Talvilomaviikko ja melkein kaikki lasten kaverit tuntuvat matkustavan isovanhemmille lomailemaan tai hoitoon. Paitsi meidän perhe, tai meidän lapset.
Tulee tosi surullinen olo lasten ja omasta puolesta, meillä kun vanhemmilleni tai puolison vanhemmille ei ole tullut edes mieleen että nyt on joku talvilomaviikko!
Aiempina vuosina vinkkasin siitä, mutta koskaan ei tuntunut olevan mitään kiinnostusta nähdä silloin tai ottaa töistä lomaa sille viikolle. Sillä mentaliteetilla tuntuvat menevän että "Ei kai nyt herranjestas sitä lomaviikkoa mihinkään lastenlasten hyysäämiseen tuhlata!!!"
Silloin kun isovanhemmat itse ovat lomalla, he matkustavat jonnekin.
Silloin kun heille sopii että menemme käymään kylässä (eivät halua tulla meille), ovat varmistaneet moneen kertaan etukäteen etteivät sitten halua hoitaa lapsia pätkääkään, siis meidän vanhempien paikalla olessakaan, vaan me vanhemmat hoidamme kaiken lapsiin liittyvän askareen. Isovanhemmilla kun kuulemma on oikeus nauttia lapsenlapsista, ei enää kantaa heihin liittyviä velvollisuuksia. Ja vanhemmilla kuulemma on velvollisuus viedä lapsiaan säännöllisesti näytille isovanhempia tapaamaan.
Jokaisella on vapaus tehdä elämässään mitä haluaa, enkä välttämättä edes sitä hoitopaikkaa itke, mutta sitä että jotkut ihmiset vaan on niin itsekeskeisiä että heidän oma elämänsä on se ainut joka heille merkkaa missään määrin tai tuntuu edes mahtuvan sinne omaan tajuntaan.
Perhe on minulle tosi tärkeä ja arvostan meidän perheen yhdessä viettämää aikaa. Olen jo tottunut siihen että ilman tukiverkostoa tässä mennään.
Mutta loma-aikoina en voi mitään sille että sattuu sisimpään tosi pahasti se että me olemme miehen kanssa täysin kaksin maailmassa mitä tulee lapsiimme.
Isovanhemmat ovat vaan jotain puolivieraita tätejä ja setiä lapsille.
Kai tähän "isovanhemmattomuuteen" tottuu aikaa myöten ja osaa unohtaa koko asian ja hakea muunlaisia vaihtoehtoja...
Miten te muut syystä tahi toisesta "vanhemmattomat" tai "isovanhemmattomat" vietätte lomia perheen kanssa?
Aina vaan jotain etelän rantalomareissuja ja huvipuistoja ja puuhamaita ym ym? Tai jos te saatte sovittua kyläilyn isovanhemmille niin miten "kestätte" sen "lapsenlapsista ilon ottamisen" kun ei toiseen suuntaan mitään, tai kun oma aikuinen lapsikaan ei tunnu kiinnostavan pätkääkään? Yritän välttää itsekkyyttä ja harmin tunteita tästä, mutta ihminen minäkin sentään vaan...
Tulee tosi surullinen olo lasten ja omasta puolesta, meillä kun vanhemmilleni tai puolison vanhemmille ei ole tullut edes mieleen että nyt on joku talvilomaviikko!
Aiempina vuosina vinkkasin siitä, mutta koskaan ei tuntunut olevan mitään kiinnostusta nähdä silloin tai ottaa töistä lomaa sille viikolle. Sillä mentaliteetilla tuntuvat menevän että "Ei kai nyt herranjestas sitä lomaviikkoa mihinkään lastenlasten hyysäämiseen tuhlata!!!"
Silloin kun isovanhemmat itse ovat lomalla, he matkustavat jonnekin.
Silloin kun heille sopii että menemme käymään kylässä (eivät halua tulla meille), ovat varmistaneet moneen kertaan etukäteen etteivät sitten halua hoitaa lapsia pätkääkään, siis meidän vanhempien paikalla olessakaan, vaan me vanhemmat hoidamme kaiken lapsiin liittyvän askareen. Isovanhemmilla kun kuulemma on oikeus nauttia lapsenlapsista, ei enää kantaa heihin liittyviä velvollisuuksia. Ja vanhemmilla kuulemma on velvollisuus viedä lapsiaan säännöllisesti näytille isovanhempia tapaamaan.
Jokaisella on vapaus tehdä elämässään mitä haluaa, enkä välttämättä edes sitä hoitopaikkaa itke, mutta sitä että jotkut ihmiset vaan on niin itsekeskeisiä että heidän oma elämänsä on se ainut joka heille merkkaa missään määrin tai tuntuu edes mahtuvan sinne omaan tajuntaan.
Perhe on minulle tosi tärkeä ja arvostan meidän perheen yhdessä viettämää aikaa. Olen jo tottunut siihen että ilman tukiverkostoa tässä mennään.
Mutta loma-aikoina en voi mitään sille että sattuu sisimpään tosi pahasti se että me olemme miehen kanssa täysin kaksin maailmassa mitä tulee lapsiimme.
Isovanhemmat ovat vaan jotain puolivieraita tätejä ja setiä lapsille.
Kai tähän "isovanhemmattomuuteen" tottuu aikaa myöten ja osaa unohtaa koko asian ja hakea muunlaisia vaihtoehtoja...
Miten te muut syystä tahi toisesta "vanhemmattomat" tai "isovanhemmattomat" vietätte lomia perheen kanssa?
Aina vaan jotain etelän rantalomareissuja ja huvipuistoja ja puuhamaita ym ym? Tai jos te saatte sovittua kyläilyn isovanhemmille niin miten "kestätte" sen "lapsenlapsista ilon ottamisen" kun ei toiseen suuntaan mitään, tai kun oma aikuinen lapsikaan ei tunnu kiinnostavan pätkääkään? Yritän välttää itsekkyyttä ja harmin tunteita tästä, mutta ihminen minäkin sentään vaan...
Vastaukset 116
Vanhimmat
Hetkinen, hehän ovat sinun lapsiasi ja sinun tehtäväsi on huolehtia heistä, ei sinun vanhempiesi. Meillä ei ole koskaan ollut sen kuntoisia isovanhempia, että heille olisi voinut lapset viedä. He ovat olleet aina mukanamme ja sillä on menty.
Nyt lapset ovat jo niin isoja, että voivat jäädä päineenkin hetkeksi ja vanhemmat sisarukset huolehtivat nuoremmista joskus
Tuota olisikohan niin, että sinä olet se itsekäs tässä tilanteessa, haluat vanhempiesi ottavan sinun lapset lomilla huolekseen, että saat sitä omaa aikaa. Ota ja kanna vastuusi lapsistasi, olethan itse ne miehesi kanssa halunnut vai käskikö vanhempasi hankkia lapsia heille ?
En haikaile hoitopaikkaa.
Vaan sitä että olisivat lasten kanssa kun perheenä ollaan siellä yhdessä = vanhemmat paikalla.
esim.
auttaisi syömisessä = istuisi vieressä ja vähän avittaisi tarvittaessa,
auttaisi lasta pukemaan/riisumaan ulkovaatteet = tekisi arkisia juttuja lasten kanssa,
jos tulee vessahätä, auttaisi lasta jos sattuu olemaan vieressä
opettaisi vaikka virkkaamista/leipomista/ruoanlaittoa siinä sivussa kun/jos tekee niitä että lapsi pääsisi mukaan tekemään asioita isovanhemman kanssa.
Enkä tarkoita että näitä kaikkia vaan ihan että jotain joskus, jotain muuta vaikka toisella kertaa.
Että olisi lapsen kanssa aidosti, eikä niin että lapsi on kuin joku paikalle kärrättävä näyttelyesine jota ihastellaan ja jonka kanssa leikitään hetki ja sitten heti kun tulee joku ongelma/sotku/täytettävä perustarve, eskaloidaan tilanne välittömästi vanhemmalle ja peräydytään takavasemmalle.
Minulla on täysi 100% vastuu ollut aina lapsistani, on aina ollut. Ei hätää. En marise täällä sitä.
Marisen sitä ettei minulla ole vanhempia, ei aidosti välittäviä vanhempia. Marisen sitä ettei lapsilla ole sellaisia isovanhempia jotka ovat heistä aidon kiinnostuneita, jotka tuntisivat lapseni.
Ja tarkemmin ajatellen, kyllä, vanhempani ja toisen puolenkin isovanhemmat nimenomaan patistivat minua hankkimaan lapsia, koska niin kuuluu heidän mielestään elämässä tehdä, ja koska he sanoivat että ovat aina haaveilleet lapsenlapsista ja haluavat heitä kovasti, joten minun olisi hyvä alkaa lapsia hankkia kun kerran mieskin on vierellä.
Että juu sanoivat että hankitko lapsia heitä ajatellen. Mutta en silti koe että heidän pitäisi hoitaa, tai mitenkään kantaa vastuuta lapsistani, tietystikään.
No mutta turha täällä on kyllä kirjoitella aitojen neuvojen toivossa, ihmisillä kun tulee niin helposti täällä esiin mustavalkoinen ajattelutapa - joskus itsellänikin vaikka muuten en ole ollenkaan joko-tai-ihminen vaan aika vapaamielinen ja suvaitsevainen - ja ehkä itsekin tuli kirjoitettua aika kärkevästi kun harmittaa koko asia aivan sanoinkuvaamattomasti.
Mutta olipa ihana silti purkaa tuntoja. Kiitos teille silti vastauksista, vaikka ehkä oma tilanne ei välitykään täällä siten että voisi saada asiaa jotenkin auttavia tai eteen päin vieviä kannanottoja.
Vielä tarkennuksena. Vaikka sattuisinkin olemaan niin kieroutunut että haaveilisin hoidattavani lapseni omilla vanhemmillani, tiedän ettei sellaista tulisi tapahtumaan ikinä koskaan missään tilanteessa.
Ennemmin lapsilla olisi edessä orpokoti tai sijaisvanhemmat kuin että omat vanhempani ottaisivat heidät hoteisiinsa jos jostain syystä eivät voisi olla kotona.
On hyvä kuitenkin itse tiedostaa missä mennään, eli että olen miehen kanssa ihan omillaan mitä lapsiin tulee. Se on ihan ok.
Mutta välillä tulee suru siitä etteivät lapset tunne omia juuriaan siinä mielessä että heillä olisi muitakin läheisiä, välittäviä aikuisia lähellään. Onneksi sentään harrastusten, kavereiden ja heidän äitiensä ja isiensä kautta on jonkun verran läheisiä aikuisiakin tuttavapiirissä. :)
Käy sääliksi lapsianne. Heillä on lapsellinen, keskenkasvuinen äiti. Marisija, joo ihan oikea Itku-Iita. Ole onnellinen, että vanhempasi ovat elossa ja lapsesi terveitä. Kyllä se elämä sinuakin vielä opettaa, oliko marinaan aihetta silloin, kun kaikki oli vielä hyvin.
Miten olet ajatellut itse isovanhempana toimia,et kai miiloinkaan laita tikkua ristiin lastenlastesi takia,kun olet jo omasi hoitanut.Juuri viikonloppuna minulla oli omat lapsenlapset ja avopuolison lapsenlapset viikonloppukylässä samalla kertaa koko sakki,kuusi lasta.Tämä ei ole ollenkaan yleistä,mutta sattuivat nyt tulemaan samaan aikaan.Ja,hässäkästä huolimatta,täytyy sanoa että nautin niistä pienistä ihmisistä.
Etköhän nyt liioittele, eihän isovanhemmat kuitenkaan kieltäydy lapsenlapsiaan näkemästä. He ilmeisesti leikkivätkin heidän kanssaan jne. Omien juurien tunteminen ei varmaan ole kiinni siitä syöttääkö tai pukeeko isovanhemmat lapsia. Mutta muu yhdessä tekeminen, esim. kalastaminen, käsityöt, leipominen, askartelu tms. on toinen juttu. Voisithan vaikka ehdottaa, että opettaisitko lastani virkkaamaan, kun en oikein itse osaa. Tai opettaisitko lapselleni sen sinun herkullisen marjapiirakan teon.
Eräs lähisukulaiseni on aivan onneton lasten kanssa, eihän koskaan osallistu varsinaiseen lasten hoitoon, jos tulee joku ongelma tai sotku niin ihan varmaan menee sormi suuhun tai poistuu takavasemmalle. En jättäisi pienen lapsen kanssa yksin edes viideksi minuutiksi. Hän kuitenkin pitää lapsestamme ja lapsi hänestä. Lapsen kanssa voi olla monin tavoin. Kyllä minä ja lapsen isä hoidamme ne lapsen perustarpeet, syöttämiset, vaipan vaihdot, pukemiset ja muut.
Muista yksi asia eli kun vanhenpanne rupeavat apua tarvitsemaan niin silloin toteatte suoraan etette lomia rupea tuhlaamaan vanhyksien auttamiseen ja jos tulee sanomista niin kerrotte että ette tekään koskaan lapsen lapsia hoitaneen ja nyt kuitataan se juttu eli ttulkaa toimeen keskenänne tai pyytäkää apu paikkakunna sossusta.
Ei taida hissi sinulla nousta tänään ihan ylös asti, vaikka melko usein kirjoituksesi ovat olleet paremmin mietittyjä?
Kyllä se niin on etttä metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan ja asia menee niin että palvelus palveluksesta ja se siitä. Itsellä omat vanhemapani hoitvat joskus lastamme kun oli pieni mutta naiseni äiti ei korvaansa lotkauttanut ja lapsi huomasi aika nopeasti kun aksvoi että häntä ei siellä kaivattu eikä haluunut siellä isompana vieraillakkaan ja se siitä.
No, mutta hyvä mek, onhan avaajan vanhemmat HÄNET hoitanut ja kasvattanut. Miksi moista vaihtokauppaa tarvitsisi tehdä lastenlasten hoidosta vs. isovanhempien auttamisesta? Isovanhempien luona voi talvilomalla vierailla perheenä, ei lapsia tarvitse sinne hoitoon jättää. :O
Minä ainakin autan vanhempiani siksi, että rakastan heitä. Hoidan lapsemme puolisoni kanssa itse, koska nautimme heidän seurastaan talvilomallamme. En mistään hinnasta luopuisi mielelläni tästä yhteisestä ajasta perheemme kanssa!
Sinun "naisesi" on ikävä kyllä tunnevammainen, jollei välitä äidistään. Ehkä hänen äidillään on myös tuo sama vamma - kenties? Toivottavasti lapsistanne tulee silti empaattisia ihmisiä.
:D Tämä oli nauruhermoja kutkuttava kommentti.
Vaikealta tuntuu kuvitella että pystyisin olemaan noin kylmä kenenkään ihmisen suhteen. Mutta kyllä täytyy myöntää että kuulostaa kiehtovalta vaihtoehdolta ihan jo siinä mielessä että olisi hauska kerrankin nähdä omien vanhempien leukojen loksahtavan kun luulen että he ovat - ainakin viime vuosiin saakka - laskeneet sen päälle että muuttavat sitten meidän luoksemme asumaan vanhuuden päiviksi.
Tämä tuntui joskus olevan itselle jopa jonkunlainen vaihtoehto, kunnes tajusin että minua nyt jo yritetään viilata linssiin niin paljon kuin mahdollista, manipuloida, hyödyntää ja käyttää hyväksi avun tarjoamisessa, viihdykkeenä keskustelun muodossa silloin kun vanhempiani huvittaa nähdä ja lastenlapsien ihastelun muodossa samoin silloin kun heitä huvittaa.
Tämä siis vastauksena "mek":lle.
Onneksi omat isovanhempamme ovat olleet empaattisia ja rakastavia. He ovat halunneet ottaa lapsenlapsia luokseen. Ihan halunneet heitä sinne.
Ovat viettäneet heidän kanssa aikaa, käyneet kylpylässä, huvipuistossa jne.
Eikä tämä tarkoita sitä että lapsia mitenkään "hoidatettaisiin" heillä, vaan he haluavat olla osa lastenlastensa elämää.
Siitä on ollut suuri apu, aina ei saanut lomaa koulujen lomien aikaan (taaperoikä oli helpompi, päiväkodista voi olla hyvin pois) ja kesäloma on pitkä. Lapsenlapset saivat olla mummuloissa osan lomastaan, niin pystyi sitten pitämään puolison kanssa yhtäaikaa lomaa, jolloin tehtiin koko perheenä juttuja.
vierailimme tietenkin myös koko perheenä mummoloissa, ei vain niin että lapset vietiin sinne.
Toinen mummola oli maatila ja toinen kaupunki mummola. Nyt kun lapset ovat jo isompia, käyvät yhä mummoloissa.
Itse ajattelen niin, jos joskus olen mummo, haluan olla tiivis osa lastenlasteni elämää ja helpottaa osaltani lasteni elämää.
Minusta kylläkin naisen äiti on tunnevammainen, kun ei välitä lapsenlapsistaan. Välittääköhän edes lapsestaan?
Juuri tuossa on se avaajan pointti. Sinä autat vanhempiasi, koska rakastat heitä. Sinä hoidat lapsesi mielelläsi, koska viihdyt heidän seurassaan. Näinhän se menee. Mitä sitten on pääteltävissä isovanhemmista, jotka eivät halua auttaa ja hoitaa? Ilman muuta se, että he eivät rakasta ja viihdy lastenlasten seurassa. Eli he eivät välitä. Vaikka kuinka väittäisi rakastavansa ja välittävänsä, sitä on mahdotonta uskoa, jos se ei näy missään.
Meillä on aloittajan kanssa sama ongelma. Käymme molemmat töissä ja vaikka pääsääntöisesti pyrimme pitämään lomamme eri aikoihin (mikä muuten tarkoittaa, että yhteisiä lomia ei ole ja parisuhdeaika jää niin olemattomiin, ettei sitäkään ole) mutta siltikään kaikille lasten lomille ei riitä meillä vapaata. Tälläkin viikolla lapset ovat keskenään kotona. Olisi mahtavaa, jos heillä olisi tunne, että isovanhemmat välittävät ja haluavat olla heidän kanssaan. Sitä tunnetta isovanhemmat eivät heille suo.
Et voi tietää, missä kunnossa olet silloin, kun tai jos sinusta joskus tulee mummo. Turha tehdä suunnitelmia. Voi olla että et pysty "helpotttaa osaltasi lastesi elämää", vaan he joutuvat auttamaan sinua jokapäiväisessä elämässäsi.
Oletteko te AINA välittäneet vanhemmistanne ja rakastaneet vanhempianne vai ovatko he olleet teille etäisiä? Oliko murrosikäisenä vaikeat suhteet vanhempiin? Olitteko lapsena mummojen hoivissa "enemmän kuin laki salli"?
Ei mikään muutu simsalabim, kun lapsia syntyy. Sukulaisuussuhteet ja välittäminen on rakentunut jo vuosia aikaisemmin.
Itse olen isovanhempi, ja olen hoitanut lapsenlapsiani silloin kun heidän päivähoitajansa on ollut estynyt tai lomalla.
Jonkun kerran olivat sairaina hoidossamme, kun ei voitu viedä muiden lasten joukkoon tartuttamaan.
Niistä ajoista on vuosia.
Kuvitteleeko joku nuori perhe, joka työllistää isovanhempia muutaman vuoden, että isovanhemmat 20 v kuluttua näihin hoitoihin viitaten alkaisi vaatia lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan vastavuoroisesti päivähoitoa tms. hoivaa, kun ikä alkaa painaa?
Itse en voisi kuvitellakaan, että kun pyydän esim. vävyä leikkaamaan nurmikkoni, että liittäisin pyyntööni huomautuksen, että aikoinaan hoivasin hänen kaksivuotiastaan viikonlopun sinä ja sinä vuonna, joten hän on nyt velvollinen auttamaan minua.
Kaikkein viimeisimmäksi rupeaisin vaatimaan lapsieni perheitä lomillaan avukseni, sillä kyllä tiedän, kuinka kiivasta elämää nykypäivän työssäolo vaatii. Olemme itse eläneet huomattavasti yksinkertaisimmissa työyhteisöissä, ilman YT-neuvottelujen ja lomautusten pelkoja.
Nuo "mek" in antamat neuvot eivät varmastikaan toteudu yhdessäkään perheessä, jolleivat välit muutenkin ole tulehtuneet.
On helppo heittää tuollaiset neuvot, mutta olisiko "mek" itse valmis torjumaan ikäihmiset kostoksi vuosien takaisista asioista?
Minun vanhempani kyllä hoitivat lastamme kun kylässä oltiin ja joskus kusuikin että jos men lähdemme baariin niin sopiiko ja se siitä. Kerrän naiseni äivillä lapsemme oli päiväunilla ja heräili ja vähän äänteli ja hänen äitinsä samoi että lapsi itkee niin minä sanavömiinan miehenenä totesin ett menisit kattomaan mikä on hätänä ja ei emennyt ja aika nopeasti lähdettiin kotiin kun ei naiseni äitiä kiinnostanut tyttärensä lapsi ja se siitä.
Mek nyt vetää joskus ihan alta riman.
Sinunhan sitä olis kuulunut mennä katsomaan, kun olet lapsen ISÄ, ei mummon, jos sinä kerran olit paikalla, olet ääliö ja ,voit myös opetella kirjoittamaan oikein.
Meidän lapsilla oli isovanhemmat, kun lapset oli pienempiä. Ei kuitenkaan koskaan tullut mieleenikään, että olisin vienyt muksuni vanhempieni hoidettavaksi. Ajattelin aina, että minun vanhempani ovat lapsensa ja oman päivätyönsä aikoinaan hoitaneet ja nyt he olivat ansainneet "oman" elämänsä. Heillä oli oikeus nauttia siitä,että olivat lapsensa hoitaneet aikuisiksi.
Tarkoititko tosiaan, että isovanhempien pitäisi ottaa omat lomansa silloin, kun sinun lapsillasi on lomaa?? Että he käyttävät lomansa siihen, että hoitavat sinun lapsiasi?? Ei herranen aika..nyt järki käteen.
sanonut että lasten täytyisi hoitoon mennä talvilomaviikolla vaan ettei toisia kiinnosta edes silloin nähdä.Jos on normaali ihminen ja vanhempi niin ei silloin lapsi tai lapsenlapset tunnu taakalta vaan iloiselta asialta.Ei kai vanhemmuus lopu vanhana ja aleta vain nauttimaan omasta navasta,silloinhan lapsia ei olisi koskaan pitänyt tehdä.
Tämä asia ei kyllä vaan mene perille vaan puolustajia löytyy,tekevät varmaan omille lapsilleen saman aikanaan..
Hais sie iloisesti huilu. Tämä sama avaaja laulaa useilla avauksilla tätä samaa virttä. En tosiaan ihmettele, ettei hänen perhettään kaivata kylään.
Tää on kyllä ihan eka avaus minulta.
Mutta ongelma on sitten varmaan aika yleinen... Pitääpä lueskella, kiitos vinkistä. :D
Joskus mietin että on kyllä ihmisillä hirveä elämä ja työpaikat kun siitä pitää koko eläkeikä toipua ja levätä, silläkin kustannuksella että tietää että läheiset kärsii (mikäli pääsee sieltä omasta navasta pois siksi aikaa että huomaa). Ehkä se elämä on ollut niin omanapaista silloin perheen pyörityksen ja työnteon aikanakin ettei ole ehtinyt huomata että maailma pyörii ympärillä ja on unohtanut nauttia elämästä ja maailman kauneudesta. Voi hukattuja ihmisiä!
"hoidatteko" te lapsenne aikuisiksi? Minä olen sitä mieltä että kun lapset asuvat kotona, se on elämäni parasta aikaa. En minä odota että pääsen heistä eroon kun muuttavat pois. Se elämähän on tässä, lasten kanssa, toivon mukaan vielä sittenkin kun ovat pois kotoa muuttaneet. Onhan sitä elämässä muutakin, mutta ei kyllä mikään vie voittoa omista lapsista.
Tätä en jaksa uskoa. Että KOSKAAN EI EDES TULLUT MIELEEN, että isovanhemmat olisivat joskus hoitaneet lapsenlapsiaan. Jos näin väittää, niin varmasti valehtelee.
Ja varsin kummallisia ovat isovanhemmatkin jotka EIVÄT KOSKAAN halua olla lastenlastensa kanssa, ilman näiden vanhempia.
Tunnevammainen ja kylmä suku.
Ja omista lastenlapsista.
"Ei kuitenkaan koskaan tullut mieleenikään, että olisin vienyt muksuni vanhempieni hoidettavaksi."
Olisiko sitten tullut, jollei isovanhemmat olisi koskaan heitä ottaneet ilman kysymistä?
Mieti oikeasti sitä tilannetta, ettei teillä miehesi kanssa olisi koskaan ollut omaa yhteistä aikaa. Joitain asioita pitää vaan niin itsestään selvänä ettei tajua muiden tilannetta.
Itse olisin joskus tarvinnut isovanhempien apua, mutten sitä saanut. Joskus olisi ollut kiva viedä lapset edes lääkäriin menon ajaksi hoitoon, mutta eihän se käynyt. Veljen lapsia kyllä ehdittiin hoitaa...
Enkä ole ollut veljeäni huonompi lapsi, päinvastoin. Itse asiassa veli alkoi käydä vanhemmillamme vasta sen jälkeen kun heidän lapsilleen tarvittiin hoitajaa.
Enkä ole ollut vailla varsinaista hoitopaikkaa, vaan meillä on lomat vietetty perheenä.
Oma lapsi on oma lapsi, lapsenlapsi on vain lapsenlapsi. Lapsenlapsella on oma äiti ja isä.
Ajattele nyt, kun on 4 omaa lasta ja 10 lastenlasta tai 5 omaa lasta ja 15 lastenlasta. Ei lapsenlapsesta saa samaa fiilistä kuin omasta lapsesta. Lastenlasten suhteen täytyy yrittää olla yhtä tasapuolinen, kuin on omien lastensa suhteen. Siinä on mummi ja vaari helisemässä. :D
Voi herranaen aika sentään.Voin aivan mainiosti esim.kesälomastani nipsaista yhden viikon ta muutaman päivän lapsenlapsia varten,se on meidän aikaa.Mikä siinä on niin kummallista?
Ei siihen kukaan pakota,mutta lapseni ovat aina lapsiani ja heidän
jlälkeläisensä ovat tätä sukupolvien ketjua ja minulle hyvin tärkeitä ja rakkaita.Omasta mielestäni on jopa hiukan itsekästä sekin,että ajattelisin vain omaa napaani ja jätän ne pikkuiset huomiotta.
Kyllä ne omat lastenlapset ovat myös äärettömän rakkaita ja tärkeitä, olis sitten 4 tai 15. Rakkaus on siitä hupaisa asia, että mitä enemmän sitä jakaa sitä enemmän sitä riittää.
Olen aivan eri mieltä tuosta etteikö lapsenlapsesta saisi sama fiilistä kuin omasta.
Päinvastoin se fiilis on kaksinkertainen!
Luepa tuolta yhden 9 lapsne mummon kirjoitus asiasta.
http://www.viipaleita.net/blog/satu/2006/01/03/lapsenlapsi
Äitini hoiti aikoinaan liki kymmenlapsisen lauman, niin ei todellakaan tullut mieleeni viedä muksuja äidilleni hoitoon! Jos joskus tarvin hoitoapua, niin otin sitä muualta. Usko vaan tämä, sillä se on ihan totta.
Tuohon blogiin en klikkaa. Blogien mainostamiseen on suomi24:llä oma osastonsa.
Mä en ole koskaan vienyt lapsia hoitoon isovanhemmille. Tosin lapsen isovanhemmat välillä soittaa ja hakee lapsen heille (tai pyytää että tuon ja katoan samantien).
Minä en siis ajatellut että lapsen isovanhemmat olisi lapsen hoitajia yms. ei tullut mieleenkään että he hoitaisi minun lapsen minun puiolesta! Kaikki mummolakyläilyt ilman minua on isovanhemmista lähtöisin, HE HALUAVAT lapsenlapsensa kylään minä en heiltä sitä odota tai vaadi.
Käymme yhdessä kyllä kylässä usein isovanhemmilla. Useammin kutsun isovanhemmat meille mutta silloin teen kaikki hoidolliset asiat itse. Eli syötän, puen, pesen, vaihan vaipan ymsyms. Isovanhemmat aa vain olla ja tulla valmiiseen ruokapöytään syömään.
Olet todella häiriintynyt ihminen, nimimerkki "Itku- IIta". Kateuttasi sinä todennäköisesti Suomi24:ssa levittelet ja vääristelet muiden asioita. En usko, että yhdenkään oikeasti pikkulapsen äiti kirjoittaisi tuolla tyylillä, mollaten omaa perhettään ja koko sukuaan internetin julkisella keskustelupalstalla. Voi kai se sitten niinkin olla, että ihan oikeasti joillakin ihmisillä ei mitään muuta tekemistä ole, kuin urkkia kaikenmaailman somessa muiden asioita. Toivottavasti kukaan fiksu ei ole erehtynyt sinua some-kaveriksi ottamaan, kun vaikutat tekstin perusteella suorastaan tikahtuvan pahansuopuuteen ja kateuteen... Olen varma, että just tollaset ovat aktiivisina urkkimassa myös somessakin, jotka täällä Suomi24:ssa kiusaa nettikeskusteluissa. Kontrollifriikkiys on aina nettikiusantekijöiden keskeinen juttu - heidän pitää olla aina siellä, missä saavat tietää muiden yksityisasioista.
Ja uteliaisuus ei koskaan ole ollut positiivinen asia, jos sellainen liittyy esimerkiksi tyystin puolituttujen perhe-elämään tai yksityisasioihin pahansuovassa mielessä. Sä siis olet jostakin saanut vihiä, että joku ihminen suree sitä, ettei isovanhempien kanssa ole mahdollisuutta lapsilla viettää riittävästi yhteistä aikaa? Ja tulit pilkkaamaan sitä ihmistä ja hänen perhettään tänne Suomi24:n, tekaistulla jutulla? Niinkö? Aika ala-arvoista, että miten vähän sinä tuntemattomien isovanhempia arvostat. Oletko todellisuudessa sittenkin kade niille isovanhemmille, paitsi että et pidä ihmisestä, jota avauksessasi haukut?
Mulla ainakaan jos yksikään mun tuntemani kirjoittaisi isovanhempi-ikäisistä tai toisten perheistä bullshittiä nettiin, en haluaisi olla missään tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa. Muutenkin sairasta, että kun teillä kerran näkyy olevan kovasti aikaa ja eritoten energiaa roikkua netissä, että käytätte nettiä viattomien ihmisten kiusaamiseen.
Halveksuttavin ihmistyyppi olisi ehkä joku kateellinen huuhkaja, joka kyttää puolituttujensa elämää "somessa" uteliaisuuttaan ja kateuksissaan. Asuin lapsuuteni pikkupaikkakunnalla ja siellä kyllä totuin siihen, että ehkä kasvokkain puhutaan hyvää, mutta selän takana pelkkää p*skaa, ja on suorastaan epämiellyttävän koominen havainto, että internetin nimettömät nämä keskustelupalstat ovat nyt sellaisten ihmisten mellastuskenttä.
Sinulle ei kuulu muiden perhe-asiat. En suuremmin yllättyisi, jos olisit sama tyyppi, joka tuli tässä ketjussa eri nimimerkillä minua haukkumaan vainoharhaiseksi, kun en ihan uskonut, että tuo aloitus olisi vilpitön ja hyvässä tahdossa laadittu. Mutta kun en ole nörtti, en edes pystyisi selvittämään, että kuinka monta kirjoittajaa tässäkin ketjussa on ollut. Joku sekopää kuitenkin tässä Suomi24:ssa on, jolla on pakkomielle leimata minua hulluksi.
Sinua - mikä lienetkin- ei tarvita nettiin kirjoittamaan. Et tuota netille mitään hyvää. Ole kiitos kirjoittamatta nettiin mitään, niin on yksi häirikkö vähemmän. Kiitos.
Kurjaa jos näin on miten kirjoitit. Harvakseltaan tätä palstaa kurkkailen ja osui nyt tämä aiemmin kirjoittamani aloitus silmiin niin tulin lueskelemaan kun oli tullut lisää vastauksia.
Aloitus on ihan aito kylläkin, ja kyllä ihan omasta elämästä. Aika kärkevää tekstiä, myönnän mutta asia sapetti ja sapettaa edelleen. Mutta näillä mennään.
Eikö tämä ole nimettömänä mielen purkamiseen ja mielipiteiden ja ehkä neuvojenkin kysymiseen tarkoitettu palsta?
Sitä varten vain tänne kirjoitin, en pahoittaakseni kenenkään mieltä. Jos haluaisin pahoittaa jonkun mielen, riittäisi että soittaisin vanhemmilleni ja kertoisin puhelimessa kuinka paljon itkettää koko sotku, jota yleisesti nimitetään lapsi-vanhempi-suhteeksi.
Kannattaa hyväksyä että isovanhempia on monenlaisia, samoin meitä aikuisia. Annoin itselleni luvan kerrankin heittäytyä itku-iitaksi koska todellisessa elämässä sitä ei voi tehdä vaan täytyy vain toimia ja ajatella kuin järkevä aikuinen. Hengittää syvään, kerätä päättäväisyytensä siitä että kyllä tämä tästä ja ajatella ja tehdä elämässä niitä asioita ja olla niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa on mukava olla. Ja yrittää unohtaa huonot suhteet omiin vanhempiin ja sen ettei lapsilla varsinaisia isovanhempia olekaan.
Noin minäkin varmasti tekisin, jos joskus tulevaisuudessa on lapsenlapsia ja olisin terve.
Nyt on toki turha jossitella vielä, kun en tiedä vieä, että onko mahdollisesti tulevat lapsenlapseni luonamme hyvin viihtyviä ja missä kunnossa on puolisoni ja tarviiko hän mahdollisesti tuolloin paljon aikaani. Onko lapsenlapset niin terveitä, että heidät voi jättää iäkkäämmän ihmisen hoitoon. On ADHD:tä, kehitysvammaisuutta, neurologisia sairauksia yms.
Tästäpä päästäänkiin siihen aasin siltaan, että ottakaa huomioon, että isovanhempia on erilaisissa elämän tilanteissa. Kaikilla ei varmasti ole mahdollisuutta riipaista kesälomasta edes sitä muutamaa päivää. Myös niitä lapsenlapsia on hyvin erilaisia.
Me olemme vanhempina itse pitäneet lomaa töistä silloin, kun lapsilla on talvilomaviikko.
Mihin TE, avaaja puolisoinesi säästätte omat vuosilomanne?
Minä olen kotona. Joten minulla ei käytännössä ole lomia. Kun mies on lomalla, olen minäkin lomalla. Mies ottaisi talvilomaviikon vapaaksi tänä(kin) vuonna jos saisi mutta töissä pitää kiirettä. Kun me puolisoni kanssa olemme molemmat kotona (mies lomalla) niin silloin mennään niihin matkoille, puuhamaihin, huvipuistoihin, ym. ym. ym. ja ollaan keskenään perheen kesken.
Joskus tulee ajatelleeksi, että voisihan sitä aikaa eri tavoinkin viettää. Ja itse olen ollut mm. lapsuuden kesinä ollut mummolassa ihan yksin (mummo hoiti minua yksin kun mies oli kuollut) ja äiti sai omaa aikaa. Usein oli serkutkin samaan aikaan ja mummo hoiti useampaa lasta samaan aikaan, ja nautti siitä. Ei tarvitse olla niin, mutta jos edes jotain, ettei ihan koiranäyttelyyn verrattava tilanne ole isovanhemmilla vierailu. ;)
Ehkäpä olen sydämeltäni italialainen. :D Läheiset välit lapsiin, vanhempiin, isovanhempiin, jne. iästä riippumatta pitkässä ketjussa. Kaikki auttavat kaikkia, mutta antavat jokaisen perheen "kukkia" omanlaisenaan.
Niinhän Italiassa kaikista sukulaisista puhutaan la famigliana (=perheenä), kun taas suomessa on perhe ja sitten on suku.
Hyvä te! Mutta jokakerta ja aina siihen asiaan ei voi itse vaikuttaa. Työpaikoilla kun tuppaa olemaan muitakin ihmisiä, joiden mielipiteet on otettava huomioon.
Jos isovanhemmat ovat vielä työelämässä, on aivan järkeenkäypää, että hekin haluavat pitää omat lomansa ihan vain lomana, eikä kotiäitityttärensä perhettä passaten täysihoitolaisina!
Oletko ajatellut, oletko lapsinesi ollut aiemmissa kylävierailuissa heille liikaa taakaksi? Kun seuraavan kerran menet kylään, hoida itse lapsesi pukemiset, ruokailut ym. mutta anna lasten viettää vain leikkiaikaa isovanhempien kanssa.
Osallistu ruuanlaittoon, siivoukseen, tiskaa ja tee niitä samoja kotitöitä, joita tekisit kotona ollessasikin. Älä mene lapsiesi kanssa "lomailemaan" isovanhemmille. Näin toimien, uskon että sinuun lapsinesi suhtaudutaan paremmin.
Ihan oikeasti kyllä sinä Itku-Iita voisit kastoa peiliin. Sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka raskasta on olla työelämässä, kun voimat käy vähiin, tulee iän tuomaa huonounisuutta ja ei enää pärjää fyysisesti eikä henkisesti samaan tapaan kuin nuoremmat työtoverit.
Italiassa mammat hoivaavat ja passaavat 30-vuotiaita aikamiespoikiaan, mutta he eivät olekaan koskaan olleet työelämässä. Heidän miehillään on alle 20-vuotias rakastajatar, joka opiskelee ja elää ukkomiehen siivellä saaden lahjoja ja huomionosoituksia. Sellaistako Sinä toivot suomalaiseen perhe-elämään? :D
vain peiliin! En kyllä usko millään että elämä ja työ on niin kamalaa,rankkaa ja uuvuttavaa ettei oma lapsi tai lapsenlapset kiinnosta.Miten tuollaisen ihmisen energia riittää edes omaan puolisoon tai ystäviin..Ehkä se rankkuus tuleekin siitä omasta narisevasta ja negatiivisesta ajatusmaailmasta..Näitä en jaksa narisijoita riittää työpaikoilla ja kummasti ylityölistaan kyseisten "en jaksa mitään" ihmisten nimet ilmestyy ekana..
Onneksi en ole työpaikassa, jossa loman ottamien koulun lomien aikaan ei onnistuisi, vaan pikemminkin tyossämme on juuri päinvastoin. Meillä suositellaan olevan lomalla koulun lomien aikaan. Ammatinvalintakysymys siis. Meillä muutenkin päätöset tehdään sillälailla, mikä on lapsille ja perheelle eduksi. :)
Eiköhän tämä avaaja ole tämän ketjun pahin narisija?
Kuten sanottu...hyvä te, te olette tosi onnekkaita.
Nyky suomessa ei niin vaan enään vaihdella töitä. Ja valita loma-ajankohtia itse. Meillä on kiertävä lomalista.
Ja silti pidän myöskin itseäni ihmisenä jolle on perhe etusijalla. Vaikken jokaista hiihtolomaa voikkaan olla itse lomalla.
Pitänee mennä työkkäriin ja alkaa katsella työmaata missä saa olla kesälomalla 2,5kk, syyslomalla viikon, joululomalla viikon ja hiihtolomalla viikon. Annas vinkki?
En ole opettaja, jos niin luulit. :)
Olen työpaikassa, jossa ei onneksi ihan jokaisella työntekijällä ole kouluikäisiä lapsia, joten lomat ovat hienosti sovittavissa.
En usko, että olen edes niin hirveän onnekas. Avaaja kotiäitinä taitaa olla minua onnekkaampi, mutta marisee ja itkee silti. Hän vaikuttaa ihmiseltä, jolle mikään ei riitä. :D
Tänä vuona puoliso pitää lomaa "hiihtolomaviikon", koska minä lomailin syyslomalla.
En luullutkaan niin. En edes miettinyt mikä ammattisi mahtaisi olla.Vaan nuo ovat "koulun lomien ajat" ja sanoit että työpaikkasi haluaakin teidän olevan lomalla kun kouluistakin on lomia.
"Olen työpaikassa, jossa ei onneksi ihan jokaisella työntekijällä ole kouluikäisiä lapsia, joten lomat ovat hienosti sovittavissa" = tarkoittaako tämä sitä että, teidän työmaalla lapselliset saavat valita ensin loma-aikansa ja valita aina samat viikot lomaa, kuin koululaisilla, ja lapsettomat (tai jo isot lapset) saavat ne viikot mitkä jää jäljelle?
Entäpä jos isovanhemmat haluavat viikot jolloin lapsenlapsilla lomaa, tai joku muuten vaan haluaa syys- tai hiihtolomanviikon? Lapselliset työntekijät ovat siis etuoikeutettuja teillä? Minusta ei kuulosta reilulta.
Monella työmaalla nämä koululaisten vanhemmat jyräävät vuodesta toiseen lomalistoilla.
Meillä on aina voitu sopia lomat, eikä niistä tule riitaa. Meillä on todella reilu meininki. Olin pitkään ainoa, jolla oli koululaisia, joten sain koulujen loma-ajat pidettyä lomaa, mikä on työssämme hiljaisinta aikaakin. Nyt toki, kun työyhteisössämme on isovanhempia, he vuorostaan saavat pitää koulujen loma-aikoja, jos heillä on napsahtanut nakki hoitaa lapsenlapsia vuosilomallaan. :)
ihminen edes haluaisi lomansa juuri koulujen loma-aikaan..siis nimenomaan talvilomansa.
Joo en mä ainakaan halua, joka paikka on täynnä lapsiperheitä (olen kyllä kuullut, että joku jopa on halunnut kiusallaan pitää lomansa silloin). Mutta kesäloma on eri asia. Moni haluaa pitää esim. heinäkuun lomaa. Ja koulut ja useimmat päiväkodit on silloin kiinni. Päiväkodeissa on kyllä päivystäviä päiväkoteja, mutta ihan pientä lasta ei haluaisi laittaa outoon paikkaan, vieraiden lasten ja aikuisten joukkoon. Ymmärrän molempia sekä lapsellisia ja lapsettomia. Ehkä kiertävä loma systeemi olisi hyvä tai että lapsellinen saisi pitää edes viikon tai kaksi heinäkuussa.
Tiedän miltä tuo tuntuu. En halua lastenhoitajaa tai rahaa. Haluaisin, että äitini soittaisi joskus ja kyselisi lasten kuulumisia tai laittaisi vaikka syntymäpäiväkortin. Ennen ajoimme sinne noin kerran kuussa pariksi tunniksi, mutta tuntui, että emme olleet oikeasti tervetulleita, vaikka äiti niin halusi. Olo käyntien jälkeen oli ahdistunut ja surullinen. Viimeisin raskauteni oli hankala ja en saanut ajaa autoa, joten käynnit jäivät välistä. Äiti ei kuitenkaan soittanut. Päätin etten ota yhteyttä, koska olen ainoa joka näkee vaivaa. Soittoa ei kuulunut. Todennäköisesti tämän vuoksi siskonikaan ei pidä minuun yhteyttä. Kaduttaa, että hän on vanhimman lapseni kummi.
Olen menettänyt lähisukuni ilman minkäänlaista riitelyä. Mieheni äiti on kuollut ja isä sairastaa altzhaimeria. Käymme hänen luonaan, mutta ei se ole sama asia, koska hänelle emme ole läheisiä, vaan tuntemattomia ihmisiä jotka käyvät hänen luonaan (hän ei muista meitä).
Kuulostaa tosi surulliselta. :(
Siis eikö äitisi soittanut koskaan että miksi ette enää käy vai tiesikö hän vaikeasta raskaudestasi? Eikö ole ihmetellyt nyt senkään jälkeen miksette käy?
Kuulostaa vähän samanlaiselta toimintatavalta kuin omilla vanhemmillani on ristiriitatilanteissa ja oikeastaan muutenkin. Olen jaksanut tähän asti yrittää keskustella asioista, mutta vanhemmat vaan suuttuvat siitä, jolloin olen lakaissut ristiriidat "maton alle", jolloin vanhempani ovat jatkaneet kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja välimme ovat palautuneet näennäisen hyviksi. Kunnes on taas tullut jotain mistä ei saa puhua. Tulee siitä tunnelmasta vähän ankea... Ja sitten kun on ne kaikki vaatimukset päälle.
Mutta ihmisiä kun on niin monenlaisia, toiset vaan aina ovat tyytymättömiä ja jollain tavalla "vaativat" toista antamaan huomiota, arvonantoa, rakkautta, jne... vaikka eivät itse sitä samalla tavalla anna. Ja jos ei enää jaksa yksipuolista "palvontaa" ja hyväksyntää suorittaa niin katkaisevat sitten välit äkkiseltään ihan kokonaan. Pelkään että meillä välit ovat katkeamassa kun en enää samalla tavalla jaksa "pokkuroida" vanhempien mieliksi, nyt kun on sen verran omaa perhettäkin että tekemistä riittää tarpeiksi asti.
Voimia sinulle, toivottavasti sinulla on läheisiä ystäviä tms. muita läheisiä oman miehesi lisäksi joihin tukeutua. Mitä jos kokeilisit soittaa kuitenkin siskollesi? Tai sittenhän se ehkä selviäisi, haluaako hän kuitenkin olla tekemisissä. Jos sisko pelkää että olet suuttunut hänelle jostain eikä halua häiritä jos et itse halua lähentyä? Ehkä sisko osaisi selventää tilannetta äidinkin osalta... Vaikka hankalaahan se on omaan äitiin lähentyä jos äiti ei itse ole aktiivisesti missään tekemisissä...
Minä en ole ollut suvun/ perheeni suosikki koskaan eikä se lasten tekokaan olisi asiaa muuttanut. Jos vanhemmilla on suosikki niin millään konstilla ei se asia muutu niin ettei sen takia kannata lapsia tehdä että asema muuttuisi.
Kannattaa keskittyä iloitsemaan niistä asioista mitä on eikä surra sitä mitä ei ole eikä voi saavuttaa. Jos ei ole tärkeä suvulleen niin on jollekkin muulle. Iloitse siitä että olet lapsillesi ja miehellesi tärkeä. Paljon näyttää nykyään olevan ihmisiä joilla ei ole yhtäkään läheistä jolle olisi tärkeä.
Äiti tiesi, etten pysty ajamaan ja on alusta alkaen tiennyt ettei miehelläni ole korttia. mieheni ei saisi myöskään ajaa, vaikka kortti olisikin, koska epilepsia ei pysy kurissa sitä vaadittua vuotta.
Jotenkin tähän on alkanut tottua. Olen miettinyt syytä, mutta sekin alkaa olemaan ohi. Täytyy olla onnellinen tästä omasta perheestä joka on, ja parista hyvästä ystävästä jotka minulla on. :)
Voimia sinullekin .
Kiitos :)
Unohda että on mitään talvi ja kesälomia. Älä vertaa muihin. Minäkään en ole lomaillut viimeiseen kymmeneen vuoteen yhtään yötä ollen pois kotoa. Lapsenne siitä kohta kasvaa ja pääsette viettämään laatuaikaa.
Vanhempasi nyt nauttii elämästä kun ei ole enään kiinni omissa lapsissa. Ennen ei ollut isovanhemmilla varaa matkustella eikä siihen oltu totuttu. Pitäisikö vanhempien uhrata omat lomansa lasten kaitsemiseen? Kylläpä on itsekästä ajattelua.
Kuule, sinä ITSEKÄS VALITTAJA, minä ole yksin lasten kanssa, sinulla on miehesi.
Mepäs vietetäänkin ihana talviloma uiden kylpylässä lasten kanssa, ei siihen miehiä/isovanhempia tarvita. Miksi ihmeessä antaisin kultaiset lapsukaiseni jonkun toisen kanssa nauttimaan sitten sitä laatuaikaa? Mielummin nautin siitä itse.
No mä en taas käsitä sitä, että kun ne aikuiset näkevät normiarkena lapsiaan tosi vähän kun käyvät töissä, niin eikös silloin juuri lomalla haluaisi olla oman perheensä kanssa? Itse ainakin haluan viettää lomani perheen kanssa! Toki välillä otetaan miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa, esim. pari-kolme kertaa vuodessa lapset ovat mummolassa yhden yön ja menemme hotelliin rentoutumaan, mutta noin yleisesti ottaen, haluan aina talvilomat viettää perheeni kanssa ja lapset odottavat milloin vanhemmilla on aikaa heille. Ei isovanhempien ole velvollisuus hoitaa lapsenlapsia, mutta toki se on kivaa (ja vapaaehtoista) jos haluavat ja on aikaa. Oma äitini mielellään auttaa tarvittaessa, mieheni vanhemmat ovat vähän erilaisia, he haluavat mennä ja matkustaa ja hoitavat mahd. vähän, mutta kukin tavallaan.
tässä se pointti tuli: "toki välillä otetaan miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa, esim. pari-kolme kertaa vuodessa lapset ovat mummolassa yhden yön ja menemme hotelliin rentoutumaan..."
Kun meillä ei ole sitä yhtä yötä kahdenkeskistä aikaa. Koskaan.
Kyllä minäkin haluan viettää lomat perheen kanssa, viikonloppuakin odotan että ollaan koko perhe yhdessä. Mutta kun se on joka ikinen loma, joka ikinen lomapäivä, joka ikinen viikonloppu kun ollaan perheen kanssa. Varmaan mieli on kevyt kun välillä pääsee tuulettumaan ja on lähes mahdoton ymmärtää sellaisia, joilla tällaista mahdollisuutta ei ole, että miltä tuntuu.
Kun olen saanut välillä vähän omaa aikaa kodin ulkopuolella ilman lapsia kun mies katsoo heidän peräänsä, olo on todella kuin uudistunut. Ei siksi etten välittäisi lapsista. He ovat mieheni lisäksi tärkein asia elämässäni ja tässä maailmassa minulle! Mutta jokaiselle tekee välillä hyvää saada olla jossain muuallakin, hetken, ajatella ja tehdä muita juttuja kuin lapsiin ja perheeseen liittyviä. On sen jälkeen parempi vanhempi lapsilleen kaiken lisäksi. Ainakin itse huomaan selvän eron jaksamisessa ja iloisuudessa tällaisen jälkeen. Tasapainoa tarvitaan kaikessa, tässäkin. Nainen ei lakkaa olemasta nainen ja vaimo sen jälkeen kun tulee äidiksi.
Minä en varmasti osaa lukea tai sitten minulla on jotenkin puolueellinen tulkinta, mutta en ymmärrä alottajan viestiä typeräksi narinaksi, haluksi hoidattaa lapsiaan isovanhemmilla jne. mistä häntä tässä ketjussa syytetään...
Sinänsä ymmärrän ajatuksesi siitä, että varsinkin, jos kyseessä ovat vähän isommat lapset, hekin ehkä haluaisivat mennä mummolaan loma-ajalla ja olisi ihana, että isovanhemmat TUNTISIVAT oikeasti lapset, eivätkä he olisi vain jotain etäisiä "tuttuja". En yhdistä tätä ajatusta siihen, että itku-iita haluaisi hoidattaa lapsensa isovanhemmilla ja loikoilla itse kotona/lomareissulla/baarissa. Sekin tietysti olisi varmasti joskus ihan kivaa :D
Kyllä minusta oli ihana lapsena loma-aikoina päästä vierailemaan mummulaan, tekemään juttuja mummun kanssa kaksin ja oppia tuntemaan hänet. Valitettavasti se ei vain nykyään ole ihan itsestään selvyys kaikille, että suvun välillä olisi läheiset siteet. Osalla etäisyydet on pitkät, toisilla välit on huonot, mutta onnekkaita ovat he, joiden isovanhemmat/ muut sukulaiset ovat tekemisissä toistensa kanssa paljon ja auttavat edes hädän tullen.
Luit ehkä avauksen ja Itku-Iitan jatkokommentit huonosti. 1. Ei hän ollut jättämässä lapsia hoitoon. 2. Haluaa hoitoapua syöttämiseen (lapset pieniä?), pukemiseen ym. 3. Kokee isovanhemmat vieraiksi lapsilleen.
Voisiko johtua siitä, etä samaiset isovanhemmat ovat hoidattaneet tämän Itku-Iitansa mummolla ja samanlaisesta mummolahoidostako hän haaveilee myös nyt omille lapsilleen? Että he "hiukan2 vieraantuvat omasta äidistä ja isästä?
Ehkä isovanhemmat ovat sen verran fiksuja, että ymmärtävät tehneensä virheen, eivätkä halua samaa omille lapsenlapsilleen?
Jos Itku-Iita nyt nauttisi tästä tilanteesta, että hän ja hänen miehensä ovat heidän lapsilleen tärkeimmät ihmiset maailmassa. Ei ole mitenkään harvinaista, että isovanhemmat jäävät etäisemmiksi. Ei kaikilla ole edes sen kuntoisia isovanhempia, että he jaksaisivat puuhastella lasten kanssa. Lapsia tällöin vain käytetään "näytillä" isovanhempien luona, eikä siinä ole mitään väärää.
Tämä avaus kuulostaa niin tutulta. Joko tämä on suomi24-vakiokirjoittajalta tai avaaja on jo ainakin toista kertaa asialla.
ihminen olisi joku hirviö kun haluaa omien vanhempien olevan edelleen osa omaa elämää ja lastensa elämää.Eihän ihminen olisi ihminen ellei tuollainen asia välillä surettaisi.Totta tietenkin myös se ettei asiaa kannata murehtia joka päivä kellon ympäri vaan pitää keskittyä elämän hyviin puoliin.
En vaan millään,en sitten millään tajua miksi aloittajasta tuli kamala ihminen niin monen silmissä,Tekeekö toisten ihmisten kaipaaminen kamalaksi vai mikä?
Luulen, ettei tämä tytär ole koskaan ollut vanhemmilleen läheinen. Hänhän kertoo (muistaakseni) olleensa isovanhemmallaan hoidossa.
Luulisi, että asia olisi jo hänen kohdallaan loppuun käsitelty. Jos ei kiinnosta ei kiinnosta - puolin ja toisin. Myöhäistä se on räpistellä kun kakat on housuissa siinä vaiheessa kun lapsia syntyy. Voi, nythän nämä jäävätkin vaille mummu-hoitoa, kun välit äidin ja isän vanhempiin eivät olekaan olleet koskaan kunnossa.
Jos avaajalla on aspergerin oireyhtymä tällaiset asiat saavat suhteettoman suuret mittasuhteet. Samoin monelle kotiäitiys on sudenkuoppa, jolloin on aikaa tehdä kärpäsestä härkänen, kun oma elämänpiiri on supistunut pikkuriikkiseksi. Kun avaaja palaa työelämään (jos hänellä työpaikka on), hän ehkä alkaa ymmärtämään paremmin työssäkäyviä vanhempiaan ja heidän tarvettaan lomaan.
Ovathan ne avaajan vanhemmat osa elämää, vaikka heillä olisikin juuri talvilomaviikolle omiakin suunnitelmia! Eikö tuo talvilomaviikko olekin juuri parasta mahdollista sesonkia matkailuun: joko pohjoiseen tai riittävän kauas etelään? Tiedän monia työelämässä olevia keski-ikäisiä, jotka suuntaavat tuolloin Lappiin hiihtämään. Hekö eivät saa enää niin tehdä, kun heille tulee lapsenlapsia? Jos he näin tekevät, tuleeko heistä silloin kamalia ihmisiä?
Koska avaaja vaikuttaa aika vaativalta ihmissuhteissaan, niin toivottavasti hän on itse ollut vanhemmilleen aina täydellisen hyvä tytär: rakastava, empaattinen, anteeksiantava, auttavainen, sosiaalinen ja pelkkää päivänsädettä. :)
Onko se liikaa vaadittu, että välittää.
Jos avaajalla olisi aspergerin oireyhtymä, niin vanhemmat olisivat pistäneet välit poikki koska häpeävät liikaa. Niin kävi minullekin. Onneksi ei tarvitse nähdä enää.
Se että vanhempasi katkaisi sinuun välit häpeillen aspergerin syndroomaasi voi hyvinkin olla vain sinun "harhaluulosi". Todennäköisesti he katkaisivat välit sinuun, koska olit HANKALA asperger-ihminen. Alituiseen tyytymätön, itsekeskeinen ja empatiakyvytön, kunten tämä avaaja. He eivät vain yksinkertaisieti jaksaneet enää.
Tai sitten vanhemmat olivat pikkusieluisia hienostelijoita, joille lapsen erillaisuus oli häpeä. He eivät jaksaneet moista häpeää enää.
Ps. Tunnetko montakin asperger ihmistä? Minun poikani ei vastaa kuvaustasi millään lailla, mutta ehkä kirjoituksestasi päätellen sinä oletkin se empatikyvytön...
Minä ymmärrän hyvin aloittajaa.
Olen itse isoäiti ja myönnän suoraan, että sydämeni murtuisi elleivät ainakin kaikki ne lapsenlapsista (heitä on yhteensä 9 kpl), joiden vanhemmilla ei ole samaan aikaan loma (ja silloin ehkä suunnitteilla jokin perheretki tms.) tulisi mummilaan hiihtolomalla.
Ihan kaikki ovat kuitenkin tänä vuonna tulossa. Ensin ne, joilla on loma aiemmin kuin täällä meillä. Ja sen jälkeen ne, joilla on loma samaan aikaan kuin meillä, lähtevät meidän (ja nuorimpien lastemme) kanssa Rukalle viikoksi.
Olen hyvin onnekas isoäiti, jolle on siunaantunut lapset, jotka sallivat lastenlasten "tulla tyköni".
Onko avaaja sinun lapsesi vapaan kasvatuksen hedelmiä? Jospa isovanhemmat eivät vain tässä vaiheessa elämää oiken jaksa heitä? Toivottavasti, kun taaperot kasvavat, "vanhukset" jaksavat heitä paremmin.
Ymmärrän täysin tunteesi. Itsekin haluaisin, että lapseni elämään kuuluisi muitakin aikuisia/läheisiä kuin minä ja mieheni. Omat vanhempani ovat kuolleet eikä mieheni vanhempia vain kiinnosta.
Etsikää seurakunnan avulla varamummia ja-vaaria. Kyllä oikeasti lapsille on rikastuttavaa saada tutustua myös vanhemman polven ihmisiin. Asiat järjestyvät kun niitä päätt'ää järjestää.
Meillä on hyvät isovanhemmat, mutta en ole koskaan edes ajatellut jättää lapsiani heidän vaivoikseen, jos en ole itse mukana. Lomat olemme aina viettäneet koko perheenä, ja onhan myös mukavaa ottaa lapsetkin mukaan lomille.
Miksi lapsenne ovat mielestänne isovanhemmilleen "vaivoiksi"?
Ovatko jotenkin erityisen vaativia tai vastenmielisiä?
Omat lapsenlapseni ovat ILO!
Jospa tossa on sellainen kysymys kenties, että se on vähän eri asia, onko "mummo" 40-vuotias, vaiko lähestyykö 80. ikävuotta... Nuorina synnyttäneillä pikkulapsilla voi oikeasti olla vaikka 40-vuotias mummo, mutta niin ei ole kaikilla, ja jospa tuo kirjoittaja puhui siitä, ettei halua lapsiaan vanhusten vaivoiksi lomilla hoidetttaviksi? Vaiko olenko väärässä?
Vaikuttaa sairaalta, että joku puhuu isovanhemmista vastenmielisinä... Mikäs sun oma ikäsi on, onko hädintuskin 50-vuotta (veikkaan niin..)? Sulla ei ole tainnut suurta kunnioitusta vanhempia ikäpolvia kohtaan syntyä, vaiko miten on asia ja olenko väärässä?
Eläkeikä on mulla vielä kaukana, eikä ole lapsiakaan, mutta eiköhän se ole aika päivänselvää, että kenelle tahansa iäkkäälle vilkkaiden lasten kaitseminen päivätolkulla voi olla raskasta ja fyysinen ponnistus, kun se voi joskus olla sitä nuorellekin, ja puhun nyt sellaisista isovanmepi-ikäisistä, niinkuin minä miellän isovanhempi-ikäiset ihmiset. Itse olin kerran viikon vahtimassa yhdenkin rakkaan läheiseni vilkkaita lapsia, ja vaikka heistä kovasti pidänkin, olin täysin puhki sen viikon jälkeen - ja minä olen nuori.
Riippuu varmaan isovanehmpi-ikäisten iästä, että miten isovanhemmat jaksavat lapsenlapsia kaitsea, tuskin missään tavallisissa perheissä välittämisen puutteesta. Ja yhä en usko hetkeäkään, että aloituksella joku olisi tarkoittanut mitään muuta, kuin mollata... Ehkä teidän IQ on sitten minua korkeampi tai jotakin, kun pystytte suhtatumaan ala-arvoiseen mollaamiseen suvaitsevaisesti, kun minä en pysty.;)
Mä olen kyllä onnellinen, että kun minä synnyin, vanhemmat oli jo sen ikäisiä, että ne pystyi jotenkin sivistämäänkin minua ja niillä oli vakaa asema työlämässä. Ei mulla mitään nuoria perheitäkään vastaan tietysti ole ja yksilöllistä kaikki se, että miten kukin pystyy elinikäiseen perhecvastuuseen jos perheen perustaa, mutta kun muistan miten naivi ja täysi lapsi itse olin esimerkiksi 20-vuotiaana, olen onnellinen, etten syntynyt ainakaan sellaiseen perheeseen, joskin kukin tavallaan. Kai ne osaa 20-vuotiaatkin geometrian läksytehtävät opettaa lapsilleen ja toimia "auktoriteetteina".
Vähän jos saisi kunnioitusta iäkkäitä kohtaan, kiitos!
Mitähän noihin tässä julkisessa Suomi24:ssa nähtäviin ilkeämielisiin juorujuttuihin (vaikka keskustelu nimetöntä onkin) mahtaa sanoa yksityisyydensuoja - kysyy ihan vain vilpittömästi lukija? Anteeksi nyt vaan, jos olen väärässä, mutta minä en usko, että olet vilpitön kirjoittaja.
Kuulostaa todella omituiselta arvomaailmalta, että jos kukaan aikuinen ihminen missään olettaisi, että isovanhempi-ikäisten ensisijaisella vastuulla olisi yhteydenpitovelvollisuus lapsenlapsiinsa, eikä toisin päin. Tai saatika hoitovastuu lapsenlapsista. Jos mikään tuossa kirjoittamassasi pitää paikkansa, niin ilmeisesti kun oletat että isovanhempi-ikäisten pitäisi tulla teille kyläilemään ja mariset siitä, niin varmastikin "isovanhempanne" asuvat sitten aikamoisen lähellä teitä ja ovat vielä nuorehkoja. Kun ei vanhusväestö paljoa jaksa matkustella pitkiä matkoja kyläilemään lapsenlapsia katsomaan ja lisäksi iäkäille se voi oikeasti olla isokin ponnistus vahtia vilkkaita lapsia päivä- tai tuntitolkulla.
Minä en tunne yhtäkään lapsiperheellistä, jotka ajattelisi siten, että isovanhemmat olisivat vain palkattomia lastenhoitajia. Ja sitäpaitsi monet iäkkäät hoitavat nykyisin vielä iäkkäämpiä omia vanhempiaan, eli monilla iäkkäillä on ihan riittävästi vastuuta jo siitä. Eri asia sitten normaali kyläily ja lastenlasten hoitaminen satunnaisesti, kuin sellainen, että aina jos on joku loma, lapset rahdattaisiin päiväkausiksi iäkäiden vaivoiksi - sellaisia ihmisiä en tunne ketään, jotka niin toimisivat.
Kai sellaisiakin ihmisiä sitten on, joilla ei ole läheiset välit omaan sukuunsa, mutta minä en sellaisia tunne. Minua surettaa nämä Suomi24-palstat, tulee aina niin paha mieli, kun luen näitä ilkeämielisiä palstoja.
Minusta se on aikuisten lasten oma velvollisuus pitää yhteyttä vanhempiinsa ja opettaa lapsensakin tekemään niin. Viedä lapsenlapset kylään, opettaa lapsenlapset muistamaan isovanhempien syntymäpäivät ja nimipäivät, opettaa lapsenlapsia auttamaan iäkkäitä omia omaisiaan arjessa, ja niin päin. Olen sattumoisin joitakin sellaisia jopa jo teini-ikäisiä joskus nähnyt, joille isovanhemmat merkitsee vaan lahjojen ostajaa; harvemmin sen sijaan näkee teini-ikäisiä, jotka auttaisivat mummojaan ja vaarejaan arjen askareissa tai kävelyttäisivät tai ilahduttaisivat heitä. Jotut ovat jopa niin röyhkeitä - siis joissakin suvuissa on niin huono kasvatus, että soittelevat iäkkäille sukulaisille että mitä nyt lapsenlapsi tarvitsisi sitä ja tota harraatusväliettä ja muuta materiaa...
Jossakin vaiheessa siitä napanuorasta pitää päästää irti, että jos vielä itsekin aikuisena olettaisi, että kyllä omat vanhemmat hoitaa kaikki asiat puolesta. Tulee nolo olo, kun lukee, kuinka ihmiset joilla on lapsia kitisee omia vanhempiaan auttamaan, kun lapsiperhearki on niin raskasta. Jos teillä edes mitään lapsia on ja epäilen. Ei ole itsellänikään lapsia, mutta en minä kyllä ainakaan käytä aikaani juorutakseni Suomi24:ssa tyystin tuntemattomista ihmisistä paskajuttuja.
Ihan nyt vaan anteeksi, jos olen väärässä, mutta tuon(kaan) tarinan totuudenperäisyyteen en usko. Ei kenelläkään voi olla niin kamalat vanhemat ja sukusuhteet, kuin näillä palstoilla näkee kirjoituksia. Ne joilla on huonot välit sukuunsa, niin ne yleensä häpeää sitä asiaa niin paljon,että eivät varmasti netissä kailottele sukulaisongelmiaan.
Netissä asioista voi puhua, kun kukaan ei tiedä että se olen minä. Oikeassa elämässä en pysty kertomaan äitini ja minun välisestä välien menosta. Minua siitä jotenkin syytettäisiin
Jaa? Mä taas en yhtään usko, että aloittajan ilkeämielinen tarina pitää edes paikkansa, anteeksi vain. Kuten en usko juuri mihinkään muuhunkaan, mitä tässä Suomi24:ssa näen. Tarinassa on liikaa ristiriitaisuuksia: toisaalta aloittaja korostaa, että perhe on hänelle "tärkeä", mutta toisaalta häntä ei yhtään tunnu häiritsevän kirjoitella solvauksia julkisessa netissä omista vanhemmistaan. Kyllä minä lukea osaan. Lisäksi ei tunnu piittaavan yhtään muiden yksityisyydensuojasta. Kyllä täällä Suomi24:ssa varmaan saa omista tunnoistaan ja omista asioistaan kertoilla, jos tykkää ja jos viitsii ja jos uskaltaa, mutta viisas keskustelupalstakirjoittaja ei yksilöi ja lähipiirinsä ihmisiä nimettömällä julkisella keskustelupalstalla mitenkään.
Ikävä kuulla, jos sinulla muka on välit äitisi kanssa menneet? Taidat vaan laskea luikuria. Kyllä se varmaan totta on, että Suomessa on paljon perheitä ja sukuja, joilla ei ole minkäänlaisia välejä edes läheisimpiin sukulaisiinsa, ja he sellaiset puhuvat serkuistaan jne. jne. ja jopa omista vanhemmistaan samalla tyylillä kuin puolitutuista puhutaan ja minusta sellainen on outoa, mutta minä en tuollaisessa ongelmassa osaa auttaa, kuin mitä aloittajan tarina väittää. Muuta kuin suosittelemalla, että käsittelisitte perheidenne ongelmia muualla kuin julkisella nettipalstalla. Koska joitakin ongelmiahan sulla on.
Itselläni on sellainen moraali, että varmaan melkein mitä tahansa minä voin näillä Suomi24- palstoilla muuten jorista harmitonta ja joskus ehkä tyhmääkin, mutta tuntemiani ihmisiä tai saatika läheisiäni tai ystäviäni minä en internetissä koskaan haukkuisi. Ja toivoisin vastuuta kaikilta niiltä, jotka kuuluvat esimerkiksi kaikenmaailman someenkin ( minä en kuulu) keskusteluyhteisöjen lisäksi ja jotka jorisevat siellä kaiken kansan julkisuuteen yksityisasioitaan ( olen kuullut, että sellaista tapahtuu, lehdistä lukenut), koska kaikki asianosaiset jotka joidenkin nettijutuissa- ei-toivotusti esiintyvät, eivät välttämättä nettijulkisuutta kaipaa tahi ole hakeneet ja ovat oiketutettuja yksityisyyteen...
Toi aloitus on aivan varmasti keksitty tarina, mutta sanonko silti sen verran, että tarina on hyvin loukkaava "isovanhemmiksi" väitettyjen osalta, joita väitetään julkisella palstalla kylmiksi ihmisiksi, jotka eivät tikkua ristiin omien lastenlastensa eteen muka laittaisi. En haluaisi olla sellaisten isovanhempi tai vanhempi, jotka haukkuvat omia vanhempiaan tai omia sukulaisiaan internetissä. Koska vaikka tarina olisi keksittykin, niin aika paljon arvomaailmasta kertoo, että jos on pokkaa isovanhempi-ikäisiä haukkua nettipalstalla täysin leimaavilla- ja törkypuheilla.
Jonkinlaista mitätöintiä ja harhaluuloisuutta näkisin sinussa.
Ihan tiedoksi vaan. Suomessa on tuhansia isovanhempia, joten kenen tuosta pitäisi loukkaantua? Minun mielestäni aloittajan, koska sinä syyttelet valehtelijaksi.
Aika paljon kertoo sinun arvomaailmastasi että väität kaikkien valehtelevan ja mitätöit toisten kipeät kokemukset. Vaikka sinun maailmassasi on kaikki hyvin, niin meillä muilla on omat kokemuksemme joista sinä et tiedä yhtään mitään.
Ihan vapaasti: sinun tyyppisesi nettikeskustelupalstakirjoittajat varmasti näkisivät minussa "harhaluuloisuutta ja mitätöintiä" sittenkin, vaikka näkisitte, että kuinka tuntemattomat ihmiset on piinanneet minua paskatarinoilla ympäri tän Suomi24:n keskustelupalstoja. Ja ihan tiedoksi sekin, että minä en tämänkään palstan mikään vakkari ole, vaan hyvin usein tulen tänne Suomi24.fi- palstoille keskustelemaan sen mukaan, että mitä Suomi24.fi -etusivu tälle Suomi24-foorumille Suomi24.fi etusivulle klikatessani minulle mainostaa keskustelunaiheita. Kirjoittajia en tietenkään tunne.
Realismia on se, että jos muka aloittaneen tarina pitää paikkansa ja jos se kerran ei ole keksittyä tahi muutoin viattomia mustamaalaavaa tarinaa, kuten epäilin, niin ei keskustelupalstakirjoittajan epäluuloisuus ja epäluuloiset kommentit anonyymilla palstalla siinä voi loukata. Loukkaavaa keskustelupalstalla olisi sellainen käytös, että jos kirjoittelisi yksityisasioitaan joillekin ihmisille, joiden tietäisi tietävän, että kuka kirjoittaja on. Tarkoitan, että jos kirjoittelisi tunnistettavasti yksityisasioitaan esimerkiksi välinpitämättömistä tai kylmäsydämisistä isovanhemmista tällaisella netin julkisella keskustelupalstalla sellaisten tietoon jotka tuntisivat myös kyseiset isovanhemmat, ilman että kyseisillä mollatuilla olisi edes mahdollisuutta puolustautua julkisen netin kautta esitettyyn tai levitettyyn käsitykseen.
Ja anteeksi nyt vaan, mutta minusta kovin hyvästä kotikasvatuksesta ei ikinä kerro sellainen, että jos esiintyy sellaista käytöstä, missä haukutaan omia sukulaisia nettipalstalla, kuten jotkut ihmiset kai sitten tekevätkin. Mulle ainakin mun perhe ja yksityisyys ja ystävyyssuhteeni ja läheissuhteeni ja sukulaisuussuhteeni on sikäli pyhä ja yksityinen asia, että ikinä en netissä erittelisi tuntemattomille arkielämäni tekemisiä, eikä sellaista käytöstä kyllä taida harjoittaa juuri kukaan... Siitä syystä epäluuloisuus näitä palstoja kohtaan.
No se, että olet monta vuotta luullut, että sinua vainotaan kertoo kyllä omaa kieltään.
Kukaan ei tunne aloittajan perhettä, eikä sitä voi tästä tunnistaa. Aloittaja ei myöskään hauku, vaan kertoo aivan tavallisesta asiasta.
Riippuupi siitä, että miten käsitteet ja kirjoitussisällön itsekukin mieltää, että pitääkö minua vainoharhaisena vaiko ihan tavallisena kirjoittajana. Tavallisessa puhekielessä ja arkisesti keskustelupalstalla käsitettä "vainoaminen"käytetään yleisesti siltä kantilta, että ilkeät nimettömät kirjoittajat roikkuvat yksittäisen nimettömän kirjoittajan kimpussa kiusaamassa keskustelupalstalla joka on nimetön. Toki käsitteellä "vainoaminen" on myös juridinen ja lääketieteellinen sisältö, riippuen tulkitsijasta. Minä nyt vaan en koskaan ole ymmärtänyt, miksi minulle ollaan korostuneen ilkeitä Suomi24.fi keskustelupalstoilla, kun en täältä tunne ketään ja kun tämä on nimetön keskustelufoorumi ja saat vapaasti määrittää minut vainoharhaiseksi, jos tavallinen oudoksuntani palstan kummallisia keskustelusisältöjä kohtaan on sinusta lääketieteellisessä mielessä(kö?) kirjoittajalta "vainoharhaisuutta", kun kirjoittaja oudoksuu. Itse en alkaisi leikkiä lääkäriä nimettömällä keskustelupalstalla ja erittäin tavallinen kiusaamiseen nettipalstalla käytetty argumentti onkin väittää vastakirjoittajaa mieleltään sairaaksi aina, kun erilaiset mielipiteet eivät miellytä.
Minusta pahansuopuutta on se, että kun kerron olleeni ahdisteltu vuosia tässä Suomi24-keskustelufoorumilla, että siksi joku määrittää minut siksi vainoharhaiseksi, kun nimettömänä sellaista kerron. Mitäs "terveet" kirjoittajat yhtä nimetöntä pakkomielteisesti haukkuisi. Ja mitä tätäkin palstaa olen selannut, aika pahansuovilta lähes kaikki keskustelunaloituskirjoitukset näyttää. Jos siksi olen sinusta vainoharhainen, se on ihan sinun mielipiteesi. Minä en tämänkään palstan mikään vakkari ole. Itselläni ei koskaan olisi pokkaa laatia Suomi24.fi-keskustelupalstalle keskustelunaloitusta, missä haukkuisin perhettäni, joten suonet anteeksi epäluuloisuuteni... Vielä kun aloittajan nimimerkkinä näkyi olleen "Itku- Iita", niin ei paljoa luottamus herää ainakaan täällä.
Muistaakseni väitit, että kuvatkin joita käytetään liittyvät sinuun, vaikka ne tulevat kansainvälisiltä kuvanjakelu firmoilta.
Et kai ihan oikeasti väitä olevasi terve.
Sinä olet siinä mielessä minulle tyystin merkityksetön kirjoittaja, että tuntemattomien nimettömien ja naamattomien keskustelupalstakommentit eivät minua yleensä kosketa, mutta erityisen inhottavaa on saada aina korostuneen ilkeää kommentointia teiltä tuntemattomilta nimettömilltä naamattomilta. Siinä on nettikiusaaja löytänyt kiusaamastaan ns. "heikon kohdan", koska kyllä tässä loukkaantuu, kun jokaiseen kommenttiin väitetään häiriintyneeksi, jokaiseen.
Et kai sinä ihan oikeasti väitä olevasi terve, jos harrastuksesi on kytätä kirjoittajien ip-osoitteita tässä nimettömässä keskustelupaikassa Suomi24.fi:ssa ja kytätä mitä minä missäkin palstasurffailessani sanon - ihan vaan kommenttina tuohon, kun toteat, että minä olen mielisairas mielestäsi.
Se että pidetäänkö kommenttieni sisältöä vainoharhaisena, riippuu varmaan siitä asiayhteydestä, että missä mun viestin tulkitsee olevan tai keille mun tulkitsee kirjoittavan. Tai että mikä mun tulkitaan olevan. Niin yksinkertaista. En mä ole mikään henkilö Suomi24.fi:ssa, ja jos olisin missään muualla netissä, sitten olisin päälle vielä todella nettikiusattu ja herjattu.
Kyllä minä mielestäni niin mieleltäni terveitä juttuja olen kirjoittanut, kuin on mahdollista kirjoittaa, kun kirjoittaa tuntemattomien nimettömien ja naamattomien outoihin teksteihin.
Se taas on Suomi24.fi:n ylläpidon vastuulla, että mitä kuvia Suomi24.fi käyttää etusivullaan. Mulla ei ole sellaisiin asioihin edes velvollisuutta ottaa kantaa. Aika usein olen kuitenkin joutunut pään auonnan kohteeksi näissä Suomi24.fi-keskusteluketjuissa, vaikken itse ole laatinut yhtäkään asiatonta aloitusta kenestäkään, kenellekään tai minnekään.
Onneksi olen niin järkevästä taustasta, että tiedän, ettei ainakaan mun perheeni tai läheiseni tänne kirjoittelisi mustamaalaamisia. Onnea vaan niille tyypeille, joilla on pokkaa laatia keskustelupalstoille oikein aloituksia, missä haukkuvat omia läheisiään, joskaan en usko,että nuo jutut suuremmin pitää edes paikkaansa. Pelkkää bullshittiä.
Luuletko sinä, että näen ip osoitteesi jostain.. siis haloo. Olen lukenut satunnaisesti näitä useamman vuoden ja sinun oudosti kirjoitetut jaarittelut pistävät silmään.
En usko, että olet terve, mutta aivan sama. Kiva jos sinusta tuntuu siltä.
"hohhoijaa"-kirjoittaja, sinulla on jonkinverran asiaakin tekstissäsi, mutta kirjoitat välillä sellaista, että tarvitsisit tosiaan foliohatun päähäsi. Onko siellä koko ajan sama kirjoittaja vai onko sinulla 2 eri persoonaa?
"Kuulut" someen, jos kirjoitat nettipalstalle, kuten suomi24. :)
"Itselläni on sellainen moraali, että varmaan melkein mitä tahansa minä voin näillä Suomi24- palstoilla muuten jorista harmitonta ja joskus ehkä tyhmääkin, mutta tuntemiani ihmisiä tai saatika läheisiäni tai ystäviäni minä en internetissä koskaan haukkuisi. Ja toivoisin vastuuta kaikilta niiltä, jotka kuuluvat esimerkiksi kaikenmaailman someenkin ( minä en kuulu) keskusteluyhteisöjen lisäksi ja jotka jorisevat siellä kaiken kansan julkisuuteen yksityisasioitaan ( olen kuullut, että sellaista tapahtuu, lehdistä lukenut), koska kaikki asianosaiset jotka joidenkin nettijutuissa- ei-toivotusti esiintyvät, eivät välttämättä nettijulkisuutta kaipaa tahi ole hakeneet ja ovat oiketutettuja yksityisyyteen..."
En minäkään usko, että sinä olet terve, joten tunne on molemminpuolinen. Kun en tiedä kuka olet, voin varmasti näin sanoa, kun kerran itse herjaat minua mielenterveydeltäni häiriintyneeksi julkisella keskustelupalstalla, tuntematta tietenkään mitenkään minua. Nytkin esimerkiksi tällä keskustelupalstalla, jonka pitäisi käsitellä perheaiheita, on lukemattomia kummallisia ja jopa perverssejä aloituksia, kuten vaikkapa että "pullukat äidit uimahallissa" (olen huomannut että joku hullu postaa uimahalliaiheista koko ajan herjauksia erinäisille tän Suomi24:n palstoille, ja toinen vakioaihe häiriköillä on mm. koirienkasvattajat) tai tampoooninnaru alapäässä- aloituksia jne., ja sinun tyyppistesi kirjoittajien en KOSKAAN ole nähnyt esittävän mielenterveysanalyysejasi sellaisille kirjoittajille, vaan herjaat ainoastaan minua ja minun tyyppisiäni kirjoittajia, joka olen tavis ja järkevä ja käsitääkseni ihan normaalijärkinen. Jos levität netissä kuvaa, että minä olen häiriitynyt, en minä sille mitään voi. Voin vaan kummastella, että miten joillakin riittää energiaa nettikiusata tuntemattomia ihmisiä.
En ole väittänyt, että sinä tiedät ip-osoitteeni ja älä laita sanoja mun suuhun, mutta varmaa se on, että se ei sinulle kuulu. Ja sitäpaitsi sinun täytyy olla todella ns. omistautunut Suomi24-palstakirjoittaja, jos sinä mukamas olet minun kirjoitteluani palstalta toiselle seurannut. Ei minua voi erottaa keskusteluissa mistään muusta, kuin siitä, että minun tekstini ovat yleensä pidempiä, kuin keskimääräisten Suomi24-kirjoittajien: minulla kun on sellainen mielipide, että nettipalstalla jos tullaan kirjoittamaan, sitten kirjoitetaan mielipiteitä, eikä pelleillä tai harjoiteta tahallista kiusaa...
Olen tosi sori, jos olin epäluuloinen aloittajaa kohtaan. Itselläni ei vaan koskaan olisi pokkaa mennä keskustelupalstalle laatimaan aloitusta joistakin omista sukulaissuhteista negatiivisessa mielessä, koska mulle perhearvot ovat tärkeitä.
Kerropa, miten voi olla kirjoittamatta "oudosti" tuntemattomille tyypeille, joiden kirjoitusintressi on pahansuopa. Minulla ei kirjoittaessani tänne Suomi24n ole ollut ikinä mitään ei esi-, eikä mitään muitakaan tietoja muiden kirjoittajien henkilöistä tai edes naamoista. Sinä siinä olet melkein..noh.. sekaisin kuin seinäkello, jos kuvittelet se olevan miellyttävää mulle, että te tuntemattomat haukutte minua, kun en luota kirjoittajien tekstien todennperäisyyteen pätkääkään tässä Suomi24:ssa.
Olet muutenkin aika hullu, jos tämä on sinusta asiallinen palsta. En mä ainakaan haluaisi lukea mollaamista tai tamponikoru tai uimahallinais- tai laiskat akat tai muuta sairasta juttua. Mutta kiva jos pidät itseäsi terveenä, kun sinä sellaisesta kirjoittelukulttuurista sivistykselläsi vaikutat tykkäävän, kun hyökkäät heti asioita kyseenalaistavan kimppuun keskustelussa.
Jos(?) aloituksessa mustamaalataan jotakin, on aika ikävää.
Erikoinen käsitys somesta nimimerkillä "Sivusta seurannut". Mun käsitykseni "somesta" on sellainen, että "somen" jäsenillä on tunnarit erinäisiin valitsemiinsa sosiaalisiin medioihin ja he ovat siellä jäseninä ja siten somen jäseniä - minä en ole. Tällaisille nimettömille julkisille Suomi24-KESKUSTELUpalstoille kirjoittaminen nimettömänä ja tunnuksia omaamatta ( kuten minä kirjoitan ja ainoastaan olen aina kirjoittanut) ei ole "somen" jäsenyyttä. Ja yksi mitä minä en siten kun en ole somen jäsen, ole koskaan tehnyt, olisi tekstien levittäminen täältä muualle, enkä myöskään itse halua olla sellaisen kiusan kohde, koska pitää jokaisella ihmisellä mielestäni olla oikeus surffata netissä ja anonyymisti ihan tavistekniikkataidoillakin ilman, että hörhöt alkaa kiusata. Ymmärrän kyllä, että sen verran paljon olen tänne Suomi24:n kirjoittanut, että kun en koskaan ole rekisteröityä nimimerkkiä hankkinut, että siinä sitten hörhöillä varmaan ollut tai on on suuri houkutus alkaa toimia joko mun nimissä selkäni takana tai esittää mun tekstejäni jonkun toisen nimissä laittomasti, mutta itse en ole sellaiseen osallinen, enkä halua että mun kimpussa riekutaan.
Enkä yhä vieläkään usko, että aloituksen ilkeämielinen tarina edes pitää paikkansa. Asiallinen aloituksen laatija valitsisi muunlaisen nimimerkin, kuin että "Itku- Iita". Täällä on täysin kakara-asteelle jämähtäneitä pöllöjä tukkimassa palstat sontaan. Kertoo ehkä siitä, että erittäin suuri osa suomalaisista ei ihan oikeasti ole kovin keskustelukykyisiä tai sosiaalisia, kun näitä Suomi24-palstoja lukee, sori vaan....
Sinä olet täysin toivoton tapaus. Enkä jaksaisi kirjoittaa sinulle mitään.
Sinä olet nettikiusaaja. Minä nimenomaan olenkin toivonut, että sinä et kirjoittaisi minulle mitään, koska viestintäsi tapahtuu julkisen palstan kautta, enkä tiedä kuka olet. Mene omien tuntemiesi keskuuteen harjoittamaan nettikiusantekoasi omalla naamallasi ja ja jätä minut ja muut sinulle tuntemattomat ihmiset rauhaan. Kai sinulla sen verran sosiaalista elämää on, ettei sinun tarvitse omaa pahaa oloasi purkaa keskustelupalstalta valitsemaasi minuun? En käy Suomi24:ssa keskustelupalstoilla kirjoittamassa siksi, että minulla olisi jokin velvollisuus toimia tuntemattomien nettikiusanteon kohteena tai että minulla olisi velvollisuus sietää tuollaista kirjoittelua koko ajan. Muistutan myös, että on häiritynyttä, jos näitä juttuja yhdistelette johonkin oikeaan someen, missä on ihmisiä nimillä ja naamoilla. Muiden ihmisten ihmissuhteiden sotkeminen netissä on väärin.
Aika erikoinen tapaus olet: klo. 06:10 aamulla olet vielä jatkanut jankutustasi minulle. Jos et olisi nettikiusaaja, ei sinua tuollainen käytös jaksaisi innostaa. Itse ainakaan en edes kommentoi, jos kirjoittajalla ei ole mitään järkevää sanottavaa, en ainakaan jaksaisi montaa viestiä kirjoittaa haukkumisia kirjoittajalle, joka ainoastaan ahdistuu jatkuvasta solvaamisesta. Sinä sen sijaan varmaan vain innostut, että mitä enemmän minä korostan, että ahdistun tolllasesta käytöksestä. Tervettäkö?
Saatteko joitakin kicksejäkin nimittelemällä sairaaksi minua? Ja todellakin täysin pöpejä kirjoittajia tässä Suomi24:ssa häiriköimässä.
Olen kirjoittanut sinulle yhden viestin. Ja nyt minä olen nettikiusaaja. Millä ihmeen perusteella? Mitä sinä nyt meinaat?
Ja onko jotain pahaa siinä, että ihminen on hereillä klo 6.10? Osa ihmisistä on aamuvirkkuja, toiset ei. Sinun kauhistukseksi voin kertoa herääväni 4.30 joka päivä. Työpäivinä menen töihin ja 6.00, ja lähden pois 14.00.
Oliko tuossa kirjoituksessasi pointti vai kenelle sen tarkoitit? Jos se oli jollekkin toiselle, niin etkö katsonut nikkiä?
No voihan se olla, että sinä et ole sama kirjoittaja, kuin joka alkoi riekkua kimpussani puhumassa asioista, joista en keskusteluketjussa edes kirjoittanut, siis tuo joka oli näkevinään minussa vainoharhaisuutta ja joka horisi ihan selvästi jotakin, josta ei ketjussa edes keskustelua ole osaltani ollut. Minä nyt vain en ymmärrä, että mitä ja minkälaiset ihmiset tässä Suomi24:ssa pelleilee... Se mitä "nikkejä" teillä on, on minulle täysin merkityksetöntä, koska yksityiselämässäni en ole kanssanne tekemisissä, enkä tiedä keitä olette. Nämä palstat joka tapauksessa ovat asiattomia, koska aivan ja ihan tahallaan jotkut eivät halua käsittää, että ei täällä tuntematon voi kommentoida kuin tekstien perusteella.
Kummallisesti sinä vaivaa näit, kertoaksesi että minä muka olen "toivoton tapaus"? Harrastatko samaa kaikkien tuntemattomien nettikirjoittajien kanssa tuolla tavalla anonyymisti, että käyt vaan toteamassa jonkun tekstiin julkisella palstalla kirjoittajan olevan "toivoton tapaus"?
Terveessä epäluulossa ei ole mitään vikaa. On esimerkiksi k*sipäistä tulla kiusaamaan minua tänne Suomi24-palstalle valehtelemallla, että olisin somen jäsen, jos otan osaa Suomi24-keskusteluun kanssanne, mitä lienettekin ( ja minä en tiedä...) En mä pidä siitä, että tuntemattomat tulee tässä julkisesti mun puolesta kertomaan, millainen muka olen, kun ette edes nimiänne ja naamojanne ole mulle näyttäneet. Kas kun ette väitä, että minä muka laatisin tänne palstalle aloituksia - olis ehkä herjaamisen huippu, se.
Ei siis niin v*ttujakaan liity mihinkään esimerkiksi someen tällaiset nimettömät keskustelut tässä KESKUSTELUfoorumilla Suomi24. Ja älä ylennä itseäsi. Jos sinä kertomasi mukaan teet kuvaamaasi vuorotyötä, niin olen minäkin sellaista joskus tehnyt, eikä siinä ole mitään kummallista. Itsestäni voin kertoa sinulle sen verran, että minä en IKINÄ menisi millään nikillä esimerkiksi sosiaaliseen mediaan, enkä IKINÄ lähtisi kiusaamaan systemaattisesti ketään internetissä. En ole edes Facebookissa, koska pidän yksityisyydestäni, eikä minua kiinnosta muiden yksityisasiat. Ainakaan yksityisviestejä minulle ei, ei myöskään tässä Suomi24:ssa, voi lähettää, koska en ole - myöskään- tämän foorumin jäsen. Ainoastaan keskustelen tuntemattomien kanssa Suomi24-keskustelupalstalla. Jolla palstalla minua on herjattu nimettömien taholta ihan oudoissa yhteyksissä myös, että haukkuisin omia sukulaisiani - eipä sitä päivää ole vielä ollut, että sukulaisteni kanssa keskustelupalstojen välityksellä kommunikoisin. Eikä ole ollut vielä sitä päivää, että yhdenkään tuntemani kanssa olisin keskustellut tässä Suomi24:ssa. Sen verran läheiset suhteet omiin rakkaisiin läheisiini, että nettiä en käytä läheisten kanssa kommunikoimiseen.
Jospa sinulla sitten on erilainen lukukyky kuin minulla, kun minä näin aloituksessa pahansuopuutta? Aloituksen sisältö ehkä EI olisi asiaton tai outo mielestäni, JOS se olisi laadittu johonkin yksityiseen asiayhteyteen missä KAIKKI tekstin lukevat tuntisivat toisensa läheisesti ja jos keskustelu olisi yksityinen ja tapahtuen naamoilla, mutta kun aloitus on havaitusti laadittu julkiselle tälle Suomi24.fi- keskustelupalstalle jota voi lukea ja kommentoida kuka tahansa ( esimerkiksi minä) ja kun se on nimettömästi kirjoitettu, niin tuo on todella outo tyyli kirjoittaa mielestäni jollakin, että joku nimettömästi ja naamattomasti haukkuu omia vanhempiaan netin palstalla...
Luulisin, että minä kiitettävän äidinkielen arvosanallani aika hyvin osaa kyllä erottaa asiallisen keskustelunaloituksen asiattomasta. Sille en sitten voi mitään, että jos sontajuttuja tässä Suomi24:ssa häiriköt levittää viattomien nimissä.
Itse en osaisi olla kateellinen kenenkään lapsiperheellisten Puuhamaa- reissuista tai ulkomaanmatkoista. Sellaisista asioista kateelliset taitaa olla ihan oma ns. "rotunsa" melkein, ja käsitteellä "kateellisten rotu" tarkoitan ihmisiä, jotka olisivat varmasti kaikesta kateellisia, eli ihmisiä, jotka jos eivät voi kadehtia rahasta, kadehtivat sitten koulutuksesta toisia ja jos eivät voi kadehtia koulutuksesta, kadehtivat sitten vakituisista työpaikoista ja jos eivät voi kadehtia vakituisista työpaikoista, kadehtivat sitten sivistyskansalaistne asemasta ja jos eivät voi kadehtia sivistyskansalaisten asemasta, kadehtivat sitten vaikka naapurin perunamaasta. Jne. En edes oleta, että ymmärrät vertauskuvaa.
Muistaakseni tulin tähän ketjuun ( mulla ei ole lapsia itselläni) aikoinaan sitä kautta, että Suomi24 mainosti etusivullaan tällä palstalla olevaa jotakin aivan tampiota juttua. En enää muista, että oliko se tän ketjun aloitus vai mikä.
Ihmeellistä ihan oikeasti, että jos täällä kiusataan isovanhempi-ikäisiä tai pikkulapsiperheiden äitejä. En ole sentään niin tyhmä, että uskoisin tuon aloituksen olleen jotenkin muka täysin vilpitön avautuminen.
Etkö oikeasti tiedä, mitä some-termi tarkoittaa vai tekeydytkö vain tyhmäksi?
Sanoisin tuon myös oikeassa elämässä. Jos ihminen on rasittava, niin sanoisin sen suoraan etten jaksa puhua. Miksi en sanoisi. Pitäisikö teeskennellä?
Täällä on oikeasti niin "kamalat vanhemmat" ja "huonot välit sukuunsa". Netissä on ihanaa joskus tuntemattomana purkaa mieltään koska sitä ei tosiaan kehtaa purkaa muualla koska häpeää omaa sukuaan ja vanhempiaan sen verran, eikä toisaalta halua pahoittaa omien vanhempien mieltä, koska on saanut kasvatuksen joka saa omantunnon soimaamaan jopa siitä että avautuu täällä, puhumattakaan että esittäisi jonkin negatiivisen huomion omille vanhemmilleen. He nimenomaan ovat etäisiä ja kylmiä ja helposti loukkaantuvia. Menisi nekin välit jotka nyt on.
Vanhempien kuuluu päästää irti aikuisista lapsista elämään omaa elämäänsä, lapsilta on hyvää käytöstä muistaa vanhempiaan ja vuorostaan auttaa heitä kun he alkavat tarvita apua. Vanhemmat ovat antaneet lapsille vuosikausia elämästään, sen jälkeen on aikaa itselle - niin teilläkin nuorella perheellä aikanaan. Nuoret aikuiset ovat itse vastuussa lapsistaan, ja isovanhempia käydään muuten vaan tapaamassa - hoitovelvollisuutta ei isovanhemmilla ole.
Kaikilla perheillä ei ole isovanhempia ollenkaan, tai on huonokuntoiset isovanhemmat, joista pidetään huolta samaan aikaan kun hoidetaan omia lapsia. Ole tyytyväinen, että isovanhemmista ei tässä vaiheess ole sinulle vaivaa.
Vielä kommentti aloittajan muihin puheenvuoroihin: Nykyaikaa on myös se. että lapsia ei sijoiteta isovanhemmilleen jos omat vanhemmat kuolevat, vaan sijoituskotiin. Kuin sekin, että vanhaa äitiä ei oteta asumaan nuoreen perheeseen vaan hän menee tarvittaessa palvelutaloon.
Meneeköhän joillakin nyt vähän sekaisin, että minkätyyppinen nettikeskustelu KESKUSTELUPALSTALLA on netiketin mukaista? Tuntuu, en tiedä mutta tuntuu, että tänne Suomi24.fi:n aktiivisesti kirjoittavilla ei tunnu olevan mitään muuta tarkoitusta kirjoittelulleen ( olen paljon lukenut ja kommentoinut näitä Suomi24.fi-keskusteluita tässä anonyymilla Suomi24.fi-palstalla), kuin luoda väärinkäsityksiä ja eripuraa ja levitellä tahallisesti harmittomia keskustelupalstajuttuja tästäkin Suomi24.fi:a muihin yhteyksiin, jonne ne eivät kuulu ainakaan kaltaisteni kirjoittajien osalta, joka en ole en tämän Suomi24.fi:n jäsen, enkä myöskään minkäänlaisen minkään "somen" jäsen, enkä minkään nettiyhteisön jäsen, enkä ikinä keskustellut tässä Suomi24.fi:ssa ainakaan tuntemieni kanssa.
Mun on pakko sanoa, että pahanilkisistä juoruilijoista en pidä, enkä ole koskaan pitänyt. Se on säälittävää ollut havaita se ilmiö, että sellainen ikävä pahansuopa juoruilukäytös, joka aikanaan kuului kenties vain juoruämmien keskinäiseen kahvi& bullapöytäkeskusteluun, on nyt sitten ilmeisesti siirtynyt myös nettiin, ja että kuinka ihmiset eivät kertakaikkiaan tajua, että se on paljon pahempi homma, jos netin kautta levitellään tahallisesti väärää käsitystä, kuin että sanoisi yksityisesti kahvipöydässä jollekin luottamuksella jotakin.
Kyllä täällä on jos jonkinsorttista selittäjää ollut julkisesti kommentoimassa minunkin keskustelupalstaviestejäni tässä nimettömässä Suomi24.fi:ssa. Tykkään kirjoittajista, jotka osaa sanoa mielipiteensä rehdisti, eikä kärjekkyyskään; jos pysyy edes jokseenkin hyvän maun rajoissa, ole mua koskaan häirinnyt mielipiteen ilmaisussa, mutta tosi häiritsevää on ollut se - aina on ollut häiritsevää-, että kuinka tässä tuntemattomat kommentoi minua. En mä ainakaan ikinä kehtaisi tai edes osaisi riekkua jonkun yhden kirjoittajan kimpussa siten näissä Suomi24.fi-keskusteluissa, kuin tässä Suomi24:ssa ootte monet te anonyymit tehneet. Kun ei kertakaikkiaan voi olla kyse siitäkään, että kukaan rehellinen luulisi minun olevan minkään keskusteluyhteisön jäsen: kyllä mulle olisi jo ystäväni soittaneet, jos nimeni heiluisi jossakin, missään, somessa.
En ymmärrä mistä puhut, kun tämä keskustelu missä minä olen, siinä ei ole tuollaisia asioita mistä sinä puhut. Tainnu internetiä häiriköivillä mennä puuurot ja vellit sekaisin, kun yhteen ja samaan keskusteluun, missä joku marisee pahansuovasti välinpitämättömistä isovanhemmista, sotketaan sitten vielä pikkulapset jotka ovat orpoja ja vanhusikäiset palvelukoti-ikäiset ja etelänlomilla ja Puuhamaassa käyvät tavikset lapsiperheet.- melkoinen aiheiden sekamtelisoppa yhdessä keskustelussa.
En saa tosta mitään selvää, mutta vaikka mä olen vasta noin kolmikymppinen, voin sivistää sinua sen verran, että ei myöskään esimerkiksi 1970-luvulla tai 1980-luvulla Suomessa " vanhaa äitiä otettu nuoren perheen kotiin asumaan", koska valtaosa suomalaisista on tavallista keskiluokkaa, joilla ei oikein ole varaa jättäytyä pois töistä; ei ainakaan jos on pieniä lapsia, hoitaakseeen omaishoitajana iäkkäitä. Silloin ennen (1970- ja 1980-luvuila) tosin asiat tais olla hyvinvointivaltion kannalta Suomessa paremmin kuin nykyisin, kun kerran Hesarikin kirjoitti taaannoin, että joku vanhus joutuu maksamaan palvelukotipaikasta Helsingissä lähemmäs 5000 euroa KUUKAUDESSA: v*ttu sillä rahalla, jos vanhus niin pajon joutuu palvelukotipaikasta maksamaan, mielestäni vanhusten pitäisi saada jo henkilökohtainen kokki, joka suunnittelisi päivän ateriat vanhuksen toiveiden mukaan, pitäisi olla jalkahierontaa ja ilmaiset taximatkat teattereihin tai vaikka elokuviin vähintään kerran kuukaudessa. Kela kun kuitenkin maksaa lääkkeistä suurimman osan ja veronmaksajat hoitureiden peruspalkan. Minusta olisi parempi, että ne velkaiset lapsiperheet ökykuluttajat muuttaisi asumaan vuokralle, kuin että heidän asuntoetuihinsa nyhdetään vanhuksilta ja vanhuspalveluista.
Itse olen ajatellut, että en hanki lapsia, JOTTA voin sitten tarvittaessa, jos tämä yhteiskunta vielä kamalampaan ja ellottavampaan suuntaan moraaliltaan menee ( toivottavasti ei!), hoitaa iäkkäitä läheisiä, jos he joskus tarvitsevat minua. Yleisesti ottaen on kuitenkin niin ja pitäisi olla, että lapsiperheiden edut kustantaisi pikklapsiperheet itse. En usko, että minua tulee vanhainkodissa hoitamaan yhdenkään muun lapsi, jos jäisin lapsettomaksi. Kuulemma vanhainkodeissa on jo nykyisin aika vähän omaisia, jotka käy edes viikottain.
Itse olen syntynyt 1970-luvulla ja ätini äiti asui samassa talossa. Samoin isäni äiti asui vielä 80- ja 90-luvulla isäni veljen perheen kanssa (kyse kyllä isäni äidin kohdalla maaseudusta). Myös mieheni mummu on asunut samassa talossa (omakotitalon yläkerrassa) kuin mieheni ja hänen vanhemmat. Ehkei niin yleistä kuin aiemmin, mutta ei hirmuisen harvinaistakaan.
Ymmärrän, että lasten vanhemmat joutuu sumplimaan lomansa päiväkotien ja koulujen loma-aikojen mukaan (ja aina se ei onnistu). Mutta että isovanhempienkin pitäisi??
Isovanhempien velvollisuus ei ole hoitaa lapsia. En pitäisi sitä itsestäänselvyytenä. Hienoahan se on jos hoitavat.
Oma ja mieheni isä on valitettavasti jo kuolleet ennen kuin lapsemme syntyi. Joskus käymme miehen äidillä kylässä, jo lomaa on tarpeeksi (asuu kaukana). Ei kuitenkaan hoida lasta. Kuten ei äitinikään kunnostaan johtuen. Me lomailemme lapsemme kanssa kotona, kylpylässä, ns. lasten kohteissa jne. Ei meillä ole koskaan "omaa lomaa" ilman lapsia. Joskus muutama tunti.
Oletko huolissasi siitä, että lapsenne ei saa viettää tarpeeksi aikaa isovanhempiensa kanssa vai siitä, että teillä ei ole lapsenvahtia ja omaa aikaa?
Itsekästähän sekin on. Enemmän nuo luettelemasi asiat vaikuttaisi, että kaipaat apua lastenhoidossa. Kuin, että haluat vain isovanhempien osallisuvan lasten arkeen...
No en minäkään ottaisi talvilomaa työstä voidakseni hyysätä lapsenlapsia.
Lomalla perhe voi tehdä yhdessä kaikkea sitä, mihin ei aika muuten riitä.
Ei ole pakko tyrkätä lapsia maailmalle, kun he ovat ansaitulla lomallaan. Menkää humputtelemaan lähimpään kasvukeskukseen, käykää yhdessä uimahallissa tai hiihtoladulla, tai katsomassa kivaa leffaa, menkää mäkkäriin tai jätskibaariin, tutustukaan johonkin nähtävyyteen, ottakaa valokuvia. juoskaa ja lenkkeilkää.
Vai kerskailetko sillä, että tätä kaikkea teette ja vielä etelän reissujakin ja huvipuistoja, mutta kaipaisitte niin niin niin kovasti isovanhempia.
Ehdotan, että matkustatte isovanhempien paikkakunnalle ja viette heidät syömään kaikkein kalleimpaan paikkaan ja lähdette illalla takaisin. Ei ole pakko mennä lainkaan isovanhempien kotiin, vaan ilmoitatte ajan ja paikan, missä kestitsette heitä gurmeeaterialla. Silloinhan tapaatte, lapset tapaavat, isovanhemmat tapaavat, kaikilla on lyhyt mutta antoisa tapaaminen hyvän ruuan merkeissä.
Sitten etelään!
Öhm, meillä ei ole varaa viedä isovanhempia syömään, varsinkaan kalliisti. Toiseksikin, kyllä ainakin minä kaipaisin kovastikin lastenhoitoapua, ja tarkoitan että esim. yhdenkin kerran vuodessa olisi jo luksusta. Muutama tuntikin riittäisi. Jos pääsisi miehen kanssa vaikka käymään kahdestaan leffassa kerran vuodessa, se olisi todella upeaa ja ihanaa. Tai vaikka ravintolaan syömään kahdestaan kerran vuodessa. Ihan mikä päivä tahansa kävisi, jos joku vaan katsoisi lapsia sen pari tuntia.
Tällä hetkellä ovat niin pieniä etten uskalla palkata vierasta lastenhoitajaa eikä siihen oikeastaan ole rahaakaan, ellei halua loppu kuuta olla laihemmilla pöperöillä enkä halua lapsia rangaista siitä että saisin omaa vapaa-aikaa, enkä tosiaan jättää ventovieraan hoitoon, en halua että lapset kärsivät siitä ettei läheisiä ei kiinnosta. ja yhtään etelän matkaa, tai mitään muutakaan ulkomaanmatkaa, yhtä risteilyä lukuun ottamatta, ei olla tehty perheenä että siitä ei ole kyse. Ennen lapsia matkustettiin paljonkin, nyt rahatilanne on totaalisesti toinen. Oma valinta tietysti, mutta itsellä kyse onkin siitä että koen isovanhemmat hyvin etäisiksi, heitä ei kiinnosta.
Me emme ole mitään isovanhempien huvitusjoukkoja, tiukempaa on meillä kuin heillä, työikäisillä ihmisillä jotka vapaasti tekevät valintojaan siitä miten elämänsä viettävät ja selkeästi haluavat viettää sen ilman meitä aikuisia lapsia ja pieniä lapsenlapsia häiritsemässä muita rientoja ja rentoutumista.
Onko oikeasti niin, ettei teillä ole mihinkään varaa?
"meillä ei ole varaa viedä isovanhempia syömään"
"Tällä hetkellä ovat niin pieniä etten uskalla palkata vierasta lastenhoitajaa eikä siihen oikeastaan ole rahaakaan"
Ei meillä lapset ole olleet niin suuria rahareikiä, ettei mihinkään ole ollut enää rahaa heidän syntymänsä jälkeen.
"Me emme ole mitään isovanhempien huvitusjoukkoja, tiukempaa on meillä kuin heillä, työikäisillä ihmisillä jotka vapaasti tekevät valintojaan siitä miten elämänsä viettävät ja selkeästi haluavat viettää sen ilman meitä aikuisia lapsia ja pieniä lapsenlapsia häiritsemässä muita rientoja ja rentoutumista. "
Siinäpä se. Ihan kuin olisit kateellinen? Isovanhemmat etsivät itselleen huvitusta, koska teitä ei kiinnosta muuta kuin olla ottavalla puolella. Mitä teillä on antaa heille? Eipä kyllä kiinnostaisi minuakaan moinen marina. Olisitte tehneet lapset, sitten kun teillä oli rahaa tarpeeksi säästössä. Olisitte matkustelleet vähemmän ja laittaneet rahaa säästöön. Miksi pitää elää kädestä suuhun?
Et siis halua "hyysätä" lapsenlapsia ts. tavata heitä? Mahdat olla melko tunnevammainen yksilö. Yleensä isoäidit tykkää lapsenlapsistaan. Kun lähdet täältä, mitä jätät jälkeesi? Haluatko jättää jälkeesi ihmisiä, jotka pitävät sinua kylmänä ja kovana isovanhempana. No OK, haluat siis :D. Mikäs siinä sitten. Olitkohan yhtä frigidin kylmä myös omia lapsiasi kohtaan... ei hyvä, koska he siirtävät saman frigidin tunneilmaston eteenpäin yhä uusille sukupolville.
Rahako se tärkeintä? Kyllä pienemmilläkin tuloilla saa lapselle luotua hyvän elämän.
Meillä ainakin asumis- ja elämiskulujen jälkeen ei tuppaa jäämään ylimääräistä käteen niin että se riittäisi etelänmatkaan tai lomareissuun tällä kokoonpanolla.
Me auttelemme isovanhempia joka kerta silloin kun harvakseltaan nähdään. Kylään mennessä autetaan aterian laittamisessa, pöydän kattamisessa ja ruoan pois korjauksessa, se on heidän puoleltaan oletus.
Yön yli tai useamman päivän kyläillessä hoidetaan kaikki siellä olemiseen, pyykinpesuun, yöpymiseen... liittyvät jutut itse, siivotaan isovanhempien kotia, laitetaan ruoat kaikille koska isovanhemmat eivät jaksa.
Hoidetaan itse lapset, isovanhemmat eivät halua edes vahtia lapsia pikku hetkeä. Vessassa käynti tuppaa väliin tuottamaan vaikeuksia jos on yksin kylässä.
Olen hieman kateellinen, en heidän nykyisestä elämästään vaan siitä että heillä itsellään oli ihan eri lailla apua omista vanhemmistaan kun itse olin lapsi. Me olemme nimenomaan antavalla puolella. Tehdään ruoat silloinkin kun tulevat meille kylään, paapotaan ja passataan. Eivät ihan varmana siivoaisi meillä vaikka pyytäisin apua.
Hoitoapua en enää kysele. Menneinä vuosina muutamaan kertaan hyvin suoraan vihjasin että olen väsynyt ja kahdenkeskinen aika miehen kanssa tekisi hyvää, ja mikä tahansa päivä kävisi jos katsoisivat lapsia pari tuntia. Halusivat sopia päiävn myöhemmin, mitään ei kuulunut joten en enää kysele hoitoapua. Lasten perään katsominen edes parin tunnin verran kerran vuodessa on näköjään heille vastenmielistä. Ja sitten toiset isovanhemmat ovat suorasukaisesti sitä mieltä että se joka lapsen on tehnyt, sen hoitakoon.
Isovanhempien mielestä meidän pitääkin autella nimenomaan heitä, koska ovat "vanhoja" niin kuin itse sanovat. Eivät tajua että mies tai minä voisimme olla joskus väsyneitä tai avun tarpeessa. Itse toivoisin että olisin virkeämpi eläkeiän kynnyksellä.
Julkisesti en ole todellakaan marisevaa tyyppiä. Nimettömänä on ihana sanoa oma mielipide kun kukaan ei siitä henk.koht. loukkaannu. Toivottavasti kukaan ei siis vedä hernettä nenään tästä...
Minuakin itkettää isovanhempien puute, mutta muulloinkin kuin lomalla. Käydään hautausmaalla viemässä kukkia ja juttelemassa. Menehtyivät aivan liian nuorina. Parhaat ihmiset luoja korjaa luokseen aikaisin ja pahansisuiset unohtaa...
Kyllä mä itse pidän hyvin hyvin outona, jos ei terveet isovanhemmat ollenkaan välitä katsoa lapsenlapsiaan... sorry vaan. Eri asia, jos ei sairauden takia jaksa. Tuntemani isovanhemmat ovat kuvailleet lapsenlapsia "palkinnoksi" kaikesta tekemästään työstä. Itse tulen auttamaan aikanaan kaikkia lapsiani heidän jälkikasvunsa kanssa, jos vaan terveyttä riittää.
Pidän tosi outona myös sitä, että äidit ei saisi lainkaan kaivata lepoaikaa! Erityisesti yh-äitejä nokitaan siitä, kun yrittävät edes joskus saada muutaman tunnin palautumiseen. Miettikää vaikka, että ei olisi EDES SITÄ ONNETONTA UKKOA jakamassa taakkaa. Kokeilkaa vaikka lähettämällä ukko lomalle jonnekin 6 kuukauden ajaksi.
Teille, jotka valitsette lapsettomuuden, jotta voitte esim. hoitaa vanhuksia: jos kukaan ei tee lapsia, jatkossa ei yksinkertaisesti OLE KETÄÄN hoitamassa vanhuksia. Sitten kuollaan iloisesti sukupuuttoon :D. Se tapahtuu näillä näkymin jossakin vaiheessa, kun naiset saavat alle 2 lasta per nainen. Jotta väestö pysyy, pitäisi saada vähän yli 2 lasta kuolleisuus huomioiden. No toisaalta, suvaitsevaisuushan siinä kummasti kasvaa, kun omassa maassa ei enää ole työvoimaa, jolloin se on hankittava muualta väristä, uskonnosta yms. riippumatta.
Onneksi ei ole onnetonta ukkoa, vaan ronkelina katsoin kauan ja valitsin hyvän miehen. :)
Ei normaaleilta, terveiltä lapsilta tarvitse mitään lepoaikaa, vaan töiden jälkeen on ihana palauta työn rasituksista kotona lasten kanssa! On sitten ihan eri juttu, jos lapsissa on joukossa vammainen tai useampi. Tuolloin onneksi yhteiskuntakin järjestää lapselle sijaishoitoa mm. leiritoiminnan muodossa, jotta häntä pääasiassa hoitava vanhempi - useimmiten kotiäiti, voi levätä.
Niistä lapsista, joista on tarve saada "lomaa", ei oikeasti koskaan edes tule mitään verojemme maksajia ja vanhusten hoitajia. He ovat verovarojen kuluttajapäässä, jotka lopun ikäänsä ovat riippana yhteiskunnalle, kuten vanhempansakin.
Hei Itku-Iita!
Annan kullanarvoisen neuvon: Silloin kun kotiäiti alkaa tarvitsemaan "lomaa" lapsistaan, hänen on korkea aika palata töihin!
Lasten kanssa kotona oleminen on ihanaa aikaa, mutta jos tuo aika venyy liian pitkäksi normaali naisihminen turhautuu.
Meillä on isovanhemmat, mutta kun kysyit "Miten te muut syystä tahi toisesta "vanhemmattomat" tai "isovanhemmattomat" vietätte lomia perheen kanssa?
Vastaan vietämme lomia perheen kanssa matkustellen ulkomailla, kotimaassa tai ihan vaan kotona rahatilanteesta riippuen. Kerran oli jopa niin hyvä rahatilanne, että saimme otettua myös isovanhemmat mukaan ulkomaanmatkalle. Tämän mahdollisti se, etten ole ollut kokoaikaisesti kotiäiti.
En tarvitse lomaa minulle rakkaista ihmisistä. Ei olisi tullut mieleenkään laittaa talvilomaviikolla lapsia mummolaan, etenkin jos itse olisin ollut kotona, kuten sinä Itku-Iita. Lapseni olisi ihan varmasti olleet tuollaisesta ehkä jopa pahoillaan. Talvilomalla lapsistani oli ihan parasta käydä luokkakavereiden kanssa lähesessä liikuntakeskuksessa pulkkamäessä ja isommat laskettelivat.
Hei,tuttu tunne.Meillä anoppi jopa otti lomansa salaa,ettei vaan tarvinnut hoitaa lapsia.Oma äitini taas meni koti konnuilleen hoitamaan omaa äitiään.Eipä sitä siinä ajatellut kun oli ruuhkavuodet lasten kanssa sen enempiä.Nyt se vituttaa kun ero tuli ja tuumasin itekseni et avioliitto tais mennä siinä kun ei ollut apujoukkoja.Me käytiin kesäisin jossakin lasten huvipuistossa.Sitten vaan oltiin,kahvit se anoppikin keitti ja kertoi että "mä olen ollut jo 2 viikkoa lomalla.."Toivottavasti itse jaksan tukea nuoria enemmän,jos lapsen lapsia joskus saan.
Heh, he. Että karoiden erokin on vanhempien syytä. Kyllä ootte selkärangattomia luusereita. Älä mene koskaan uuteen parisuhteeseen ja tee siihen vielä lapsia kärsimään.
On teillä sitten ikävät, löysät ja kylmät sukulaisuussuhteet. Itseä hämmästyttää semmoinenkin, että ei jakseta edes yli 10-vuotiaita "hoitaa". Itsehän tuon ikäiset jo kaiken hoitaa, kunhan jostain järjestyy ruokaa pöytään (vanhemmat voi laittaa ruokarahat mukaan). Ei urpokaan voi sentään länsimaissa olettaa, että alle 15-vuotiaat ansaitsevat itse työllä elantonsa.
Luin jostain, että jos isoäiti osallistuu lastenlasten elämään, ne lapset elävät pitempään.