Jatkan

Pettymys pitää muutta voimavaraksi. Aattele vaikka urheilijoita. Treenaa vuosia, ja sitten kaikki meneekin sen tunnin tai parin aikana täysin pieleen...

mitä täällä aina valitetaan siitä että en tiedä mitään, miten tiedän, ettekö te oikeesti
tiedä että mitään ette tiedä jos ette osaa puhua ja kysyä. sitte tiätte.

Jos ei kysy, ei tiedä.

Pyydän nätisti:älä rankaise minua virheestäni, kyllä minä tiedän minkälainen jalokivi sinä olet. Se mitä meillä on ja voisi olla on jotain äärimmäisen harvinaista - yhteys, joka tasolla.

Kysymällä selviää.

Pettymään joutuu ainoastaan jos toinen on antanut kieltävän vastauksen.

Ja luota vain sanoihin, älä yritä tulkita eleitä!
Menee muuten ihan pieleen.

Oletko ap kysynyt häneltä itseltään ?

Miksi tilanne on tuo jos on tehnyt elämänsä löydön jalokiven muodossa ja yhteys on kaikilla tasoilla, mikä lienee aika harvinaista, miksi se yhteys sitten ei nyt pelaa?
Mitä mainitsemasi virheesi ovat?

näin; mitä olet tähän mennessä antanut hänelle, viitaten tähän " antamaan kaiken itsestään " missä ollaan tällä hetkellä antamisen ja saamaisen suhteen, tähänkö liittyy joutuminen pettymään, mihin olet pettynyt?

Jatka vain matkaa, ja toivotan hyvää sellaista. Niin olen minäkin jatkanut jo tovin. Ajattelin laittaa vielä tämän,etten enää kirjoita täällä enkä tuolla.
Nyt tämän olen todennut ja päätös pitää.
Elämään on tullut muutakin , ja voin siihen laittaa turhautumiseni, jos jotain on mieleen jäänyt.

Totean vain ,ettei tule varmaan ketään johon sellainen yhteys,kuin meillä oli, vaikka ei mitään mitä voi todistaa kukaan .

Täällä jaellaan nimettömiä jäähyväisiä! Pitäkää ne mölyt mahassanne tai mölytkää sille ihmiselle kenelle haluatte jäähyväisenne osoittaa. edellinenkin kirjoittaja elää ihan omissa maailmoissaan.

Aplla taitaa olla ongelmia itseluottamuksensa kanssa? yhteyttä ja kaikkea on, mutta ei uskalla käyttää.. ja kirjoitus "Miten helvetissä minä mitään tiedän saati tästä etenen?" tukee teoriaani.

Anna muistojen kantaa ja heijasta tunteesi niiden kautta, niin voitkin saada takaisin kauniita tunteita siltä jalokiveltäsi ;)

Kaikkien niiden pöljien kirjoitusten jälkeen mitä ehdin tänne kirjoittaa, tuo kirjoitus sai minut ajattelemaan.. Olet ehkä oikeassa.. Tai siis oletkin.. Enhän minä mitään mistään tiedä.. Enkä myöskään ole mikään pakkomielteinen ihastuja.. Kyllä ne pahat ajatukset ihan muualta juurensa juontaa.. Minulla on aika paha trauma ja sen lisäksi olen joutunut kokemaan kiusaamista (joka muuttui ajan kanssa suoranaiseksi piinaamiseksi ja vainoamiseksi) useamman vuoden ajan.. ihan sen perusteella mitä kaikkea siihen on liittynyt).
Mutta.. Unohdetaan koko juttu.. Ei me varmaankaan olisi sovittu toisillemme.. Niin uskon minäkin, ainakin nyt..

Voi elämän kevät. Tuntemattomat unohtavat juttuja toistensa kanssa. ja kuka on oikeassa ja kuka on väärässä.otitko sä mun lekkilapion vai oliks joku muu. taidanpa rikkoa sun hiekkakakkus.

Kai jokanen jatkaa eteenpäin jos siltä tuntuu, eikä sitä tarvii täällä keneltäkään kysyä.