En yhtään tiedä millaisen vastaanoton tämä kirjoitus saa mutta ajattelin silti kirjoittaa. Olen 30-v nainen ja sain tyttäreni yksinhuoltajuuden monien sattumien jälkeen. En ole virallisesti asunut tyttären isän kanssa kuin kuukauden ja kun tyttö oli vuoden olin aika loppuun palanut miehen kanssa koska hän ryyppäsi ja teki minut hulluksi, osaksi luulen että olin masentunutkin ja kävinkin ammattiauttajalla vaikken lääkkeitä syönyt. Jotenkin hän sai minut uskomaan että olin huono äiti koska olin väsynyt ja Tyttö muutti isälleen. minä menin kouluun, jonka jälkeen alkoi ongelmia tulla. Tyttö oli usein likainen viikonloppu vierailuilla ja isä jätti tytön hoitoon ties kelle. Sosiaalityöntekijä soitti että jos en ala hoitamaan tytön asumista itselle tyttö joutuu isältä sossun hoiviin. Päivähoitopaikasta oli tullut kaksi lastensuojeluilmoitusta
Kesti kauan ennenkuin sain tytön itselle takaisin ja hän oli jo kolme vuotta. Tytöllä oli hampaat huonossa kunnossa ja puhe oli viivästynyttä. Aloin siis hoitaa lasta kuntoon ja hän meni isälleen milloin isää huvitti, koskaan hän ei pitäytynyt sovituissa aikatauluissa koska hän ajatteli että se häiritsi minua. En alkanut sotaan näin mitättömän asian takia ajattelin että lapsen on parempi minun kanssani.
nielin vuosia kaikkea ilkeyksiä mitä sain minusta kuulla puhuttavan kunnes sain tarpeeksi ja sanoin että hän saa tästä lähtien olla tekemisissä ainoastaan sosiaalityöntekijän kanssa jos haluaa tytärtä nähdä. Tytön mummo (isän äiti ) Soitteli ja pyyteli saada nähdä lasta mutta pistin sillekin lopun koska siinä perheessä muutkin lapset oireilevat, tämä mummo kun oli tehnyt lapsia vielä "vanhanakin"...
Nykyisin tyttö ei näe isäänsä eikä mummoaan. Olen onnellinen joskin vanhat haavat ajoittain aukeavat. Olen kyllä vienyt isän lapselta mutta olen vain ihminen ja katson että jos isä oikeasti välittää lapsesta tämä soittaisi edes syntymäpäivinä tai jouluna, minuun hänen ei tarvitse olla yhteyksissä minä olen ollut rikki tarpeeksi pitkään. Tyttö pitää isäpuolta isänä ja olen alkanut puhua asioista niiden oikeilla nimillä, turha minun on pitkittää sitä minkä lapsi kuitenkin vielä huomaa onhan hän jo kymmenen vuotta
Kesti kauan ennenkuin sain tytön itselle takaisin ja hän oli jo kolme vuotta. Tytöllä oli hampaat huonossa kunnossa ja puhe oli viivästynyttä. Aloin siis hoitaa lasta kuntoon ja hän meni isälleen milloin isää huvitti, koskaan hän ei pitäytynyt sovituissa aikatauluissa koska hän ajatteli että se häiritsi minua. En alkanut sotaan näin mitättömän asian takia ajattelin että lapsen on parempi minun kanssani.
nielin vuosia kaikkea ilkeyksiä mitä sain minusta kuulla puhuttavan kunnes sain tarpeeksi ja sanoin että hän saa tästä lähtien olla tekemisissä ainoastaan sosiaalityöntekijän kanssa jos haluaa tytärtä nähdä. Tytön mummo (isän äiti ) Soitteli ja pyyteli saada nähdä lasta mutta pistin sillekin lopun koska siinä perheessä muutkin lapset oireilevat, tämä mummo kun oli tehnyt lapsia vielä "vanhanakin"...
Nykyisin tyttö ei näe isäänsä eikä mummoaan. Olen onnellinen joskin vanhat haavat ajoittain aukeavat. Olen kyllä vienyt isän lapselta mutta olen vain ihminen ja katson että jos isä oikeasti välittää lapsesta tämä soittaisi edes syntymäpäivinä tai jouluna, minuun hänen ei tarvitse olla yhteyksissä minä olen ollut rikki tarpeeksi pitkään. Tyttö pitää isäpuolta isänä ja olen alkanut puhua asioista niiden oikeilla nimillä, turha minun on pitkittää sitä minkä lapsi kuitenkin vielä huomaa onhan hän jo kymmenen vuotta
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.