Reijo piiskaisi rattijuopot

Jatkoa kiitos!

Tarinalle jatkoa odotellaan.

Koskas se Reijo piiskaa sen humalassa ajelleen nulikan.

Reijo riisui rotsinsa pyörän tarakalle. Ikkunasta vinosti katselin, ettei se huomaisi. Oli melkein pakko katsoa, oli ihan jässikän näköinen mies. Jykevät hartiat ja käsivarsissa oli vahvuutta. Hyvin kehittyneitä lihaksia verhosi ylimääräinen massa, niin kuin tuollaisilla nelikymppisillä tapaa jo olla. Eli Reijo oli sellainen mies, jota varmasti moni kuvailisi sanalla uros. Minä, vaikka olin yhtä pitkä, olin varreltani vielä poikamaisen hento, se oli asia joka usein harmitti, varsinkin peilin edessä seisoessa.
Heti kun miehet tulivat sisälle, isä komensi minut kahvin keittoon ja minähän olen nöyrä ja kuuliainen poika. Keittiön puolelle kuitenkin kuulin, mistä he puhuivat ja korviahan sellainen kuumottaa. Ei nimeäni mainittu, mutta rattijuoppojen rangaistuksista puhuttiin. Reijo sanoi selvällä suomenkielellä, että jos kaikki rattijuopot heti piiskattaisiin, kun heidät käräytetään, niin tässä maassa humalaiset kuskit eivät olisi mikään ongelma.
Sama saarna jatkui vielä kahvipöydässä ja Reijo väitti, että hän on pari rattijuoppoa tuttavapiirissä piiskannutkin, eikä toimenpidettä ole tarvinnut uusia. Minä en tietenkään tuota uskonut.
– Monet ajattelevat, että aikuisen miehen piiskaaminen ei onnistu, näissä minun tapauksissani saattaa hyvinkin olla, ettei olisi onnistunutkaan. Mutta tallaiselle ammattilaiselle sellainen ei ole mikään ongelma. Kyllä sitä isompikin mies kurituksen alle taipuu, kunhan käytetään tilanteen vaatimia otteita. Se on se huono omatunto, joka tekee jätkästä kuin jätkästä heikon.
Tuon viimeisen puheenvuoronsa lopuksi Reijo iski minulle silmää. Luultavasti minusta karkasi voimaa juuri sillä hetkellä. Mieleeni nousi ajatuskuvia, että melkein kohina kuului: paljonkohan tuollainen ukko nostaa penkistä, jos sen koura tarttuu niskasta kiinni, niin ei sen otetta saa millään irti. Mitenkä tuon kourista edes karkaa, jos se nostaa ilmaan, niin turha siinä on mitään juoksuaskelia ottaa. Saattaa se sattua, jos tuollainen mies lyö remmillä…
Paljon muutakin tuli mieleen, kunnes Reijon tiukka ääni palautti minut oikeaan hetkeen ja totiseen paikkaan.
– Lähdetään me tuonne kamarin puolelle neuvottelemaan niistä sinun autohommista.
Asia oli minulle ihan selvä, enkä olisi halunnut minnekään kamariin, mutta en kehdannut ruveta vastaan laittamaan ukon nähden. Sen verran mulle sentään oli ymmärrystä, että jos tuo mies haluaa minut kamariin viedä, niin en minä pysty sitä estämään. Onneksi Reijo ei tiennyt, että siitä huoneesta johtaa ulos toinenkin ovi. Jotenkin kävi kuitenkin mielessä, että olenko minä niin hölmö, että annan tuon piiskata itseni pelkällä sanan voimalla. En ikimaailmassa suostu siihen.
– Siinä ovipielessä on, jos satut tarvitsemaan, kuulutti faija juuri kun minä avasin kamarinoven.
Vain 0,3 sekuntia myöhemmin minä näin, että siinä ovipielessä oli runsasmuotoinen koivupiiska monine haaroineen. En minä jäänyt sitä ihailemaan, vaan kiiruhdin kohti toista ovea. Reijo sulki oven ja nappasi sen risun. Samaan aikaan minä jo painoin toista ovenkahvaa ja tyrkkäsin sitä auki. Se ei auennut, ukko perhana oli lukinnut sen ja ottanut vielä avaimenkin pois ovesta. Meikäläiseltä katosi taas melkoisesti voimaa, ainakin se tuntui siltä. Urheilukilpailuissa tällainen paine helpottaa, kun pääsee aloittamaan suoritustaan. Nyt ei kuitenkaan ollut mitään aloitusmahdollisuutta, minä olin motissa ja Reijo seisoi ainoan pakotien edessä taivutellen koivupiiskaa. Sitten se aloitti:
– Isäsi kertoi, että sinulla on ylimielinen asenne alkoholin käyttöön liikenteessä. Joten minä lupasin muokata vähän sinun ajatuksia. Suomeksi sanottuna, minä piiskaan sinut rattijuoppouden vuoksi ja sen verran perusteellisesti, ettet sä halua koskaan enää ajaa humalassa. Yksin kertaisesti sä et halua uusia temppuasi, koska silloin minä piiskaisin sinut uudestaan.

No nyt tositoimiin Reijo

Onko nulikka liian kova pala Reijollekin?

Tiesin, että tässä tilanteessa minulle on kaksi mahdollisuutta, toinen on sellainen, että lamaannun liian kovan vastustajan edessä ja minut piiskataan käytännöllisesti katsottuna ilmaiseksi. Ja Reijo pääsee sanomaan, että hän on elämänsä aikana antanut piiskaa kolmelle rattijuopolle, eikä yksikään ole temppuaan sen jälkeen uusinut. Niin se varmaan menee, jos minä arkuuttani päästän tuollaisen ukon pakaroitteni kimppuun, niin taatusti ilma vitsanlatvassa viheltää ja parku maistuu.
Toinen vaihtoehto on se, että minä käyn pelotta taistoon ja saan hirmuisen adrenaliiniryöpyn. Lopputuloksena Reijo saa hämmästellä sitä voiman määrää mikä nuoren miehen notkeassa kropassa piilee.
Hormonisysäyksistä en osaa sanoa mitään, mutta kyllä pelotti, kun vastustaja alkoi lähestyä. Kun hän sitten nappasi käsivarrestani kiinni, niin kuulin korvissani kuinka veri syöksyi aivoihin. Jos olisin ollut vähän onnettomampi tyyppi mitä olen, niin minulta olisi päässyt parku pelkästään siitä kouraisusta, joka iski olkavarteeni. Siinä yrittäessäni kiemurrella vapauteen kaaduin lattialle. Yli sata kiloa painava jässikkä piti huolen, etten päässyt nousemaan ylös. Minä pyörin, kiemurtelin ja annoin nurkinkin puhua silloin tällöin. Kasvoihin en tohtinut lyödä mutta vastustajan sormille hakkasin melko suruttomasti. Jos yritin päästä ulko-oven suuntaan, niin minut nykäistiin kevyesti huoneen peränurkkaan. Toisinaan minä olin tiukassa pihdissä vastustajan jalkojen välissä. Silloin minä kietouduin kuin käärme niiden ympärille ja vainoajani oli kaatua, kun ei pystynyt ottamaan korjaavaa askelta tasapainon säilyttämiseksi.
Se taistelu tuntui kestävän ikuisesti, ihailin omaa suoritustani ja olin varma, että Reijo luopuu aikeistaan kohta ja alkaa puhumaan kunnioittavaan sävyyn minulle. Sen jälkeen varmasti ukkoakin lopettaa urputuksen poikansa autoilusta. Vuoteella odottava koivupiiska hävitetään salavihkaa ja minä nousen miesten sarjaan lopullisesti. Kaikki näytti jo niin hyvältä, kun yllättäen huomasin olevani sellaisessa pihdissä, että ilmat karkasivat keuhkoista. Tunsin kuinka kylmä ilma syöksähti housuihini, eli tarkemmin ajateltuna pakarani olivat paljaana. Samassa koko huone pyörähti ympäri ja minä mätkähdin lattiaan, ilmeisesti jonkin ilmalennon jälkeen. Olin menettänyt housuni. Samassa minulle selvisi millaisen kaverin kanssa otin parhaillaan yhteen.
Reijo nappasi sängyltä piiska. Homma alkoi, vasemmalla kädellään hän veti minut aina sopivaan asentoon keskilattialle ja silloin vitsa räpsähti pakaroilleni. Ei ollut mitään konstia, jolla olisin tuosta kurimuksesta vapautunut. Yritin ryömiä, kiemurrella ja potkiakin, mutta luja koura tavoitti aina, se nykäisi minut keskelle huonetta, pyöräytti lopuksi oikeaan asentoon ja taas räpsähti. Varmaan pari kymmentä kertaa tuo tapahtui. Suunnittelin jo anteeksi pyytämistä ja armonanomusta, mutta hommapa loppui juuri sillä hetkellä. Olin selvinnyt kuin mies ilman parkua, vaikka pakaroita ja reisiä kirveli ankarasti.
Sanaakaan ei sanottu ja minä aloin kammeta ylös lattialta melko lailla häpeissäni. Heti kun pääsin ylös, Reijo nappasi minusta syliotteen, istui sängylle, väänsi vasempaan kainaloonsa, lukitsi oikealla jalallaan koipeni ja alitti selostuksen:
– Leikki saa riittää, nyt ruvetaan tositoimiin. Kohta näet millainen on perinteinen piiskasauna.
Minuun iski paniikki ja yritin ponnistaa vapauteen, mutta se oli turhaa. Mikään ei auttanut, minä olin lopen uupunut ja vastassa oli päättäväinen mies, jolla oli monta kertaa minun voimani. Reijon lihaksien liikkeestä tunsin että hän otti piiskan sängyltä. Olin sellaisessa paniikissa, että melkein huusin suoraa huutoa. Mutta onneksi sentään vielä hillitsin itseni ja keskitin voimani vapautumiseen.
Reijo osasi hommansa, piiska räpsähti harvakseltaan ja kipeästi. Söi hirveästi voimia odottaessa aina seuraavaa sivallusta. Siinä kerkesi ajattelemaan omaa häpeällistä asentoaan, pakarat paljaana toisen miehen sylissä. pikkuhiljaa häpeä vaihtui huumaavaan kipuun, itkuun ja parkuun. Minun oli pakko tunnustaa syntini, katua niitä ja luvata parannusta. Niin perusteellisesti minut piiskattiin, että luultavasti en tule koskaan humalassa istumaan edes auton takapenkillä.
Kun minä lopulta vapauduin ja hieman rauhoituin, niin päätin edes vähän aukoa päätäni.
– On se vissiin helvetin hienoa, kun saa nuorten miesten pakaroita piiskata?
– En ota siihen kantaa, mutta se on kuitenkin kokemisen arvoinen asia, kun palauttaa jonkun nuoren miehen kaidalle polulle. Mutta jos sinä nautit piiskan saannista, niin kyllä minä voin sinut ottaa käsittelyyn milloin vaan ja vaikka vähän lujemmallakin kädellä.
– Ei tule toista kertaa onnistumaan!
– Kyllähän se onnistuu helpostikin, mutta toivottavasti ei tarvitse uusia.

Miten on - tarvittiinko Reijoa, toisten vierailulle?

Miten olisi toinen vierailu kovempien otteiden kera ;) Panoa kehiin..