Toisinaan jään tuijottamaan jotain tyhjää paikkaa vieressäni - tuolia pöydän toisella puolen, sänkyni tyhjää kulmaa. Kuvittelen hänet siihen. Katselen mielessäni hänen lepääviä, nukkuvia kasvojaan ja ajattelen miten onnellinen olen ja miten täydellinen hän onkaan. Minun ei tulisi elää tässä ajatusten ja haaveiden lasisessa palatsissa, jossa sademetsän ceibapuiden kaltaiset takorautapylväät kannattelevat läpinäkyvää, särkyvää kattoa, mutta tämä tunne on liian hyvä, liian vahva. En ole rakastanut ketään tällä tavalla. On kuin aiempi elämäni olisi ollut vain lyijykynäluonnos, joka nyt on vaihtunut musteeksi ja kannan mukanani sitä muistoa, sitä hetkeä, kun tunsin olevani ehjä ja kaunis hänen katseensa alla, sanojensa myötä, ja se menneisyyteni surullinen hahmo, jonka me kumpikin mielessämme näimme, oli maailmankaikkeuden kaunein tyttö.
Tätä ei voi ymmärtää kukaan muu
.33
13837
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Awww
Kaunen vieläkin
suoraan ytimeen ja pyyhitään kaikki turhat kerrostumat pois.
Kauniisti ilmaistu. Hyvin kauniisti
Sinä olet aina minulle se maailmankaikkeuden kaunein tyttö.
Tämä oli entiselle työkaverille. Ehkä me vielä näemme ja toisinaan törmäämmekin. Ehkä olemme joskus enemmän.
mihinkö päinn menee tämä?
Tämä ei voi olla mulle tommosta tekstiä ei haaveeni jaksaisi kirjoittaa!
Mene äläkä haaveile hyvä mies!
Edellinen elämä? Heterosta leboksi vai?
Olikohan tää mulle?
Oli sulle rakkaani.
Kiitos