivätkö ihmiset yleisestiottaen halua asioita, joista pitävät ja saavat mielihyvää.
Mutta jonkinhan on PAKKO olla vialla, vaikkei nyt sitten juuri minun? En usko että saan naistani menemään lääkärin/muun ammattilaisen pakeille asian tiimoilta. En haluaisi jättää naistani seksin takia, mutta loppuviimeksi totuus on se että harva mies nauttii siitä ettei nainen osoita seksuaalista kiinnostusta.
Ongelmani on se, että ( tajuttoman kaunis ja seksikäs ) tyttöystäväni ei tee aloitteita seksiin, eikä seksi tunnu kiinnostavan häntä nykyään. Rakastan naistani todella paljon, mutta viimeaikoina asia on alkanut vaivaamaan oikein kunnolla, ja olen huomannut että välillä tulee ajatuksia seksin hakemisesta muualta. Asiasta on puhuttu useaan otteeseen, ja aina päädytään joko naiseni suuttumiseen tai siihen ettei hän osaa sanoa mistä tämä johtuu. Olen odottanut muutosta kohta puolitoista vuotta. Aikuisviihdettä olen jo alkanut hyödyntämään, koska en tämän ikäisenä ole vielä valmis luopumaan seksielämästäni kokonaan, ja ajattelen että se on lesser of two evils ( seksin haku muualta. )
Vakuuttaa minulle ettei johdu minusta eikä seksistämme ( seksimme itsessään on mielestäni itseasiassa aika hyvääkin, "huippuihin" pääsevät molemmat lähes poikkeuksetta joka kerta, käytin sitten käsiä, suuta tai sitä perinteistä lähestymistapaa. Parasta seksiä, mitä itse olen harrastanut kenenkään kanssa. ) Harrastamme ( täysin minun panostukseni ansiosta ) seksiä noin kerran viikossa. Olen kokeillut asian jättämistä hänen harteilleen; useampaan viikkoon ei tapahtunut yhtään mitään ( loppuisi tod.näk. ennenpitkää kokonaan. ) En ole uskaltanut kokeilla pidempään. Itse voisin harrastaa vaikka joka jeesuksen päivä useita kertoja.
Alkuaikoina oltiin muuallakin kuin makuuhuoneessa, ja koitettiin erilaisia juttuja. Tiedän että jonkinlainen hiipuminen ajanmyötä on normaalia. Pettäminen ei tässä tapauksessa ole mahdollista, on senverran kiltti ja rehellinen tapaus. Naiseni myös sanoo ettei johdu uskaltamisesta, vaan että "jostain syystä" -ei vaan tee aloitetta, eikä tee mieli niin usein kuin vaikkapa suhteen alkuaikoina ( jolloin teki enemmän aloitteita. ) Joka kerta hän toteaa "pitää alkaa tekemään aloitteita" -ja mitään ei tapahdu vaikka odottaisin viikkoja. On myös jäänyt sellainen kuva, että sanomisistaan huolimatta ei oikeasti uhraa asialle ajatuksia eikä aktiivisesti koita tehdä asialle mitään ( muutenhan muutos olisi jo tapahtunut? ) Itsekään en enää jaksa yrittää niin paljoa, koska 90% ajasta tulee pakit tai "en tiedä tekeekö mieli." Ei varsinaisesti kannustavaa. Voin tosin sanoa että olen yrittänyt, yrittänyt ja yrittänyt. Kaikenlaisia aloitteita, suoria ja epäsuoria, flirttailevia ja vähäeleisiä, tunteellisia ja ties minkälaisia. Eri aikoina, pitkään, kohta vuosia. Ei auta.
Selvästi vaikeampi aihe hänelle puhua, kuin useimmat. Ei ole mitenkään normaalia kiireisempi/stressaantunut, itseasiassa hyvin iloinen persoona muuten.
Tiedän faktaksi, että halutessani saisin naista, ja että jotkut naiset tappaisivat kokeakseen sellaista seksiä mitä olen valmis antamaan. Huomioin aina hänen tarpeensa ensin, emmekä tee asioita joista toinen ei pidä. Koitan kaikin tavoin pitää huolen että hänellä olisi seksin aikana hyvä olla, ja on tosiaan ainakin minulle sanonut että itse toiminnassa ei ole mitään vikaa, päinvastoin.
Tilanne on ikävä, koska ajattelen että minussa olisi jotain vialla, vaikka vakuuttelee sydämensä pohjasta muuta. Pikkuhiljaa asia on alkanut raastamaan enemmän. Nainen on sellainen, että voisin hänen kanssaan kuvitella viettäväni loppuelämäni, talo, lapset ja the whole shebang ( see what I did there? ) mutta tämä ongelma on alkanut muuttaa ajatuksiani. Käsittääkseni esim. lapsen tulo harvoin ainakaan lisää seksin määrää, ja olenkin alkanut pohtimaan että jos asia jo nyt on tällä tolalla että olenko valmis elämään pahimmassa tapauksessa täysin ilman seksiä. Oikeastaan asiaa ei tarvitse pohtia, en ole.
En mielestäni vaadi mitään kohtuutonta: oikeastaan minkätahansa tyylinen aloite kelpaisi tässävaiheessa. Että olisi sellainen olo, että naiseni haluaa minua. Nyt semmoista tunnetta ei ole lainkaan, paitsi sen jälkeen kun olen itse tehnyt taas kerran aloitteen ja hän innostuu 1/10 yrityksellä. Jopa silloin, kiitos tämän kaiken, on välillä sellainen häiritsevän väkinäinen olo, kun en tiedä ollaanko tässä nyt velvollisuuden tunteesta vai ihan aidosti. En pysty itse ymmärtämään, että jos seksi kerran on hyvää, ja hän ei ole minuun kyllästynyt, niin miksei sitä tee mieli. Eivätkö ihmiset yleisestiottaen halua asioita, joista pitävät ja saavat mielihyvää.
Mutta jonkinhan on PAKKO olla vialla, vaikkei nyt sitten juuri minun? En usko että saan naistani menemään lääkärin/muun ammattilaisen pakeille asian tiimoilta. En haluaisi jättää naistani seksin takia, mutta loppuviimeksi totuus on se että harva mies nauttii siitä ettei nainen osoita seksuaalista kiinnostusta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuulostat kaikin puolin aivan normaalilta, fiksulta nuorelta mieheltä. Rakkaussuhteessa ihminen haluaa tulla huomioiduksi ja halutuksi, eli tässä suhteessa tunteesi kuulostavat varsin ymmärrettäviltä. En usko, että sinussa on mitään vikaa, joskin tekstisi on (ehkä aiheesta johtuen) melko
seksikeskeistä. Parisuhteeseen kuuluu paljon muutakin kuin seksi, joskin varmasti aivan aiheesta seksin merkitys tuntuu sinulle juuri nyt korostuneen. Tapasi kertoa siitä, että saisit kyllä muualtakin, jos haluaisit, tietyllä tavalla herättää epäilyksiä seksin korostuneesta merkityksestä elämässäsi. Se on ihan ok: seksi saa totta kai olla tärkeää. Muista kuitenkin, että varsinkin naiselle seksi on useimmiten lopputulos läheisyydestä, eikä päin vastoin.
Kerrot rakastavasi naistasi, eli en ala saarnaamaan siitä, miten naisen tunteet pitää ottaa huomioon - uskon, että ymmärrät sen kyllä itsekin. Pidä kuitenkin huolta siitä, ettet tietyllä tavalla pelkistä rakkauden osoituksia pelkkään seksiin, tai pyri osoittamaan rakkauttasi pääosin mielettömien orgasmien kautta.
Eri ihmisillä on eri käsitys siitä, mikä on "riittävästi". Ehkä naisesi ei yksinkertaisesti halua (läheskään) niin usein kuin sinä, ja suhteen alkuhuuman jälkeen hän on siis löytänyt ikään kuin oman rytminsä. Kumpikaan ei ole tässsä suhteessa oikeassa tai väärässä - ei kumpikaan halua liikaa tai liian vähän - ihmiset vain ovat erilaisia. Aivan ymmärrettävästi ihmettelet, miksei nainen halua seksiä, jos se kerran on hyvää. Toisille yksinkertaisesti riittää vähempikin - sama homma esimerkiksi suklaan, nukkumisen ja liikunnan kanssa. Jos halukkuutenne eivät kohtaa, on siitä erittäin vaikeaa muuttaa, sillä itseään on yhtä vaikeaa pakottaa haluamaan kuin pakottaa haluttomuuteen. Loppujen lopuksi on valitettavasti vain todettava, että teidän on mukauduttava tilanteeseen tai päätettävä, ettette sovi toisillenne.
Toinen, ehkä tietyllä kierolla tavalla sinun kannaltasi lohdullisempi, vaihtoehto voi olla, että naisellasi on tilapäistä (vuosikin on ihmiselämässä lyhyt aika) haluttomuutta. Tämä voi aiheutua elämäntilanteesta, vaikka kertomasi mukaan et olekaan mitään erityistä huomannut. Olette molemmat myös niin nuoria, että naisellasi voi olla jonkinlainen henkisen kasvun ja elämänarvojen etsimisen vaihe päällä. Jopa parisuhteessanne voi olla jotain vialla, vaikket sinä sitä tunnistakaan. Haluttomuuteen voi - ja ehdottomasti kannattaa - etsiä apua seksuaaliterapiasta, joskin sen taustamma miltei aina on jotain muuta kuin "ei vaan tee mieli".
Toisen elämää on vaikea neuvoa, mutta sinuna keskustelisin asiasta rauhassa laajamittaisemmin naisesi kanssa - ilman mitään syyttelyjä tai oletuksia siitä kuka haluaa liikaa ja kuka liian vähän. Osoita, että haluat ymmärtää häntä, etkä vain saada korjattua "hänen ongelmaansa". Kerro myös rakastavasti, että todella koet asian ongelmalliseksi, ja haluat mennä seksuaali-/parisuhdeterapiaan yhteisymmärryksen saavuttamiseksi. Pyri luomaan sellainen tunnelma, että haluat yhdessä selvittää tämän asian - tilannehan koskee todellakin teitä molempia.
Ai niin, ja älä nyt helvetissä vaan sano naisellesi, että saisit kyllä jostain muualtakin! Siitä suosta nouseminen sitten jo vaatii aikaa ja vaivaa.
Kiitos vastauksesta!
Aihekeskeisyys johtuu juuri siitä, että tämä minulle aiheuttaa päänvaivaa. Tiedän toki että parisuhteessa on paljon muutakin, samoin kuin naisten eriävyydet miehiin asian kanssa ja niin edelleen.
Tuo "saisin kyllä muualtakin" -oli lisätty lähinnä ilmentämään, etten ole tosiaan vaikkapa ylipainoinen rumilus, jolloin ongelma voisi johtua tästä, vaan ihan peruskundi.
Omalta näkökannaltani kaikki muu on hyvin. Voi tietty olla ettei oikeasti olekaan, mutta jumalauta kun en mitenkään saa häntä joko kertomaan ( tai sitten hän ei ihan oikeasti tiedä mistä kiikastaa itsekään, mitä tosin epäilen, koska ainakin itse kyllä tiedän useimmiten mikä minua harmittaa. ) En tiedä miksei hän välillä kerro asioista, eikö hän ymmärrä että se auttaa vai onko hän liian kiltti eikä halua satuttaa tunteitani. Kaikenlaista olen jo tähän ikään kerennyt kokea eikä tuollainen tuntuisi missään, en tiedä mistä johtuu.
Läheisyyden kanssa ongelmana on se, että naiseni ei ole mitenkään kauhean romanttinen eikä läheisyydenkipeä. Mitään turhan romanttista on kokemukseni mukaan turha yrittää: ilmeisesti se on hänestä turhaa tai kiusallista, eikä hän itsekkään tällaisia koskaan tee ( mikä on harmi, koska itse tekisin romanttisiakin asioita ihan mielelläni. Mutta ihan hyvin kelpaa näinkin. ) Suhteessamme minä olen se, joka miettii näitä asioita aktiivisesti.
Halukkuus ei niinkään ole pääongelma, enemmän minua harmittaa tämä aloitteen teko. Ymmärrän toki etteivät kaikki halua yhtä usein, todennäköisesti miehet keskimäärin haluavat enemmän. Tietyllä tapaa haluttomuus tietty on osa aloitteenteko -ongelmaa, eihän henkilö aloitetta tee jos ei ole sillä tuulella. Sopeutuisin kyllä helposti vaihtelevaan määrään, mutta tätä yksipuolista aloitteentekoa en oikein pysty sulattamaan, koska se aiheuttaa muitakin edellämainittuja ongelmia ( olenko se minä, mistä johtuu, miksi jne jne. )
Koitan ottaa neuvostasi vaarin ja keskustella rauhassa asiasta ( tämäkin vaan tuntuu olevan ongelma, ei kuulemma ole tottunut puhumaan asioista. ) Ehkäpä asia on taas vaan otettava esille ja toivottava josko tälläkertaa lopputulos olisi muuta kuin tyhjä lupaus ja "en tiiä."
Aloitusviesti oli niin pitkä, etten jaksanut lukea sitä kokonaan, mutta olet samassa tilanteessa kuin lähes kaikki miehet: naiset eivät oikein osaa tehdä aloitteita. 99 prosenttia kerroista aloitteentekijä on mies, oltiin sitten baarissa tai jo parisuhteessa.
Olen ratkaissut asian omalta kohdaltani sillä, etten enää odotakaan naisen tekevän aloitetta vaan teen sen aina itse silloin, kun sattuu panettamaan. Tietenkin sitä toivoisi naisenkin haluavan seksiä riittävästi tehdäkseen aloitteen, mutta jos niin ei ole, ei auta kuin hyväksyä tilanne ja keskittyä omaan nautintoon. Jokainen on kuitenkin ensisijaisesti vastuussa omasta nautinnostaan. Siihen ei voi toista painostaa.
Yhdyn kyllä sikäli ABC:n kommenttiin, että omankin kokemukseni mukaan aloitteen tekee useimmiten mies. Toisaalta on täysin ymmärrettävää, että haluaa toisenkin tekevän alotteita, koska sen rinnastaa helposti omaan haluttavuuteensa ja rakastetuksi tulemiseen. Näin asia ei tietenkään ole, mutta sen voi helposti kokea sillä tavalla.
Toisen viestisi jälkeen päälimmäiseksi huolenaiheeksi jäi naisesi puhumattomuus. Rakastavassa parisuhteessa pitää osata puhua asioista, ja pidemmän päälle puhumattomuus aiheuttaa takuuvarmasti ongelmia. On hyvin vaikeaa "houkutella" toista puhumaan, ilman että toinen osapuoli kokee tulevansa painostetuksi, mutta kyllä sekin rakkaudella onnistuu, kunhan muistaa kuunnella ja ymmärtää, eikä niinkään etsiä ratkaisuja tai - luoja paratkoon! - tuomita. Ja puhumiseen kyllä oppii, mutta asteittain.
Ehkä hyvä keino lähestyä asiaa olisi antaa sen toistaiseksi olla ja ihan vaan treenata tuota puhumista? Ihmisille, joka ei ole tottunut ilmaisemaan ajatuksiaan tai tunteitaan, voi olla hyvin vaikea yks-kaks tehdä sitä vaikeasta aiheesta, altaan syvästä päästä. Ehkä voisitte puhua yhteisistä asioista ja tunteistanne vastavuoroisesti. Ja sitten, kun tuota puhumista on vähän "treenattu", niin otat aloiteasian esille, ilmaisten selkeästi että se on sinulle oikeasti tärkeä asia, ja että asia vaikuttaa sinuun muutenkin kuin seksimielessä.
Asioista puhuminen on kenties paras keino hyvään ja pitkään parisuhteeseen, eli hyviä jutteluhetkiä! :)
Itse olen seurustellut puolisen vuotta nykyisen itseni ikäisen noin 50 vee naisen kanssa. Ja aina minun pitää tehdä aloite, kehua jne.
Hän on nätti - niin sanon . mutta ainakaan kovin komeaksi en itseäni voi tuntea.
Olet hyvä sängyssä - jees kun tuntuu mukavalta - tosin nainen vaan on...
Parempi etsiä nainen joka oikeasti arvostaa, eikä vaan "tykkään tykkään" kun kysyy.
Olen kohta 20-vuotias nainen ja seurustellut 1,5 vuotta poikaystäväni kanssa. Suhteemme alussa harrastimme seksiä paljon ja tein itsekin usein aloitteen. Jossain vaiheessa aloitin e-pillerit ja sen jälkeen seksi ei enää jaksanut kiinnostaa enkä halunnut poikaystävääni. Nautin kyllä seksistä kun siihen asti päästiin, mutta ei tullut mieleenkään tehdä aloitetta. Päädyin vaihtamaan pillerimerkkiä, ja nyt pidän taas seksistä ja koskettelen miestäni seksin toivossa eikä minun tarvitse vedota enää mihinkään väsymykseen. (Haluttomuuteni ei siis johtunut minusta, vaan pillereistä). Poikaystäväni on tästä erittäin kiitollinen niin kuin arvata saattaa ja niin olen minäkin.
Et maininnut viestissäsi ehkäisykeinostanne, mutta ajattelin jakaa oman silloisen haluttomuuteni syyn. Toivottavasti "ongelma" tai syy selviää!
Naisesi on ’oppinut’, että ei kannata tehdä aloitetta. Eli vika lienee sinussa itsessäsi.
Heippa!
Kirjoitit todella asiallisesti ja kauniisti naisestasi, kunniallinen mies.
Olen itse 22 vuotias ja mieheni on 25 vuotias. Olemme seurustelleet kohta 4 vuotta. Oma seksielämämme oli alussa ihanaa ja todella spontaania. Itseänikin haluttu useasti ja jo pelkästään alastoman mieheni näkeminen sai vipinää sukkiin.
En oikeastaan osaa sanoa mikä on syynä tällä hetkellä kun mieleni ei tee enää ollenkaan seksiä. Rakastan miestäni yli kaiken ja jumaloin häntä. En voisi ikinä pettää häntä ja silloin kun seksiä on, se on aivan ihanaa. En tee myöskään enää alotteita. Tuntuu että jokin seksuaalisuus nyt vain on kadonnut jonnekin. Veikkaan että yhtenä syynä on nyt hormonaaliset muutokset ja etenkin e-pillerit.
Miestäni harmittaa tää tosi paljon ja monia riitojakin on aiheesta tullut. Olisin myös kiitollinen jos itsekin tietäisin mistä tämmöinen haluttomuus johtuu :( Ennen myös tykkäsin ottaa suihin, mutta nykyään senkin tekeminen tuntuu vastenmieliseltä tai alentavalta. Joku mummotauti tainnut iskeä muhun?
On normaalia että halut vaihtelee vuosien varrella, etenkin nuoremmilla naisilla yleistä tuollaiset kuivemman kaudet. Myös hormonaalinen ehkäisy vaikuttaa pitemmän päälle negatiivisesti haluihin. Yksi vaihtoehto on myös että naisesi on pohjimmiltaan alistuva, sellaiselle voi olla luonnotonta tehdä itse aloite mutta miehen aloitteesta lämpenee hyvinkin nopeasti.
Jep, pillerit vie halut ja kosteuden. Kokemuksesta tiedän. Itse sitä ei ymmärrä, kunnes lopettaa. Jos on joku hormonaalinen ehkäisy käytössä, pyydä lopettamaan ja lupaa käyttää kondomia. Itse lopetettuani pillerit huomasin kömpiväni mieheni kainaloon ihan vaan nauttimaan hänen tuoksustaan. Pillerit sulkee naiselta jotain aisteja?
Jatkoa vielä. Monen suhteen alussa on runsaasti seksiä. Parisuhde vakiintuu, aloitetaan pillerit. Ja seuraa haluttomuus.