Suru. Katkeruus. Ikävä. Olisipa vain joku nappula, josta painaisi ja menneisyyden vatvominen loppuisi. Mietin häntä ja miksi edes tärmäsin silloin häneen. Miksi jollain on niin suuri valta toisen tunteisiin. Syytän itseäni eikä se auta yhtään. Jos yrittää väkisin olla ajattelematta, niin meneekin sitä ajatusta kohden pam. Tunteita ei pääse pakoon. Joka ilta rukoilen mm. , että tapahtuisi kivoja asioita elämässä ja pystyisi unohtamaan ja antamaan anteeksi. Ehkä se vaan kestää niin kauan. Jos on eroperheestä ja kotona on ollut rikkinäistä, niin jää helposti kiinni rakkauteen. Miksi tämä ei lopu jo. Rakas Jumala, päästä minut tästä piinasta. En enää jaksa. Tässä kaikessa on on ollut kylliksi kestämistä.
http://www.youtube.com/watch?v=6aVPVlKh0KA&feature=kp
http://www.youtube.com/watch?v=6aVPVlKh0KA&feature=kp
Vastaukset 2
Vanhimmat
suhteessa yleensä vikaa on molemmissa ja yleensä katkeruus ei auta mutta ei auta myöskään itsesääli. Jos aikaisemmat suhteet mennyt vieläpä samalla tavalla on aika alkaa tarkasteleen miksi on sellaiseen suhteeseen päätynyt ja miten suhde siihen tilaan on päätynyt. korjaa omaa toimintatapaasi niin seuraava suhde on onnellisempi. oma elämä on omissa käsissä.
Erinin versio
https://www.youtube.com/watch?v=xA9FemhbDiQ