Mistä uskoa tulevaisuuteen?

Yksin kun on kaiket päivät, niin se tärkeä henkinen turva puuttuu elämästä. Olen yrittänyt hakea lohtua pohtimalla eri uskontoja, mutta sellaista uskontoa ei ole vielä eteen tullut, jonka voisin tunnustaa omakseni.

En ole ollut mikään pyhimys menneisyydessäni. Iän myötä tunne siitä, että haluaisin olla hyvä ihminen ja elää sen mukaisesti on kuitenkin lisääntynyt. En kuitenkaan saa oikein mistään kunnon otetta. Usein mieleen hiipii ajatus, että miksi turhaa yrittää yhtään mitään. Kuolema meidät korjaa kuitenkin ja sen jälkeen millään ei ole mitään väliä. En saa kunnon yhteyttä muihin ihmisiin, joten tämä kaikki on vain kestettävä yksin. Minulle olisi kuitenkin hyvin tärkeää kokea, että elän elämää, niin että se tuntuu juuri oikealta.

Mistä saisin uskoa siihen, että kun kuuntelee sisintään, elää hyvin ja on oikeudenmukainen, niin palaset loksahtavat kohdilleen lopulta itsestään? Yksinäisyys on tainnut tehdä minusta nihilistin, joka ei usko mihinkään hyvään. Elämä tuntuu vain sarjalta (enimmäkseen kurjia) tapahtumia ja kaikki on yhden tekevää. Miksi edes vaivautua olemaan hyvä ihminen? Pelkkä hyvyys ei tuo onnea.
266
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Etsi todella Raamatun Jumalaa Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän on sinut luonut ja ilman Häntä et voi löytää elämällesi tarkolitusta. Uskonnot eivät sinua auta.

Äänestä

Ei munkaan tulevaisuudessa ole mitään toivoa. Jos arvaan, niin kuuluu siihen pitkäaikaistyöttömyyttä, pätkäduuneja, asuminen jossain Kontulassa ja paljon viinaa sekä muuta mukavaa...

Mulla ei ole asiantuntemusta, koulutusta tai laajoja sosiaalisia ympyröitä. Oon vaan ns.syrjäytynyt nuori. En tajua miten hitossa tähän elämään saisi jotain mieltä tai järkeä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Hullu tiedemies kirjoitti:

Yksin kun on kaiket päivät, niin se tärkeä henkinen turva puuttuu elämästä. Olen yrittänyt hakea lohtua pohtimalla eri uskontoja, mutta sellaista uskontoa ei ole vielä eteen tullut, jonka voisin tunnustaa omakseni.

En ole ollut mikään pyhimys menneisyydessäni. Iän myötä tunne siitä, että haluaisin olla hyvä ihminen ja elää sen mukaisesti on kuitenkin lisääntynyt. En kuitenkaan saa oikein mistään kunnon otetta. Usein mieleen hiipii ajatus, että miksi turhaa yrittää yhtään mitään. Kuolema meidät korjaa kuitenkin ja sen jälkeen millään ei ole mitään väliä. En saa kunnon yhteyttä muihin ihmisiin, joten tämä kaikki on vain kestettävä yksin. Minulle olisi kuitenkin hyvin tärkeää kokea, että elän elämää, niin että se tuntuu juuri oikealta.

Mistä saisin uskoa siihen, että kun kuuntelee sisintään, elää hyvin ja on oikeudenmukainen, niin palaset loksahtavat kohdilleen lopulta itsestään? Yksinäisyys on tainnut tehdä minusta nihilistin, joka ei usko mihinkään hyvään. Elämä tuntuu vain sarjalta (enimmäkseen kurjia) tapahtumia ja kaikki on yhden tekevää. Miksi edes vaivautua olemaan hyvä ihminen? Pelkkä hyvyys ei tuo onnea.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu