Hei apua!
Mie oon tyttömäinen tyttö, pitkine hiuksineni ja rakastun/ihastun kauniisiin (usein auktoriteettisiin, sosiaalisiin, pitkähiuksisiin..) poikatyttöihin. Tai ainakin tyttöihin joissa on äijämäisiä luonteenpiirteitä ja yli-itsevarmuutta. Se on selvä, että se, mitä tunnen näitä tyttöjä kohtaan on ihan aitoa ihastumista. Mutta ongelma-aiheeni onkin tunnenko poikiin jotain. Voisitteko te tyttömäiset lesbot kertoa minkälaisia olette nuoruudessanne olleet poikien suhteen? En ymmärrä mikä siinä on, että joka kerta kun pitäisi tavata joku poika EN VAAN PYSTY. Jos olisin menossa rakastamani tytön kanssa treffeille, olisin innoissani/jännittynyt, mutta kun pitäisi nähdä poika, tunnen lähinnä suurta ärtymystä, stressiä, jopa pientä INHOA ITSEÄNI kohtaan...? Ja miesten sukupuoli elimet ällöttävät. (en esim pystyisi ottamaan suuhuni.)Ja lisäksi TODELLA harvaa poikaa tekee mieli koskea tai näyttää mielestäni hyvältä, ja se, että joudun kysymään ystävältäni onko mies hyvännäköinen..? Mitä tämä tarkoittaa...? En myöskään osaa olla täysin oma itseni poikien kanssa niinkun olen poikatyttöjen. Kokeilemalla seurustelemista pojan kanssa voisi ehkä auttaa selvittämään, MUTTA KUN EN pysty.
Olkaa kilttejä ja kertokaa millaisia tunteita miehet teissä herättää, niin tiedän, olenko vaan nössö joka ei halua satuttaa itseään vai onko kyse siitä että en tunne mitään poikia kohtaan?
Mie oon tyttömäinen tyttö, pitkine hiuksineni ja rakastun/ihastun kauniisiin (usein auktoriteettisiin, sosiaalisiin, pitkähiuksisiin..) poikatyttöihin. Tai ainakin tyttöihin joissa on äijämäisiä luonteenpiirteitä ja yli-itsevarmuutta. Se on selvä, että se, mitä tunnen näitä tyttöjä kohtaan on ihan aitoa ihastumista. Mutta ongelma-aiheeni onkin tunnenko poikiin jotain. Voisitteko te tyttömäiset lesbot kertoa minkälaisia olette nuoruudessanne olleet poikien suhteen? En ymmärrä mikä siinä on, että joka kerta kun pitäisi tavata joku poika EN VAAN PYSTY. Jos olisin menossa rakastamani tytön kanssa treffeille, olisin innoissani/jännittynyt, mutta kun pitäisi nähdä poika, tunnen lähinnä suurta ärtymystä, stressiä, jopa pientä INHOA ITSEÄNI kohtaan...? Ja miesten sukupuoli elimet ällöttävät. (en esim pystyisi ottamaan suuhuni.)Ja lisäksi TODELLA harvaa poikaa tekee mieli koskea tai näyttää mielestäni hyvältä, ja se, että joudun kysymään ystävältäni onko mies hyvännäköinen..? Mitä tämä tarkoittaa...? En myöskään osaa olla täysin oma itseni poikien kanssa niinkun olen poikatyttöjen. Kokeilemalla seurustelemista pojan kanssa voisi ehkä auttaa selvittämään, MUTTA KUN EN pysty.
Olkaa kilttejä ja kertokaa millaisia tunteita miehet teissä herättää, niin tiedän, olenko vaan nössö joka ei halua satuttaa itseään vai onko kyse siitä että en tunne mitään poikia kohtaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Et voi olla tosissasi. Ensin kirjoitat pitkän tekstin siitä, miten vastenmielisiä pojat on kaikilla mahdollisilla tavoilla, ja sitten kysyt, mitä tunnet poikia kohtaan. Tuossahan sä itse kerroit sen, mitä mieltä olet heistä. Älä kyseenalaista itseäsi. Jos et halua olla poikien kanssa, sun ei tarvitse olla tai pakottaa itseäsi olemaan. Ei sun tarvitse kokeilemalla selvittää asiaa, jonka selvästi JO TIEDÄT.
tämä on hyvä esimerkki siitä miten käy kun ollaan sitä lammas-osastoa. Ap ajautuu aivan varmasti poikien kanssa pelehtimään koska muutkin tekee niin. Se on aivan sama mitä täällä sulle sanotaan, sun ongelma on siinä että sä et ymmärrä itsestäsi tuon taivaallista ja sulla on ääretön halu olla niin kuin muutkin.
Sulle neuvoksi antaisin että kasva vielä 5 vuotta ennen kuin edes pussaat yhtään ketään. Mutta mä uskoisin että sä löydät itsesi suhteesta pojan kanssa aivan piakkoin ja sitten kun sulle joskus 50 veenä kasvaa jonkinlainen ymmärrys siitä että kukaan ei voi elää sun puolesta tai sanoa mitä sun pitää, sä saatat ymmärtää mitä sun olisi pitänyt nyt tehdä.
Tsemppiä elämääsi.
... niin ja sitten onkin jo myöhäistä nauttia elämästä ?
Kiitos vastauksista!!!
No sitä lähinnä ajattelin, että ovatko nuo oikeasti merkkejä siitä, että en kiinnostu pojista? Vai onko kyse vaan siitä että EN USKALLA (rima noussut iän myötä korkeammalle ja korkeammalle (20v nyt)..?), koska en ole ikinä SELVINPÄIN tapaillut ketään poikaa? Aina vaan baarissa, bileissä, yhdenyönjutut ym... Mutta taas toisaalta en ole (jonkun alakoulun) jälkeen tuntenut ketään poikaa kohtaan YHTÄÄN SAMAA TUNNETTA kun tyttöjen kanssa, ja niihin ihastun/kiinnitän huomioni jatkuvasti. Voi olla, että kaikki tämä on vaan ympäristön luomaa painetta, koska se kasvaa järjettömästi KOKOAJAN. Koska kaikki ympäriltä seurustelee kohta :'( ja suku odottaa sulhasta...En pysty tähän.
mietit asian siten että menetkö sä sänkyyn siten että otat sun suvun ja kaverot mukaan, vai siten että olet siellä ihan yksin kaksin. Sen ajatuksen mukaan teet sitten päätöksesi.
Muista aina että jos sä et tiedä mitä tehdä, ota aikalisä. Tämä pätee kaikkeen elämässä, jos sun eteen tulee tilanne että romahat kun sulla ei ole käsitystäkään mitä tehdä, otat aikalisän, mietit asian rauhassa ja etsit ratkaisun rauhassa.
Ja mitä tuohon viinaan tulee, varmasti kaikki sun kaverit juo ja kännissä sekoillaan, mutta se on idioottimaista. Nyt kun mietit käyttäytymistäsi ja juomistasi, joka heikentää muutenkin heikko arviointikykyä, niin vähennä reilusti vain dokaamista. Hauskaa voi pitää selvinpäinkin ja kännitoilailut ei ole hauskoja eikä söpöjä. Känniset ihmiset on idiootteja. Opettele seisomaan omilla jaloilla ja kun ne jalat ei tiedä mitä tehdä, istu alas, mieti. Ikinä älä tee jotain vain siksi että sulta odotetaan jotain. Teet asiat omaan tahtiin, sun elämä, sä kannat hinnan ratkaisuistasi.
No, sinun elämäsi on sinun oma elämäsi. Tältäkin palstalta voit lukea tarinoita siitä, miltä tuntuu keski-ikäisenä, kun tajuaa, että on hukannut elämänsä johonkin sellaiseen, mihin ei jälkikäteen arvioituna olisi halunnut sitä hukata. Pään työntäminen pensaaseen on muille, ei sinulle itsellesi, elämistä. Mieti, haluatko elää elämäsi muille vai haluatko tehdä siitä oman elämäsi näköistä.
Olet vielä todella nuori, eikä sinulla ole mihinkään kiirettä. Kirjoitustesi perusteella kuulostaa vähän siltä, että voisit yrittää vahvistaa itsetuntoasi. Tuskin voit esimerkiksi väittää, että aivan kaikki seurustelevat jo 20-vuotiaina. Ja sellaisille sukulaisille, jotka odottavat 20-vuotiaalta sulhasta, voit nauraa päin naamaa. Sellainen on melko absurdia nykyaikana, jollet sitten satu kuulumaan johonkin erityiseen uskonnolliseen liikkeeseen tai vastaavaan. Harva heterokaan löytää varsinkaan sitä loppuelämänsä kumppania vielä 20-vuotiaana. Joten anna olla. Jos joku tivaa sinulta sulhasta, se kertoo enemmän hänestä itsestään. Aikuisten pitäisi muutenkin lakata rasittamasta lapsiaan tällaisilla asioilla.
Itsetuntoa kannattaisi vahvistaa senkin takia, ettet turhaan juoksisi alkoholin vaikutuksen alaisena harrastamassa irtosuhteita, joita et oikeasti edes halua. Kuulostaako se sinusta itseltäsi järkevältä tavalta elää? Varmasti tiedät, miten elää elämääsi, jos haluat todella arvostaa ja välittää itsestäsi.
Keskity oikeisiin asioihin, älä toisarvoisiin. Keskity opiskelemiseen, töihin, harrastuksiin ja järkeviin ystäviin. Keskity nuoruudesta nauttimiseen ja vaikka matkustelemiseen. Vaikka se usein niin tyhmältä kuulostaakin, asioilla on tapana järjestyä - lopulta. Nuoruutta on turha tuhlata, sen voi elää vain kerran elämässä. Ei sinun tarvitse pystyä mihinkään erityiseen juuri nyt, muuta kuin hoitamaan elämäsi keskeiset asiat.
No mitäpä tuota stressaamaan? :) Tiedät jo, että tytöt kiinnostaa paljon, joten älä nyt ainakaan jätä ketään kivaa tyttöä tapailematta vain sen takia, ette tiedä vielä, minkä labelin itseesi lätkäisisit.
Vaikka kukaan meistä ei voi sanoa, että sinua eivät pojat kiinnosta (tosin sanoit sen kyllä selvästi jonitse), niin totuus on se, että vaikka olisit pojistakin kiinnostunut, ei se silti pyyhi pois selvästi voimakasta tuntemaasi vetoa tyttöihin. Eli joudut kohtaamaan maailman ennakkoluulot varmaan joka tapauksessa.
Ei muuta kuin ilo irti nuoruudesta, vastuullisesti. Jätät ne ördäysdokailut määkiville laumoille, ja nautit sinulle tärkeistä ja mielekkäistä asioista. :)