en ymmärrä. Jokin tyhmä ylpeys kai nosti päätään, vaikka nöyränähän tässä pitäisi olla..
Miksi käännyin pois...
eivoimitään
20751
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kerrotko vähän tarkemmin?
hyvät yöt sitten
Kaikki me olemme vain ihmisiä, käännyt tai kuljet kohti ei muuta sua muuksi, olet mitä olet ja hyvä sellaisena.
Josko vois ottaa periaatteeksi sen, että jos tutuistuis ihmisiin / ihmiseen ihan kaveripohjalta, ajattelisin ystävänä, ja futsis tätä elämää..
Jos se onnistuu :D keltään :D voi olla - rehellisesti sanottuna - jonkun kans voi onnistua, toisen ehkä ei..
Kamalaa, mitä silloin pitää tehdä?? jos alkutuntuma ettei voi pitää näppejään erossa toisesta (vaikka kunniottaiskin. Mutta jos se jännite on vaan niin selittämättömän suuri??) --- niin onko se sitten kaikkien kannalta parempi, ettei tutustu sitten ollenkaan?:(
Tätä kysymystä olen pyöritellyt pääni puhki, ja ollut jo välillä aika epätoivoinen.
Kunnes sitten tajusin jossain vaihees, et mikä on tarkoitettu, on vääjämätöntä, että niin sitten kuitenkin tapahtuu halusin minä taikka en.. tai on tpahtumatta..
Jotta ei muuta ku Herran haltuun! ja KÄRSIVÄLLISYYTTÄ kehiin JOKA SUHTEESSA, KAIKKIEN KANS.
voi ku oppis rakastamaan kaikkia..
(täältä löydän itseni näpyttelemästä vaikka pitäis olla lukemas kirjaa taikka nukkumas :D)
Jos kaks ihmistä tykkää toisistaan niin eikö ne silloin voi olla yhdessä jos haluaa? Jännite saa olla just niin suuri kuin pitää.
Huomaan tässä itseäni tutkistellessa, että en oo pitäny itseäni mitenkään KONTROLLIFRIIKKINÄ eli jonkin sortin TÄYDELLISYYDEN TAVOITTELIJANA, mutta tässä asiassa taidan juurikin sitä olla.
Kamalaa, jos on jo etukäteen tunne, ettei ehkä pystyis hillitesmään itseään tietyn henkilön seurassa jos joutuis / pääsisi kaksinkeskiseen tilanteeseen.! Ymmärrätkö?
PELOTTAA ajatuskin! Tuntuu, et turvallisempaa olis tutustella ihmiseen (parisuhdekuvioitakin ajatellen), johon kyllä tuntee seks. vetoa, mut joka olis vielä lähtökohtaisesti sen laatuista, että vois aatella toimivan - ettei tilanne riistäytyis käsistä, ainakaan heti ensialkuun..
Ei tää helppoa ole. Mutta luulen, että kun vähän tulee tutuksi, niin se jännitekin siitä luonnollisesti alkaa laantua. MITEN MUUTEN IHMISET EDES PYSTYY SEURUSTELEMAAN? ja tutustelemaan toisiinsa?
Niin. Tykkäät ja pelkäät. Ei kai se mitään kummallista oo, joihinkin vaan kokee sen tunteen niin erilailla, liian voimakkaana tai ei usko olevansa se mitä toinen hakee. Halu päästä lähelle ja sitte kuitenkin kääntyy pois. Lähteä karkuun, se se helpointa on.
Eikä kaikkia tartte rakastaa.
Ei se välttämättä ole tyhmää ylpeyttä.
Joskus se on järki, joka käskee kääntymään.
Joskus se on tunne, joka sekoittaa pakan niin ettei sitä voi käsitellä.
Kokemusta on...
Käännyin järjen ja pelon vuoksi. Palasin suurimman tunteen vetämänä.Nöyränä ja paljaana. Huonosti kävi.
Ei tämä kellekään helppoa ole, lue "äimänkäen" ajatus.
Vaalealle naiselle tämä, sekoitit elämäni pahemman kerran. Se ei ole syysi, elämäni oli jo valmiiksi sekaisin, joten annoin sen tapahtua. Ehkä parempi jos et tuntenut samoin, niin vähän tunnetaan, ettei mitään olisi pitänyt olettaakaan. En tiedä kehtaanko sen viestin jälkeen enää kysyä uudelleen tai olla vähän aikaan yhteydessä. Kaikkea hyvää..
Kehtaat :)
Jokin tunne siinä oli, vaikka emme tunne ollenkaan (ei hajuakaan kuka hän on)
En ole saanut valitettavasti mitään viestiä häneltä, joten tämä ei ollut minulle (aikaa yllättävää täällä... :D)
Mikä siinä viestissä oli?
En kehtaa, koska ei häntä kiinnostanut. Ihmettelen, että vielä viimeksi nähdessämme edes moikkasi takaisin minulle, vaikka melko vaivautunuttahan se oli. Mutta asia on nyt selvä ja hyvä niin. Nyt on paljon asioita järjestettävänä, tämä oli selkeä käännekohta elämässäni ja ilman tätä en olisi saanut siihen tarvittavaa kimmoketta..
No aika karu torjunta oli, tuo pois kääntyminen. Selväksi tuli tälle vaalealle naiselle. Ihan vain "vastapuolen" näkökulmasta...
Niinpä...
Ja kun ei voi edes korjata sitä väärinkäsitystä mitenkään.
Paskat fiilikset itselläkin, voin vaan kuvitella miltä toisesta silloin tuntui!
Tässä on viimeisen vuoden aikana tapahtunut niin kamalia asioita, etten oikein osannut olla oma itseni silloin. Täytyy vaan uskoa, että kaikella tapahtuneella on joku merkitys.
Yritä päättää oletko nöyrä vai ylpeä, ristiriitaista. Ehkä sinussa on kaksi persoonaa?
nöyrä voi olla saavutuksistaan ylpeä, ei nöyryys tarkoita sitä, että kaikkea niellä tarvii.
Kyllä kai kerran voi kääntyä pois, mutta jos sen tekee toisenkin kerran tai toistuvasti niin se on aika selkeää sen toisen mielestä.
Jos hallitsis ja hillitsis tunteita, eikä kääntyis pois. Yritystä.