Eikö olis reilua, jos kaikki lapset saisivat mahdollisuuden normaaliin ja turvalliseen lapsuuteen? Minulla käy nii sääliksi niitä lapsia jotka joutuu sellasen yh-vanhemman alaisuuteen, joka pitää lastaan vain esteenä uusien kumppanien etsimiseen.
Heikko on aikuisen malli lapselle jos se ainoa vanhempi ei kykene kestävään parisuhteeseen, vaan vaihtaa kumppania vuosittain tai jopa useammin.
Eikö olis reilua lasta kohtaan jos vanhempi antas lapsensa vaikka sijoituskotiin, ellei ole kykenevä näyttään kunnollista esimerkkiä.
Heikko on aikuisen malli lapselle jos se ainoa vanhempi ei kykene kestävään parisuhteeseen, vaan vaihtaa kumppania vuosittain tai jopa useammin.
Eikö olis reilua lasta kohtaan jos vanhempi antas lapsensa vaikka sijoituskotiin, ellei ole kykenevä näyttään kunnollista esimerkkiä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä meistä varmasti jokainen pitää unelma-asetelmana ydinperhettä; isä äiti ja lapset, mutta valitettavaa on, ettei käy aina niinkuin suunnitellaan. Kyllähän se vika yleensä löytyy molemmista, mutta rajansa on joustamisessakin.
Tuossa olet oikeassa; lapsen ehdoilla täytyy elää ja pyrkiä siihen, että koti on turvallinen ja sieltä on sitten parempi ponnistaa maailmaan kun perusarvot ovat kohdallaan. Varmasti lapsia haittaa partnerin vaihtuminen. Itse olen eronnut ja YH ja lapsi vie niin paljon aikaa ja mielenkiintoani, ettei miehet kiinnosta. Nyt elän lapsen ehdoilla ja kun lapsi lentää pesästään aikanaan niin sitten minulla on aikaa itselleni ja jos niin ehkä parisuhteellekin. Ainoan lapsen lähteminen kotoa omilleen on luonnollinen asia, mutta luonnolista on myös tuntea jonkinlainen tyhjiö, että on yksin - mutta tähän elämänvaiheeseen on kasvettava. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta pitää ainakin yrittää.
Samoin olen minäkin ajatellu asian,olen ollut poikien kanssa 4,5v.On käynyt mielessä jos löytys kaveri joka pitäis lapsista mutta hyvä on näinkin ollut...Paljon lapset antaa jos ne ottaakin...
olla muutakin kun lapset ja eristäytyminen elämästä. Itse olen yh isi neljälle lapselle ja elän lapsilleni, mutta myös elän itselleni. silloin kun lapset ovat äitillään, käyn joskus viihteellä, tai otan omaa aikaa itselleni ja nautin hiljaisuudesta.
On tärkeätä että lapsilla on turvallisuuden tunne kodista. Hassua kun kaikki puhuu, että pitäisi heti muuttaa yhteen, miten naivia, voihan sitä seurustella samalla ja asua erillään.
Minullakin on ollut nais suhteita, mutta kun lapset ovat kotona en pidä yö vieraita. Tälläinen suhde vaatii paljon toiselta ja siksi olen yksin. Enkä tulevaisuudessakaan varmaa aio muuttaa kenekään kanssa yhteen, olen huomannut että on parempi asua yksin.
Naisilla kun on sellainen tapa, että kun alkaa seurustella, niin aletaan määräillä. Ihan kun en olisi vienyt tätä laumaa eteenpäin jo ennen suhdetta.
Lapsillani koulu menee hyvin ja kaikki ovat tasapainoisia, minulla ei ole ollut minkäänlaisia ogelmia lasteni osalta.
Elämässä en etsi mitään, kellun vain ihmis virrassa ja nautin ystävistäni, suhteistani, lapsistani ja kaikesta mitä kaunista elämä antaa.
Olen huomannut ettei kannata elämää suunnitella kauheasti ja ryppy otsaisesti. Ollaan ja eletään elämää, elämä kuitenkin on vain elämää.
Jaksamista arkeen kaikille yh ihmisille ja lämpöä sydämiin.
Nautitaan syksystä ja sen väreistä.
Olen ollut 9v yh-äitinä olen onnellinen lasten kanssa. He ovat tasapainoisia,rakkaudella kasvatettuja lapsia. Mulle on käynyt näin että kun seurustelee, niin mies alkaa määräillä meillä ja komentelee lapsia omien lakien mukaan. Meillä on talossa säännöt mitä me noudatamme, joten ei ole oikein että mies tulee ja meidän hänen ohjeitten mukaan poimittava. Miehet luulevat osaavansa kasvattaa toisten lapsia oman kaavan mukaan. Olen tehnyt rakkaudesta lapset ja sen ajan jonka he ovat luonani niin elän heidän ehdoillaan. Lapset jo sen verran isoja että voin käydä tanssimassa joskus, mikä sen ihanampaa kuin painautua miestä vasten tanssin aikana ,sulkea silmänsä,kuunnella laulun ihania sanoituksia rakkaudesta,liidellä hänen käsivarsillaan. Tuntematta syyllisyyttä siitä että on vieraan miehen lähellä ollut,ilman sitoumuksia.Siitä saa voimaa:)
pitää olla kauniita hetkiä, kuten just tanssiminen, yhdessä kävely hetket tai sylihali toisen ihmisen kanssa.
Sekin on osa sitä lapsen turvallisuuden tunnetta, että jos vanhemmalla on hyvä mieli ja jaksaa arkea.
Itse en aio odottaa että lapset ovat tarpeeksi isoja jotta voisin alkaa elää, aika kuitenkin menee eteenpain ja me vanhenemme.
Elä hetkessä, älä kurki taaksesi, älä elä mennessä, katso tulevaisuuteen kirkkain, luottavaisin silmin.
Minusta se pitää paikkansa.
Heips ja juuri noin!!
Oon 2 koululaisen totaaliyh-äiti. Olen samaa mieltä siitä, että kyllä jokaisella ihmisellä on oikeus ajatella MYÖS itseään. Ei kukaan voi (tai tuntuuhan noita mielestään "täydellisiä" VAIN lapsilleen eläviä olevan...) elää ajatellen pelkästään toisia, edes omia lapsiaan.
Oma elämä meillä kaikilla on elettävänä ja elämästä nauttiminen on suuri lahja. En ole huono äiti, vaikka toivon kohdalleni vielä hyvää parisuhdetta, vaikka tapailen joskus miehiä toivoen todella, että syntyisi hyvä seurustelusuhde.
Uskokoon ken tahtoo, mutta teini-ikäinen poikani aivan selvästi toivoo myöskin, että "löytäisin" miehen! Sen voin selvästi vaistota hänestä, niin onnellinen hymy kasvoillaan, kun kuulee minun menevän tapaamaan miesystävääni. Kyllä lapsillakin on haaveena ydinperhe, vaikka sitä omaa isää ei enää siihen perheeseen kuulukaan.
Olisi minulta karhunpalvelus sekä itseäni että lapsiani kohtaan unohtaa naiseuteni, seksuaalisuuteni, joka on arvokas ja hieno Jumalan lahja meille!
Olisi hirvittävää kieltää itseltään tunteet, koska rakkaushan on tunne, jota ilman ihminen (ainakaan minä) on jotenkin vajaa.
Tällaisia ajattelee nainen ja äiti. Lapsilleen paras!
Ei se aina ole yksinhuoltajan lapsi kun sotkeutuu pahaan. Sitä vaan joskus tuntuu kun yksin on rekenä ja kelkkana, vastaa yksin kaikesta.Muutaman vuoden annat elämästäsi lapsille ,elät heidän ehdoillaan(annat heille aikaa,harrastat heidän kanssaan),saat sen moninkerroni takaisin vielä.Usein huumori auttaa:) Elin itse lasten ehdoilla 5v(tein 3 työtä päällekkäin ,vein harrastuksiin,harrastettiin yhdessä). Odotin sitä oikeaa miestä.Se tulikin kuin kirkkaalta taivaalta. Nyt elän etäsuhteessa miehen kanssa (3vuotta)jota rakastan ja lapset tykkää paljon.Olemme paljon yhdessä sanasta "etäsuhteesta" huolimatta. Vanhin muuttanut pois kotoa jo, mutta on ihana joskus kun textiviesti tulee puhelimeeni jossa lukee"äiti minä rakastan sinua". Silloin minä ajattelen että olen onnistunut ainakin yhdessä työssäni:)
Mul kävi niin että pari muksuu heräs ja tuli makkariin kesken touhun. ei niiden pitänyt siellä olla! Innostaa mennä yh.lle seuraavan kerran!