En ymmärrä mitä järkeä mun on jatkaa tätä elämistä enää kun alkaa jo olla yliannos tätä paskaa. Mulla on 2suuntanen, vakava masennus ynnämuuta mukavaa. Julkisten paikkojen pelkoa ja en viihdy ihmisten lähellä ollenkaan koska en pidä ihmisistä ja inhoan puhumista. Nappeja mulla on joka lähtöön, olen työtön ja asiat kusee muutenkin. En tunne empatiaa ihmisiä kohtaan ja en välitä mistään. Olen itsetuhoinen ja muutaman kerran yrittänyt tappaa itseni siinä onnistumatta ja nyt ajatuksissa taas kyseinen juttu. En löydä juurikaan mitään hyvää sisältöä mun elämästä ja jos jotain hyvää onkin niin en muista sitä.. Käyn kyllä psykologilla mut ei tunnu siltä että lääkitys ja puhuminen auttaisi yhtään mitään. Niin miksi jatkaisin tätä kun en nauti olemisesta yhtään? Voiko ylipäätään näitä asioita muuttaa mitenkään? Onko mulla mitään saumoja alottaa ns' hyvä elämä? Alan olla jo aivan lopussa..
loppu.
omegus
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Anna itsellesi aikaa, jotta tilanteet selkiytyvät.
Elämän tärkeimmät asiat eivät tapahdu hetkessä, joten ole armollinen itsellesi.
Usko siihen, että tulee päivä kun aurinko paistaa sinullekin, sekin päivä takuuvarmasti tulee.
Voimahalaus.