Lapsen oikeus saada toimeentulotukea.

VALITUS:

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle VALITUS 13.2.2014

Asianomistaja N.N.
Asiamies ja prosessiosoite "Petu"

VALITUS
N:n hallinto-oikeus on aiemmassa päätöksessään todennut, että lapselle joka ei asu kotona vaan opiskelee ja asuu yksin tulee tehdä oma toimeentulotukilaskelma. Nyt annetussa päätöksessä oikeus katsookin, että lapsella ei ole oikeutta omaan laskelmaan. Tämä uusi tulkinta rikkoo lapsen oikeuksia, myös perusoikeuksia, ja on siten jopa perustuslain vastainen. (Perustuslain 6.3§, 19§, 22§).
N:n kunnan sosiaalilautakunta on aikoinaan käsitellyt oikaisuvaatimukset. Missään vaiheessa kunta ei ole väittänyt, että toimeentulotukihakemus olisi elokuun osalta tehty myöhässä. Ottaen huomioon laki säädettyjen määräaikain laskemisesta ja laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (10.1§). Liite: Elo-ja-Syyskuun_Haop-N_hakemus, osoittaa, että elokuun hakemus on ollut viranomaisen käsiteltävissä 1.9.2014, eli säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain 5§:n mukaisesti elokuuta koskeva hakemus on siten toimitettu N:n sosiaalitoimelle ajoissa, ja sosiaalitoimi on sen käsitellyt. Hallinto-oikeuden päätelmä ja päätös siitä, että elokuun hakemusta ei olisi pitänyt käsitellä on siten virheellinen ja lain vastainen. Tältä osin tämä oikeudenkäynti on aiheutunut selkeästä oikeusviranomaisen virheestä ja siitä vaaditaan oikeudenkäyntikulukorvauksena N:n hallinto-oikeutta maksamaan 65 euroa viivästyskorkoineen.
N:n hallinto-oikeus ei ole mitenkään perustellut miksi se katsoo, että N.N:lle olisi voitu jättää aiemmasta linjauksesta poiketen toimeentulotukilaskelma nyt tekemättä – vaikka laki turvaa jokaiselle oikeuden riittävään toimeentuloloon, myös alaikäiselle lapselle.
Asiassa ei ole esitetty mitään näyttöä tai selvitystä siitä, että N.N. olisi saanut elatuksen vanhemmiltaan. Todellisuudessa tilanne on ollut jopa sellainen, että N:n äiti N.B. on elatussopimuksen nojalla maksanut N.N:lle vain noin 60 euroa kuukaudessa, eikä N.N. ole ollut tietoinen mahdollisuudesta saada elatustukea KELAsta. Isältään N.N. ei ole saanut lainkaan elatusta. N.N. on siten joutunut tulemaan toimeen inhimillistä kohtuutta heikommin – joskin sittemmin, eli joulukuussa 2013 asia on sosiaalitoimen taholta N.N:lle selvitetty ja hän on elatustukea hakenut ja saanut sitä takautuvasti tammikuussa 2014 noin 800 euroa. Tuohon saakka N.N:n todellisina tuloina ovat olleet: opintotuki, asumistuki, ja äidin maksama elatusapu.
Kuten hallinto-oikeus päätöksessään toteaa: ”toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta välttämätön toimeentulo.” Hallinto-oikeuden aiempi kanta turvaakin lapsen toimeentulon mutta uuden päätöksen ristiriitainen kanta jonka mukaan alaikäiselle yksin asuvalle lapselle ei tarvitse tehdä toimeentulotukilaskelmaa ei sitä turvaa. Valituksenalainen päätös on ristiriidassa myös aiemmassa käsittelyssa mainittujen KHO:n päätösten, kuten mm. 28.11.2001/2975, jossa todetaan: ”Laskelmaa laadittaessa oli otettava huomioon hänen vanhempiensa elatusvelvollisuus vain siltä osin kuin vanhemmat ovat tosiasiassa avustaneet häntä.”, sekä KHO:2011:94, jossa todetaan mm.: ”…vanhemmilla ei voitu katsoa olleen sellaisia tuloja tai varoja, joista toimeentulotuki voitaisiin periä takaisin…”.
Ottaen huomioon valituskirjelmästä ilmenevät seikat voidaan todeta mm.:
- N.N:n elokuun hakemus on saapunut ajoissa
- Elo- ja syyskuuta 2013 koskeva hallinto-oikeuden päätös on ristiriidassa aiemmin annetun päätöksen kanssa – lapsella on oikeus saada toimeentulotukilaskelma.
- N.N:n mahdollisuutta saada elatus vanhemmiltaan ei ole selvitetty.
- N.N:n toimeentulo elo- ja syyskuussa 2013 ollut alle ihmisarvoisen elämän minimin.
Kaikki asiassa esitetty huomioon ottaen korkeimman hallinto-oikeuden tulee kumota hallinto-oikeuden päätös ja asia on palautettava lainmukaisen toimeentulotukilaskelman tekemiseksi N:n sosiaalitoimelle. Tätä tukee sekin, että N.N:n isän muutettua pois N:n kunnasta vuoden 2013 lopulla, on N.N:lle tehty kuukausittain oma laskelma jossa hänen perusosanaan on tuosta lukien otettu huomioon yksin asuvan aikuisen perusosa STM:n tulkintaohjeen mukaisesti.
Oikeudenkäyntikuluvaatimus:
N:n hallinto-oikeus pitää velvoittaa päätöksen ilmeisen lainvastaisuuden osalta maksamaan valituskirjelmässä esitetyn mukainen oikeudenkäyntikulukorvaus.
N:n sosiaalilautakunta tulee velvoittaa maksamaan viivästyskorkoineen aiemmin esitettyjen vaatimusten mukaiset oikeudenkäyntikulut sekä oikeudenkäyntikuluina korkeimmassa hallinto-oikeudessa kaksi (2,00) euroa.
Oikeudenkäyntikuluvaatimusten määrässä on otettu huomioon, että tämän oikeudenkäynnin perimmäinen syy on N:n hallinto-oikeuden käsittämätön päätelmä siitä, että valitus elokuun osalta olisi tehty myöhässä, sekä hallinto-oikeuden päätös poiketa aiemmasta lapsen oikeudet ihmisarvoiseen elämään turvaavasta oikeuskäytännöstä.