Jos haluat työllistyä lopputyösi jälkeen

"4) Tärkeitä ei ole kompetenssi ja hyvä lopputyö, vaan se että olet hyvä tyyppi joka saa aikaan suhteita, ystäviä ja puolestapuhujia. Yritä ystävystyä juuri nousukkaiden kanssa, joiden uraputki on hyvällä mallilla."

Lähinnä narsistisesti muihin ihmidiin suhtautuva jaksaaa toimia ja elää näin. Osin ihan hyviä neuvoja, osittain karmeita. Suhteita on hyvä olla ja tarvitaan muttei niin, että ystävystyy tai tutustuu toiseen vain ja ainoastaan, jotta voi jotenkin hyötyä tästä. Phuuh!

On varmaan totta, että ensimmäinen työpaikka ratkaisee paljolti tulevaisuuden. Jos työura alkaa pätkätöillä tai ei kenties oikein ollenkaan omalta alalta, oravanpyörään nouseminen tulee olemaan vaikeaa. 1990 luvun lamassa moni vastavalmistunut joutui umpikujaan ja koko koulutus meni ainakin työelämämielessä hukkaan. Viimeinen keino vaikka pitkittää valmistumista ja yrittää etsiä niin kunnollista opinnäytetyöpaikka kuin töitäkin.

Kaupallisella alalla neuvo nro 1 varmaan toimiikin, mutta valitettavasti valtaosa aineenopettajiksi opiskelevista on myös lukenut neuvon ja jokainen haluaa tehdä tutkielmansa koulumaailmasta. Miten oppilaat oppivat sitä, tätä ja tuota kieltä ja mitä eroja on oppikirjoissa ja miten uusi valtakunnallinen opetussuunnitelma tulee vaikuttamaan ja mitä linjauksia siinä on. Näitä nollatutkimuksia on nyt sitten joka kirstu ja piironki täynnä eikä niitä kukaan koskaan lue eikä niihin palaa.

"Miten oppilaat oppivat sitä, tätä ja tuota kieltä ja mitä eroja on oppikirjoissa"

Vaikkei näitä kukaan muu lukisikaan, niin kyllähän tuollaisesta tutkielman aiheesta on ainakin opettajalle itselleen varmasti hyötyä - etenkin siis kielen oppimisen tutkimisesta. Eri oppikirjojen vertailu ei ehkä hirveästi omaa osaamista kylläkään syvennä.

Toisaalta gradun teko opettaa perus- tai metataitoja, joita opettajalla (ja siis jokaisella akateemisen koulutuksen saaneella) on kuuluisi olla: 1) tiedonhaku, 2) tiedon käsittely 3) kirjoittaminen 4) asioiden jäsentely 5) pitkäjänteisyys 6) lähdeviitteiden käyttö ja merkitseminen...

Tein itse aikoinaan englannin laitokselle ns. nollatutkimuksen, josta kuitenkin tuli arvosanaksi laudatur. Se oli nollatutkimus siis siinä mielessä, ettei sitä kukaan varmasti ikinä lue (olisikohan se ollut kerran lainassa jollain) ja myös siksi, ettei aiheesta ole ollut oman työn kannalta yhtään mitään suoranaista hyötyä. Toisaalta ei aihevalinta ole työllistymisen esteenäkään ollut.

Kohta 2 ei toimi meidän monikansallisessa yrityksessämme. Ohjaajaksi saa vanhemman tutkijan, joka ei päätä palkkaamisesta(voi kyllä vaikuttaa siihen ketä palkataan jos manageri saa hyväksynnän rekrytointiin). Lisätyövoiman tarpeesta neuvottelee(taistelee) linjamanageri segmentin johdon kanssa
Viimeisen kuuden vuoden aikana on teetetty lukuisia lopputöitä, mutta ketään ei ole palkattu, koska yrityksen johto pihistelee.

Noilla ap:n neuvoilla sinusta paistaisi läpi pyrkyrimäisyys ja ruskea kieli. Jos joku noilla vinkeillä saa työpaikan, ei tule olemaan mukavaa, koska henkilö olisi jo leimattu työyhteisössä ja...no...meillä tehdään mielellään labrassa extraa hyville tyypeille ja korjaillaan vähän tutkijoitten mokiakin. Pyrkyri saa pärjätä omillaan:)