Mietittekö koskaan, millainen persoona piilee masennuksenne takana? Vai ajatteletteko pikemminkin, että masennus on jo osa persoonaanne? Itse mietin usein, millainen olisin ja mitä elämästäni olisi tullut, jos en olisi masentunut.
Masennus kai vaatii perinnöllisen alttiuden, joka minulla olisi ollut joka tapauksessa. Mietityttää, millaisen kasvuympäristön sitä olisi vaatinut, ettei olisi masentunut. Veikkaanpa, että tuki ja kannustus olisivat olleet kova juttu. Ja hyväksyminen sellaisena kuin on.
Masennus kai vaatii perinnöllisen alttiuden, joka minulla olisi ollut joka tapauksessa. Mietityttää, millaisen kasvuympäristön sitä olisi vaatinut, ettei olisi masentunut. Veikkaanpa, että tuki ja kannustus olisivat olleet kova juttu. Ja hyväksyminen sellaisena kuin on.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kyllä..tuttu ajatusmalli joka on vaikea kantaa sisällään.en ole koskaan saanut vastausta mistään onko masennus osa persoonaa vai ns. irrallinen osa mielestä joka voi jopa joskus parantua aivan yllättäen. mahtaakohan kukaan tietää sitä kun masennusta ei kaiketi lääketiedekään ymmärrä tänä päivänä.on vain arveluja asiasta.mutta mieleniintoinen kysymys yleisesti ottaen.
Masennuksesta on tullut osa persoonaa, olin lapsena todella iloinen ja energinen ja olin enemmän ulkona kuin kotona.
Nykyään olen henkisesti kuollut, et näkisi minua koskaan hymyilemässä tai edes nauramassa, masennus on myös tehnyt minusta ylikiltin ja yliherkän, en uskalla sanoa mihinkään vastaan mitään ja jopa pienetkin negatiiviset sanat ottavat todella koville.
En usko että olisin tälläinen jos en olisi masentunut.
kuulostaa tutulta