Löytyykö Mikkelistä hyvää avioliittoneuvojaa? Seurakunta tarjoaa tätä palvelua, mutta mistä muualta kannattaa kysyä? Onko kokemuksia? Vuosia takana paljon, mutta ajatukset ei enää oikein kohtaa. Haluaisin vielä jatkaa, mutta en tiedä jaksanko enää itseäni kiusata.
pariterapiaa mikkelissä
rouvvva
303107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Täällä myös yksi tienhaarassa oleva...mies pitää itsestäänselvänä että tässä olen ja pysyn..itse en enää tiedä kauan jaksan olla. Mies ei ole kovin innokas terapiaan lähtemään,mutta itse luulen ,että ulkopuolinen ihminen voisi auttaa meitä näkemään asioita myös toisen kantilta.
Ei hätää, kerrotte vaan tänne mikä on vialla. Näitä sivuja seuraa aktiivisesti seitsemän eri alojen asiantuntijaa, jotka voivat auttaa teidänkin tapauksessa. Yhdessä sitten luette vastauksemme täältä niin eiköhän se traktori taas saada käyntiin.
Seurakunnan perheneuvonta taitaa olla ilmainen. Yksityiset pariterapeutit maksavat lähelle 100 euroa tunti.
http://www.mantymotelli.fi/
http://www.mantymotelli.fi/tanssit
http://www.youtube.com/watch?v=n05DC0FOy64
Arvoisa aloittaja "rouvvva"
Kerro mikä on pääpiirteittäin ongelmanne. Vaisin sanoa paremmin jatkoehdotuksen.
Monesti on niin että jos toinen on vaikea saada keskustelemaan ongelmista, se johtuu siitä että hän kokee menettävänsä sielä jotain. Olisiko se vaikutusvaltaansa sinuun.
Meneekö teillä hyvin vain kun olet samaa mieltä hänen kanssaan? Ymmärtääkö hän sinun mielipiteitäsi?
Oliko elämänne kunnolista kun menitte samaan suuntaan tavoitteissanne? Onko hänelle uhka, jos olet omaa mieltäsi jostain asiasta?
Saata elää narsistin kanssa. Hae tietoa narsismista joko netistä tais kirjastosta ja ymmärrät kohta elämääsi paremmin. Heidän uhrejaan on paljon.
Tämä on tosi!
"Tämä on tosi! " Hahhaaa Buahhaaha tämä on tosi...ö..ö tukehdun nauruun. Paikallinen nettisaarnaaja on saapunut---hallelujaa
Nykyajan vitsaus. Ei osata olla yhdessä, tehdä yhdessä, puhua yhdessä. Pidetää kiinni vain omista jutuista eikä puolisoille jää ajatustakaan. Huomioikaa puolisoitanne päivittäin pienillä jutuilla joita tiedätte hänen arvostavan. Jos kerran jo vuosia takana, niin luulisisi teidän jo tietövän mitä toinen haluaa, jätetään ne omat jutut välillä taka alalle ja annetaan sille puolisolle huomiota. Ajatelkaa vähän pintaa syvemmälle niin tiedätte kyllä mitä tehdä. Nykyään ollaan niin minäminä ihmisiä.
Onko kellään kokemuksia tästä seurakunnan palvelusta?
Huono.
Kannattaa kysellä julkisen terveydenhuollon puolelta pariterapiaa, sieltä annetaan neuvoja mistä sitä kunnollista terapiaa löytyy.
Kokomuksella voin kertoa, että on hyvä paikka. Oikein miellyttävä kokemus minulle. Ei siitä nyt vaan ollut hyötyä meidän parisuhteeseen. Narsistivaimoa ei saatu kuriin millään, joten jätin sen pelleilyn lopullisesti.
Syy ei ollut paikassa, tunsin saavani tasapuolista kohtelua, vapaa aikakin järjestyi muutamassa viikossa. Lämpimät suosittelut, selventää parisuhdetta kummasti.
Eiköhän tämä ole ollut vielä isompi ongelma entisaikoina, ihan vaikkapa alkaen 80-luvusta ja siitä alaspäin.
Kysyttiin löytyykö jostain apua tärkeisiin asioihin joltain, joka voi auttaa. Ei sinun vittuilajaisi. Rakkauteen voi saada apua jos niin haluaa, tosin ei noin pienikikkeliseltä kuin Sinä.
Tässäpä miehen näkökulmasta asioita..
Kuten jo aloittajakin valittaa,että ajatukset eivät kohtaa,oletko edes yrittänyt miettiä mitä mies ajattelee,itsekkin teen paljon töitä elättääkseni perheen ja sitten vaimo onkin sitä mieltä että pitäsi olla enemmän yhteistä aikaa,mutta ei ole valmis osallistumaan yhteistä tulevaisuutta rakentaviin asioihin.
Nykyään aina miehen pitäisi olla valmis tuomaan pikku lahjoja ja ottamaan puoliso huomioon,mutta mitä asioita olet itse tehnyt hänen eteensä?
Vai valitatko vaan että mies ei ota huomioon..
Miten ystävänpäivä,annoitko lahjan???
"Miten ystävänpäivä annoitko lahjan?" Annoitko itse?
happo tuo esiin miehen näkökulman. Uskon hänen sanomassaan olevan perääkin, sillä naisista on tullut todella vaativia, heille ei tunnu riittävän oikein mikään.
Nytkin eräs nuori mies tekee perheensä elatuksen vuoksi rankasti työtä, joutuu tekemään työmatkoja kauas, joissa työtahti on sellainen, että tekevät läpi yön, sitten palaavat väsyneenä takasian. Kerran olivat myös "jossakin Jumalan selän takana" korvessa , ei ollut saatavilla minkäänlaista ruokaa tai juomaa, täällä vaimo kuvitteli hänen viettävän iloista elämää yöpymispaikassaan. Eli oli kateellinen, sillä joutui olemaan lasten kanssa, häntä toki täällä autettiin hyvin paljon.
Nuorelle ihmisille ei riittänyt mummojen ja pappojen apu, vaan olisi pitänyt päästä kavereiden kanssa viihteelle.
Minusta tässä puuttuu se yhteinen ymmärrys asioista. Mies haukuttiin kun kotiin tuli, eipä siinä lepoaikaa annettu, oli alettava vuorostaan hoitaa lapsia, siivota , tehdä ruokaa. Nainen otti auton ja sitten oltiin shoppailemassa ja ilmeisesti vähän muuallakin.
Lapsia ei saaneet avuksi hoitaa isovanhemmat, jotta mies olisi saanut levätä.
En pidä tuota naista kovin järjen jättiläisenä, mutta ihan hyvä ihminen , kun jättäisi " takapirilaumansa" ja lakaisi elää perheensä kanssa elämää.
Terapiaan kyllä kannattaa mennä, tuo seurakunnan on ilmainen. Sillä mielestäni ihminen joka rakastaa lapsiaan tekee kaikkensa säilyttääkseen kodin ehjänä.
Näissä seurakunnan tiloissa olevissa keskusteluissa on koulutettu terapeutti, ei hän siellä sinua käännytä, ei paasaa uskosta sanakaan. Hän kuuntelee ja johdattelee puhettanne. Hyvä terapeutti osaa avata ne lukot, jotka ovat päässeet perheeseenne ja opit katsomaan asioita hieman laajemmin.
Kukaan ei voi antaa toiselle valmista pakettia, että teet näin tai noin, siinä tarvitaan todella tehdä muutos itsessä.
Jos keskustelunne ovat o vähäisiä ja menevät kovin ristiin, on syytä käydä ensin kummankin yksin, jotta sitten jatkossa voitte mennä yhdessä ja alatte näkemään yhteisen suunnan.
Jättäkää kavereiden terapointi pois, perheen sisäiset asiat eivät kuulu edes kavereille, jo tämä saattaa sotkea elämän jos kaiken kaiutat maailmalle.
monesti nämä avioerot ovat seurausta, vain noista erilaisista ymmärtömättömyyksistä ja turhautumisesta, ajatuksista että elämä on ohi, vaikka vastahan se alkaa, lapset kasvaa ja moni asia helpottuu. Tarvittaisiin vain yhteinen suunta auttaa toinen toistaan, eikä haukkua ja moittia kaikesta.
Toivoisin todella tämän "kertakäyttöelämän" loppuvan. Kuulin tämän sanonnan äskettäin, eli kertakäyttöä ovat varsinkin puolisot ja monet muutkin asiat, elämä tuhoutuu.
Joku tuntuu puhuvan että rakkaus loppui, en usko edes henkilön tietävän mitä rakkaus on jos noin sanoo, aito rakkaus yrittää ja tekee kaikkensa perheen eteen.
Tilatkaa aika sinne terapiaan ja onhan tuo netin kautta oleva nimettömänä toimiva palveleva nettikin, kirjoita sinne pahaa oloasia, vastaavat sinulle muutmassa päivässä, heti vastauksiahan ei näin vaativassa asiassa ole olemassakaan. Tarvittaessa ohjaavat ihan kasvokkain olevaan jutteluun.
Tämän nyt uskoisi olevan monelle aika matala kynnys, toimivat yhdessä tuon seurakunnan toiminnan kanssa.
Kirjoita ihmeessä tuonne palvelevaan nettiin, et siinä mitään häviä, eikä kukaan todellakaan näe sinua, nimeäsikään ei tiedetä. Tee se heti.
Laitan tähän osoitteen, joten kirjoita se ensimmäinen viesti.
https://www.verkkoauttaminen.fi/palvelevanetti
Näin se monesti on..
Tuntuu että naiset vaan odottavat meiltä miehiltä mahdottomia..monesti parempi lopputulos olisi jos osallistuisivat myös itse.
Nykyään tuntuu että aikaa käytetään mieluummin vaan netissä Facebookissa tai sitten vaan istutaan päivät telkkaria katsellen..ja ihmetellään kun mies ei jaksa hieroa hartioita..aina se vaan haluaa seksiä.
Omalta kohdalta on myös kokemusta "prinsessanaisesta". Yrittäjänä pitää raataa 7pv viikossa ja haukkumiset saa kotona yheisen ajan vähyydestä. Mitä ihmettä nämä nirppanokat ajattelee? Kevyttä elämää ja ystävät "sopottavat" korvaan ja neuvovat parhaansa mukaan, mistä narusta milloinkin vedetään.
Heitin sen leikin kesken, onneksi oli avioehto, ettei mennyt työpaikka, yritys ja omakotitalo alta. Prinsessan ystävät vaan eivät avioehdosta tienneet ja neuvoivat kiristämään lasten tapaamisista ja arvioivat valmiiksi paljonko erossa tulisi saamaan.
Siitä se huuto ja itku jatkui, onneksi siitä,on jo 10 vuotta ja elämä on paremmalla mallilla joka suhteessa. Lapsetkin täysi-ikäisiä.
Happo, sanopp eukolleis että hankki itselleen töitä. Kun molemmat tuo pöperövä pöytään ja osallistuu muutenkin kotitöihin ja lastenhoitoon, niin jää ylmääräistä aikoo jota sitten voipi viettää yhressä. Eihä siitä mittään tuu jos toinen vain maakkoop kotona ja toinen vaan tekköö töitä.
"Kummallisia" naisia tuntuu olevan. - Itse hoidin työn, lapset, kodin, vanhemmatkin elätin perheen mutta miestä kiinnosti enemmän ns. työmatkoilla koheltaminen eikä kyllä kotona hellapoliisi odottanut, kaukana siitä, yhteisiä juttuja. Yritys oli jo alta hävinnyt. Venyin ja ymmärsin, vanhempikin mies tarvii vapautta mutta juominen vei. - Nyt nyhjään itsekseni, auttelen syrjäytyvää jälkipolvea ja venytän penniä. Rouvien pari-iltoihin en enää kelpaa (vaara???), en mammakerhoihin enkä äijänköllyköille kuin hätävaraksi jonon päähän. Harvat harrastus- ja juttukaverit ovat nuorempaa sukupolvea, outoa on mutta meneehän se näinkin.
Tein ratkaisuni, mies ei terapiaan halua ja minä en näe muuta ratkaisua kun erota. Pistin asunnon hakuun ja eron vireille.
En suosittele tota seurakunnan terapiaa. Apua kannattaa etsiä muualta. Tosin yleensä sitä apua haetaan ihan liian myöhään, kun ollaan jo siinä tilanteessa, että ei pystytä puhumaan, ei tunneta enää sitä omaa puolisoa eikä hänen ajatusmaailmaa, kaikki on yhtä väärinymmärrystä ja ei ole enää mitään yhteistä.
Eron merkit näkyy yleensä jo paljon ennen kuin apua lähdetään hakemaan.
-Ei olaa enää kinnostuneita miten puolisolla menee
-Molemmat elää vain sitä omaa elämää, ei järjestetä yhteistä aikaa
-Seksi hiipuu(liittyy yleensä siihen että suhteessa on jo muutkin asiat huonosti)
-Ei puhuta asioista, ei edes arkipäiväisistä asioista
-Ei huomioida puolisoa enää
-Viihdytään töissä enemmän kuin kotona, tai muuten kodin ulkopuolella
-Voidaan fyysisesti ja henkisesti huonosti ( voi olla vatsakipuja, unettomuutta, painonnousua tai -laskua yms.)
Hakekaa parit ajoissa apua ongelmiinne, ne ei häviä itsetään!
Kuten huomaatte, näitä neuvojia riittää, mutta niitä asiallisia ja oikeita ei.
Miten voikin olla, että näin tärkeän asian eteen ei yhteiskunta tee mitään. Tarvittaisiin todella "matalan kynnyksen paikkoja, joissa on täydellinen vaitiolo velvollisuus siitä, keitä siellä on käynyt ja millaisia ovat heidän asiansa olleet. Siellä täytyy olla todella asiaan koulutettuja ja asiallisia terapeutteja, joiden avulla voi saada apua sanoisin elämän tärkeimpiin kysymyksiin.
Yhteiskunnan puolelta kokisin tällaisten paikkojen olemassaolon hyvin tärkeänä, sillä eikö ole parempi antaa apua siinä vaiheessa, kun se saattaisi vielä auttaa, kuin että elämä todella hajoaa. Siinä sitten yhteiskunnan taholta joudutaan jakamaan sitä apua monelle taholle, mahdollisesti kummallekin eronneelle puolisolle, lapsille. PItääkö lapset vielä ehkä sijoittaa, kun vanhemmat eivät edes pysty avusta huolimatta heistä huolehtimaan.
Kannattaisi laskea yhteen, mitä maksaa lapsen sijoittaminen vuosikausiksi, vanhemmille maksettavat tuet ja etuudet ja se mitä maksaa vaikka yhden tällaisen pisteen perustaminen. Järkeä näihin touhuihin.
hei, katso www.puhumisenpaikka.fi-sivusto, joka on yksityisen parisuhdeterapeutin tarjoama palvelu.
Käräjäoikeus on oikea osoite .turha maksaa vielä siitä jos on jo mennyttä,miks ees mennä naimisiin ku alle 10 vuotta ja peli pelattu.ei jää ku ne viisi silitysrautaa ja armoton vitutus.ja lapset joutuu kärsimään syyttä.kulissia on turha pitää se kuluttaa jos ei muuta ni parhaat vuodet.tavarat jakoon ja kohti uusia seikkailua.kaunis talo ja velkanen auto ei elämää tee.mutta rakkaus ja lihan ilot,siinä oiva paketti ilman sitoumuksia.
Puhumisen Paikka, Mikkeli. Asiantuntevaa ja ammattitaitoista. Kokemusta on :)
En lähde neuvomaan ketään! koska tilanteet on varmaan niin monenlaisia. Mutta kirjoittajan kysymykseen ”löytyykö Mikkelistä hyvää avioliittoneuvojaa”, vastaan kokemuksesta.
Meillä oli muutama vuosi sitten paha aviokriisi. Se tuli kuin puun takaa. Kolmas henkilö. Etsimme ammattilaista. Itse asiassa isäntä oli se, joka otti ensi askeleet tälle parisuhteen selvittäjä-sovittelijalle. Ja kokonaisuuden kannalta se todella kannatti. En tiedä oltaisko vielä tässä muuten. Me käytiin sekä yksin että yhtä aikaa. Ehkä n. 10 kertaa yhteensä. Tässä terapiassa joutui aikuisen oikeasti miettimään, kuka se pahis oikeastaan onkaan, ja myös sitä, miten yhteiselämän jatkaminen (jota molemmat halusimme) kannattasi meidän tapauksessa järjestää. Paljon muutakin (miehenä ja naisena) olemisesta intiimielämän sektorilla ja lapsiperheen arjesta saatiin häiriöttömälle pramille. Ei se helppoa ollut, mutta vaivan arvoista!
Ja mitä kuluihin tulee, meillä on (valitettavasti) palanut rahaa loppuviikon illanistujaisissa (ulkona) takseineen aina enemmän kuin terapeutti-Timpan tapaamiskerralla. Valintakysymys!
Koska me pääsimme yli tässä kriisissämme juurikin oikean, luotettavan ja kokeneen kanssa, voin/voimme suositella tällä suunnalla Suomea toimivaa Timon Työnohjaus ja Terapiaa (TTT) www.timojuutinen.fi.
Olemme myös olleet TTT:n ohjauksessa. Ilman tätä terapiaa tuskin olisimme mieheni kanssa yhdessä ja tämän seurauksena osa lapsistamme olisi huostaanotettu. Terapian aikana olemme joutuneet miettimään ja vastaamaan kysymyksiin, jotka ovat vuosien saatossa jääneet sanomatta. Myös mieheni joutui vastaamaan hänelle esitettyihin kysymyksiin. Ja hänen mielipiteitään kuunneltiin ja arvostettiin. Terapeutti ei tuominnut tekemisiämme vaan kuunteli ja syvensi keskustelua oikeaan suuntaan.
Minulla ja miehelläni on ollut onni matkassa, koska olemme osuneet Timon tielle juuri viimeisellä hetkellä (meidän kannaltamme).
Seurakunta varmaan ok ja yksityiset samoin, kunhan joku aukaisisi kanssanne umpisolmuja.
Timo on rauhallinen ja luotettava. Todellinen ammattilainen
alallaan. Tiedän tämän. Kokemusta vuosien (4) ajalta, ex-aviokumppanin
lasten eri vaiheista. Voin varmana suositella Mikkelissä ja
Etelä-Savossa vaikuttavaa Timon Työnohjaus ja Terapiaa.
Kannattaa muistaa, että myös pariterapiasta voi saada Kela-korvausta eli jos hakeutuu yksityiselle Kelan palvelutuottajien listalta löytyvälle pariterapeutille, Kela korvaa osan kustannuksista. Asiaan tarvitaan kuitenkin lääkärin B-lausunto. Ammattitaitoisia pariterapeutteja kannattaa kuitenkin etsiä joka tapauksessa tuolta Kelan palvelutuottajista, vaikka ei Kela-koravusta hakisikaan. Itse suosittelisin Anna Partti-Hämäläistä.