Sekoaminen tapahtuu mielestäni siten, että ihminen alkaa välttelemään sitä pahaa oloa, jonka todellisuus aiheuttaa. Siihen ei voi vaikuttaa kukaan, mutta tajuaako ihminen itse olevansa seonnut ja hullu?
Kaikki kaverit ja sukulaiset ovat minut hylänneet, mutta itse en tunne mieleltäni ja ajatuksiltani olevani yhtään sen kummempi, kuin silloin, kuin olin vielä elävien kirjoissa.
Kaikki kaverit ja sukulaiset ovat minut hylänneet, mutta itse en tunne mieleltäni ja ajatuksiltani olevani yhtään sen kummempi, kuin silloin, kuin olin vielä elävien kirjoissa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hullu on niin epämääräinen termi, että vaikea vastata. Kunhan on sinut itsensä kanssa, ja ei ole surullinen tai ahdistunut, niin se kai se on pääasia, mun mielestä.
Mutta noilla ominaisuuksilla varustettuja tyyppejä tapasin lukuisia, ollessani suljetuilla osastoilla. Jopa Tuiran avo-osastolla niitä riitti. Ne olivat silmin nähden onnellisia ihmisiä.
Taitas joutuu vaan harrastamaan joutavaa spekulaatiota näistä asioista. Sen takia en ole kiinnostunut psykologiasta.
Paras tapa auttaa ihmisiä on palvella heitä kuten he itse haluavat.
Siis olin POTILAANA.
Ihan sama. Se ei muuta väittämää.
Ei ole oikeasti sellaista rajaa että mikä on normaalia ja mikä hulluutta. Tai ei se ole niin yksinkertaista tehdä sitä rajanvetoa. Jos hulluudella nyt tarkoitat näitä klassisia mielisairauksia eli psykoosisairauksia esimerkiksi skitsofreniaa yms. Ihminen ei yleensä sairastu niihin ilman ennakko-oireita ja patogeneesia. Joskus se ns. sekoaminenkin on vain normaali reaktio kuormittavissa tilanteissa.
Jokainen joka jää pitkäksi aikaa yksin omien ajatuksiensa vangiksi alkaa ajattelemaan vainoharhaisesti koska suhteellisuudentaju kärsii. Sekin on minusta vain normaali reaktio. Samoin masentuneet ihmiset ajattelevat usein olevansa hulluja tai tulevansa hulluksi. Paniikkihäiriössä myös tyypillistä.
Itse ainakin luulen että jos todellisuudentaju säilyy sen verran että pystyy miettimään että onkohan tämä ajattelu normaalia niin silloin on vielä hyvässä hapessa.
Itselläni on aivan käsittämättömiä, pakko-oireisia rituaaleja, jotka kyllä tiedostan aivan sekopäiseksi, mutta silti suoritan niitä tunnollisesti ja uskollisesti. Siis jos joku sattuu ikkunasta katsomaan meikäläistä rituaalin aikana, niin se ihmettelisi, että mitä hemmettiä tuo isopää oikeen touhuaa..
mitä sitten touhuat?
Pakko-oireinen häiriö ei ole hulluutta. Miksi mietit ensinnäkään mitä joku tuntematon sinusta ajattelee? Onko sillä väliä jos et tunne henkilöä? Tuskin vieraita ihmisiä edes kiinnostaa mitä joku kotonaan duunaa. Taasko suhteellisuudentajun puutetta?
On se hulluutta, jos uskoo olevansa yhteydessä ylempään entiteettiin. Tiedän sen olevan hulluutta, mutta en voi itselleni mitään. Olen aikojen saatossa kännipäissäni tuhonnut kaksi rituaalini kohdetta.
Lapsena sain 4 aivotärähdystä, joita 18-vuotiaat vanhempani ovat täytyneet vihapäissään aiheuttaa minulle jopa tahallisesti. Olen ottanut asioista selvää, näin vanhemmalla iällä.
Jos kerran tiedät sen olevan hulluutta niin miksi edes kyselet täällä että oletko hullu? Sinä itse tunnut tietävän oman tilanteesi parhaiten. Minusta kuitenkin ihminen joka väittää itseään hulluksi ei voi olla täysin hullu. Psykoosisairaalta puuttuu sairaudentunto.
Voi sinua raukkaa..
Viiton käsilläni taivasta ja juttelen itsekseni asioita, joita ajattelen ylemmän entiteetin haluavan kuulla. En todellakaan nauti elämästi, jos sitä kysyt.
Mulle on lyöty Oulun EMTT:llä diagnoosiksi psykoosipiirteinen persoonallisuus. Jos oikein olen ymmärtänyt lukemani, hyvin mahdollisesti kehityn skitsofrenia-potilaaksi?
Meikälle on aivan sama jotkut diagnoosit, nimittäin tuo diagnoosi lyötiin seronil-sekoiluni yhteydessä, kun kyseisen lääkkeen aiheuttamassa psykoosissa murtauduin apteekkiin, kaksi kertaa viikon sisällä. Kuulustelijakin oli ymmällään.
En tule koskaan edes koskemaan kyseiseen SSRI-lääkkeeseen enää ikinä, kuten arvata saattaa. Maailman turhin rikosrekisteri ikinä.
Mitä sä vehtaat niiden ylempien kanssa?Ota yhteys alempiin niin saat yhteyden mitä et ikinä unohda!
Ne viestii minulle uskomattomien sattumien muodossa. Eli kun käsittämätön yhteensattuma osuu kohdalleni, uskon sen olevan viesti ylemmältä entiteetiltä.
Miksi murtauduit apteekkiin? Mitä lääkkeitä halusit sieltä?
En kertakaikkiaan osaa selittää sitä. Kuulustelijakin ihmetteli, että mitä touhuan. Mun takia Maikkulan apteekissa on kalterit, kun se ritilä oli niin helppo lyödä sisään.
Olotila oli todella ahdistava ja unenomainen, ilman sitä unista tuttua makua. En kertakaikkiaan tiennyt mitä tein, enkä tiedä vieläkään.
Vihaan litran ja alle aivoilla varustettuja loisapinajoukkoraiskaajia niin paljon, että voisin vaikka tappaa. Leikiten. Tiedän joutuvani tämän johdosta ennemmin, tai myöhemmin, suljetulle.